sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Veelan iho-ongelmat

Kiinnitin huomiota siihen, että Veela raapii ja järsii itseään tavallista enemmän joskus marraskuun tienoilla. Erityisen häiritsevää oli yöllinen jalkojen napsuttelu, johon aloin heräilemään kesken yön, kun kiinnitin asiaan päiväsaikaankin enemmän huomiota. Ostin koiramessuilta Veelalle Yumegan Ichy Dog -öljyä ja ajattelin, että ehkäpä se auttaa. Jos kutina johtuu vaikka pakkasista ja sen aiheuttamasta kuivasta ihosta. Öljyn luvattiin auttavan 3 - 6 viikossa. Kuusi viikkoa meni, mutta kutina ei hellittänyt. Eräänä viikonloppuna huomasin, että Veela oli syönyt takajalkojaan niin, että niistä oli karva jo paikoin ohentunut. Heti maanantaina soitin eläinlääkäriin ja sainkin ajan jo samalle päivälle. 


Veelan takajalka pahimmillaan.
Eläinlääkäri tutki Veelan tarkoin loisien varalta, koska sen hän sanoi olevan todennäköisin vaihtoehto ja se, mikä ensimmäisenä suljetaan pois. Loisia ei löytynyt, mutta varmuuden vuoksi saimme Stronghold-lääkityksen. Lisäksi mukaan lähti viikon kutinanestolääkekuuri. Kutinanestolääke auttoikin melko pian, mutta sen loputtua, kutina jatkui entiseen malliin. Piti odottaa vielä pari viikkoa, sillä kuulemma kolmessa viikossa näkisi lopullisesti, auttoiko Stronghold, eli oliko sittenkin kyse loisista, vai ei. No, minulle ei tullut mitenkään yllätyksenä, että kutina jatkui kolmen viikon jälkeenkin. Olinhan tarkistanut itsekin Veelan moneen kertaan läpikotaisin turkissa elävien salamatkustajien osalta, minkä lisäksi kutina olisi varmasti tarttunut Riiankin, jos loisista olisi kyse. 

Eläinlääkärin ohjeen mukaisesti aloitimme hypoallergeenisen ruokavalion ja jätimme tietenkin sen myötä kaikki herkutkin pois, jotka sisälsivät jotain muuta, kuin niitä ruoka-aineita, joita Veelan uudessa ruuassa oli. Lisäksi hain sille apteekista lisää kutinalääkettä, jota annettaisiin sille 2 - 4 viikkoa. Ajattelin, että syötän vanhan paketin lopun lisäksi uuden paketin kokonaisuudessaan. Siitä satsista riittää vähän reiluksi kolmeksi viikoksi. Ruokana Veelalla on tällä hetkellä Pure Naturalin hypoallergeeninen Grain Free Lamb, jossa on lammasta ja perunaa. Namitkin siis ovat pelkkää lampaanlihaa. 




Tilanne tällä hetkellä, kun hypoallergeenista ruokaa on syöty noin kaksi viikkoa ja toista lääkekuuria yhtä kauan.
Tällä hetkellä Veela kutisee edelleen jonkin verran. Ei jatkuvasti onneksi, mutta selvästi enemmän kuitenkin, kuin esimerkiksi Riia. Tästä ei tokikaan mitään kovin suuria johtopäätöksiä vielä voi vetää, kun on tuo kutinanestolääkekuurikin meneillään, toki puolta pienempänä annoksena, kuin se ensimmäinen kuuri oli. 

Kutinan lisäksi Veelan silmät alkoivat yhtäkkiä vuotamaan, mutta se on hieman vähentynyt uuden ruokavalion myötä. Yksi huono puoli uudessa ruokavaliossa kuitenkin selvästi on: Veela kakkaa järkyttävän isoja läjiä monta kertaa päivässä. Lisäksi treeninameja on tosi vaikea löytää pelkää lammasta. Käytännössä ne täytyy itse tehdä. Mutta olen valmis kyllä sen kestämään, jos kutina tällä loppuu ja jos kyse olisi todella vain allergiasta.

Aika näyttää, auttaako ruokavalion muutos, vai onko kyse jostain vakavemmasta. Valitettavasti sain kuulla, että Veelan kaksi pentuesisarustakin oireilevat samalla tavalla. Se herättää minussa pelkoa siitä, voisiko kyse olla jostain allergiaa vakavemmasta. Eläinlääkärin neuvon mukaisesti, odotamme kuitenkin rauhassa vielä lääkityksen loppumisen jälkeenkin kutinan mahdollista loppumista. Saimme ohjeen syöttää hypoallergeenista ruokaa ainakin kolme kuukautta, koska uuden ruokavalion vaikutus alkaa kunnolla näkyä vasta pitemmän ajan jälkeen. Mikäli koira vielä silloinkin kutisee, se menee jatkotutkimuksiin. Ei auta muuta kuin toivoa parasta. 

maanantai 11. helmikuuta 2019

Riia fyssarilla

Oltiin toissaviikonloppuna käymässä kaverini luona Hyvinkäällä koirien kanssa. Tarkoitus oli ollut, että mentäisiin treenaamisen lisäksi rallytoko-kisoihin sunnuntaina, mutta valitettavasti kisat jouduttiin peruuttamaan hallin katon romahdettua lumen painosta. Niinpä kisaamisen jäi välistä, mutta sen sijaan tehtiin kaikkea muuta kivaa ja hyödyllistä.

Yksi isoimpia juttuja itselleni oli se, kun saimme Riialle fysioterapia-ajan sunnuntaille. Täällä Etelä-Pohjanmaalla on hankalaa saada koiralle aikaa minnekään muualle, kuin hierontoihin, koska toimijoita ei vain ole. Siksi olikin aivan mahtavaa, että kaverini tutulle fysioterapeutille sopi ottaa meidät vastaan sunnuntaina. 

Hieman yllättäen Riia sai fyssarilta erittäin positiivista palautetta. Riian liikkeet ja asennot olivat tasapainoiset ja symmetriset. Koira oli fyssarin mukaan erinomaisessa lihaskunnossa ja kireyksiä löytyi tällä kertaa vain takajaloista. Takajalkojen kireyteen fyssari epäili vaikuttavan liukkaat kelit sekä treenialustan vaihtuminen. Olemme treenanneet nyt alkuvuoden hieman kovemmalla alustalla, kun taas aikaisemman seuran hallin matto oli todella pehmeä ja joustava. 

Jatkosuositukseksi saatiin erityisesti takaraajojen venyttelyä liikeratojen aukipitämiseksi, mutta ei muuta erityistä. Ihanaa, että koira on kunnossa!

Kisat 10.2. Kuva Sami Ritoniemi

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Tammikuun treenit

Tammikuun treenit kootusti:

7.1. Veelan ratakurssi
Veelan kanssa aloitimme koirakoulu Fiiliksen ratakurssin. Oli kiva mennä vaihteeksi valmiille radalle ja tehokkaisiin treeneihin, jossa tunnin aikana pääsi kahdesti radalle. Halliin oli rakennettu lyhyt putki-hyppy-kepit rata, joka muodostui kahdeksasta esteestä. Veelan kanssa ei tietenkään keppejä radan osana menty, vaan mentiin seitsemää muuta estettä eikä niiden kanssa ollut mitään ongelmia. Veela haki tosi hienosti hypyille ja putkille ja saimme siitä kehuja. Koska rata meni niin hyvin, ei jääty sitä hinkkaamaan, vaan kouluttaja ehdotti, jos tutustuttaisimme Veelan kujakeppeihin. Hän laittoi kepit kujaksi ja pienen epäröinnin jälkeen Veela haki hienosti kujalle ja tietenkin aivan täysillä. Mahtava alku! Toisella kierroksella kentälle otettiin rengas, pussi ja putki-pätkä. Renkaan Veela meni hienosti kylmiltään radan osana ja pussiinkin se meni rohkeasti sisälle. Päästiin melkein kokonaan laskemaan kangas lopulta. Mahtava pentu.

9.1. Itsenäinen toko/rallytreeni
Varasin itselleni tunnin läheisestä hallista ja menin molempien koirien kanssa paikalle. Otin Riialla tulevaa viikonloppua ajatellen ruutua, jääviä ja kaukoja, jotka menivät kaikki yllättävän hyvin. Ruutuun saatiin usea toisto hienosti aivan keskelle, mikä olikin meidän päivän pääagenda. Jäävät se erotteli hyvin, tosin vähän ärsyttävästi jätätti seuraamisessa. Kaukotkin menivät hyvin, joten ei niitä hinkattu sen kummemmin.

Veelan kanssa otin rallyrataa ja alkuun se meni ihan plörinäksi kovien kierroksien takia. Veela roikkui remmissä ja minun käsissäni. Sitten otettiin makupala käteen ja lähdettiin ottamaan rataa kyltti kerrallaan ihan rauhassa. Hitaassa kävelyssä Veela kerkesi istua, mennä maahan ja tehdä vaikka mitä temppuja, mutta muuten alkoi sujua hyvin. Teimme alokasluokan tasoista rataa, tosin ei remmissä, koska siihen roikkumiseen meni hermo. Pitää oikeasti alkaa harjoittelemaan remmin kanssa. Ensimmäinen koe lähestyy!


13.1. Riian koiratanssipäivä (oma postaus)

14.1. Veelan agilityn ratakurssi
Tehtiin rataa, jossa harjoiteltiin takaaleikkauksia. Veelalle laitettiin namialusta ja se haki esteitä hyvin. Siitä on tullut aika hyvin irtoava koira. Rengasta se ei tällä kertaa jostain syystä hakenut ollenkaan, vaan painoi helposti ohi, mutta saattoi olla liian vaikea vielä putken kautta täydessä vauhdissa suoritettavaksi.

Agilitykurssilta jatkettiin Veelan kanssa suoraan toiseen koirakouluun rallyn alotason ratakurssille. Alkuun Veelalla pärisi siellä aivan liikaa ja se oli tokomoodissa: tarjosi istumista joka kyltin väliin seuratessa ja kerkesi sieltä muutama maahanmenokin tulla. Suoraan se ei osannut tällä kertaa mennä maahan ollenkaan, vaan meni aina istumisen kautta. Lisäksi perusasennot olivat vinoja. Lopputunnista alettiin kuitenkin päästä paremmin hommaan kiinni, mutta sitten Veelalla iski totaaliväsy ja se alkoi taas uudelleen säätämään. Pitkät treenit yhdelle pienelle pennulle!

16.1. Riian agilitytreenit
Riian kanssa aloitettiin uudessa treeniryhmässä ja uudessa seurassa. Ensifiilikset ovat aivan katossa, sillä koutsi vaikuttaa erittäin kiinnostuneelta, innostavalta ja pätevältä. Hän tiesi ennakkoon meidän heikkoutemme ja osasi kertoa, miten niiden kanssa edetään (ilmeisesti siis kiinnittänyt meihin kisoissa huomiota). Harjoittelimme keinua, koska Riia on ruvennut roiskaisemaan sieltä kesken kaiken alas ja sen lisäksi otimme keppejä. Molempia tietenkin radan osana, mutta niitä vahvasti silmällä pitäen. Keinulla palkkasimme usean toiston ajan päähän asti juoksemista ja kepeillä harjoittelimme tarkkuutta ja nopeutta sekä sitä, että uskaltaisin jättää sen suorittamaan niitä itsenäisesti. Tästä on hyvä jatkaa.

Riian treenien ohessa harjoittelin Veelan kanssa rallykuvioita. Tällä kertaa sujui jo paremmin. Vahvistin suoraan maahan menoa sekä eri pysähdysasentoja (istu, seiso, maahan), suoraa perusasentoa ja rauhallista seuraamista. Toivo kisaa varten heräsi.

20.1. Eija Heinosen valmennuspäivä (oma postaus)

21.1. Omatoimitreenit Veelan kanssa
Varasin hallin omaan käyttööni puoleksi tunniksi ja ajoin paikalle vain Veelan kanssa. Teimme pikaisen rallyradan ja harjoittelimme vaikeimpia paloja: suoraan maahanmenoa sekä perusasennon suoruutta. Hyödyllistä pikkupuuhaa.


23.1. Riian treenit
Riian kanssa saatiin oikein tehotreenit. Harjoittelimme hankalaa keppikulmaa ja valssia keppien jälkeen, takaakiertoa tiukkaan kohtaan, johon ei vaan ehtinyt tyrkkäämään koiraa, ellei se osannut irrota kunnolla ja suorittaa radan mutkaa itsenäisesti sekä linjauksia. Minulla on niin paljon kehitettävää erityisesti noiden linjauksien kanssa, sillä jos vain seison paikallani ja ohjaan, minne pitää mennä, niin Riiankin vauhti hidastuu. Lisäksi ylikorostan ja varmistelen linjauksia niin, ettei koira pääse etenemään esteille lyhyintä mahdollista kautta, vaan joutuu tekemään kaarroksia. Aivan liikaa kalliitta lisäsekunteja. Keinua ja viimeistä keppiväliä oli selvästi viime viikosta pähkäilty, sillä kummankaan kanssa ei ollut tällä kertaa mitään ongelmia.

27.1. Veelan alokasluokan ratatreeni
Kerrankin olimme sunnuntaina kotona, joten pääsimme paikallisen koirakoulun läheisemmälle toimipisteelle ratatreeneihin. Treenimatkaa vain vartin verran, joten melkeen voisi sanoa sen olevan naapurissa, verrattuna treenimatkaan, jota tavallisesti kuljemme. Teimme erittäin hyödyllisiä takapäänkäyttö- ja peruutusharjoituksia ensimmäisen puoli tuntia, minkä jälkeen oli radan vuoro. Peruutukset edessä meni Veelalla hyvin, koska olemme harjoitelleet sitä juoksareita varten. Sivulla peruuttamista emme juuri ole harjoitelleet, mutta pääsimme siinäkin hyvin alkuun, kun kouluttaja keksi laittaa meidät tekemään seinän vieressä - Veela nimittäin on niin vempula, että ehti pyöräyttää itsensä 360 astetta ympäri koko ajan, enkä saanut sitä ilman seinän tuomaa painetta peruuttamaan suoraan. Rataa varten saimmekin sitten läksyksi harjoitella lähtöä, sillä Veela on sellainen kaikki-mulle-heti -koira. Jos radalle ei lähdetä HETI, se alkaa kuupoilemaan, haistelemaan ja nousee asennosta tutkimaan vähän paikkoja. Kuitenkin, kun vauhtiin päästiin, Veela tuli hyvin mukana, eikä radalla oikeastaan ollut mitään ongelmaa. Paitsi istumisen sijaan, se ehti tarjota maahanmenoa istu-eteen-sivulle-istu -kyltillä. Mutta olemme harjoitelleet niin paljon suoraan maahanmenoa, että erehdys oli ihan ymmärrettävää. Toisella kierroksella osasin varautua tähän eikä samaa mokaa tehty enää toista kertaa. Itse en tänään osannut myöskään laskea spiraalin tötsiä, joten henkistä valmistautumista minulle sen taidon hallitsemiseen koetilanteessa.

28.1.Veelan ratatreenit
Harjoittelimme pääasiassa Veelan kanssa vain sylkkäriä ja takaaleikkausta putkelle. Molemmat menivät tosi hyvin, eikä juuri ollut mitään ongelmia. Toisella kierroksella harjoittelimme hyvin pikaisesti takaaleikkausta pimeään putkikulmaan, koska halusin sille lisää imua takaaleikkauksiin. Tämä kohta ei mennyt kovin hyvin, koska oma etenemiseni ei ollutkaan niin looginen kuin ajattelin. Takaaleikkaus ei ollut koutsin ohjeistus, vaan omapäähänpistoni tuohon kohtaan ja jouduin toteamaan, etten oikeasti radalla ikimaailmassa tekisi sitä tuollaiseen kohtaan.

Jatkoimme suoraan taas rallyn ratatreeneihin, jossa eilisestä oppineena painotin rauhallisen lähdön tärkeyttä. Kun otin sen huomioon, rata sujuikin oikeastaan tosi hyvin. Palkkasinkin Veelaa vain kahdesti radan aikana ja sillä pysyi motivaatio silti tosi hienosti. Selvää edistymistä siis.


Viikonloppuna meillä olisikin ollut Veelan kanssa ensimmäiset rallytokokisat, mutta paria päivää ennen kisoja saimme tiedon, että hallin katto on romahtamaisillaan lumen painosta ja koko halli näin ollen käyttökiellossa. Ei auta muuta kuin kiikaroida seuraavat kisat tähtäimeen!