torstai 29. lokakuuta 2015

"Ei se kotona osaa"

Riia on ihan huippuosaaja tokokentällä ja saadaan aina hirveästi kehuja siellä. Riia osaa olla ihmisten ilmoilla pääasiassa hyvin tottelevainen, tarkka ja nopea koira. Kavereille kehtaan sopertaa aina välillä, että ei se oikeasti aina kotona osaa. Se heittää hommat sisällä ihan läskiksi, alkaa temppuilemaan, ei muista mitään ja hukkaa korvansa. Ja tässä tulee todistusaineistoa, että ei se ihan oikeasti osaa!

(Toivottavasti linkit toimivat ja pääsette katsomaan videoita. Valitan kovasti, etten pysty niitä suoraa tähän blogiin laittamaan - ne ovat liian isoja tiedostoja. Meinasin laittaa ne Youtubeen ja perustaa ehkä Riialle jopa oma kanava, mutta ensinnäkin, en päässyt kirjautumaan sinne sisälle samalla sähköpostilla, kuin tähän blogiin, koska tätä hallinnoi yliopisto, joka ei näköjään ole antanut opiskelijoille käyttöoikeutta Youtubeen näillä tunnuksilla... Uusia en taas alkanut luomaan, koska näköjään mun toiselle spostillekin oli olemassa tunnukset, mutta en muistanut salasanaa, enkä osannut salasanaa myöskään vaihtaa, koska sieltä tuli semmoisia tarkistuskysymyksiä, joihin osasin vastata, mutta ne eivät olleetkaan oikeita vastauksia... Että näin. Jatkossa selvitän, pystynkö vaihtamaan kenties bloginkin spostiosoitetta pois yliopiston tunnuksilta. Lisäksi voisin luoda kanssa jotenkin sen kanavan Youtubeen Riialle, josta sitten jatkossa voisitte katsella meidän treeni- ja toivottavasti jonain päivänä myös kisavideoita.)

Nyt siis nämä linkit!

Tässä videossa me kokeilemme Riian kanssa sivulle tuloa. Kuten ehkä huomaa, edellisestä kerrasta on jo aikaa ja paikka on vähän hakusessa.

Harjoittelimme sitten muutaman kerran sen oikean paikan löytämistä siten, että annoin Riialle käsimerkillä apua. Ja kyllähän se oikea paikka sieltä sitten viimein löytyi.

Ja lopuksi kauko-ohjaus harjoittelua. 
Riia on kyllä hauska kaveri, kuten huomaatte :D Videoilla se muuten tuijottaa sitä mun tietokonetta kohti, koska sinne putosi nami jossain vaiheessa ja Riia huomasi sen.

Mutta hei, kertokaa, jos ette pääse näkemään videoita, kokeillaan sitten jotain toista tapaa :)

ps. Lähdemme viikonloppuna käymään Riian "mummolassa" Helsingissä ja samalla käydään trimmauttamassa se sen kasvattajan luona. Riia saa edustuskelpoiset korvat ja tassut. Lisää siitä siis ensi viikon puolella!

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Riian kasvu kuvina

5 vkoa




















Riia tänään.

Halusin tehdä tällaisen kuvakollaasipostauksen, koska mielestäni Riia on muuttunut ihan älyttömästi siitä, kun se oli ihan pieni pentu. Jotenkin aivan käsittämätöntä kuinka jostakin niin suloisesta ja pörröisestä on tullut tuommoinen oikea koira. 




tiistai 20. lokakuuta 2015

Miten Riia muutti elämääni?

Oman koiran hankkimista olen miettinyt oikeastaan vuodesta 2012, kun muutin Jyväskylään ja jouduin toteamaan, että meidän perheen vanha kääpiösnautserinarttu ei tule sopeutumaan kaupunkieloon (mun lapsuudenkotini on suuri omakotitalo maaseudulla. Siinä on iso piha, jonne koirat pääsevät aina halutessaan. Lisäksi ne saavat olla irti lenkillä ja pihalla lähes aina). Mietin siis Riian hankkimista kolme pitkää vuotta. Moni sanoo, että opiskelijan ei kannata harkita koiran hankkimista, koska sille ei ole aikaa eikä rahaa. Mutta minä en ole ikinä tykännyt juhlia ja muutenkaan riekkua yömyöhään ulkona, joten nuo kolme vuotta olivat pitkiä ja välillä enemmän tai vähemmän yksinäisiä. Vuosi sitten syksyllä tajusin, että elämässä täytyy tehdä asioita, joista tulee onnelliseksi ja jokainen itse tekee elämästään elämisen arvoista. Ja mun elämään on aina kuulunut isona osana koirat ja tunsin todella eläväni vain puolikasta elämää ilman koiraa. Aloin siis säästää rahaa.


Keväällä minulla oli ostosumma kasassa ja lisäksi olin valmis ottamaan (lisää) opintolainaa, mikäli koiralle tulisi terveydellisiä ongelmia, jotka vaatisivat kalliita eläinlääkärikäyntejä, eikä minulla muuten olisi rahaa. Olin tutkinut koko sen kolme vuotta (tai oikeastaan olen tehnyt sitä koko elämäni) erilaisia rotuja ja kasvattajia. Kärkikaksikossa oli mitteli ja göötti, mutta gööttiä tuntui olevan hankala saada, varsinkaan narttua. Mitteleitä oli paremmin tarjolla ja sopiva pentuekin löytyi. Sieltä saimmekin maailman parhaimman koiran, joka on nyt tuonut niin paljon iloa ja uutta energiaa elämääni. 


Suurin ero tällä hetkellä verrattuna aikaisempaan elämään on se, kuinka onnellinen olen. Olin silloinkin, ainakin silloin tällöin, mutta nyt olen koko ajan. Joka kerta, kun katson Riiaa, on pakko hymyillä. Se on niin söpö, se on niin kiltti ja se on meidän koira! Toisekseen, Riia on tuonut elämääni itsensä lisäksi muutakin sisältöä: minä olen saanut monta hyvää kaveria, jopa ystävää koirien kautta! Harrastamme yhdessä, käymme lenkillä ja koirapuistossa ja jopa vierailemme toistemme luona. Tykkään näistä samanhenkisistä ihmisistä, joiden kanssa voi höpötellä koirajuttuja <3


Riiaan menee toki rahaa. En ole käynyt shoppailemassa itselleni vaatteita tai muuta kivaa sen jälkeen kun Riia tuli meille, vaan rahat menee koiranruokaan, treenikamoihin/vaatteisiin, koiran tavaroihin... Mutta voin kertoa, että semmoinen minä vain olen! Ei haittaa ollenkaan! Harrastustavarat on minulle paljon omia vaatteita tärkeämpiä. Kotona en ehkä ole yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan. Ehkä jopa vähemmän, nimittäin käyn useasti viikossa Riian kanssa jossain "retkellä" kuten koirapuistossa, kavereilla, superpitkällä lenkillä... Ja tietenkin joka päivä lenkillä ja ulkona useita kertoja, kun aikaisemmin kävin ehkä pari-kolme kertaa viikossa lenkillä.


Riia on herättänyt minussa ehkä suuremmat äidinvaistot, kuin kukaan koira aikaisemmin. En tiedä johtuuko se siitä, että Riia on ihan mun oma koira, josta ollaan J:n kanssa päävastuussa, vai mistä, mutta Riiaan katsominen herättää hirveän rakkaudentunteen ja jos en oo sen luona, niin mulla on huoli sen pärjäämisestä. On ihanaa, kun on tuollainen koira, josta pitää huolta, enkä ole hetkeäkään sen hankkimista katunut! <3


PS. Opiskelijalukijoita ehkä kiinnostaa: en ole joutunut toistaiseksi ainakaan ottamaan lisää opintolainaa. Olin koko kesän töissä ja sain ihan ok palkkaa, joten sieltä on jäänyt käteen ihan hyvin rahaa. Vaikka Riialle piti tehdä esimerkiksi se ylimääräinen hampaidenpoisto-operaatio. Mutta loppujen lopuksi sitä pärjää ihan hyvin, varsinkin kun kahestaan koiraa ylläpidetään :)

torstai 15. lokakuuta 2015

Toko loppui, mitäs nyt?

Eilen meillä oli tokokurssimme viimeinen tunti. Riia oli aivan hyperenergisellä tuulella ja suoritti kaikki liikkeet vähän "vasemmalla kädellä." Esimerkiksi perusasento oli ihan vähän vaan vino: Riia istui suoraa mun takana sivuttain, estehypyssä se keksi ekaa kertaa ikinä juosta esteen ohi (naama loisti tyytyväisyydestä), luoksetulossa se tuli hienosti sivulle, mutta ennen kuin ehdin palkkaamaan, se säntäsi hakemaan keskellä kenttää ollutta keppiä... Ei siis ainakaan tylsää ollut.

Mutta nyt on toko loppu ja kova into silti harrastamaan jotain. Nyt pohdinkin, menemmekö paikallisen koirakoulun nuorten koirien tokovalmennukseen, otanko jonkun kokonaisen tokokurssin vai aloitanko ihan uuden lajin? Agility innostaisi aivan valtavasti ja tiedän, että Riia olisi todellinen tykki siellä. Mutta unohtuuko kaikki tokojutut sitten heti? Rallytoko olisi kanssa kivaa, mutta toisaalta, me ollaan päästy jo niin hyvin alkuun tässä tokossa, että ei nyt ehkä kannata noin samankaltaista lajia aloittaa.

Ajattelin, että yrittäisimme tähdätä Riian kanssa tokokokeeseen heti kun sillä tulee täyteen se 10 kk, mikä kisaamiseen vaaditaan. Eli tammikuussa. Siinä mielessä kannattaisi varmaan panostaa siihen tokoon ja mennä mukaan valmennukseen, niin saataisiin kakara kisakuntoon! Ehkä agilityn aika on sitten vähän myöhemmin ja rallytokon, jos multa tai koiralta loppuu motivaatio pikkutarkkaan tokoon...

Minä jään miettimään asiaa!

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Muutoksia, muutoksia!

Saatiin tänään Faunattaren kautta tuo Faunatar-banneri tuonne sivun oikeaan laitaan. Klikkailkaapa sitä, niin pääsette tutustumaan sitä kautta Faunattareen. Siellä on jo meidän blogitkin listattuna, niin kivaa! Kurkkasin jo eilen joitain blogeja ja onneksi siellä oli tarinaa vähän kaikenlaisista eläimistä!

Itse innostuin tekemään tälle blogille vähän näyttävämmän otsikkobannerin, mitä mielipiteitä siitä? :D En ole ikinä aikaisemmin tehnytkään banneria, mutta netistä löytyi hyvät ohjeet Kiitos Pink Bubble. Siinä on nyt pötkössä pentukuvia tuosta meidän kakarasta, mutta ehkä ihan kiva muistella, miltä Riia näytti vain muutama kuukausi sitten. Sitä tulee niin hätäiltyä kaikkien kisojen ja touhujen kanssa, kun tekisi mieli tehdä sen kanssa kaikkea nyt ja heti! Täytyy kuitenkin muistaa, kuinka nuori se vasta on!

Mutta siis tänään aukesi virallisesti Faunattaren blogisivut ja ilmeisesti ihan lähipäivinä he tiedottavat blogeista somessa. Jännittävää! Mutta tervetuloa vaan kaikille lukijoille, jotka somen kautta tänne sitten eksyvät!




maanantai 12. lokakuuta 2015

Iloisia uutisia!


Faunattarella oli tuossa joitain viikkoja sitten Facebook-sivuillaan hakemus, jossa he hakivat suomalaisia eläinbloggaajia mukaan uudelle blogit-sivulleen. Minä ilmoitin itseni siihen ja perjantaina sain tietää, että olen päässyt mukaan! Mut ja mun blogini on valittu uudeksi Faunatar-blogiksi! Kuinka mahtavaa! Eli teen jatkossa blogia yhteistyössä Faunattaren kanssa. Saan blogini Faunattaren uudelle blogi-sivulle ja jotkut postaukset tulevat olemaan yhteistyössä tehtyjä (tuote-esittelyjä, kilpailuja, sun muuta sellaista). Faunattaren kautta saan blogiini kuulemma myös jonkun hienon bannerin ja vaikka mitä! Toivottavasti myös lisää lukijoita!

Olen seuraillut tuota vierailijoiden määrää blogissani ja on kiva tietää, että kyllä täällä joku käy. Toivottavasti vaan yhteistyön myötä lukijoita tulee lisää ja olisi kiva kuulla vaikka jotain kommentteja ihmisiltä, jotka täällä pyörii. Myös erilaiset kysymykset ja postausehdotukset ovat tervetulleita! 

Jännä nähä myös, millaisia muita blogeja Faunattaren blogisivuille on tullut. Hakemuksia oli kuulemma tullut tosi paljon! Toivottavasti siellä on koirablogien lisäksi jotain muutakin!


Riia mätsäripalkintoineen. 
Minun blogini todella pyörii aika vahvasti nyt ja tulevaisuudessa tuolla koiramaailmassa. Riialla on edessä ainaskin Jyväskylän KV-näyttely marraskuussa ja agilitykurssin aloitus toistaiseksi tuntemattomana ajankohtana. Tokon viimeinen kerta on tällä viikolla, joten täytyy pohdiskella tässä mitä seuraavaksi. Ikä ei ainakaan kokeisiin vielä riitä, mutta jos otettaisiin vaikka joitain valmennustunteja ennen kuin päästään ihan kisaamaan... Rallytokonkin aloitus kiinnostaisi ja koiratanssiojelmaa olen jo pyöritellyt päässäni. Riia on kuitenkin vasta kuusi ja puoli kuukautta, joten ikä ei todella riitä vielä mihinkään :D 

Kuitenkin nyt, kun toko loppuu, niin tuolle energiapakkaukselle pitäisi jotain tekemistä keksiä! Mutta kuitenkin järkevissä määrin. Katsotaan siis, mitä keksitään!

maanantai 5. lokakuuta 2015

Riia nyt

Riia on kaksi viikkoa päälle puolivuotias. Se on nykyään mahdottoman vilkas, mutta samalla myös fiksu ja helppo koira. Helppous tulee ilmi esimerkiksi siten, että Riia ei juuri kyseenalaista käskyjä, tottelee ja on itsevarma lähes joka tilanteessa. Sen kanssa on helppo liikkua paikoissa, minne on tarve päästä. Paitsi autolla. Riia voi pahoin autossa varsinkin pitkillä matkoilla. Se vähän vaikeuttaa elämää.

Riia on hyvin sosiaalinen koira. Se tahtoisi aina mennä tervehtimään kaikkia vastaantulevia, mutta harjoittelemme parhaillaan koirien ohituksia ilman haukkumista. Se alkaa pikkuhiljaa sujua paremmin. Koirapuistossa Riialla on yleensä yksi tai korkeintaan kaksi kaveria, joiden kanssa se juoksee. Riia on enemmän juoksija, kuin painija.


Harrastan Riian kanssa tällä hetkellä tokoa ja alokasluokan liikkeitten harjoittelu on kovassa vauhdissa. Se saa yleensä paljon kehuja tokokentällä, koska on äärettömän innokas, sähäkkä ja motivoitunut. Vähän sähläkin se on aina välillä. Joskus mulla menee hermo siihen, koska se ei jaksa odottaa kentän laidalla yhtään. Jos joku muu tekee jotain ja sen pitää olla vain paikoillaan, se alkaa haukkua. Siksi yritänkin keksiä sille aina jotain puuhaa kentän laidalle, esim. seuraamisen harjoittelua tai paikkamakuuta.

Riialla on selvästi alkavaa murkkuikää, sillä se on ruvennut pelkäämään uusia asioita lenkillä. Tänään viimeksi, kun olimme lenkillä ja menimme ihan uutta reittiä, se pelkäsi eräässä tienhaarassa olevaa polvenkorkuista kiveä. Se iski jarrut pohjaan ja tuijotti kiveä järkyttyneenä. Minun täytyy aina näyttää sille, ettei tuommoiset asiat ole vaarattomia ja kävellä niiden luo. Nytkin astuin kiven päälle ja Riia uskalsi sitten tulla haistamaan sitä. Pöhkö koira!



Riian paras kaveri taitaa olla australianpaimenkoira Ava. Ava on muutaman viikon Riiaa nuorempi, mutta silti ne ovat ikään kuin henkisesti samalla tasolla ja tulevat tosi hyvin toimeen keskenään. Tutustuimme Avaan ja sen omistajaan pentueskarissa. Sen jälkeen olemme nähneet aina välillä koirapuistossa tai metsälenkillä. Viimeksi mätsärissä.

Toinen paras kaveri on länsigöötanmaanpystykorva Miisa. Näiden molempien seurassa Riia osaa riehumisen lisäksi rauhoittuakin. Ja molemmat koirat ovat Riian mielestä mahdottoman ihania.

Moni kehuu Riiaa myös tosi kauniiksi mitteliksi. Sitä se on omaankin silmään. Joka päivä vain katsoo omaa koiraansa ja toteaa, että on se vaan kaunis.
 Riia rakastaa ruokaa ja tekee ruuan vuoksi mitä vain. Opettelee vaikka seisomaan ämpärin päällä. Riia syö tällähetkellä Canagania, mutta meidän on varmaan pakko vaihtaa merkkiä, koska Riialla on melko paljon ilmavaivoja.

Riia ei hauku porraskäytävän äänille (yleensä) vaikka mieli selvästi tekisi. Jossain vaiheessa se haukkui, mutta saimme sen kytkettyä pois antamalla namia naamaan ennen kuin se ehtii haukkua. Joskus kuitenkin, jos se on hyvin kiihtyneessä tilassa, se saattaa haukahtaa.

Riia rakastaa yli kaiken noutokapulaa. Se on ehkä tällä hetkellä ruuan jälkeen parasta maailmassa. Kaikki lelut ovat kanssa kivoja, varsinkin ne, mistä kuuluu mahdollisimman ärsyttävä ääni.

Ainakin toko-ohjaajan mukaan Riialla ei ole enää niin pahaa yläpurentaa. Se on helpottavaa kuulla, vaikka luultavasti näyttelyt ei tulekaan olemaan meidän ykkösharrastus.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Mätsärimenestystä

Oltiin Riian kanssa kolmansissa mätsäreissä. Sijoituksena punasen nauhan saaneiden pentujen toinen. Meidän sijoitukset ovat siis tähän mennessä olleet pien. pun. pent. 2, pien. pun. pent. 3 ja pun. pent. 2. Jee!

Alkuun näyttelypaikalle päästyämme Riiaa vähän jännitti. En tiedä miksi, koska ei sitä ikinä jännitä oikein mikään. Ainakin siellä lenteli kameralennokki, jota se säikky ja kovaäänisen ääni oli pelottava. Kuitenkin se reipastu, koska sen paras koirakaverikin oli ihan reippaana ja sain siihen hyvin kontaktia kehässä. Näyttely eteni kylläkin vähän hitaasti ja Riia alkoi väsyä seisomiseen, mutta lopputulos oli jälleen odotettua parempi! Ja mikä hauskinta, meidän koko kolmen hengen tokoryhmä sijoittui kolmen parhaan joukkoon pennuissa :D

Tällä kertaa mulla oli mukana J kuvaamassa, joten tähän postaukseen saan liitettyä myös todistusaineistoa!