keskiviikko 19. elokuuta 2015

Riia muutamaa päivää vaille 5 kk

Riia on melkein viisi kuukautta vanha. Eilen kävimme hakemassa sille näyttelyremmin Mustista ja Mirristä. Vaihtoehtoja oli tosi huonosti, mutta päädyin sitten kermanväriseen, nahkaiseen, ohueen, noutajatalutin-tyyppiseen näyttelyremmiin. Olisin halunnut sellaisen, joka ei tuollalailla kiristy koiran kaulan ympärillä, mutta saadaan nyt pärjätä tuolla. Ensi viikolla mennään harjoittelemaan mätsäriin. Katsotaan, kuinka Riia siellä pärjää. Syyskuun puolessa välissä onkin sitten ihan ensimmäinen pentunäyttely tiedossa.

Riian loppuvuoden "kisakalenteri" näyttää näillä näkymin tältä:

- 25.8. mätsäri Keljon kauppakeskus, Jyväskylä
- 3.9. mätsäri Keski-suomalaisen parkkipaika, Jyväskylä
- 12.9. kaikkien rotujen pentunäyttely, Riihivuori, Muurame
- 15.11. mätsäri, Jyväskylä
- 22.11. kansainvälinen koiranäyttely, Jyväskylä

Tähän loppuun tämän päivän poseerauskuvia uudessa hihnassa :)



maanantai 17. elokuuta 2015

Kuinka pitkän lenkin pennun kanssa voi kävellä?

Viime torstaina, kun oli niin mukava ilma (lämmin, mutta tuuli mukavasti) lähdettiin kaverini ja Riian kanssa käymään Jyväskylän Haukanniemessä. Me ei oltu kumpikaan käyty siellä aikaisemmin, joten ei tiedetty siitä oikeastaan mitään. Ei edes tarkalleen sitä, missä se on. Lähdettiin vaan. Kierrettiin koko niemi ympäri ja Riia sai juosta irtikin vähän aikaa. Maasto oli aika haastavaa, joten lisäpointsit Riialle siitä, että se jaksoi kävellä koko matkan. Aikaa meni pari tuntia ja kilometrejä tuli aktiivisuusmittariin 10 lisää. Olen kuitenkin oppinut huomaamaan Riiasta, milloin sitä väsyttää: lenkillä se alkaa purra jalkoja tai remmiä ja heittäytyy maahan makaamaan. Joskus koirapuistoilun jälkeen se on niin väsynyt, ettei jaksa kävellä ja sitä pitää kantaa. Ihana kuitenkin huomata, että se on jo niin iso, että jaksaa kävellä noinkin pitkän lenkin. Riiallahan tulee täyteen sunnuntaina 5 kk! Melkein puoli vuotta :D

Parin viikon päästä meillä on tiedossa aivan ihana viikonloppu, kun lähetään Riian veljen kotiin Siposseen, missä järjestetään pentuetapaaminen. Olisi haukaa, jos Riian kaikki sisarukset pääsisivät paikalle, mutta ainakin toistaiseksi ihan kaikki eivät ole varmistaneet tuloaan. Joka tapauksessa, ihana päästä vaihtamaan kuulumisia sisarusten omistajien kanssa!


torstai 13. elokuuta 2015

Sisäsiisteyskoulutus kerrostalossa

Aikaisemmin asuessani vielä kotona, omakotitalossa maalla, oli kohtalaisen helppoa opettaa koirat sisäsiisteiksi, kun ei niitä tarvinnut kuin lykätä takapihan ovesta ulos. Siitä, kun huomasi pennun kiertelevän sen näköisenä, että hätä on tulossa, meni ehkä se kaksi-kolme sekuntia, niin oltiin koiran kanssa ulkona. Toista se on kerrostalossa. Meillä on nurmikkoa ainoastaan takapihalla ja takapihalle pääsee sisältä vain kellarin kautta. Asumme neljännessä kerroksessa ja kellari on kaiken lisäksi vielä lukkojen takana, meni sinne sitten hissillä tai portaita. Varsinkin silloin, kun Riiaa kantaa, on paljon kätevämpi mennä hissillä, koska hississä kellarikerroksen lukittu painike on helpompi avata yhdellä kädellä kuin ykköskerroksen raskas ovi kellariin. Niinpä sen jälkeen, kun huomaa Riialla olevan hätä, tapahtuu seuraavaa: ota pentu syliin, laita sille remmi. Astu porraskäytävään. Jää odottamaan hissiä, joka ei siis todellakaan ole neljännessä kerroksessa, vaan todennäköisesti jossain ihan muualla. Ja hissi on hidas. Odota, odota, odota. Hissi saapuu. Väännä avaimella kellarikerroksen nappia. Odota. Astu hissistä ulos, kävele pitkä käytävä. Avaa yhdellä kädellä taiteillen (ja vielä näin kesällä parhaimmassa tapauksessa, kun toisessa kädessäsi on avaimet ja nameja ((KOSKA NAISTEN KESÄVAATTEISSA EI OLE TASKUJA!!)) toisessa pentu, joudut avaamaan sen itseasiassa ilman yhtäkään vapaata kättä) kellarikerroksen mielettömän raskas ja vastaanpaneva ulko-ovi. Nouse portaat maanpinnalle. Kävele vielä viisi metriä nurmikolle. Paitsi jos siinä on ihmisten autoja, niin täytyy kävellä vielä kauemmas.

Eli tähän kaikkeen menee vähintäänkin minuutti-kaksi. Kerran Riialta pääsi syliini vähän, kun oli jo liian myöhäistä. Mutta pääasiassa olemme ehtineet aina ulos, kun olemme vain yrittäneet. Aina vaan ei jaksa tätä rumbaa ja antaa pennun pissata mieluummin sanomalehdille sisälle. Varsinkin silloin sitä tuli tehtyä paljon, kun sitä pissaa tuli oikeasti koko ajan. Meillä on myös parvekkeen ovi auki ja siellä sanomalehtiä. Riia tykkää käydä siellä, jos ei ole mahdollisuutta päästä ulos.

Luulin aluksi, että Riia ei oppisi pitkään pitkään aikaan sisäsiistiksi, juuri sen takia, että ulos sitä ei vaan kerta kaikkiaan jaksanut viedä viiden minuutin välein. Ja muutenkin, se rupesi aluksi aina vaan leikkimään siellä ulkona sen sijaan että olisi keskittynyt tarpeittensa tekoon. Nyt olemme kuitenkin päässeet siihen pisteeseen, Riian ollessa 4,5 kk, että Riia osoittaa hienovaraisesti tiukalla tuijotuksella, että nyt pitäisi päästä ulos. No, se on aina vähän tulkinnanvaraista, sillä se saattaa herätä yhtäkkiä muutenkin uniltaan ja tulla tarkastamaan, että ollaan paikalla vielä. Ja silloinkin se tuijottaa ihan samalla lailla. Eli ihan aina oikean hädän aikaan ei tule vietyä sitä ja joskus taas vie, vaikkei sillä olekaan oikeasti hätää. Mutta joka tapauksessa, se osaa pyytää ulos! Aamuisin se hyppää sänkyyn, kun sillä on kakkahätä. Se on muutenkin kakannut sisälle ehkä kaikenkaikkiaan kolme-neljä kertaa. Siitä se ei selvästikään tykkää. Eli kakkahädälle me herätään aamuisin puoli kahdeksan maissa viimeistään. Pissat se tekee kyllä yöllä paperille, jos tulee hätä. Tai sitten en vain herää sen varoitukseen ennen kuin vasta tuolloin "ihmisten aikoihin", kun se varottaa jo isommasta hädästä.

Miten opetimme sen näin nopeasti ja sujuvasti sisäsiistiksi, vaikka olosuhteet olivat haastavat? Kärsivällisyyttä ja viitseliäisyyttä siihen vaadittiin. Mutta kuten totesin jo edellä, niin aina ei siltikään jaksa, eikä tarvitsekaan! Kuitenkin kun pääpiirteittäin jaksaa pennun viedä ulos aina kun se on herännyt, lopettanut leikkimisen tai ollut muuten pitemmän aikaa hereillä, se kannattaa viedä ulos. Palkkasimme aina nameilla pissan tekemisen ulos ja jätimme huomioimatta sisälle tehdyt tarpeet. Sanomalehtiä meillä on ollut aina vain makuuhuoneessa ja parvekkeella. Iltaisin, kun Riia on enemmän hereillä, suljemme makkarin oven, jolloin sitä on helpompi pitää silmällä ja huomata, jos sillä on hätä. Päivällä se oikeastaan pääasiassa nukkuu, joten se viedään ulos silloin, kun se herää.

Opetimme sille myös erittäin kätevän käskyn: "pissaa." Tällöin sen saa pissaamaan, jos itsellä on kylmä tai kiire. Kakata se ei käskystä osaa, mutta sen hädän huomaa kyllä erilaisesta käytöksestä ja kuulostelemalla pennun kehontoimintojen aikataulua. Riia esimerkiksi kakkaa kolmesti päivässä: aamulla ensimmäiseksi, alkuiltapäivällä ja myöhään illalla. Muina kertoina ulkona käydessä sitä kakkaa ei oikeastaan siis tarvitse odottaakaan tulevaksi.

Avainsanat sisäsiisteysopetuksessa on viitseliäisyys ja säännöllisyys. Pentu pitää viedä ulos monta monta kertaa päivässä. Kolme ei riitä. Kolmekymmentä on ehkä aika lähellä. Alussa pentu pissaa 5 min - 1 h välein suunnilleen. Eli ulos pitää käytännössä viedä koko ajan! Ja pikkuhiljaa, kun rakko kehittyy, kannattaa yrittää keskittyä siihen säännöllisyyteen: meillä esimerkiksi Riia pääsee heti ulos, kun se aamulla pyytää, sitten aina tasaisin väliajoin pitkin päivää. Ehkä se näin oppii pidättelemisen jalon taidon.

maanantai 10. elokuuta 2015

Koulutuskuulumisia

Riian kanssa ollaan päästy jo hyvään vauhtiin meidän tokoharrastuksessa. Oon saanut opetettua sille jo kohtalaisen hyvin sivulle tuloa ja siitä liikkeelle lähtöä. Lisäksi ollaan harjoiteltu oikeaoppista luoksetuloa ja paikalla makuuta ja istumista. Sivulle se osaa tulla jo melko siististi. Ihan vähän tarvitsee käsiapua oikean paikan löytämiseen. Luoksetulon otan sillä tavalla, että kutsun sen vain suoraa sivulle samalla käskysanalla, kuin sivulletulo muutenkin on. Mielestäni se on toimiva ratkaisu tokoa ajatellen. Liikkeelle lähtö sujuu namikäden avulla, paikkamakuu on vielä melko alkeissa, mutta tänään koulutuksessa malttoi jo tosi hyvin olla paikalla, vaikka siirryin kauaskin. Paikalla istuminen sujuu loistavasti.

Tänään tokossa harjoittelimme myös ruutua ja estehyppyä, sekä luoksepäästävyyttä. Luoksepäästävyyden uskon olevan Riialle helppoa, kunhan saataisiin siihen enemmän harjoitusta. Mittelit muutenkin ovat yleensä sellaisia koiria, jotka eivät niinkään vieraista ihmisistä välitä. Estehypystä Riia innostui, kun sen tajusin, joten uskon, että senkään kanssa ei tule olemaan mitään ongelmia :) Ruutuun lähettämistä harjoittelimme vain vähäsen lelun avulla siten, että koira oppisin ruutuun juoksemisen olevan hauskaa. Noutokapulaakin olen alkanut opettaa siten, että palkkaan naksuttimella sen koskettamisesta. Siitä aion vaikeuttaa vaatimustasoa pikkuhiljaa siihen, että se lopulta ottaa sen suuhunsa.

Riialta tuntuu melko hyvin sujuvan tähän mennessä kaikki, mitä olen sille yrittänyt opettaa. Se on aivan supermahtava koira ja saan siitä kovasti kehuja koko ajan. On se hirmuisen viisas, kiltti ja ihana. Oikea päivänpaiste!