Vuoden 2017 tokomitteli

Riia sai eilen odotettua ja toivottua postia. Minun korviini oli kyllä kantautunut mittelierkkarissa julistettujen vuoden mitteli-kilpailujen tulokset tokonkin osalta ja tiesin, mitä odottaa. Oli kiva kuitenkin saada mustaa valkoisella ja tuon pystinkin kotihyllyä koristamaan. Riia nimittäin on vuoden 2017 tokomitteli. 

Riian ilme: "Oliko tämä nyt joku yllätys jollekin?"

Minulla on aika kova kilpailuvietti ja en voi valehdella, etteikö koiran kanssa kilpailemisessa yksi motivaattori olisi myös titteleiden ja tunnustusten haaliminen. Haaveeni on aina ollut olla yksi Suomen parhaista jossakin lajissa ja nyt tavallaan ollaankin. Vuoden 2017 menestynein tokomitteli. Rotutasolla ykkösenä oleminen ei tietenkään ole mikään SM-kulta, mutta on se on eräänlainen lievennys tuosta haaveesta olla Suomen paras. Olemme Suomen parhaita ainakin rotutasolla. Ja se on jo iso juttu minulle!

Siitä asti kun Riian hommasin, toivoin, että jonain päivänä olisimme vuoden tokomitteli. Siihen tähdättiin alusta asti ja nyt sen saavutimme. Mitäs nyt? Yksi tavoite on ehdottomasti olla myös vuoden 2018 tokomitteli. Tällä hetkellä meillä on vasta yksi kolmostulos avosta, joten pisteitä on saatava roimasti enemmän. Olemme menossa kokeisiin ainakin huhti- ja toukokuussa, joten tulokset niistä olisi toivottavia. Pelkästä osallistumisesta ei vuoden tokomittelikilpailussa pisteitä heru, vaan tulos on saatava. Mitä parempi tulos, sitä enemmän pisteitä. Tälle vuodelle tavoitteena on ehdottomasti myös saada kilpailuoikeus voittajaan, eli toisin sanoen ainakin yksi ykkönen avosta. En ole vieläkään tehnyt päätöstä, nousemmeko voittajaan jo yhdestä ykkösestä vai keräämmekö koularin avosta kasaan. Se riippuu varmaankin seuraavan kokeen tuloksesta ja fiiliksestä sen jälkeen. Haluammeko mennä eteenpäin heti kuin mahdollista, vai jatkammeko fiilistelyä avossa? Suurin tavoitteeni koko Riian elämälle on se, että siitä jonain päivänä tulee tokovalio. Se on vasta kolme, mutta vuodet menevät tosi nopeasti eikä tokokokeita niin kovin paljoa ole tarjolla. Etenkään, kun ei mielellään lähtisi Suomen toiselle puolelle ventovieraaseen halliin kokeilemaan onneaan. Siksipä voisi olla järkevintä siirtyä suoraan voittajaan, mutta koska meillä on aika paljon työstämistä vielä voi-luokan liikkeiden kanssa, menisi todennäköisesti mahdollisuus vuoden 2018 tokomitteli-titteliin siinä. Ykkössijaa tuskin napsahtaisi (esimerkiksi) yhdellä avon kolmostuloksella ja yhdellä ykkösellä. Vaikka se palkinto onkin toissijainen juttu verrattuna tavoitteeseen TVA-tittelistä. 

Tittelit. Palkinnot. Palkinnot. Tittelit. Joo. Kyllä me oikeasti muustakin syystä kisataan, vaikkei nyt ehkä kuulostakaan siltä. Tärkeintä minulle lajissa on ongelmien ratkaisu ja itsensä voittaminen. Toko on niin siisti laji, kun siinä joutuu oikeasti miettimään, miten koiraa kouluttaa ja miten suorituksista saa täydellistä. Riiakin tuntuu rakastavan juuri sitä. Se rakastaa hiomista ja pikkutarkkuutta. Sen naama loistaa kaksi kertaa leveämmin, kun se hoksaa, mikä siinä ruudussa meni äsken pieleen ja miten se tehdään oikein. Ja totta kai sen naama loistaa, koska vaikean liikkeen mennessä oikein, meillä on aina bileet. Riia saa ykköslelunsa, reikäpallo-karvavarsi-vetolelunsa, johon se ei saa ikinä muuten koskea. Ei edes aksassa. Se on meidän tokopallo. Ja Riia tekee kaikkensa, että se pääsee kiskomaan mun kanssani sitä palloa. Paitsi kokeessa. Kokeessa se saa palkinnoksi häkin luona makkaraa. Se on sen mielestä jopa parempaa, kuin reikäpallo.

Valmistautumista avo-luokkaan

Järkytys, miten nopeasti syksy onkaan mennyt! Ensi viikolla on jo mittelien mestaruustokoilut. Me ollaan Riian kanssa kyllä harjoiteltu koko syksy, mutta vaihtelevalla menestyksellä ja välillä monien viikkojenkin taukoja pitäen. Aika paljon ollaan keskitytty tänä syksynä agilityyn, lähinnä olosuhteiden pakosta ja siitä, että olosuhteiden ollessa tällaiset (ei sisätilaa tokotreeneille) oma aksainnostukseni on mennyt tokoinnostuksen edelle. Ajatella, että piti tämäkin tilanne elämässään nähdä! 

Ajatuksenani oli, että tämä koko viikko treenataan lyhyitä pätkiä ja lähinnä niitä kolmea meille vaikeaa liikettä, eli ruutua, merkinkiertoa ja jääviä. Riialla jäävistä tällä hetkellä tuppaa olemaan turhan vahvana se istuminen ja tarjoaa sitä joka kerta. Eli maahanmeno pitäisi saada takaisin kivaksi jutuksi ja seisominen opetella kuntoon. Ensi viikon olenkin sitten melkein kokonaan ulkomailla ja Riia saa ajatustaukoa. Sitten ennen sunnuntaita on vielä pari päivää aikaa treenailla.

Tänään mentiin ihan vaan omalle kotipihalle treenaamaan ja ajatuksenani oli tehdä niitä vaikeita liikkeitä hyvällä fiiliksellä. Mentiin puoli tuntia ennen Riian ruoka-aikaa treenaamaan, mikä taisi olla tosi hyvä päätös. Riia oli erittäin motivoitunut ja innolla tekemisessä mukana. Sekä ruutu että merkin kierto menivät kerrasta putkeen, joten ei otettukaan niitä sen enempää. Jäävätkin menivät tosi hyvin, vain yksi lipsahdus istumaan, vaikka käskin menemään maahan. Mutta napakampi "maahan"-käsky tuotti tulosta. 

Olen huomannut, että jos jäävien eri variaatioita toistaa useampaa peräkanaa, alkaa Riia helposti jätättämään ja tarjoamaan vääriä asentoja. Se menee siitä ehkä vielä vähän sekaisin, mutta eiköhän se ajan kanssa korjaannu. Tähän kokeeseen tullaan menemään sillä fiiliksellä, että ei välttämättä saada mitään tulosta. Hyvällä tuurilla voidaan toki saada tulos, mutta kyllä harjoittelu on sen verran huonoksi laadultaan jäänyt, ettei olisi mikään ihme, vaikkei tulosta tulisikaan. Otamme siis ekan avoimen luokan kokeen hyvänä kokeenomaisena treeninä. Siinäpähän sitten tulee ilmi se, mitä muuta meidän pitää vielä harjoitella. Ja kuinka Riia oikeasti kisatilanteessa liikkeet osaa. 

Kurkataanpa avo-luokkaan

Nyt kun me ollaan vihdoin uskallettu tokoura startata ja ensimmäinen alo1 on plakkarissa, on varmaan hyvä aika vilkaista sitä avo-luokkaakin. Ollaan totta kai Riian kanssa ihan alusta saakka treenattu ihan muitakin liikkeitä, kuin vaan alo-luokan, mutta oikeestaan mä en yhtään edes tiiä, mihin luokkaan ne kuuluvat. Joten katsotaas, mitä avo-luokassa on vastassa, kun sinne päästään. Avo-luokkaanhan meillä olis kisaoikeus vaikka heti, mutta kyllä mä sen koulutustunnuksen aion joka luokasta kuitenkin kerätä. Eihän tässä ole mihinkään kiire...

1. Paikalla istuminen 1 min. 

Okei, tätä me ei olla treenattu ikinä, mutta me ollaan otettu kisanomaisesti kaksi kertaa. Toisella kertaa Riia osasi hienosti, mutta viime kerralla se halusi koko ajan mennä maahan. Joten tätä voisi vaikka ihan treenata :D Onneksi 1 min. on lyhyt aika.

2. Seuraaminen

Käännöksiä juosten ei olla harjoiteltu. Kaksi askelta eteen- ja taaksepäin sujuvat kyllä. Seuraaminen on muutenkin varmasti paljon pitempi kuin alo-luokassa, joten tätäkin saamme vielä hinkata.

3. Istuminen tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Jaahas, tähän kuuluu joku tämmöinen koiran taaksemenemisosuuskin. Ei olla semmoista harjoiteltu, mutta liikkeestä istumisen opettelu on työn alla ja sujui tänään ihan ok. Tajusin vaan, että hitto, kun opetin liikkeestä seisomisen käskyllä "stop" ja istu on "istu". Eihän tuo koira niitä erota, koska molemmissa on "st." Paska juttu, mutta eiköhän siitä jotenkin selvitä. Pitänee opetella painottamaan "istu"-sanaa jotenkin toisella tavalla. 

4. Luoksetulo

Luoksetulo makuuasennosta. Eipä olla ikinä kokeiltu, mutta tuskin on mitään ongelmaa.

5. Seisominen seuraamisen yhteydessä

Ollaan harjoiteltu nyt viime aikoina paljon ja tänään pääsin toteamaan, että Riia osaa tämän! Paitsi ettei tässäkään olla otettu huomioon, että tähän kuuluu toi koiran taakse meneminen, eli pitää sitä vielä treenata. 

6. Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon

Osataan. Mutta Riian kanssa ollaan valitettavasti harjoiteltu myös kaatuvien asioiden kaatamista (koska se varoo ja kammoksuu sellaista) niin on yhdistänyt sen sitten tähän sillä tasolla, että kiertäessään kartion, iskee nenänsä siihen kiinni tai jopa kaataa tassulla. Täytyy varmaan palata ihan alkuun tämän kanssa. Tosin palautuu varmasti mieleen nopeasti.

7. Noutaminen

Tämä on meidän bravuuri, ei mitään ongelmaa.

8. Kauko-ohjaus

Ai avossakaan ei ole vielä seisomista. No eipä tässä sitten mitään ongelmaa pitäisi olla.

9. Estehyppy

Tämähän on käytännössä sama kuin alokasluokassa, mutta estetyyppi on vaan eri. Me ollaan itseasiassa hyppyä treenattukin pääasiassa avo-hypyllä, koska Haukkiksessa se on aina käyttövalmiina kentän laidalla, kun taas alo-hyppy yleensä tuhannen päreinä. Eli ei ongelmia. 

10. Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno

Jaahas... Ollaan treenattu ruutua kosketustargetilla, jota itseasiassa aloin nyt tällä viikolla häivyttämään. Seuraavaksi pitää siis vissiinnäkin miettiä, että seisooko se koira ennen kuin antaa maahan-käskyn, vai menisikö suoraan maahan. Nyt, jos joku osaa antaa vinkin, kummin se kannattaa opettaa, niin olisin tosi kiitollinen. Mä en ihan ymmärrä myöskään sitä, että saako se koira kuitenkin pysähtyä seisomaan ruutuun (ja kääntyä), jos erillistä "seiso"-käskyä ei anneta? Vai pitäisikö sen niinkuin suoraa syöksyä ruutuun makaamaan, jolloin se joko kääntyy mennessään maahan tai makaa naama poispäin ohjaajasta? Apua, kertokaa joku!

Eli vähän olisi vielä treenattavaa, mutta itseasiassa ihan kivoja haasteita. Ei muuta kuin treenaamaan! 

Avoimen luokan korkkaus

Meillä on takana nyt sitten ensimmäinen rallytokon avoimen luokan kilpailu. Koira tuntui olevan hyvässä vireessä ennen starttia, mutta vire alkoi odotuksen aikana hiipua enkä saanut sitä enää nostettua. Tulokseksi saimme siis pyöreän nollan. Meidän rata kaatui loppujen lopuksi liian houkuttelevaan houkutukseen. Toisaalta tätä kyllä tarvittiinkin, nyt nimittäin ehkä opin, että epäonnistuminen ei ole maailmanloppu ja koirien kanssa tämä nyt vain on tällästä. Ja tietenkin mukavaa lisähaastetta lajiin tuo se, että nyt ei olla ainakaan avointa luokkaa seilaamassa kevyesti ja helposti läpi niin kuin alokasluokkaa. Tarvitsemme siis enemmän koekäyntejä siihen koulutustunnukseen tällä kertaa, kuin sen miniminäärän eli kolme. Ja ehkä tämä nollatulos tuo minulle nyt rohkeutta senkin suhteen, että uskaltaisin jonain päivänä mennä myös sinne tokokokeeseen kun on käyty nyt kerran mokaamassa ihan virallisissa.

Rata oli muuten melko vaikea ainakin päätellen siitä, kuinka moni koira hylättiin tai sai vähemmän kuin 70p eli nollan kuten me. Mutta tämähän olikin piirinmestaruuskilpailu. Ratasuorituksemme on kuitenkin ladattuna Youtubeen itselle ja muille opiksi ja hyödyksi.