Näytetään tekstit, joissa on tunniste pentu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pentu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. lokakuuta 2018

Pentupäiväkirjat osa 5.

Täällä päin Suomea ei valitettavasti juurikaan ole tarjolla alkeiskursseja tokosta tai jos onkin, niin ne ovat heti täynnä tai niin kaukana, ettei minulla riitä rahkeet lähteä sinne asti. Olen priorisoinut tälle talvelle agilitytreenit isosti tokotreenien edelle, mutta haaveenani silti ehdottomasti on harrastaa Veelan kanssa myös tokoa. Osallistuinkin sen kanssa Sporttirakin Pennusta kisakoiraksi -valmennukseen netissä ja saimme sieltä paljon hyviä vinkkejä ja uusia ajatuksia koiran eteenpäin viemiseksi.


Kurssin kantavia teemoja olivat tarjoaminen, kontakti ja luopuminen. Niiden varjolla treenattiin myös seuraamista ja noutamista. Veelalle olen saanut rakennettua aika kivan seuraamisen käytöksen poimisen kautta, mikä tarkoittaa sitä, että haetaan koiralta oikea käytös, palkataan se ja vahvistetaan sitä. Tällä lailla opettamalla seuraaminen on oikeastaan tullut vähän niinkuin itsestään. Sen lisäksi totta kai pitää erikseen treenata perusasentoon tulemista ja siinä pysymistä sekä käännöksiä. Käännöksiä ollaan harjoiteltu takapäänkäyttöharjoitusten kautta ja niissä Veela onkin jo oikein taitava.


Seuraamisen lisäksi toinen tärkeä pohjaliike tokossa on noutaminen. Veela tykkää hirveästi tehdä hommia kapulalla, mutta pito ei vielä onnistu. Noutamista pohjustettin pentukurssilla kahden lelun leikillä sekä tekemällä vauhtinoutoja ja erityisesti noiden vauhtinoutojen kannalla minä olen. Siinä kapula heitetään ja päästetään pentu menemään perään. Kun pentu nappaa kapulan suuhunsa, juostaan itse toiseen suuntaan. Ainakin Riialle rakentui tällä tavalla oikein mahtava noutoliike ja noutaminen onkin sen ykkösjuttu. 



Sporttirakin kurssin kautta innostuin taas vähän lisää koiran kouluttamisesta. On tämä niin hauska laji. Ja kuinka helppoa koiran koulutus onkaan, kun vaan osaa ajatella, mitä tekee, milloin tekee ja miksi tekee. On aivan mahtavaa, kun saa koiransa toimimaan. Ja vielä, kun koira on innokas ja tekee mielellään töitä ihmiselle, niin mikäs sen parempaa.

torstai 13. elokuuta 2015

Sisäsiisteyskoulutus kerrostalossa

Aikaisemmin asuessani vielä kotona, omakotitalossa maalla, oli kohtalaisen helppoa opettaa koirat sisäsiisteiksi, kun ei niitä tarvinnut kuin lykätä takapihan ovesta ulos. Siitä, kun huomasi pennun kiertelevän sen näköisenä, että hätä on tulossa, meni ehkä se kaksi-kolme sekuntia, niin oltiin koiran kanssa ulkona. Toista se on kerrostalossa. Meillä on nurmikkoa ainoastaan takapihalla ja takapihalle pääsee sisältä vain kellarin kautta. Asumme neljännessä kerroksessa ja kellari on kaiken lisäksi vielä lukkojen takana, meni sinne sitten hissillä tai portaita. Varsinkin silloin, kun Riiaa kantaa, on paljon kätevämpi mennä hissillä, koska hississä kellarikerroksen lukittu painike on helpompi avata yhdellä kädellä kuin ykköskerroksen raskas ovi kellariin. Niinpä sen jälkeen, kun huomaa Riialla olevan hätä, tapahtuu seuraavaa: ota pentu syliin, laita sille remmi. Astu porraskäytävään. Jää odottamaan hissiä, joka ei siis todellakaan ole neljännessä kerroksessa, vaan todennäköisesti jossain ihan muualla. Ja hissi on hidas. Odota, odota, odota. Hissi saapuu. Väännä avaimella kellarikerroksen nappia. Odota. Astu hissistä ulos, kävele pitkä käytävä. Avaa yhdellä kädellä taiteillen (ja vielä näin kesällä parhaimmassa tapauksessa, kun toisessa kädessäsi on avaimet ja nameja ((KOSKA NAISTEN KESÄVAATTEISSA EI OLE TASKUJA!!)) toisessa pentu, joudut avaamaan sen itseasiassa ilman yhtäkään vapaata kättä) kellarikerroksen mielettömän raskas ja vastaanpaneva ulko-ovi. Nouse portaat maanpinnalle. Kävele vielä viisi metriä nurmikolle. Paitsi jos siinä on ihmisten autoja, niin täytyy kävellä vielä kauemmas.

Eli tähän kaikkeen menee vähintäänkin minuutti-kaksi. Kerran Riialta pääsi syliini vähän, kun oli jo liian myöhäistä. Mutta pääasiassa olemme ehtineet aina ulos, kun olemme vain yrittäneet. Aina vaan ei jaksa tätä rumbaa ja antaa pennun pissata mieluummin sanomalehdille sisälle. Varsinkin silloin sitä tuli tehtyä paljon, kun sitä pissaa tuli oikeasti koko ajan. Meillä on myös parvekkeen ovi auki ja siellä sanomalehtiä. Riia tykkää käydä siellä, jos ei ole mahdollisuutta päästä ulos.

Luulin aluksi, että Riia ei oppisi pitkään pitkään aikaan sisäsiistiksi, juuri sen takia, että ulos sitä ei vaan kerta kaikkiaan jaksanut viedä viiden minuutin välein. Ja muutenkin, se rupesi aluksi aina vaan leikkimään siellä ulkona sen sijaan että olisi keskittynyt tarpeittensa tekoon. Nyt olemme kuitenkin päässeet siihen pisteeseen, Riian ollessa 4,5 kk, että Riia osoittaa hienovaraisesti tiukalla tuijotuksella, että nyt pitäisi päästä ulos. No, se on aina vähän tulkinnanvaraista, sillä se saattaa herätä yhtäkkiä muutenkin uniltaan ja tulla tarkastamaan, että ollaan paikalla vielä. Ja silloinkin se tuijottaa ihan samalla lailla. Eli ihan aina oikean hädän aikaan ei tule vietyä sitä ja joskus taas vie, vaikkei sillä olekaan oikeasti hätää. Mutta joka tapauksessa, se osaa pyytää ulos! Aamuisin se hyppää sänkyyn, kun sillä on kakkahätä. Se on muutenkin kakannut sisälle ehkä kaikenkaikkiaan kolme-neljä kertaa. Siitä se ei selvästikään tykkää. Eli kakkahädälle me herätään aamuisin puoli kahdeksan maissa viimeistään. Pissat se tekee kyllä yöllä paperille, jos tulee hätä. Tai sitten en vain herää sen varoitukseen ennen kuin vasta tuolloin "ihmisten aikoihin", kun se varottaa jo isommasta hädästä.

Miten opetimme sen näin nopeasti ja sujuvasti sisäsiistiksi, vaikka olosuhteet olivat haastavat? Kärsivällisyyttä ja viitseliäisyyttä siihen vaadittiin. Mutta kuten totesin jo edellä, niin aina ei siltikään jaksa, eikä tarvitsekaan! Kuitenkin kun pääpiirteittäin jaksaa pennun viedä ulos aina kun se on herännyt, lopettanut leikkimisen tai ollut muuten pitemmän aikaa hereillä, se kannattaa viedä ulos. Palkkasimme aina nameilla pissan tekemisen ulos ja jätimme huomioimatta sisälle tehdyt tarpeet. Sanomalehtiä meillä on ollut aina vain makuuhuoneessa ja parvekkeella. Iltaisin, kun Riia on enemmän hereillä, suljemme makkarin oven, jolloin sitä on helpompi pitää silmällä ja huomata, jos sillä on hätä. Päivällä se oikeastaan pääasiassa nukkuu, joten se viedään ulos silloin, kun se herää.

Opetimme sille myös erittäin kätevän käskyn: "pissaa." Tällöin sen saa pissaamaan, jos itsellä on kylmä tai kiire. Kakata se ei käskystä osaa, mutta sen hädän huomaa kyllä erilaisesta käytöksestä ja kuulostelemalla pennun kehontoimintojen aikataulua. Riia esimerkiksi kakkaa kolmesti päivässä: aamulla ensimmäiseksi, alkuiltapäivällä ja myöhään illalla. Muina kertoina ulkona käydessä sitä kakkaa ei oikeastaan siis tarvitse odottaakaan tulevaksi.

Avainsanat sisäsiisteysopetuksessa on viitseliäisyys ja säännöllisyys. Pentu pitää viedä ulos monta monta kertaa päivässä. Kolme ei riitä. Kolmekymmentä on ehkä aika lähellä. Alussa pentu pissaa 5 min - 1 h välein suunnilleen. Eli ulos pitää käytännössä viedä koko ajan! Ja pikkuhiljaa, kun rakko kehittyy, kannattaa yrittää keskittyä siihen säännöllisyyteen: meillä esimerkiksi Riia pääsee heti ulos, kun se aamulla pyytää, sitten aina tasaisin väliajoin pitkin päivää. Ehkä se näin oppii pidättelemisen jalon taidon.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Valjaat

Käytiin Riian kanssa hakemassa tänään sille valjaat eläinkauppa Reporangasta. Sai olla ylpeä pikku pennusta, kun se ei yhtään pelännyt tai varonut, vaikka myyjä sille puki valjaita päälle ja loppujen lopuksi nosti sen kassapöydällekin valjaita sovittamaan. Kovasti vain nuuski ja tutki paikkoja, ei tosiaankaan tarvinnut varoa mitään.

Ostettiin sitten Topcanis-merkkiset punaiset valjaat, joissa on sen verran säätövaraa, että niiden pitäisi mahtua aikuisenakin vielä. Malliltaan ne ovat y-valjaat ja tällä hetkellä ainakin ne tuntuvat tosi hyviltä käytössä.




Aikaisemmin koirillamme on ollut käytössä perinteiset t-malliset valjaat. Olen huomannut, että koiralla kuin koiralla taluttaminen on mukavampaa valjaiden kun pannan kanssa. Kun koiralla on panta, remmi sotkeutuu paljon helpommin jalkoihin ja jää jalkojen väliin.
 Riia vielä tykkää tempoa remmissä vielä ja se poukkoilee puolelta toiselle, joten koen, että valjaat lisäävät myös turvallisuutta; kun koira syöksyy yhtäkkiä jonnekin suuntaan ja hihna loppuu, pannassa nykäisy tulee kaulaan ja pahimmillaan kevyt koira kaatuu pahastikin. Valjaissa taas nykäisy tulee koko kehoon ja koiran on helpompi pitää tasapaino. Plus mieluummin paine koko keholle kuin herkälle kaulalle, joka myös menee jumiin helposti, koirillakin!





lauantai 9. toukokuuta 2015

Viikko vielä!

Viikko vielä koiranpennun tuloon. Tai siis hakuun, hauskaa, että puhuu aina tulemista, vaikka eihän se tänne itsekseen kävele. Haetaan se Kirkkonummelta ja sopivasti sattui niin, että ollaan juuri muutenkin menossa sinä viikonloppuna käymään Helsingissä, niin pennun haku suju luontevasti siinä samalla. Kotona vauvan kanssa ollaan sitten sunnuntaina.

Hankintoja on tehty jo mukavasti ja koti alkaa olla valmis pentua varten. Voisin listata tähän ihan mielenkiinnosta tavaroita, joita ollaan hankittu ja niiden hintoja:

- pentupanta 3,95 e
- ruokakuppi 3,00 e
- vesikuppi 9,90 e
- peti 19,95 e
- pieni virtahepolelu 3,95 e
- köysilelu 3,00 e
- pentuaitaus 89,90 e
- kakkapussiautomaatti 8,80 e
- kuppialusta 5,95 e
- tassupyyhe 6,00 e
- frisbee 5,00 e

yhteensä: 163,30 e

Ei tässä kuitenkaan kaikki, mitä meillä on, sillä koska meillä on ollut kotona aina koira/koiria ja meidän vanha Peppi ei tarvitte enää esim. kisavarusteita, kaikkia miljoonaa pantaa, kaksia kynsisaksia, otin kotoa seuraavat esineet pentua varten:

- kuljetusboksi (joka tulee olemaan liian pieni, kun pentu kasvaa)
- pallolelu
- kolme tavallista remmiä (kaksi pientä ja kevyttä, yksi nahkainen)
- isompi panta (nahka)
- puolikiristävä panta
- kynsisakset
- noutokapula
- näyttelyremmi
- kiristävä ketjupanta x2

Nyt mietitään vielä, olisiko tarpeellista hankkia esimerkiksi kevythäkki. Toisaalta, kannatan sitä, että koira käyttää omia jalkojaan ja pystyy rentoutumaan näyttelyissäkin ihan ilman häkkiä, mutta toisaalta, olisi siitä ehkä hyötyäkin juuri rauhoittumisen kannalta ja matkustamisessa. No tätä täytyy miettiä.