Yhteistyössä Faunatar: Little Big Paw

Saimme Faunattarelta jälleen testattavaksi uusia juttuja, joista toinen oli Little Big Pawin märkäruuat (ja toisesta sitten juttua omaan postaukseensa). Saimme testiin kolmea eri makua: Duck & Vegetable Dinner, Turkey & Vegetable Dinner ja Atlantic Salmon & Vegetable Dinner. Samana päivänä, kun ruuat saapuivat, olin hankkinut Riialle matolääkkeen ja ajattelinkin yrittää saada sen sille syötettyä tällaisen herkullisen märkäruuan seassa, sillä olin etukäteen jo kauhistellut, miten ihmeessä saan sen tolle nirsopetterille tällä kertaa menemään alas. Riia sai kolmesta mausta valita itse suosikin ja se nappasikin nuuhkuttelujen jälkeen Atlantic Salmon & Vegetablen, jota sille sitten tarjoiltiin. Eikä muuten ollut minkäänlaista ongelmaa niellä matolääkettä siinä ruuan mukana!

Harmaa mönjä ruuan seassa on merileväjauhetta, jota annamme Riialle joka päivä ruuan seassa.

Jo rasian avaamisen aikana Riian silmät loistivat ja se hyppi ja pyöri. Riia harvoin tekee sellaista, koska ei sille ruoka tahdo maistua. Minulla on hauska videokin siitä, kuinka innoissaan se odottaa ruuan saantia. Laitan sen postauksen loppuun. Saamamme rasiat olivat 85 g pakkauksissa, mutta ainakin Faunattaren kotisivuilla näkyy olevan verkkokaupan puolella isompikin pakkauskoko. Little Big Pawin ruuat on kuitenkin tarkoitettu erityisesti pienille koirille ja ne sisältävät runsaasti energiaa, rasvaa ja ravintoaineita. Sopii siis myös pennuille ja urheileville koirille! Annoksissa on mielestäni ainekset kohdillaan, sillä kaikissa kolmessa testiin saamassamme maussa on pääraaka-aineena liha: joko ankka, lohi tai kalkkuna, jota ruuassa on 60 %. Toisiksi eniten ruuissa on perunaa, 25 %. Itse vähän karsastan perunaa koirien ruuassa, mutta parempi peruna kuin viljat. Viljoja näissä ruuissa ei ole ollenkaan! Tuotteissa ei ole myöskään ollenkaan lisä-, väri- tai säilöntäaineita, mistä tuotteille suuren suuri plussa! 

Riia valitsemassa suosikkiaan.

Makkarissa on paras valaistus, siksi Riia odottaa ruokaansa sängyllä. Oikeasti se syö kyllä keittiössä :D

Riialle ainakin ruoka tuntui maistuvan tavallista paremmin, sillä kuten olen aikaisemminkin kertonut, se on erittäin huono syömään. Meillä on tapana antaa sille kuivaruuan seassa märkäruokaa noin ruokalusikallisen maistuvuuden lisäämiseksi. Mistään märkäruuasta se ei ole aikaisemmin ollut näin innoissaan! Olenkin positiivisesti yllättynyt Faunattaressa tarjolla olevien ruokien maistuvuudesta. Sekä Devoted, että nämä Little Big Pawsin ruuat ovat maistuneet Riialle tavallista paremmin. Katsokaa vaikka tältä videolta!

Pikkuisen miinusta kuitenki pakkauksista: 85 g on aika iso satsi pienelle koiralle. En löytänyt mistään annosteluohjeita, mutta määrällisesti näytti aika isolta. Jos kerralla antaisi sen verran mittelin kokoiselle koiralle, kaksi kertaa päivässä, uskon, että se olisi vähän liikaa. Kuitenkaan pakkausta ei voinut mitenkään uudelleensulkea, koska kantena oli tuon paperikääreen alla jukurttipurkin kannen tyyppinen, auki repäistävä kansi. Ja mitteliä pienempiäkin rotuja on paljon, joten kovinkaan moni ei pystyisi näitä ruokia kerta-annoksena antamaan. Toki myynnissä on myös 150 g isompia purkkeja, jotka leikataan auki, mutta jos pakkaukset ovat yhtään samanlaisia, kuin muiden merkkien vastaavat, joita ollaan syötetty, ei niitäkään purkkeja voi muuten sulkea, kuin muovipussittamalla tai siirtämällä johonkin toiseen säilytysastiaan. En käytä muovipusseja enempää, kuin on pakko ja ruuan siirtäminenkin on työlästä ja sotkuista. Siksi olen kokenut käteväksi ostaa märkäruuat niissä metallipurkeissa, joista voi tarpeellisen määrän lusikoida koiran ruokakuppiin. Metallipurkkeihin olen ostanut muoviset kannet, joita voi uudelleenkäyttää tyyliin ikuisesti ja joilla purkin pystyy sulkemaan niin, ettei hajut leviä jääkaapissa ja ruoka pysyy tuoreena. Eli maistuvuudesta ja ravintosisällöstä tälle ruualle täydet kympit, mutta pakkauksista vähän moitteita. 

Devoted - ensivaikutelma

Me saimme eilen postista Faunattarelta testiin uutta ruokaa, Devotedia. Otin mielissäni vastaan Faunattaren tarjoaman testimahdollisuuden, sillä kuten olen blogissa monesti kirjoittanut, meillä on Riian ruokinnan suhteen ongelmia. Tällä hetkellä olemme pitkään pitäytyneet Pure Naturalissa ja olemme olleet siihen suht tyytyväisiä: Riian silmien vuotaminen on vähentynyt eikä ilmavaivoja ole. Ruoka maistuu Riialle oikeastaan aika huonosti, mutta eipä sille mikään ruoka ole koskaan oikein kauhean hyvin maistunut, joten se ei ole merkin vika :D En jaksa enää nostaa kuppia pois, jossei se heti syö, koska sillä ei ole mitään vaikutusta siihen, syökö se innokkaasti vai ei. Jos kupin jättää lattialle, niin se kyllä jossain välissä sen syö, yleensä ennen seuraavaa ruokaa kuitenkin. Iltaruoka maistuu, koska sen seassa se saa Nutrolinin Iho ja turkkia, joka on ilmeisesti hyvää.

Riia kuitenkin yhä edelleen aika-ajoin oksentaa. Tätä on ehkä jonkin verran hillinnyt Pure Natural, mutta oksentaminen ei ole aivan täysin jäänyt pois. Syötämme sille säännöllisen epäsäännöllisesti Inupektiä, joka on siis koirille tällainen suoliston toimintaa ja ruuan sulatusta edistävä lisäravinne, jota saa ilman reseptiä apteekista. Ja niille lukijoille, jotka eivät tiedä, olemme siis käyneet tuosta oksentamisesta eläinlääkärillä, eikä Riiasta ole löytynyt mitään vikaa. Eläinlääkäri sanoi, että jos me halutaan, niin voitaisiin ottaa vielä allergiatestitkin, mutta hän ei itse nähnyt sen olevan kovinkaan tarpeellista, koska yleensä allergian oire ei ole oksentelu ja toisekseen, Riia ei oksenna kuitenkaan aina ruokaansa, joten jätimme sitten ne testit ottamatta. Eläinlääkärin mukaan Riialla todennäköisesti on vain herkkä vatsa.

Eli siis oksentaminen ei ole loppunut siihen Pure Naturaliin ihan täysin, joten on kiva testata jotain ihan uutta ruokamerkkiä. Ensivaikutelma Devotedistä oli tosi hyvä. Nappuloiden väri oli mielestäni tosi hyvä ja laadukkaan oloinen, Pure Naturalit tuntuvat mielestäni vähän heppoisilta ja ovat väriltään vähän vaaleampia. Devotedit haisivat aika voimakkaasti (lihalta) ja kädessä ne tuntuvat rasvaisilta, mikä on mielestäni laadukkaan ruuan merkki.

Riian ensimmäinen kosketus Devotediin tapahtui eilen iltaruualla, kun se sai sitä vähän Pure Naturalin seassa. Lopputulos:

Eli kaikki Pure Naturalit on jääneet kuppiin ja se noukki vain Devotedit sieltä (keltainen töhnä on sitten sitä Nutrolinia). Eli ilmeisesti ruoka on myös ihan hyvää. Aamulla oli sama juttu, se popsi kaikki Devoted-nappulat kupista ja jätti Naturalit. Tosin näin on kyllä aina, jos sillä kokeilee jotain uutta ruokaa, niin se maistuu vähän aikaa. Eli jäämme innoissamme seuraamaan, tasapainottavatko Devoted-nappulat Riian vatsan toimintaa, pysyvätkö ne sisällä ja maistuvatko ne tulevaisuudessakin paremmin, kuin Pure Natural. 

Loppuun vielä tuoteselosteet sekä Pure Naturalista että Devotedista:

Pure Natural: Kana (28 %), kananlihajauho (19 %), kaura, ohra, valkoinen riisi, taimen (4 %), lohi (3 %), kanaliemi, mineraalit, juurikasmassa, maissigluteeni, kananrasva, vitamiinit, pellavansiemen, merilevä, karpalo, nokkonen, mannanoligosakkaridit (530 mg/kg), frukto-oligosakkaridit (530 mg/kg), Yucca schidigera -uute (430 mg/kg), psylliuminsiemenkuori, beetakaroteeni

Devoted: 13 % tuore ankka, 13 % tuore taimen, 13 % kuivattu ankka, 13 % kuivattu silli, bataatti, peruna, 6 % ankan rasva, kikherne, herne, sinimailanen, linssi, 1,5% ankka kastike, 1,5 lohiöljy, mineraalit, vitamiinit, prebiootti MOS 2,500mg/kg), prebiootti FOS (2,500mg/kg), merilevä, glukosamiini (175mg/kg), metyylisulfonyylimetaani (175mg/kg), kondroitiinisulfaatti (125mg/kg), omena, porkkana, kamomilla, ginseng, minttu, karpalo, mustikka, mulperinmarja, appelsiini, pinaatti

Molemmat ruuat vaikuttavat mielestäni melko laadukkailta. Pure Naturalissa on vaan noita viljoja, joita ei sitten taas Devotedissä ole ollenkaan. Myöhemmin, kun Riia on syönyt Devotediä pidempään, teen siitä tarkemman postauksen. 

DogArmor

Saimme Faunattaren kautta testattavaksemme DogArmor-pedin. Pedin tarkoituksena on nujertaa hyönteiset (mm. punkit) koiran iholta ja turkista. Vaikuttavana aineena DogArmorissa on permetiini. Permetiiniä käytetään hyvin yleisesti tuholaismyrkyissä ja se toimii hermojen solukalvoilla hidastaen natriumreaktiota. Nisäkkäät kestävät permetiiniä paljon paremmin kuin esimerkiksi hyönteiset ja kalat, joten ainetta sisältävää DogArmoria voi huoletta käyttää koirille. Kissoille pienikin määrä voi kuitenkin olla haitallista, joten tätä tuottetta ei saa käyttää kissataloudessa! DogArmorin tehon luvataan kestävän jopa 70 pesukertaa. 

DogArmor on ollut meillä käytössä nyt kesäkuun alusta lähtien ja Riia makoilee melko paljon siinä päällä. Menen itsekin usein, jos olen ollut jossain paikassa, missä punkkeja voi mahdollisesti olla, peiton päälle makoilemaan. Yhtäkään punkkia en ole havainnut minussa tai koirassa, tiedä sitten johtuuko DogArmorista vai mistä...

Tämä on siinä mielessä ollut vaikea testata, kun niitä punkkeja ei tosiaan ole näkynyt, mutta mielestäni tämän idea on kyllä ihan loistava. Ollaan nyt kesällä saatettu tehdä sillä lailla, että pakataan koira autoon ja mennään jonnekin kauemmas lenkille. DogArmorin voikin laittaa autohäkkiin valmiiksi odottelemaan, kun palaamme lenkiltä. Usein paikat, missä ollaan lenkkeilty, ovat olleet todellisia punkkiparatiiseja, mutta eipä ole punkkeja koirassa näkynyt, kun on lenkin päätteeksi päässyt makoilemaan joksikin aikaa tämän peiton päälle.

Riia on päässyt valitettavasti myös repimään peittoon pieniä reikiä (jostain syystä se tykkää tehdä sitä), joten peitto on siirretty täysin autohäkkiin kokoaikaisesti. Ei Riialle permetiinistä mitään oireita ole tullut, enkä usko, että se muutenkaan on kovin vakavaa, mutta se huono puoli tässä peitossa tosiaan on. Ei ehkä turvallisin vaihtoehto esimerkiksi pennuille ja tällaisille repimisvimmaisille koirille. 

Rouskis!

Saimme Faunattaren kautta testattavaksemme Rouskis-koiranherkku-uutuuksia. Makuina naudan keuhko, naudan maha ja possun nenä. Riia tykkäsi näistä herkuista aivan valtavasti ja itse tykkäsin siitä, kuinka niissä oli ainakin pienelle koiralle vähän jotain järsittävääkin, eikä se hotkaissut niitä heti menemään. Rouskis-tuotteet ovat 100 % luonnontuotteista paistettua rapeaa täyslihaa, joita myydään vain Faunatar-liikkeissä. Faunattaren kotisivuilta löytyy tarkempaa tietoa tuotteista. Myös kaikki muut saatavilla olevat maut noiden kolmen, meille tulleen lisäksi on listattu Faunattaren kotisivuille.

Otin jokaisesta pussista Riialle eteen yhden palasen selvittääkseni, mikä niistä on sen suosikki. Ensin se nappasi naudan keuhkosuikaleen, mutta taisikin viime hetkellä muuttaa mielensä ja se vaihtoi keuhkon possun nenään. Kaikki kolme näyttävät kuitenkin maistuvan sille erinomaisesti. Riiahan on vähän malttamaton herkkujen syöjä, eikä aina jaksa kovin kauaa pureskella järsiä esimerkiksi tavallisia puruluita, mutta nämä Rouskis-herkut maistuivat erinomaisesti! 

Näissä herkuissa on kuitenkin kaksi selkeää miinuspuolta, jotka kuitenkin liittyvät myös toisiinsa. Ensinnäkin ne haisevat pussin avaamisen jälkeen aivan järkyttävältä ja haju jää myös käsiin, ellei käsiä pese käsittelyn jälkeen. Toinen on se, että pusseissa ei ole minkäänlaista sulkemismekanismia, joten haju todella leviää sitten koko huoneeseen. Avattuani ensimmäisen Rouskis-pussin, ihmettelin parin päivän päästä mikä hirvittävä haju huoneessani on. Äitikin kävi avaamassa ikkunaa täällä, muttei sanonut kuitenkaan mitään, luuli varmaan, että meidän Riia haisee pahalta, eikä kehdannut sanoa sitä (olemme siis olleet pari viikkoa lomalla lapsuudenkodissani). Lopulta kuitenkin avasin kaapin, jossa säilytin näitä herkkuja ja herran jestas, siellä haisi niin pahalle, ettei voi edes sanoin kuvailla. Sen jälkeen olenkin säilyttänyt Rouskiksia solmuun sidotussa pakastepussissa. Se on toiminut ihan hyvin. Olisi kyllä hyvä, jos ne pussit voisi jotenkin uudelleen sulkea, ettei tarvitsisi säilyttää muovia muovissa...

Mutta tiivistetysti: herkut maistuvat aivan mainiosti myös meidän vähän nirsollekin koiralle, pieni mittelspitz saa niistä jotain järsittävääkin ja itse tykkään, kun ne ovat luonnontuote, ei siis mitään turhia lisä- tai säilöntäaineita tai muuta keinotekoista. Ihan vaan oikeaa lihaa. Ja varmaan myös paljon turvallisempia, kuin esimerkiksi perinteiset solmuluut, jotka ovat sitkeää nahkaa. Tulemme varmasti ostamaan näitä varastoon, kun vanhat ovat loppumassa!

HuggleHounds

Saimme Faunattaren kautta testattavaksemme HuggleHound-sarjaan kuuluvan pehmomustekalan. Mustekala saapui meille 18.11., eli sitä on nyt viikon verran kovakouraisesti riepoteltu. Riia ei missään nimessä ole mikään hellä lelujen käsittelijä, sillä se tykkää repiä, pureskella ja parturoida.

Tässäpä tämä HuggleHound-hahmo 

Sarjasta:

HuggleHounds-lelut tulevat Amerikasta ja ne on suunniteltu jokainen yksityiskohtaisesti sarjan suunnittelijoiden koirille. Leluissa käytetään Tuffut teknologiaa, joka tekee leluista erityisen kestäviä. Materiaalit ovat laadukkaita ja ne on suunniteltu turvallisiksi. Tuotteita myydään ainakin Faunatar-liikkeissä. (Lähteet: https://hugglehounds.com, http://www.verkkokauppa.faunatar.fi/index.php/koirat/lelut-ja-aktivointi/pehmolelut/hugglehounds-wee-huggle-bunny.html )

Riia sai itse avata lelun paketistaan, mikä sai sen heti alkuun innostumaan siitä. Se repi varsin nopeasti paketin auki ja riemastui koko ajan vain enemmän tajutessaan, että sisällä on jokin lelu. Riia rakastaa leluja ja niiden repimistä. Se on hyvin sinnikäs pureskelija. Paketista paljastui vihreä mustekala, jolla on vinkuvat osat jokaisen lonkeron päässä ja keskellä kehossaan.

HuggleHoud kuoriutui papereista. Muovi pois ja koiralle testaukseen! 

Riia lutkuttamassa HuggleHoundia.

"Anna nyt jo!" Riia tuumaa.

Ensimmäisenä päivänä lelua pyöriteltiin, kuljeteltiin ja pureskeltiin. 

Yritin ottaa lelusta edustuskuvan, mutta joku kävi varastamassa sen.

Ja näihän siinä lopulta kävi.

Vinkuva osa on lonkeron päässä ja solmu estää sen karkaamisen.

Lonkeron kiinnityskohta

Vaikka Riia on kova parturoimaan lelujaan, on mustekalalla tukka edelleen päässä.

Reilun viikon käytön jälkeen:

Plussaa annamme HuggleHound-lelulle ehdottomasti turvallisuudesta. Vaikka mustekalalla ei ole enää yhtä jalkaa, se on edelleen turvallinen lelu. Koska lonkerot ovat solmussa, ei vinkuva osa pääse luikahtamaan lonkeron päästä koiran nieltäväksi. Lonkerot on myös ommeltu kehoon kiinni siten, että vaikka yksi lonkeroista on irti, ei koira pääse sitä kautta käsiksi mustekalan kehon täytteisiin.

Plussaa annamme myös kestävyydestä, siitä huolimatta, että yksi lonkeroista on irti. Riialla on tapana jyystää leluja (ja remmejä, sukkia, paitoja... kaikkea) niin kauan, että se saa ne rikki. Plussaa kuitenkin mustekalalle siitä, että lonkeroita lukuunottamatta, siitä on vaikeaa saada muuta irti. Ja vaikka kaikki lonkerot olisi irti, se todennäköisesti olisi kelvollinen lelu sellaisenaankin.

Kasvonpiirteet on  kirjailtu, eikä esimerkiksi silmiä ole mahdollista saada irti.

Jonkun verran mustekalassa kuitenkin näkyy käytön merkkejä näin viikon jälkeen. Kyljestä roikkuu muutama lanka. Niistä ei kuitenkaan näytä olevan haittaa, eikä mustekala lähde purkautumaan niistä.

Hieman miinusta ainakin tämän koiran kohdalla sai nimenomaan nuo lonkerot ja se, kuinka helposti ne loppujen lopuksi irtosivat (ne ovat kiinnityskohdastaan melko ohuet). Tällaiselle nuorelle tuhoajalle ei ainakaan mikään siistein lelu, sillä Riia melko nopeasti myös silppoi lonkeron pieniksi palasiksi. Kuitenkin jälleen tässäkin kohtaa plussaa turvallisuudesta: lonkeron silppuaminen loppui siihen solmukohtaan, joka on tukeva ja paksu. Riia ei ainakaan vielä ole saanut tuhottua sitä niin, että pääsisi käsiksi siihen vinkuvaan osaan ja esimerkiksi nielaisisi sen. Tämän lelun uskaltaisin ehdottomasti jättää Riialle sen jäädessä yksin kotiin. Yksittäinen lonkerokin toimii sinällään leluna, sillä se edelleen vinkuu ja on aivan sopivan kokoinen pienelle koiralle. Tälläkin hetkellä Riia repii sitä lonkeroa sohvalla.

Kaiken kaikkiaan lelu oli Riiasta kiinnostava. Sitä pystyi hyvin kiskomaan ja se vinkui. Lisäksi materiaali oli miellyttävää. Itse pidin mustekalan ulkonäöstä ja tietenkin siitä, kuinka turvallinen se oli.

En kuitenkaan usko, että itse mustekala nousee Riian suosikkileluksi, koska se on kuitenkin kooltaan melko iso ja sinällään hankalampi riehumisleikeissä, kuin esimerkiksi tennispallo tai tavallinen pieni vinkulelu. Lonkerot sen sijaan saattavat kiinnostaa Riia pitempäänkin ja uskoisin, että nyt kun tuo yksi lonkero on irti, pääsemme seuraamaan tulevina päivinä, kuinka se vetää lonkeron kanssa hepulirallia.