24. luukku: Hyvää joulua kaikille!

Hyvää joulua kaikille toivottaa Riia ja isäntäväki!

23. luukku: ensi vuosi

Tämä postaus olisi sopinut täydellisesti uuden vuoden postaukseksi, mutta koska olemme menossa reissuun 27. päivä ja tulemme vasta 4. päivä takaisin, en usko, että postailen enää joulukalenterin jälkeen tänne mitään ennen tammikuuta.

Eli tavoitteeni ja toiveeni ensi vuodelle Riian kanssa:

Toko - Tahdon tänä vuonna korkata tokokokeet. 
Jyväskylässä Popdog ry järjestää kokeet 26.2. ja sinne voitaisiin mennä kokeilemaan, jos vaan suinkin ollaan kaupungissa.
Myös huhtikuun 29. päivä Jyväskylän agility team järjestää tokokokeen, joten tämä voisi olla meidän toinen mahdollinen koepäivä.
Sitten, jos alokasluokan liikeet sujuvat, voisi katsoa keväälle ja kesälle vähän kauempaakin mahdollisia kokeita.

Agility - olisi hienoa vähintääkin jatkaa lajia, mutta mahdollisesti voitaisiin ehkä olla kesällä jo kisavalmiitakin.
Uskon, että realistinen tavoite agilityn suhteen voisi olla se, että oltaisiin jo ensi kesänä kisavalmiita. Jatilla treenit jatkuu ainkin helmikuuhun asti, mutta sen jälkeen en tiedä vielä, missä jatkan treenejä. Ehkä Haukkuvaarassa, ehkä Jatilla, ehkä jossain aivan muualla. Kisakalenteria en kuitenkaan vielä edes katso.

Näyttelyt - Varmaan tulee jossain näyttelyissä pyörähdettyä, olisi ihanaa saada Riialle edes yksi serti ja eihän niitä saa, jos niitä ei kalastele.
Maaliskuun kolmantena viikonloppuna on ryhmänäyttely sekä Seinäjoella että Korpilahdella. Korpilahdella olimme viime vuonnakin ja Riia sai sieltä SA:n, joten ihan hyvä fiilis jäi sieltä näyttelystä. Varmaan tuomarin mukaan päätetään kuitenkin mennäänkö Seinäjoelle vai Korpilahdelle. Seinäjoella on Juha Putkonen, jolta Riia Korpilahdella sai SA:n. Korpilahdella olisi Tuula Savolainen, josta en tiedä mitään, mutta pitää googletella ja kysellä.

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna olisi Keuruulla ryhmänäyttely ja ajankohdan puolesta se houkuttelisi, sillä jos viikonloppu on koulujen loppumisviikonloppu, ei näyttely välttämättä vetäisi niin paljon ihmisiä.

Kesäkuun 10. ja 11. päivä on Tuurissa jälleen Miljoona Koira, mutta sinne ei ole tuomarilistoja tullut vielä, joten pitää katsoa tuomarin mukaan ilmoitetaanko Riia sinne.

Elokuussa on taas ryhmänäyttely Seinäjoella, tuomarin mukaan katsottava ilmoittautuminen taas sinnekin.

Kv-näyttelyistä en ole varma, tuleeko mihikään tänä vuonna ilmoitettua, sillä niissä on aina paljon koiria, jolloin tasokin on kovempi ja meidän ehkä vähän turha sinne mihinkään sertien kalastukseen ainakaan lähteä. Riia on edelleen niin vähäturkkinen muihin rotukavereihin verrattuna, että annetaan varmaan niiden nätimpien pyöriä noissa isoissa näyttelyissä. Vaikka toisaalta, valitanko ihan turhaan? Riia on käynyt neljä kertaa näyttelyissä virallisissa luokissa, saanut kaksi ERIä ja kaksi EHta, ollut junnuluokassa ykkönen ja nelonen ja nuorten luokassa ykkönen. Eli pitäisi varmaan niitä näyttelykäyntejä lisätä, jos meinaa joskus sertin saada :D No näyttelyihin tulee muutenkin lähdettyä aina vähän fiilispohjalta, joten eihän sitä tiedä, minne näyttelyihin tiet meitä vielä vie. Jos lähtisi ensi kesänä käymään vaikka jossain Lapissa näyttelyssä!

Tiivistettynä siis toivon ensi vuodelta: koulutustunnusta tokon alokasluokasta, kilpailuissa starttaamista agilityssä ja näyttelyistä vähintäänkin edes yhtä SA:ta.

Viimeisenä tavoitteena vielä Riian kohdalle on kyllä loput terveystarkit. Jos ja kun meinaamme agilityä jatkaa, haluaisin Riialta tarkastaa vielä selän, kyynärien ja lonkkien kunnon (polvet ja silmät on tarkastettu ja terveet.) Tämä projekti meillä olisi todennäköisesti vastassa ensi vuonna.

22. luukku: mistä on hyvä joululoma tehty?

Olen tosiaan yliopistossa ja sana "joululoma" aiheuttaa minulle suuria tunnontuskia, sillä meillähän ei yliopistossa mitään joululomaa ole. Koko ajan on hommia, mitä pitäisi tehdä, itsellä nyt päällimmäisenä gradu... Mutta ei anneta sen häiritä, en itsekään ole antanut sen häiritä elämääni, sillä olen perjantaista asti lojunut täällä koti kotona elikkäs siis lapsuudenkodissani tekemättä mitään järkevää!

Olen kuluttanut aikaani kuljeskelemassa koirien kanssa ulkona ja kiertämällä pikkuveljeni ja koirien kanssa lenkkiä iltahämärässä. Olen kuluttanut valtavasti aikaa vain katsomalla Netflixiä, josta en varmaan ikinä elämässäni pysty enää luopumaan. Katson kolmatta kertaa Modernia perhettä sekä How I Met Your Motheria, koska ne ovat ihan parhaita sarjoja. Niiden lisäksi katson ihan uutta Netflix-sarjaa the Crownia, joka on mielenkiintoinen kuvaus kuningatar Elisabet II:n elämästä. Netflix on myös täynnä ihania jouluelokuvia, joiden tunnelmaa rakastan.

Olen leiponut pipareita, mm. piparkakkutalon ja tehnyt piparipullaa, eli pullaa, jossa on piparkakkutaikinaa sisällä. Olen syönyt säädyttömän määrän suklaata ja katsonut Youtubesta lempparitubettajien vanhoja ja uusia videoita. Olen koristellut kuusen ja ottanut Riiasta pakollisen "hyvää joulua" kuvan. Olen ostanut viimeiset joululahjat ja pistänyt ne pakettiin.

Olen tosin ollut jo lauantaista asti myös kipeänä, joten senkin puolesta aika on mennyt hyvin pitkälti sängyn pohjalla, mutta tämä jos joku on rentouttava tapa viettää joululomaa!

21. luukku: vinkit piparkakkutalon tekoon

Muistan, että joskus nuorempana piparkakkutalot epäonnistuivat aina. Ne eivät esimerkiksi pysyneet kasassa tai joku sai aina palovammija sokerista. Nyt myöhemmin olen oppinut muutaman hyvän niksin, minkä avulla piparkakkutalon rakentaminen on vähän helpompaa, onnistuu todennäköisemmin ja lopputulos on parempi.

1. Sulata sokeri hitaasti miedolla lämmöllä. Joskus lapsena tuli iskettyä levy kutoselle, että sokeri sulaisi nopeasti, mutta lopputuloksena oli yleensä vain tulikuuma tavara, joka paloi pannuun kiinni. Itselläni on myös kädessä arpi, joka tuli, kun pisara kiehuvaa sokeria lensi kädelleni. Haava oli tosi syvä! Hitaasti sulattamalla sokeri saa myös kauniimman värin ja paremman maun eikä se kovetu niin nopeasti. Nopea pitää silti olla, mutta vaaleaksi paistetun sokerin kanssa aikaa on kuitenkin usemapi sekunti painaa seinä paikoilleen.

2. Sommittele tarkasti jo etukäteen ennen sokeriin kastamista. Kannattaa jo ennen sokeriin kastamista sommitella seinien paikat ja asennot tarkaan. Varsinkin kattopalasta kannattaa tarkastaa, että mistä kohdin se osuu seiniin, eli minne sokeria tulee laittaa. Joskus palasten muodot kuitenkin muuttuvat esimerkiksi paiston aikana, joten sommittelua kannattaa kokeilla etukäteen.

3. Koristele palat ennen liimaamista. Jos haluaa panostaa koristeluun, kannattaa koristella palat jo etukäteen. Se onnistuu kyllä rakennuksen ollessa jo pystyssäkin, mutta on hieman vaikeampaa. 

4. Muista jättää taikinaa myös alustaa varten. Parhaiten piparkakkutalo pysyy kasassa, kun sen liimaa (piparkakku)alustaansa. Pystytys onnistuu ihan vaikka lautasenkin päälle, mutta jos taloa haluaa siirtää, se saattaa helposti luiskahtaa alustalta (kokemusta on) ja pahimmillaan tuhoutua korjauskelvottomaksi.

5. Tasoita reunat ennen uuniin laittoa. Yleensä käy niin, että nostettaessa palasia pellille, ne venyvät johonkin suuntaan ja seinistä tulee helposti vinot. Veitsellä painelemalla pystyy kuitenkin pelastamaan tilanteen vielä siinä vaiheessa, kun palat ovat raakaa taikinaa. Valmiiksi paistettuja seiniä ei pelasta enää mikään, jos ne ovat jääneet vinoiksi.

Eilen tehtiin toinen piparkakkutalo tälle joululle. Se ehkä vähän epäonnistui, koska piirsin kaavat itse ja muutin suunnitelmaani kesken palojen tekemisen ja unohdin muuttaa sivuseinien mittasuhteita suhteessa kattoon ja päätyseiniin, mutta ainakin se pysyy pystyssä!

20. luukku: puhelimen kätköistä

Kahdennenkymmenen luukun sisältö täyttyy puhelinkuvista, parhaimmista otoksista Riiasta syksyn jälkeen.

Tää kuva on musta aivan ihana tilannekuva valssiharjoituksesta.

Jos me oltais Riian kanssa bändi, niin tää olis meidän levyn kansi :D

Riia siepaa lumipallon suuhunsa.

Riia oli superinnoissaan, kun tajusi pääsevänsä juoksutauon jälkeen treenaamaan.

Tää kuva on vaan niin suloinen!

Palattiin kotiin vajaa viikon reissulta.

Lähdössä pikkujouluihin Riian kanssa.

Riia taas söpistelee.

Tää oli niin ihana! Olin olkkarissa kattomassa telkkaria ja kun palasin omaan huoneeseeni, Riia ootti siellä tän näköisenä. "Mentäiskö jo nukkumaan?"

19. luukku: olennaiset

Rakastan kaikkia naistenlehtiä ja niissä olevia asiallisia tai vähemmän asiallisia tekstejä. Me Naisissa on palsta nimeltä Olennaiset, jossa viikottain joltakin julkkikselta kysytään samat kysymykset. Minäkin haluan vastata niihin!

Mikä fiilis?
Hyvä fiilis on! Tulin jo joululomalle kotiin ja ollaan oltu nyt vuorokausi sisarusten kanssa täällä pitkästä aikaa kaikki kotona yhtäaikaa.

Milloin olet onnellisimmillasi?
Iltahämärässä, sinisen hetken aikaan, kun on lunta, pieni pakkanen ja hämärtyvä ilta.

Mitä pelkäät eniten?
Tällä hetkellä sitä, että jotain kauheaa tapahtuisi New Yorkissa, kun me mennään sinne.

Ketä ihailet eniten?
En varsinaisesti ihaile ketään.

Mistä haluat tulla muistetuksi?
Koiraurheilun parista jossain lajissa.

Mikä eläin haluaisit olla?
Varmaan koira, jos minulla olisi hyvät ja aktiiviset omistajat. Tai sitten toisaalta joku villieläin, mutta sellainen ruma, jota ei metsästetä. Vaikka virtahepo.

Mihin tuhlaat?
Ei ole mitään tuhlattavaa, eli en mihinkään.

Milloin valehtelet?
Harvemmin, oon tosi huono siinä.

Minkä taidon haluaisit oppia?
Tahtoisin oppia puhumaan ranskaa.

Mikä tai kuka on elämäsi rakkaus?
Riia :D

Minkä ominaisuuden haluaisit muuttaa itsessäsi?
Sen, kuinka helposti jään sokeriin koukkuun.

Parasta perheessäsi?
Hyväksyminen, se, että perheeni on suuri ja laaja ja että ydinperheen ulkopuolisetkin kuuluvat siihen (isovanhemmat, tädit, sedät, eno ja heidän lapsensa)

Suurin saavutuksesi?
Agilityn koulutusohjaaja"kortti"

Mikä tai kuka olisit seuraavassa elämässäsi?
Haluaisin ihan hirveesti olla joko kuninkaallisten sukua tai töissä palatsissa, vaikka Ruotsissa tai Iso-Britanniassa.

Arvokkain omistamasi esine?
Suomen laissa koira on esineeseen rinnastettava asia, joten Riia on rahallisestikin arvokkain asia, minkä omistan. (auto ei oo mun nimissä)

Lenkkarit, korkkarit vai kumpparit?
Lenkkarit

Missä haluaisit asua?
Maalla.

Minne haluaisit matkustaa?
No jos ei lasketa New Yorkkia, jonne olemme siis reilun viikon päästä menossa, sanoisin, että Kaliforniaan tai Kap Verdelle. Eiku Islanti olis sittenkin ihan ykkönen!

Lapsuuden unelma-ammattisi?
Kahvin keittäjä.

Huomiota herättävin piirteesi?
Kuulemma isot silmät.

Mitä arvostat eniten miehessä?
Rehellisyyttä, kunnioittamista ja hauskuutta.

Mitä arvostat eniten naisessa?
Maan läheisyyttä, ajattelevaisuutta ja ystävällisyyttä.

Kirja yöpöydälläsi?
Miehet, jotka vihaavat naisia.

Lempileffahahmosi?
Shrek.

Millä nimellä läheisesi kutsuvat sinua?
Pääasiassa Erikaksi, J Possuksi.

Mitä inhoat eniten?
Inhottavia ääniä, kuten mässytystä ja rouskututa sekä kuumuutta.

Ruoka, jota söisit loppuelämäsi?
Kokoperunat ja jauhelihakastike.

Mitä ilman et voisi elää?
Koiria ja lapsia.

18. luukku: vuoden takaiset kuulumiset

Viime vuonna joulukuussa mulle kuului tällaista: *klik*
Oltiin Riian kanssa siis tokovalmennuksessa, suunnittelin meneväni maaliskuussa kokeeseen, mutten mennytkään, koska oltiin Espanjassa samaan aikaan, kuin Jyväskylän koe olisi ollut. Lisäksi haaveilin yllättäen toisesta koirasta sekä agilityn aloittamisesta ja J oli menossa frisbeen tutustumiskurssille Riian kanssa.

Tämän hetken kuulumisiin jos noita asioita peilaa, niin meillä menee oikein hyvin: Ollaan Riian kanssa yhtäjaksoisesti harrastettu agilityä elokuusta asti plus kuuden kerran alkeiskurssi vuoden alussa. Me osataan jo aika hyvin: pystytään tekemään pitkääkin rataa ja kaikki muut esteet osataan ihan osana rataakin jo, paitsi kepit ja keinu. Keppien idean Riia tietää, mutta aloitus on vielä epävarmaa: se ei välttämättä lähde oikealta puolelta ihan satavarmasti liikkeelle, mutta se on hauska, kun tunnistaa kyllä sen, kummalla puolella viimeinen keppi pitää olla ja sen mukaan korjaa aina viimeiseen väliin mennessä. Harmi vaan, ettei se muuta sitä tosiasiaa, että kepit on suoritettu väärin.

Keinun kanssa mennään jo ihan hyvin eteenpäin: olen tosiaan leikkinyt sen kanssa sitä bang-gamea ja se tykkää siitä. Tänään käytiin harjoittelemassa jo bang-gamea siten, että pamautettiin keinu päältä päin, eli Riia juoksi sinne keinulle ja pamautti sen alas. Sitä vain jännittää se edelleen se liike tosi paljon ja mun piti kiljua, kannustaa ja suunnilleen heittää voltteja siinä keinun vieressä, että sain sen vireen niin ylös, että se voitti pelkonsa ja juoksi keinulle. Mutta kyllä se varmasti siitä!

J ja Riia kävivät frisbeen tutustumiskurssilla alkuvuodesta ja he ovat harjoitelleet temppuja koko vuoden. Riia on hulluna kiekkoihin ja minä olen niin ylpeä heistä! He eivät ole vain päässeet treenaamaan ohjatusti mm. siksi, että ohjatut treenit on olleet huonoihin aikoihin tai liian kaukana (kesän alussa meillä ei ollut autoa).

Tokokokeeseen voitaisiin mennä jo, mutta odottelen edelleenkin, että niitä järjestettäisiin täällä Jyväskylässä tai edes jossain suht lähellä. Olisi kiva myös kokeilla möllikisoja, mutta kun ei niitäkään järjestetä täällä. Kyllä me vielä joskus kokeeseen päästään!

Toisen koiran hankkiminen ei ainakaan tällä hetkellä ole ajankohtaista, enkä ole varsinaisesti pentukuumeillut pitkään aikaan. Ei vaan tunnu nyt siltä, kun Riian kanssa on ensi vuonna paljon hommaa (toivottavasti) tokokokeiden ja ehkä jopa agikisojen merkeissä. Lisäksi, kun olemme muuttamassa pois Jyväskylästä, eikä ole vielä varmaa, millaiset harrastusmahdollisuudet tulevalla kotipaikkakunnalla on, en koe mitään tarvetta hommata tähän soppaan vielä koiraakin. Ehkä sitten ensi syksynä voi taas miettiä asiaa jos (ja kun) on työpaikka!

Frisbee-treeniä viime kesältä. 

17. luukku: lankkuhaaste

Tämä haaste esitettiin jo mittelien facebookryhmässä ja me tartuttiin siihen Riian kanssa totta kai! Eli siis lankutushaaste, jossa tehtävänä on lankuttaa niin kauan kuin pystyy koira selän päällä painona. Mä oon lankuttanu aika paljon elämässäni, enkä edes oo koskaan jaksanu mitata, kauanko pysyisin ilman painoa tuossa asennossa, mutta kyllä seitsemän kilon paino selässä liikkeeseen tulee yllättävän paljon haastetta. Meillä tosin suurimpana haasteena on tällä hetkellä se, ettei Riia jaksa pysyä siellä puolta minuuttia pidempään ellei sitä välillä palkkaa sinne. Toisen käden vieminen selän päälle onkin sitten ihan oma juttunsa tässä asennossa! Mutta siitä vain kokeilemaan! Haastan jokaisen, jolla on oma blogi ja koira, jota on mahdollista kannatella selän päällä kokeilemaan ja kirjoittamaan blogiin siitä ja linkkaamaan sitten postauksen mulle!

Jos teidän koira on liian painava tai ette oo muuten paljoo lankuttaneet, niin kannattaa kokeilla sitten ihan polvet maassa. Se on vähän kevyempi asento.

16. luukku: (don't) do it yourself: fudge

Kaikenmaailman naistenlehdissä kehutaan aina, kuinka ihanaa ja helppoa ja mukavaa ja vaikka mitä, on tehdä ja saada makeisia joululahjaksi. Minusta se on kiva idea makeasta pitäville. Siinä on vaan yksi pieni mutta - ei se nyt niin kovin helppoa aina ole!

Mä oon yrittänyt elämässäni varmaan noin kymmenen kertaa tehdä fudgea. Se on tosi hyvää, rakastan esimerkiksi sitä englantilaista fudgea, jota kaupataan monesti kaikilla markkinoilla. Mutta täytyy kyllä sanoa, että sitä ei kannata yrittää tehdä fudgea itse. Toissapäivänä kokeilin jälleen tehdä Kotivinkistä löytyneen ohjeen avulla toffeeta ja ajattelin, että annan sitä lahjaksi jollekin. Ostin oikein syllofaaniakin, johon olisin voinut toffeet kääriä. Mittasin tarkasti lämpötilaa koko valmistusprosessin aikana, jotta toffee saisi varmasti fudgelle tyypillisen, pehmeän ja pureskeltavan koostumuksen. No ei saanut. Se oli sitkeää liisteriä, joka venyi ja vanui joka suuntaan. Seuraavana päivänä (seoksen piti jähmettyä kylmässä mieluiten seuraavaan päivään) kokeilin leikata tavarasta palasia. Siis se tökötti juuttui leikkuulautaan, veitseen, sormiin... Ja se maku - ihan karmea! Oksennus nousi kurkkuun! Ja minä olen oikeastaan ihan hyvä leipuri/ruuanlaittaja. Mulla on kyllä siis semmoinen kinuskitrauma, joka varmaan vaikuttaa sekin siihen, että maku oli mun mielestä niin kamala. Koostumuskin oli niin hirveä, että koko sonta lensi kaaressa roskikseen.

Sanoin J:lle, että kokeilen vielä kerran elämässäni tehdä fudgea. Aineksiakin jäi sen verran, että kokeilin tehdä sitä vielä eilen illalla. Tällä kertaa ohje oli Kinuskikissalta ja tämä ihan oikeasti näytti kunnon fudgelta. Se näytti todella pehmeältä ja kermaiselta, ei siis kovalta ja sitkeältä toffeelta. Jälleen viritin lämpömittarit ja kaikki. Mittasin ainesosien määrät tarkalleen ja olin tarkka lämpöasteista. Koostumus oli tällä kertaa jo vähän parempi, ei niin sitkeä (tarttui kyllä edelleenkin ällöttävästi leikkuulautaan), mutta se maku oli edelleen aika hirveä. En ymmärrä mistä se johtuu! Maku on niin epäfudgemainen ja mulle tulee mieleen vanha kunnon Werther's original - josta muuten mulla on itseasiassa kanssa traumat. Eli näitä kyllä varmaan joku pystyy syömään, mutta itse en tykkää yhtään. Oksettaa. Pitää varmaan maistattaa J:llä, jotta hän voi analysoida, että onko nää nyt vaan mun traumojen takia mun mielestä pahan makuisia, vai onko nää oikeesti pahoja! Ja kehtaako näitä antaa lahjana kellekään...

Kyllähän nää jo näyttää ihan hyviltä! Mun makuun silti edelleen koostumukseltaan vähän liian tahmeita. 

Kertokaa joku, jos tiedätte, mikä tässä menee pieleen, vai meneekö mikään, kuuluukohan näiden maistuakin tältä? Miten saa aikaan hyvänmakuista fudgea?

Jotta en kuulostaisi kummalliselta noiden kinuskitraumojen kanssa, avaan ne lyhyesti: lapsena sain elämäni ekaa kertaa maistaa Werther's Originaleja. Sain ihan oman pussin ja mussutin niitä koko illan. Sairastuin samana iltana oksennustautiin ja lopun voittekin arvata. Ei oo Wertherssin sen jälkeen maistuneet.
Tapaus 2. Tehtiin J:n kanssa kerran itse kinuskikastiketta, jota oli tarkoitus laittaa jätskin päälle. Se maistui kyllä hyvin, mutta sinä iltana sairastuin elämäni pahimpaan vatsatautiin,joka kesti melkein viikon ja veti minut tosi huonoon kuntoon. Ja loppu on jälleen varmaan aika selkeä. 

15. luukku: parhaimmat joululahjat nyt ja aina

Tässä pieni listaus joululahjoja, jotka mun mielestä toimii aina. Nää on ainakin mulle tämmösiä satavarmoja lahjoja, joita on superkiva saada ja siksi myös usein itse ostan niitä muille. 

1. Kosmetiikkapakkaukset

Tää on tämmönen lahja, joka aivan sataprosenttisen varmasti tulee aina käyttöön. Ja itelleen ostaa yleensä aina vaan jotain halpaa ja vain sellaisia, jota oikeasti tarvitsee enkä ite ainakaan raaski ostaa esim. Body Shopilta tai vastaavista itelleni mitään. Siksi onkin kiva saada tällaisia tuotteita lahjaksi.

2. Yökkärit

Musta on vaan ihan parasta saada uudet ja pehmoiset yövaatteet. Mallilla ja materiaalilla ei ole väliä! Pyjamasetti tai yöpaita - kaikki käy. Tänä vuonna olen haaveillut sellaisesta yövaatehaalarista, jollaisia lapsille myydään! Vaikka en tiedä edes miksi haluaisin sellaisen, kun minulle tulee niin helposti kuitenkin kuuma.

3. Kynttilät

Koska kynttilät on kivoja, mutta ne loppuvat aina liian nopeasti.

4. Joulusuklaa

Joulusuklaat on parhaita ja niitä saa vaan jouluna!

5. Elämykset

Elämyslahjat ovat hyviä, koska niistä jää aina ihana muisto. Viime vuonna sain J:ltä joululahjaksi sisäsurffaustunnin ja se on edelleen siisteimpiä asioita, mitä olen elämässäni tehnyt! Elämyslahjoissa on myös hinnan suhteen varaa valita: jos ei halua pulittaa kaverille benji-hyppyä, halvempiakin on tarjolla ja ne ovat hyviä muistoja myös. Esimerkiksi jonkun urheilulajin oppitunnin saa parilla kympillä. Kaverin voi kustantaa kokeilemaan tankotanssia, ratsastusta tai vaikka lasersotaa. 

6. Hajusteet

Minä en ole ikinä ostanut itselleni hajuvettä, mutta käyttäisin kyllä, jos saisin lahjaksi. Itse olen ostanut tuoksuja monestikin lahjaksi.

14. luukku: eilisen treenivideo

Eilen oltiin agilitytreeneissä jälleen. Meillä ei ollut treeneissä mitään erityistä teemaa, mutta meille Riian kanssa oli uutena juttuna puomi ja rengas radalla. Puomi meni tosi hyvin kylmiltäänkin, mutta renkaan kanssa oli vähän ongelmia. Mutta sitä ei ollakaan harjoiteltu tosi pitkään aikaan ja rengas oli lisäksi ihan kummallisen mallinen (Riia ei ollut nähnyt sellaista aikaisemmin). Lisäksi saimme kouluttajalta vinkiksi treenata tarkempaa käskyttämistä, rytmitystä ja parempaa sijoittumista, sillä itselläni on niiltä osin koiran ohjaaminen vielä vähän hakusessa. Saattelen lisäksi edelleen Riian ihan esteelle saakka, vaikka se osaa jo irrota. Pitää jatkossa olla tarkempi noissa asioissa. Päivä luukuksi saatte nauttia meidän eilisen ratavideosta:

13. luukku: miten tehdä koiralle turvallinen joulu?

Joulussa on paljon vaaranpaikkoja varsinkin vilkkaalle ja uteliaalle koiralle. Mm. täältä löytyy listaus koiralle myrkyllisistä asioista, joita ihan yleisesti on ihmisten kotona joulun aikaan, kuten vaikkapa suklaa, monet kukat, viinirypäleet ja rusinat sekä pähkinät. Itse pidän visusti huolta siitä, ettei Riian ulottuvilla ole mitään vaarallisia asioita, varsinkaan sellaisia, jotka sitä voisi houkutella, kuten vaikka vaaralliset ruoka-aineet. Tästä on hyvä muistaa pitää kiinni myös kyläpaikoissa, joissa joulun aikaan saa olla erityisen tarkka siitä, ettei vaikkapa sitä suklaata ole koiran ulottuvilla.

Parhaiten koiralle turvallisen joulun takaa sillä, että opettaa sen olemaan koskematta ilman lupaa esimerkiksi ihmisten ruokiin. Tällöin ei tarvitse olla niin tarkkana kyläpaikoissaan, kun itse ei tiedä, missä kaikkialla ihmiset säilyttävät vaikka niitä konvehtirasioita. Tulee kuitenkin muistaa, että jos koira jää yksin, ei sillä välttämättä riitä tahdonvoima pysymään erossa kielletyistä herkuista.

Muistakaa myös että ylensyöminen ja liikkumattomuus aiheuttavat myös lemmikeille vatsanpuruja, joten liiallista herkuttelua kannattaa rajoittaa ja pitää kiinni päivän lenkeistä ja leikeistä joulunakin.

Turvallista joulua kaikille!

12. luukku: Messarifiilikset

Mun joulukuuhun on kuulunut jo monta vuotta, nopeesti veikattuna ehkä kahdeksan vuotta peräkkäin, Messariviikonloppu eli nyttemmin Koiramessut. Se on ihana jouluinen tapahtuma, koiraväen vuoden kohokohta, jossa on paljon ihmisiä, paljon koiria ja hyviä ostostarjouksia ja erilaisia esityksiä. Tänä vuonna menin Messariin yksin, mutta olin varma, ettei se haittaa mitään, koska ajan saa messuilla kyllä kulumaan. Ja niin todella sai: minä olin lauantaina paikalla puoli yhdentoista maissa aamulla ja lähdin pois puoli seitsemän aikoihin illalla. Olen kohtalaisen ylpeä itsestäni sen suhteen, ettei rahaa mennyt kovin paljoa: ostin Riialle vain kympillä neljä lelua ja itselleni treenitaskun viidellätoista eurolla sekä tietenkin ruokaa itselleni ja loppukilpailukatsomoon vähän karkkia.

Päivän aikana kiertelin rotukojut varmaan sata kertaa, siellä oli söpöjä koiria rapsuteltavana, vähän rotuyhdistysten ja esimerkiksi palveluskoiraliiton jäsenlehtiä, joita sai ottaa ilmaiseksi, paljon rotutuotteita ym. On tosi harmi, ettei mitteliyhdistys ole ikinä messuilla, mutta eipä yhdistyksellä ole niitä jäsentuotteitakaan ja lehtikin on aika mitätön, joten mitäpä yhdistys siellä kauppaisikaan...

Mittelikehän laidalta löytyi tuttuja ja ekaa kertaa ikinä katsoin arvostelun alusta loppuun, vaikka välissä kävin kyllä vessassa ja jumituin hetkeksi myös kojuille ostoksille, mutta kuitenkin. Oli tosi kiva saada seuraa pariksi tunniksi, kun yksin olin kuitenkin tänä vuonna liikenteessä. Kävin katsomassa myös Nuori Koirataituri-kilpailua, joka näytti tosi hauskalta, flyball-näytöstä, vuoden virkakoirien palkitsemista, Saksanpaimenkoiraliiton esittäytymistä, Junior Handler-finaalia ja muutamaa rotukehää. Tuntuu, etten itseasiassa ehtinyt edes tehdä paljon mitään messuilla, aika siellä kuluu niin nopeasti. Vähän harmittaa, etten mennyt enää sunnuntaina, mutta toisaalta, en olisi varmaan malttanut lähteä taas pois ennen iltaa ja meidän piti kuitenkin ajaa vielä Jyväskylään...

Kun pääsin takaisin messuilta, kuulin, että muut olivat käyneet sillä välin kaupoilla. J oli ostanut Riialle aivan ihanan takin! Olen puhunut Riialle takin ostamisesta jo pitkään ja hypistelin niitä messuillakin, mutta en sitten ostanut, koska kaikki olivat aika kalliita, eikä minulla ollut mukana tarkkoja mittoja Riiasta. J oli kuitenkin onnistunut ostamaan summissa Riialle ihan täydellisen kokoisen takin. Olen siitä niin onnellinen, koska nyt sillä on takki, joka ei pyöri päällä ja joka ulottuu lämmittämään ihan sen reidet ja lavatkin agilitytreenien aikana omaa vuoroa odotellessa sekä alkulämpällä ja loppujäähdyttelyssä.

Näin hienon takin J osti Riialle sillä aikaa, kun olin itse messuilla.

Lempiryhmäni voittajat.

11. luukku: jouluhöpinää

Itselleni joulu on aina ollut perhejuhla ja ollaan aattona aina kokoonnuttu iltaa viettämään äidin puolen sukulaisten kanssa jonkun kotiin. Joulupäivänä käydään sitten isän puolen isovanhemmilla, jossa on aina kaikki iskän sisarukset puolisoineen ja lapsineenkin. Joulussa on parasta tunnelma: ihanaa yhdessä oloa ja varsinkin lasten täpinää ja höpsötystä, kun ootellaan pukkia. Jouluruoka on syöty keskipäivällä ja pöydässä on ollut perus kinkut, laatikot, koko perunat, karjalanpaistit, lohi ja tietenkin riisipuuro. Illalla onkin yleensä tarjolla vain glögiä, piparia ja sulkaata sekä jotain pikkusuolaista. Sukulaisia näkee usein muutenkin, mutta joulussa parasta on se, ettei kenelläkään ole kiire minnekään, vaan kaikki voivat rauhassa nauttia joulun tunnelmasta.

Koirien suhteen joulu ei ole ikinä mitenkään ihmeellinen päivä. Ne saavat ruokansa ja lenkkinsä ihan samallailla kuin minä tahansa muunakin päivänä. Koirille lahjojen ostamisesta ei ainakaan tehdä mitään numeroa, mutta kyllä melkein joka vuosi on joku paketti koirillekin kuusen alle ilmestynyt. Ja puhun siis monikossa, kun meidän ihan lähisuvussa on kahdeksan koiraa (ja viisi kissaa).

Onko teillä tapana huomioida koiria jotenki erityisesti joulun aikaan?

10. luukku: Niksinurkka: keinua pelkäävä koira

Meillä on Riian kanssa ollut vähän vaikeuksia keinun opettelemisessa, sillä Riia pelkää keinun liikettä. Sillä on pienestä asti ollut jonkinlainen käsitys asioista, jotka voivat pudota tai kaatua ja se karttaa niitä. Näitä asioita ovat esim. lattiapeili, pystyssä oleva kirja tai korkea lasi, kyljellään pystyssä oleva pelikone jne. En ole varma, mistä tämä johtuu, mutta uskon, että syy siihen on minä. Mulla on tapana kaataa kaikki, mikä vain kaatua voi, siis vahingossa. Ja yleensä, kun jotain kaatuu, sadattelen kovaan ääneen omaa tyhmyyttäni. Yllättäen liikkuvat asiat ovat siis Riian mielestä pelottavia ja keinu totta kai on tällainen asia. Aluksi meille neuvottiin, että meidän pitäisi hallilla käydä pamauttelemassa keinua maahan ja ehdollistaa Riia siihen, että pamaus on yhtä kuin herkut. Käytiinkin monta kertaa, mutta se ei auttanut. Tajusin, että Riia pelkää sitä liikettä eikä ääntä. Yritin mielessäni miettiä, miten voisimme harjoitella kotona keinun liikettä siten, että Riia saisi sen liikkeen aikaan. Ja keksinkin sen pian: oven liikuttaminen niin, että se pamahtaa takana olevaan seinään! Tuumasta toimeen siis! Aluksi opetin Riian ihan vain koskemaan etujalalla ovea. Se oli tosi vaikeaa, eikä se meinannut suostua siihen ollenkaan, koska se tiesi, että se voi liikahtaa. Niinpä tein joitain kertoja niin, että nostin Riian ovea vasten seisomaan, ovi hieman irti seinästä niin, että se liikkui joitain senttejä ja pamahti takaseinään ja sitten annoin kauheasti nameja sen siinä seistessä ja minun pitäessä sitä aloillaan. Näin teimme muutaman kerran, pari-kolme toistoa kerrallaan ja pian Riia uskalsikin hypätä ovea vasten ja se saa jo pamahtaa ihan kunnolla (eli liikkua pitemmän matkan). Tässä video tältä päivältä:

Tänään käytiin treenaamassa hallillakin ja koitin huvikseni, voisiko tämän toiminnon siirtää suoraa keinuun. Blokkasin keinun toisen pään siten, ettei se noussut kovin ylös, vaan sille tasolle, että Riia pystyi sen siitä pamauttamaan. Annoin käskyn (pam) ja Riia hyvin varovasti painoi toisella etutassullaan keinun maahan. Ja tästä hirveät bileet ja namit lenteli! Teimme aika monta toistoa ja loppuviimein sain Riian ihan vauhdikkaasti ja voimalla pamauttamaan keinun niin korkealta, kun se blokkauksen kanssa vain nousi, maahan saakka. Todella valtava saavutus!

Nyt pitäisi se yhdistää siihen vielä laajempaan liikkeeseen, eli että koira juoksisi sinne keinun päähän ja odottaisi sen laskeutumista. Jatilla onneksi on laskettava keinu, joten lähdemme varmaan sillä harjoittelemaan sen jälkeen, kun olemme vielä pari kertaa harjoitelleet keinun pamauttamista matalalta. 

Toivottavasti näistä nikseistä on jollekin hyötyä!

Devoted - ensivaikutelma

Me saimme eilen postista Faunattarelta testiin uutta ruokaa, Devotedia. Otin mielissäni vastaan Faunattaren tarjoaman testimahdollisuuden, sillä kuten olen blogissa monesti kirjoittanut, meillä on Riian ruokinnan suhteen ongelmia. Tällä hetkellä olemme pitkään pitäytyneet Pure Naturalissa ja olemme olleet siihen suht tyytyväisiä: Riian silmien vuotaminen on vähentynyt eikä ilmavaivoja ole. Ruoka maistuu Riialle oikeastaan aika huonosti, mutta eipä sille mikään ruoka ole koskaan oikein kauhean hyvin maistunut, joten se ei ole merkin vika :D En jaksa enää nostaa kuppia pois, jossei se heti syö, koska sillä ei ole mitään vaikutusta siihen, syökö se innokkaasti vai ei. Jos kupin jättää lattialle, niin se kyllä jossain välissä sen syö, yleensä ennen seuraavaa ruokaa kuitenkin. Iltaruoka maistuu, koska sen seassa se saa Nutrolinin Iho ja turkkia, joka on ilmeisesti hyvää.

Riia kuitenkin yhä edelleen aika-ajoin oksentaa. Tätä on ehkä jonkin verran hillinnyt Pure Natural, mutta oksentaminen ei ole aivan täysin jäänyt pois. Syötämme sille säännöllisen epäsäännöllisesti Inupektiä, joka on siis koirille tällainen suoliston toimintaa ja ruuan sulatusta edistävä lisäravinne, jota saa ilman reseptiä apteekista. Ja niille lukijoille, jotka eivät tiedä, olemme siis käyneet tuosta oksentamisesta eläinlääkärillä, eikä Riiasta ole löytynyt mitään vikaa. Eläinlääkäri sanoi, että jos me halutaan, niin voitaisiin ottaa vielä allergiatestitkin, mutta hän ei itse nähnyt sen olevan kovinkaan tarpeellista, koska yleensä allergian oire ei ole oksentelu ja toisekseen, Riia ei oksenna kuitenkaan aina ruokaansa, joten jätimme sitten ne testit ottamatta. Eläinlääkärin mukaan Riialla todennäköisesti on vain herkkä vatsa.

Eli siis oksentaminen ei ole loppunut siihen Pure Naturaliin ihan täysin, joten on kiva testata jotain ihan uutta ruokamerkkiä. Ensivaikutelma Devotedistä oli tosi hyvä. Nappuloiden väri oli mielestäni tosi hyvä ja laadukkaan oloinen, Pure Naturalit tuntuvat mielestäni vähän heppoisilta ja ovat väriltään vähän vaaleampia. Devotedit haisivat aika voimakkaasti (lihalta) ja kädessä ne tuntuvat rasvaisilta, mikä on mielestäni laadukkaan ruuan merkki.

Riian ensimmäinen kosketus Devotediin tapahtui eilen iltaruualla, kun se sai sitä vähän Pure Naturalin seassa. Lopputulos:

Eli kaikki Pure Naturalit on jääneet kuppiin ja se noukki vain Devotedit sieltä (keltainen töhnä on sitten sitä Nutrolinia). Eli ilmeisesti ruoka on myös ihan hyvää. Aamulla oli sama juttu, se popsi kaikki Devoted-nappulat kupista ja jätti Naturalit. Tosin näin on kyllä aina, jos sillä kokeilee jotain uutta ruokaa, niin se maistuu vähän aikaa. Eli jäämme innoissamme seuraamaan, tasapainottavatko Devoted-nappulat Riian vatsan toimintaa, pysyvätkö ne sisällä ja maistuvatko ne tulevaisuudessakin paremmin, kuin Pure Natural. 

Loppuun vielä tuoteselosteet sekä Pure Naturalista että Devotedista:

Pure Natural: Kana (28 %), kananlihajauho (19 %), kaura, ohra, valkoinen riisi, taimen (4 %), lohi (3 %), kanaliemi, mineraalit, juurikasmassa, maissigluteeni, kananrasva, vitamiinit, pellavansiemen, merilevä, karpalo, nokkonen, mannanoligosakkaridit (530 mg/kg), frukto-oligosakkaridit (530 mg/kg), Yucca schidigera -uute (430 mg/kg), psylliuminsiemenkuori, beetakaroteeni

Devoted: 13 % tuore ankka, 13 % tuore taimen, 13 % kuivattu ankka, 13 % kuivattu silli, bataatti, peruna, 6 % ankan rasva, kikherne, herne, sinimailanen, linssi, 1,5% ankka kastike, 1,5 lohiöljy, mineraalit, vitamiinit, prebiootti MOS 2,500mg/kg), prebiootti FOS (2,500mg/kg), merilevä, glukosamiini (175mg/kg), metyylisulfonyylimetaani (175mg/kg), kondroitiinisulfaatti (125mg/kg), omena, porkkana, kamomilla, ginseng, minttu, karpalo, mustikka, mulperinmarja, appelsiini, pinaatti

Molemmat ruuat vaikuttavat mielestäni melko laadukkailta. Pure Naturalissa on vaan noita viljoja, joita ei sitten taas Devotedissä ole ollenkaan. Myöhemmin, kun Riia on syönyt Devotediä pidempään, teen siitä tarkemman postauksen. 

9. luukku: pikkujoulutunnelmat

Mä en oo ihminen, joka hirveesti nauttisi bilettämisestä ja suuressa joukossa juhlimisesta ainakaan tuntemattomien ihmisten kanssa, joten tänäkään vuonna en todennäköisesti käy muissa pikkujouluissa kuin eilisssä. Eilen oli tosiaan PopDog ry:n junnujen pikkujoulut, joissa oli tosi ihana, jouluinen ja hyvin koiramainen tunnelma. Mulla oli Riiakin siellä mukana ja pidettiin lapsille ja koirille temppupistettä, jossa sai näyttää joitain omia hienoja temppuja, joita jo osaa tai opetella uusia.

Pikkujouluissa valittiin paras koiran tonttuasu, ajettiin tasapainoskoottereilla, suoritettiin putkirallirata ja houkutusten highway sekä doboiltiin ja tietenkin herkuteltiin. Mä oon niin onnellinen, kun löysin koulutusohjaajakurssin kautta tieni tuohon porukkaan. Oon tutustunut moneen uuteen, tosi mukavaan ihmiseen ja varsinkin ihaniin ja suloisiin pikkujunnuihin sekä mukaviin ja taitaviin vähän vanhempiin junnuihin. En malta oottaa, että meidän treenit ensi vuoden puolella jatkuu junnujen kanssa! Olisi tosi huikeeta, jos omatkin taidot kehittyisi vielä niin paljon, että pääsisin kokeilemaan myös jatkoryhmän junnujen opastusta!

Temppuilemassa

8. luukku: lahjavinkit eläinten ystävälle (koiraihmiselle)

1. Animalian lahja eläimille -joululahjat
Mun mielestä tosi kiva joululahjaidea ihmiselle, jolla on jo kaikkea ja joka arvostaa eläinten hyvinvointia. Vaihtoehtoja on paljon niin kohteen kuin lahjan arvonkin suhteen. Lahjat maksavat 7 - 120 euroa ja kohteena on mm. kivunhoitoa vasikoille, parempaa porsimista sioille ja ikääntymismahdollisuus lampaille. linkki

2. Lahjakortti lemmikkieläinliikkeeseen 
Tätä lahjaa ainakin itse arvostaisin tosi paljon, koska lemmikeille tarvitsee aina jotain. Meillä ainakin ostetaan aktiivisesti esimerkiksi uusia remmejä, koska joku järsii ne aina poikki. Eläinkaupasta tulee ostettua myös ruokaa koiralle joka toinen kuukausi ja koulutusherkkuja sekä luita. Lahjakorttia käyttäisin todennäköisesti tällä hetkellä myös uusien lelujen hankintaan.

3. Lahjakortti koirahierontaan/-uintiin/fysioterapiaan koiralle
Kukaan urheilukoiran omistaja ei varmasti pahastuisi saadessaan lahjakortin, jonka avulla voi edesauttaa koiran lihashuoltoa ja hyvinvointia. Koirien hyvinvointipalvelut on kallista lystiä, joten pieni avustus niihin ei varmasti koskaan olisi pahitteeksi kenellekään.

4. Suomen eläinsuojeluyhdistyksen aineettomat lahjat
Myös SEY tarjoaa hyväntekeväisyyslahjoja, joiden kautta rahat menevät esimerkiksi koe-eläimille tai luonnonvaraisten eläinten hoitoon. linkki

5. Kuvatuotteet lemmikin kuvalla
Monet kuvapalvelut (esim. Ifolor) tarjoavat kuvatuotteita, joihin painetaan tilaajan oma kuva. Esimerkiksi mukiin, t-paitaan tai kalenteriin voi painaa lemmikin kuvan tai kuvia. Lemmikin kuvasta voi teettää myös ison canvas-taulun tai vaikka hiirimaton.

6. Rotutuotteet
Monet palvelut ja yritykset (Waldogs, Ilowilla) tarjoavat rotutuotteita, lähinnä tekstiilejä. Oman rodun kuvan voi saada esimerkiksi paitaan, kassiin tai pyyhkeeseen. Myynnissä on myös remminaulakoita, koruja ja autotarroja.

7. Showlink
Showlinkiltä löytyy vaikka ja mitä! Showlinkki on Kennelliiton alainen, joten sen nettikaupassa on myynnissä paljon Kennelliittoon, sen erilaisiin teemoihin ja koiranäyttelyihin liittyviä juttuja, mutta myös paljon muuta. Showlinkiltä löytyy kodinsisustusjuttuja, laukkuja, asusteita, kirjoja, kansioita ja paljon muuta.

8. Rotuyhdistyksen tuotteet
Monet rotuyhdistykset myyvät tuotteita rotuyhdistyksen painatuksella. Mitteliyhdistyksellä ei juurikaan tuotteita ole, mutta monelta muulta rotuyhdistykseltä löytyy kyllä.

Oliko hyödyllisiä tai hyviä vinkkejä? 

7. luukku: Koiran joulu

Joulu on äärettömän kaupallistettu kulutusjuhla, jonka tarkoituksena nykypäivänä tuntuu olevan vain syöminen, tuhlaaminen, antaminen ja saaminen. Lapset vedettiin tähän kulutusjuhlaan tietenkin etunenässä mukaan, mutta lapsettomien ja muiden lemmikin ystävien iloksi, saamme vuosi vuodelta enemmän ja enemmän joulun oheistuotteita myös lemmikeille. Vilkaisin nopeasti muutaman nettikaupan, joissa myydään lemmikkitarvikkeita. Jouluksi koirille löytyi porovillapaitoja, joulukalentereita, kaulakoristeita, joulukeksejä, tonttulakkeja, puruluita ja erilaisia leluja. Itse voisin kuvitella hankkivani koiralle poropaidan, jos se oikeasti sitä tarvitsisi, eli olisi tyyliin karvaton, tonttulakin tai kaulakoristeen kuvausrekvisiitaksi tai joululeluja, jotka tietenkin kelpaisivat Riialle oli ne sitten pukin tai possun mallisia. 

Mutta varsinkin joulukeksit, -suklaat ja -luut tuntuvat omasta mielestäni melko turhilta hankinnoilta koiralle. Koirankeksejä tai -suklaata en muutenkaan anna Riialle, koska niissä on yleensä vain lähinnä viljoja sekä väri- ja lisäaineita, eivätkä näin ollen ole todellakaan mitään terveellisiä herkkuja. En koe, että koira tarvitsisi tuommoisia "turhia" herkkuja vaikka varmasti niiden saamisesta sen sekunnin murto-osan nauttiikin. Lisäksi vältän turvallisuussyistä antamasta Riialle nk. solmuluita, joita joulunaikaan myydään esimerkiksi kranssien tai karkkikeppien muodossa. Olen kuullut tapauksia, joissa koira on tukehtunut nielaistuaan luussa olevan solmun kokonaisena, enkä siksi halua niitä omalle koiralleni tarjota.

Eniten ehkä kuitenkin loppujen lopuksi tässä koko joulukrääsätehtailussa harmittaa se, että ihmiset menevät mukaan siihen. Laittaa ajattelemaan, että suomalaisilla on kyllä kaikki äärettömän hyvin, kun pystytään käyttämään rahojamme joulukrääsän hankkimiseen koiralle. Harmittaa myös se, että koiria inhimillistetään tältä osin niin paljon. Koirat eivät kaipaa karkkeja tai hauskoja lakkeja, eikä joulu ole niille kuin tavallinen päivä muiden päivien joukossa. Mitä jos koirien joulukrääsään käytetyt rahat pistettäisiin vaikka hyväntekeväisyyteen ensi vuonna? Koiralle paras joululahja on kuitenkin todennäköisesti se, että se pääsee juoksemaan ja leikkimään ulos ihan omana itsenään, koirana.

Tekstin tarkoitus ei ole loukata ketään ja esitän siinä vain oman mielipiteeni koirien joulutavaroista. Oikeastihan jokainen saa kuluttaa rahansa ja aikansa ihan mihin haluavat ja jokainen varmasti pyrkii huolehtimaan koirastaan parhaansa mukaan. Jokainen tehkööt asiat omalla tyylillään ja minä kerron omasta tyylistäni täällä blogissani. Se ei kuitenkaan ole ainoa oikea tapa olla ja elää koirien kanssa.

Onko teillä koirille tai muille lemmikeille joulusälää?

6. luukku: Suomi - maailman paras koiramaa

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja suomalaiset! Suomi on hyvä maa asua monestakin syystä, mutta varsinkin me koiraharrastajat voimme olla onnellisia ja ylpeitä siitä, että asumme juuri Suomessa. Suomi on koiramaana ihan maailman parhaita. Suomessa on noin 600 000 koiraa, joka on maailman mittakaavassa maan väkilukuun suhteutettuna valtavan paljon. Eri rotuja Suomessa on noin 400, kun maailmassa kaikenkaikkiaan niitä on noin 450. Monestakaan muusta maasta ei löydy niin paljon harvinaisten rotujen edustajia kuin Suomesta.

Maailman suurin koiranäyttely on Englannissa järjestettävä Crufts, johon osallistuu vuosittain arviolta 20000 koiraa monista eri maista. Suomessa on (jälleen etenkin väkilukuun nähden, mutta myös ihan yleisesti ottaen) todella suuria koiranäyttelyjä. Tänä vuonna Messukeskukseen vuoden päänäyttelyyn osallistuu 16000 koiraa. Suomen näyttelyihin osallistuu paljon ulkomaalaisiakin, pienimpiin pääasiassa naapurimaista, mutta Messukeskuksen Voittaja-näyttelyihin tulee koiria aina Aasiasta ja Australiasta asti. Jos ette ole koskaan käyneet Voittaja-näyttelyissä (jotka ovat siis kulkeneet viime vuosina myös markkinointinimellä Koiramessut), niin suosittelen suurella sydämellä käymään, vaikkei näyttelyt välttämättä kiinnostaisikaan! Siellä on niin paljon erilaista ohjelmaa ja huikeita esityksiä. Varsinkin pääareenalla eli "isossa kehässä" tapahtuvat showt aina loppukilpailuja (RYP ja BIS) myöten ovat jotain karvoja nostattavan spektaakkelimaista pukuloistoineen, musiikkeineen ja huikeine tunnelmineen.

Se mainostamisesta, jatketaan Suomi koiramaana - teemalla. Suomi on aina ollut maailman huipulla muissakin koiralajeissa esimerkiksi agilityssä ja tokossa. Molemmissa lajeissa Suomi on ollut useita kertoja maailman paras. Tämän vuoden tokon maailmanmestarit ovat suomalaiset Oili Huotari ja Zip. Agilityn mm-kilpailussa Suomi saavutti tänä vuonna kaksi mitalia, maxien joukkuekisasta hopeaa ja medien yksilökisasta pronssia.

Suomen kennelliitto on maailman mittakaavassa suuri koirajärjestö ja sen jäsenmäärä väkilukuun suhteutettuna maailman suurimpia. Kennelliiton julkaisema Koiramme-lehti on maailman suurimpia koiralehtiä ja sen levikki on suomalaisista harrastelehdistä toisiksi suurin.

Suomi on siis erittäin varteenotettava kennelmaa! On ilo asua ja treenata Suomessa, hyvä Suomi ja suomalaiset koiraharrastajat!

Lähteet:
Faktaa Koiramme-lehdestä
Kennelliiton uutisia
Ylen uutinen koiraroduista Suomessa
Crufts Wikipediassa
Agilityn MM-kilpailut 2016
Päijät-Hämeen sanomien artikkeli maailman tottelevaisimmasta koirasta

5. luukku: 3 asiaa

Löysin tämmöisen hauskan postausidean selailemalla kaikenmaailman blogeja ja ideoita etsimällä.

3 asiaa, joista pidän
- koiraharrastus
- suklaa
- haaveilu

3 asiaa, joista en pidä
- odottaminen
- epävarmuus
- paleleminen ilman mahdollisuutta vaikuttaa asiaan

3 asiaa, joita tein viikonloppuna
- olin JATin kisoissa töissä
- tein gradua
- treenasin koiraa

3 asiaa, jotka osaan
- lukea koiria ja niiden elekieltä
- olla lasten kanssa
- kirjoittaa sontaa (graduun)

3 asiaa, joita en osaa
- tehdä päätöksiä
- puhua kieliä
- olla ahkera

3 asiaa, joista stressaan
- tietämättömyys
- terveys
- ajan kuluminen liian nopeasti

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä
- kirjoittaa gradua
- laihduttaa
- imuroida olkkarin matto

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälleni
- kalsarit
- lenkkarit
- villasukat

3 asiaa, joita en mielelläni pue päälleni
- shortsit
- jotain inhottavia turkisjuttuja
- nahkavaatteita, paitsi kengät menee.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia
- treenitaskun
- uusia vaatteita esim. housuja
- kunnon talvivaatteet

3 asiaa, joista unelmoin
- lapset
- maaseudulla asuminen
- koiraharrastaminen koko elämän

4. luukku: Top 5 jouluelokuvat

Mulle tuli mieleen, että voisin tehdä näihin joulukalentereihin useammankin tällaisen "top 5" jutun ja tämä voisi olla ensimmäinen. Ihmiset ovat joulun aikaan monesti lomalla ja itse ainakin tykkään katsella elokuvia joulun aikaan. Ja varsinkin jouluelokuvat ovat niin parhautta. Tässä omat top 5 jouluelokuvani:

1. Joulutarina - olen varma, että tämä suomalainen elokuva on kaikille tuttu. Minä rakastan elokuvan tarinaa joulupukin synnystä ja elokuvan maisemat on jotain niin huikeeta. Suomen Lappi on kaunis paikka!

2. The Grinch on ollut lapsesta asti mun suosikkijoululeffojani. Se kertoo Grinchistä, joka päättää varastaa joulun kaupungissa nimeltä Whoville. Elokuva on mielestäni ihanasti kerrottu, sillä kertoja kertoo tapahtumista hyvin runollisesti ja juoni on aivan ihana ja liikuttava.

3. The Nightmare before Christmas (Painajainen ennen joulua) - mä rakastan kaikkia Tim Burtonin elokuvia, koska ne on niin outoja! Lisäksi tässä elokuvassa on hyvät musiikit ja jälleen - liikuttava juoni.

4. Holiday - kertoo kahdesta naisesta, amerikkalaisesta ja englantilaisesta, jotka kaipaavat vaihtelua elämäänsä ja vaihtavat kotejaan päikseen jouluksi. Mun mielestä aivan ihana ja tunnelmallinen elokuva, joka sijoittuu joulun aikaan, vaikkei joulu olekaan keskeisessä osassa.

5. Rare Exports - sytyttää mut erikoisuudellaan ja sillä, että se on suomalainen elokuva. Kertoo vähän erilaisen tarinan joulupukista.

Suosittelen ehdottomasti katsomaan, jos vain jostain on saatavilla ja etenkin, jos vietätte joulua lasten kanssa, myös elokuvat Franklinin taikajoulu ja Kaunotar ja hirviö - lumottu joulu. Mä oon niin lapsellinen, että tykkään kaikkein eniten lastenleffoista, niistä on mun mielestä paras juoni :D Ja noita kahta muistan katsoneeni ihan non stoppina kaikki lapsuuden joululomat.

3. luukku: mittelspitzin hyvät ja huonot puolet

Mittelspitzit on vieneet ainakin mun sydämen ihan täysin ja mitteli-ihmiset ovat myös huikeeta porukkaa. Olen saanut tutustua aika moneen uuteen ihmiseen Riian kautta ja myös moneen mitteliin. Tässä minun listaukseni mittelin hyvistä ja huonoista puolista.

Hyvät puolet:
- mitteli on erittäin miellyttämisenhaluinen ja monipuolinen harrastuskoira.
- sen oppimiskyky tuntuu olevan rajaton ja se on helppo motivoida.
- turkki on helppohoitoinen. Itse harjaan Riian parin viikon välein, korvakarvat kampaan.
- mitteli on näppärän kokoinen, muttei kuitenkaan liian pieni.
- mitteli on yleensä rohkea ja itsevarma ja se tulee pääsääntöisesti hyvin toimeen kaikkien koirien kanssa.
- mitteli osaa kuitenkin myös tarvittaessa rauhoittua, eikä sen kanssa ole pakko harrastaa mitään.
- mitteleistä on useita eri värejä, mikä tekee jokaisesta mittelistä ainutlaatuisen, oman näköisensä.
- mitteli on omaan silmään äärettömän kaunis peruskoira, jossa ei ole mitään liioiteltua tai sairasta. (No tässä voi olla joidenkin yksilöiden turkki poikkeus, mutta kenenkään ei ole pakko suosia muhkuturkkeja, jossei halua. Eikä superrunsas turkki ole kuitenkaan mikään terveysongelma)
- mitteleillä on vähän perinnöllisiä sairauksia.
- mitteli on hälyttävä vahti eikä sillä ole puolustusviettiä, joten mittelspitz ei ole aggressiivinen tai hyökkäävä, vaan mieluummin jää hälyttämään vähän kauemmas.
- mitteliltä puuttuu riistavietti, eikä se yleensä lähde riistan perään (tai aja mitään muutakaan takaa)
- omasta mielestäni hyvä puoli on myös se, ettei mitteli ole kiinnostunut vieraista ihmisistä. Riiassa tämä ominaisuus on ihan ylikorostunut. Saan koiran kanssa kulkiessani pysähtyä juttelemaan tai neuvomaan muita ihmisiä, eikä Riia ole heistä pätkääkään kiinnostunut, vaan yleensä nuuhkuttelee tai pällistelee minua sen aikaa, kun ollaan pysähdyksissä.

Huonot puolet:
- mittelit saattavat olla haukkuherkkiä ja niillä on tosi voimakas vahtivietti, joka saattaa kerrostalossa olla haitaksi, ellei siihen puutu ajoissa.
- mittelillä ei ole pk-oikeuksia (tietenkään), joka rajaa niiden harrastusmahdollisuuksia vähän.
- mittelipiireissä on viime aikoina herätty tarkkailemaan mittelien lonkkia, joita ei ole aikaisemmin tutkittu ollenkaan. Mitteliyhdistys on ryhtynyt tämän vuoden alusta suosittelemaankin pennutettavien koirien lonkkien kuvaamista, mutta se ei vieläkään ole pakollista. Mitteleillä esiintyy paljon C ja D -lonkkia.

2. luukku: treenilaukun sisältö

Tässä on meidän treenikassi. Se voi näyttää yhtäkkiä ihan hävityksen kauhistukselta, mutta siellä on kaikki tarpeellinen. Jos mun (lähes) kaikki koiratreenikamat ei olisi samassa paikassa, unohtaisin aina treeneistä jonkun tärkeän asian pois. Ainoastaan mun näyttelykamat ei oo täällä, koska niitä en yleensä tarvi ikinä. Ja mun merkkikartiot on auton perässä aina, koska ne vie niin paljon tilaa. Muuten kaikki treenikamat on mahdutettu tähän kassiin. 

Mun tärkein varuste treeneissä on tää ProDogin liivi, jossa on niin paljon taskuja, että kaikki tärkeimmät asiat mahtuu niihin, eli namit, lelut, naksutin ja remmi.

Lisäksi kassista löytyy takki Riialle autossa odottelua varten.

Kokoontaittuva juomakuppi on tosi kätevä, koska se menee pieneen tilaan ja sitä voi tarvittaessa käyttää targettina. Lisäksi meidän kassista löytyy aina yksi tai kaksi frisbeetä, koska jos J on mukana, haluaa hän treenata Riian kanssa kiekoilla.

Noutokapuloita mulla on pari tavallista, eli sorvattu ja tuo lestillinen. Sitten hommasin nyt syksyllä myös noi ohjatun noudon kapulat, joilla harjoitellaan Riian kanssa tällä hetkellä ohjattua noutoa. Kuvista muuten puuttuu myös mun tunnistusnoutokapulat. Niitä en tietenkään pidä kassissa, ettei niihin tartu mun haju.

Kassista löytyy myös 16 metriä ruutunauhaa. 

Naksutin on mulle tärkeä kapistus oikeastaan vain temppujen opetuksessa. Otan sen kuitenkin aina myös treeneihin mukaan varmuuden vuoksi. Yleensä naksutin ei kuitenkaan ole laukussa, vaan eteisen pöydällä, josta voin kätevästi sen joko poimia mukaan treenikassiin tai hakea olkkariin, jossa Riian kanssa treenaillaan temppuja melkein joka päivä.

Riian palkkauslelut. Näillä se ei saa leikkiä ikinä itsekseen, joten on ihan sen ykkössuosikkeja. Ja nytkin se hivuttautui kuvaan pureskelemaan sorsaansa kun kuvasin, piti pian kerätä lelut pois :D Nuo "auton alle jääneet" (esim. etualalla oleva otus) on ihan ykkösiä leluissa, koska niitä voi retuuttaa ja niissä on kuitenkin myös vinkuominaisuus. Niitä tarvitsisi vaan koko ajan olla ostamassa lisää, koska ne hajoavat melko helposti. Meillä on lisäksi kovempaa kiskomista kestävä narupallo, joka jostain syystä ei ollut kassissa, mutta toivottavasti löytyy jostain takin taskusta, eikä jäänyt eilen Jattilaan... (ei olisi ensimmäinen kerta)

Tässä kassin sisältö ulkona. Mainitsematta jäi ainakin turkkilaisen jukurttipurkin kannet, joita käytän targetteina. Niitä laukusta löytyy pari kappaletta. Muut taisin mainita. 

Riia tietää, ettei se saa penkoa mun kassiani. Joskus multa jää kuitenkin se kaapin ovi raolleen, jossa kassia pidän ja Riia käy kaivamassa sieltä palkkalelunsa. Tässä kuvassa se yrittää selvästi viattomasti esittää, ettei aio alkaa retuuttamaan treenilelujaan, heti jos mun silmä välttää :D En ikinä tietenkään kiellä sitä treenileluilla leikkimästä, mutta otan ne siltä heti pois, jos se on sattunut ne jostain löytämään. Tästä on monia hyötyjä, kuten vaikka se, että sillä pysyy motivaatio juuri näitä leluja kohtaan tosi korkealla ja se, että kun minä päätän, milloin näillä leluilla leikitään, se tietää, että ne lelut tulee multa ja tekee mun eteen kaikkensa, jotta lelut ilmestyisi sieltä mun taskusta. 

1. luukku: Riian lahjalista

Hei hei hei ja hauskaa joulukuuta! Tästä lähtee tämän blogin historian ensimmäinen joulukalenteri käyntiin! Tänään on vuorossa Riian toivelahjalistaus. Tein viime vuonnakin tällaisen ja se oli kyllä tosi hauskaa. Ideana on siis se, että listaan kaikki asiat, joita ostaisin Riialle tai itselleni, kuitenkin koiraharrastukseen liittyen, jos minulla olisi käytettävissä rajaton summa rahaa eläinkauppoihin käytettäväksi. Tästä lähtee:

Toive numero 1. Uusia, kestävämpiä leluja!

HuggleHounds-sarjan lelut Faunattaresta

Riia on tosi lahjakas rikkomaan kaikki lelunsa tosi nopeasti ja sen takia me tarvittaisiinkin kärrylastillinen uusia leluja, jotka eivät rikkoutuisi niin helposti. Saatiin Faunattarelta viime vuonna testiin tuommoinen HuggleHounds-sarjan mustekala ja Riia tykkäsi siitä tosi paljon. Mustekala oli hirmu kestäväkin, joten saman sarjan lelut kelpaisivat.

Toive numero 2. Ihana pehmoinen peti.

Peti Mustista ja Mirristä

Riia tarvitsisi ehdottomasti uuden sängyn, koska sen vanhan pedin täytteet ovat menneet ihan muhkuraiseksi, eikä se oikeastaan enää nuku siinä. Öisin se nukkuukin aina sängyn alla tai päiväpeiton päällä. Olohuoneessakin sillä on petinä vain vanha peitto, mutta se pemistää sen aina joka ilta ihan sykkyrälle ja se näyttää tosi rumalta. Siksi olisikin ihanaa, jos sillä olisi yksi tyylikäs nukkumapaikka.

Toive numero 3. Back on track-koiraloimi

Back on Track-loimi Mustista ja Mirristä

Back on Track-loimi olisi ehdoton ykköstoiveeni, minkä ostaisin Riialle heti, jos minulla olisi rajattomasti rahaa käytössä. Back on Track-vaatteet on tarkoitettu nimenomana urheilijoille (siis myös ihmisille on omat vaatteensa) ja ne on teknisesti rakennettu siten, että ne heijastavat lihaksista syntyvän lämmön takaisin eläimeen tai ihmiseen pitäen sen näin ollen paremmin ja pitempään lämpimänä. Erittäin hyvä tuote siis alkulämppiin ja väliaikana lämpimänä pitämiseen. Riia joutuu odottamaan agilityharkoissa jopa parikymmentä minuuttia pahimmillaan autossa, joten vaikka se pitkäturkkinen koira onkin, se tarvitsee takin pysyäkseen lämpimänä kylmässä autossa. Tällä hetkellä käytössä on meidän kääpiösnautserin vanha takki, jonka olen itse tehnyt, mutta sen rinnanympärys on Riialle vähän liian iso. 

Toive numero 4. Treenitasku

Treenitasku Mustista ja Mirristä

Tämäkin tuote olisi aivan ehdoton hankinta, joka on varmaan pakko hommata joka tapauksessa. Minulla on tosi ihana Pro Dogin koulutusliivi, mutta se ei mahdu päälleni toppatakin ja muun talvivaatetuksen kanssa. On tosi hankala pukeutua Jatin kylmiin hallitreeneihin, kun treeniliivi on aina siellä takin alla. Treenitasku olisi kätevä, kun sen voisi laittaa nopeasti joko takin alle tai päälle ihan tilanteen mukaan. Ja tavalliset taskuthan ei riitä, koska palkkailen koiraa pääasiassa leluilla aksatreeneissä ja näin ollen lelulle pitää olla yksi tasku, nameille omat taskut, mieluummin molemmilla puolilla, auton avaimille omat taskut ja sitten mieluusti vielä yksi tasku, johon mahtuu remmi. Ei pärjää pelkillä takin taskuilla :D

Toive numero 5. Kangashäkki

Kevythäkki Mustista ja Mirristä

Meillähän on jo kevytmetallihäkki, joka on tosi hyvä olla olemassa autossa ja muutenkin, kun se on satavarma ja turvallinen tapa häkittää koira tarvittaessa pitemmäksikin aikaa (esim. kisareissuilla tai näyttelyissä). Meidän metallihäkki on kuitenkin aina autossa ja sen pois ottaminen ja sinne laittaminen on aina sellainen operaatio, kun se mahtuu auton ovesta nippanappa sisälle ja toisekseen sen turvavöihin pujottaminen on aina oma juttunsa. Varsinkin ahtaalla parkkipaikalla sen autoon takaisin saaminen on aivan mahdotonta. Siksi en koskaan ota sitä pois sieltä, mutta treeneissä ja näyttelyissä se häkki olisi kyllä aivan ehdoton, kun koiran saisi hetkeksi pois käsistään. Tämmöinen kangashäkki olisi aivan ylikätevä väliaikaiseen koiran säilytykseen, kun se on niin kevyt ja menee kasaan muutamassa sekunnissa. Olisi tosi jees, jos olisi kaksi häkkiä, joista toinen olisi kasassa koko ajan ja niin ollen valmis mukaan otettavaksi milloin ja missä vain!

Tässä meidän lahjalista tälle vuodelle! Huomiseen!