torstai 31. maaliskuuta 2016

Mitä meille kuuluu?

Meille kuuluu tällä hetkellä aivan mahtavaa. Riiallahan oli taannoin tässä pahoja ongelmia (taas) tuon syömisen kanssa. Se alkoi oksentelemaan öisin ja neljännen yön jälkeen vein sen eläinlääkärille, jossa sai pahoinvointi- ja närästyslääkkeet. Lääkkeitä ei kuitenkaan loppuviimein edes tarvittu. Käytiin siis päivää ennen rallykisoja ellillä ja hän sanoi, että jos haluamme kisata huomenna, voimme aloittaa lääkkeiden annon vasta sinä seuraavana päivänä kisojen jälkeen, jolloinka ei tule mitään doping-ongelmia. Riia kun oli kuitenkin päivisin ihan normaalivointinen ja reipas, eikä ell nähnyt syytä sille, että kisat tarvitsisi jättää väliin. Hän epäili Riian syöneen jotain sopimatonta ulkoa. Ell ohjeisti myös, ettei lääkkeitä ole pakko alkaa antaa, jos oksentelu ei jatku. No, tuli ilta ja tuli yö, koira ei oksentanut, mentiin kisoihin, annoin kisailtana ruokaa ja tuli taas yö, eikä oksennusta. Niinpä lääkkeet jäi kaappiin, eikä sen jälkeen ole ollut taas mitään ongelmaa.

Riian viime viikon reissu Miisa-koiran perheessä meni erinomaisen hyvin ja itselle jäi hyvä mieli, kun tytöt pärjäsivät hyvin keskenään! Muutaman viikon päästä on Miisan vuoro tulla meille hoitoon.


Hommaa riittää nyt taas treenien saralla: meillä on alkanut rallyvalmennus, elikkä käydään joka toinen viikko Haukkuvaarassa valmennuksessa. Meillähän on rotumestikset toukokuussa ja loppuvuodesta (olisiko ollut lokakuussa) sm-kisat, joihin tähdätään molempiin ja yritetään tosissamme myös pärjätä! Olen ihan superinnoissani! Tavoitteena olisi saada Riia tänä vuonna voittajaluokkaan, hehe :D

Ensi viikolla alkaa myös koirakoulu Vimmatun kurssit. Olemme ilmoittautuneet rallykurssille sinnekin sekä tokon alokasluokan valmennukseen. Ilmoitin Riian tänään tokokokeeseen toukokuun alussa, mutta sinne mukaan mahtumisesta ei ole vielä varmuutta, koska seuran jäsenet ovat etusijalla. Me ei siihen seuraan kuuluta.

J käy Riian kanssa myös muutaman tunnin pituisella frisbeen alkeiskurssilla nyt huhtikuussa ja meitä odottaa tietenkin myös Tampere KV vappuviikonloppuna. Onneksi viikossa on kuitenkin vähintään kolme-neljä vapaapäivää treeneistä. Silloin otetaan rennommin ja käydään pitkillä kävelylenkeillä aurinkoisesta säästä (toivottavasti) nauttien!


Aion varmaan tässä lähipäivinä, kun kouluhommat helpottaa, keskittyä suunnittelemaan tuota meidän kesän kisakalenteria sekä mahdollisia leirejä, joista kovasti myös haaveilen. Niistäkin sitten infoa, kun suunnitelmat etenee :)

Hauskaa loppuviikkoa kaikille!


keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Riia täyttää 1 v.!

Riia täyttää tänään siis yhden vuoden! <3
Onnea, Riia-murunen!!

Huomenna Riia meneekin hoitoon vajaaksi viikoksi Miisa-ystävänsä luo ja me lähdetään Espanjaan!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Korpilahti RN 20.3.2016

Korpilahden ryhmänäyttelyssä Riian tulos ERI, SA, JUK1. Tuomarina Juha Putkonen.


Arvostelu:

"Kookkaanpuoleinen nartuksi. Hyvät rungon mittasuhteet. Hieman kevyt luusto. Lupaava narttumainen pää. Hyvät korvat. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Ikäisekseen hyvä rintakehä. Olkavarret tulisi olla viistommat. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä häntä. Karva vaihtumassa, laatu oikea. Takaa liikkuu hyvin, edestä epävakaasti. Esiintyy hyvin."

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Vastauspostaus osa 3.

Mitkä ovat hyvät ja huonot puolesi koiranomistajana?
Hyvät puolet on ainakin se, että osaan lukea koiria tosi hyvin. Tiiän, mitä ne ajattelee. Huonot puolet... No, ainakin mulla on tosi huono kärsivällisyys. Ja joskus oon vähän laiska.

Missä asennossa Riia yleensä nukkuu?
Vaikka missä! :D Useiten ehkä kuitenkin siten, että sen takajalat on pitkällä takana, etujalat pitkällä edessä ja pää tiukasti etujalkojen välissä.



Mikä on Riian lempilelu?
Näätä! Semmonen riepottelulelu, jossa ei oo täytettä ollenkaan sisällä, ainoostaan semmonen vinku. Käytetään sitä ainoastaan koulutuspalkkana ja siksi varmaan onkin niin mieluinen lelu.


Mikä olisi suurin unelmasi koiraharrastuksessa?
Saavuttaa jotain niin merkittävää jossakin lajissa, että pääsen Koiramme-lehteen :D


Haluaisitko joskus kasvattaa koiria? Jos niin mitä asioita painottaisit eniten?
En välttämättä. Vastuu pennuille kodin löytämisestä on suuri ja muutenkin, onhan se pentuaika tosi rasittavaa aikaa. Ja jotta haluaisi kasvattaa koiria, pitäisi olla varmaan laajempi näkemys siitä omasta rodusta ja ajatus siitä, millainen sen pitää olla. Mutta en nyt ihan ole kuitenkaan sulkemassa tätä vaihtoehtoa pois, olisihan se mielenkiintoista. Painottaisin ehdottomasti luonnetta ja käyttöominaisuuksia sekä tietenkin terveyttä. Näyttelyt ovat minulle aivan toissijainen juttu, vaikka ei siellä menestyminen tietenkään haittaa. Mittelspitzissä haluaisin tavoitella luonteen puolesta juuri sitä, mitä Riia on, eli aktiivinen, miellyttämisenhaluinen, reipas ja hiljainen (verrattuna useisiin muihin mitteleihin.)


Mikä on mielestäsi paras kuva Riiasta?
Tämä:




Jos sinun pitäisi muuttaa pois nykyisestä asuinpaikkakunnastasi, minne muuttaisit?
Todennäköisesti noin vuoden päästä on edessä muutto pois Jyväskylästä, koska opettajien on hankala täältä löytää töitä opettajien ylitarjonnan vuoksi. Mutta melkein minne vain olen valmis muuttamaan, kunhan tuttuja (sukulaisia) asuu edes kohtalaisen välimatkan päässä :) Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja siitä seudusta tykkään tosi paljon!


Millaista musiikkia kuuntelet?
Ihan kaikenlaisia, pääasiassa kulutan Spotifyn Suomen top 50-listaa. Jos kuuntelen omaa listaa, löytyy sieltä Pariisin kevättä, Olavi Uusivirtaa, Linkin Parkkia, Vain Elämää-biisejä, Pauli Hanhieniemeä, suomiräppiä, Eminemiä, Musea, Haloo Helsinkiä... Aika sekalaista siis :D Treenimusiikkina Skrillex ja muu konemusiikki sekä amerikkalainen gangstarap!


Mitä tv-sarjoja seuraat?
Hääohjelmia :D Itken silmät punaseks niistä. Myös muut vastaavat tosi-tv sarjat on jees, esim. Teiniäidit/Erilaiset äidit, Au pairit... Sarjoista lemppareita kautta aikojen ovat olleet How I met your mother, Frendit, Moderni perhe, Täydelliset naiset, Rillit huurussa ja Klikkaa mua. Kaikista oon kattonu jo kaikki kaudet, joten tällä hetkellä en aktiivisesti seuraa mitään.

Harrastatko jotain muuta kuin koiria?

Puntilla pyrin käymään 3 - 4 krt viikossa. Myös ryhmäliikunnoissa käyn.

Mitä mieltä olet Suomen kennelliitosta?

Mun mielestä Kennelliitto on ihan jees :) Ihanaa, että Suomessa on vain yksi tommonen kattojärjestö, joka vastaa käytännössä kaikesta. Toki Palveluskoiraliitto ilmeisesti vastaa sitten näistä koiraurheilulajeista, mutta Kennelliitto hoitaa jalostus- ja näyttelyasiat sekä pyörittää hyödyllisiä palveluja esim. Koiranet ja Showlink. Ja Koiramme-lehti on täyttä asiaa. Ei mulla oo Kennelliitosta mitään pahaa sanottavaa.




Millainen elämäntilanteesi on 10 vuoden päästä?
Hyvä kysymys. Nyt tällä hetkellä sitä elää elämässään sellaista ajanjaksoa, että kymmenessä vuodessa voi tapahtua mitä vaan. Vuoden päästä valmistutaan ja varmaan muutetaan pois Jyväskylästä. Toivoisin, että kymmenen vuoden päästä asuisin omakotitalossa, olisi kolme lasta ja harrastaisin edelleen koiria, Riia olisi hengissä ja eläkkeellä, hyvän ja terveen elämän eläneenä. Olisin erityisopettajana jossain kivassa koulussa. Kisaisin ja kouluttaisin koiria. Mun unelma olis valmentaa vaikka agilityssä lapsia ja nuoria. Ja sitten, jos ja kun asun omakotitalossa, nii mulla on kanala, josta mä haen tuoreita munia joka päivä :D

Vastauspostaus osa 2.

Totesin eilen toista vastauspostausta kirjoittaessani, että tähän yhteen kysymykseen kannattaa luoda oma postaus. Tuli sen verran pitkä vastaus!

Suosikki- ja inhokkirotusi jokaisesta rotyryhmästä? Olisi kiva jos perustelisit myös miksi ne. :)
Ihana kysymys tällaiselle rotufriikille, kiitos! Valitettavasti suosikkeja en mitenkään pysty valitsemaan vain yhtä! Inhokeissa taas oli vaikeeta se, kun enhän mä oikeestaan mitään rotua inhoo (paitsi ehkä kääpiöpinsereitä), mutta valittin sitten semmosia rotuja, mistä en oo ikinä haaveillu enkä tuu haaveilemaankaan :D


FCI 1: 

Suosikit: 
- polski owczarek nizinny - tällainen oli minulla haaveissa jossakin vaiheessa lukioikäisenä. Ihana karvapallo, jolla on mahtava luonne.
- Samaten schapendoes menee tähän samaan kastiin. Tallilla, jossa kävin yläasteikäisenä, oli schapendoes ja se oli aivan mahtava ilopilleri!
- schipperke on mielestäni kuin mitteli lyhyellä karvalla. Tulinen, temperamenttinen työkoira, mutta sopivassa pienessä koossa!
- lyhytkarvainen pyreneittenkoira - on tosi nätti ja aktiivinen sekä tietenkin kätevän kokoinen. Olisi varmasti hyvä harrastuskoira!

Inhokit: 
- puli ja pumi. Ovat varmasti ihania koiria luonteeltaan, mutta mielestäni ne nyt vaan on tosi rumia :P


FCI 2: 

Suosikit:
- kääpiösnautseri ja snautseri - tykkään valtavasti snautserin luonteesta ja ovathan ne komeitakin. Joskus hankin vielä keskarisnautserin!
- rottweiler - niin komea koira, ettei mitään rajaa. Valitettavasti vaan tämä koira on minulle kuitenkin liikaa. Tyydyn ihailemaan kauempaa :)


Inhokit:
- kääpiöpinseri - en siedä niitä. Ne on rumia, ne räkyttää ja nostaa koipeaan kaikkialle. Unohtamatta nylkyttämistä. Hyi.

FCI3:

Suosikit:
- borderterrieri - ihana resupetteri, olisi aivan loistava agilitytykki!
- lyhytkarvainen kettuterrieri - niin elegantti, iloinen ja äärettömän energinen. Minulla on vain hyviä kokemuksia rodusta.
- staffordshirenbullterrieri - ihana voimapakkaus, älyttömän komea. Pentukurssilla oli tämmöinen ja rakastuin aivan valtavasti siihen yksilöön. Muuten olen ihaillut rotua aina.


Inhokit:
- bedlingtoninterrieri on ruma kuin mikä, ei sytytä yhtään.
- yorkshirenterrieri on liian pieni ja liian koru.


FCI 4:

Suosikit:
- karkkarit! Rakastan niiden ulkonäköä!


Inhokit: 
- pienet lyhytkarvaiset. Koska ne on rumia. Standardi lk on vielä ihan ok, koska siinä on sentään kokoa ja lihasta, eikä ole mikään narunjatke.

Mutta mäyräkoirat on tosi ihanan luonteisia ja sen puolesta tykkään niistä tosi paljon :)

FCI 5:
Tää on ehkä tää mun oma roturyhmä :D

Suosikit: 
- mitteli - ei varmaan tarvi avata
- grossi - musta vaan tosi kaunis koira ja kompaktin kokonen
- paimensukunen lapinkoira - nimenomaan paimensukunen, koska ne näyttelylinjaset on liian pullia. Paimensukuset on sporttisia, palveluhalusia ja aktiivisia.
- ruotsinlapinkoira - pieni, kätevä, hyvät käyttöominaisuudet, ei oo jakautunu linjoihin.
- samojedinkoira - mummolassa oli tämmönen, kun olin pieni ja se oli mulle tosi tärkeä. Äärettömän kiltti koira, pehmoinen, mutta iso. Voitiin ihan turvallisesti hoitaa ja leikkiä sen kans, vaikka oltiin parhaimmillaan tosi pieniä. Riki kuoli kymmenen vuoden ikäisenä, kun olin 11 - 12 v.
- lapinporokoira - musta näis lappalaiskoiris on vaan jotain. Ja onhan meidän perheen "portsari" ihana kakara :D
- islanninlammaskoira - olis mielenkiintoista tutustua. Tosi kaunis ja vaikuttaa monikäyttöiseltä koiralta.
- faaraokoira - se on niin kaunis!


Inhokit: 
- chow chow - mun mielestä sen elämä näyttää liian vaikeelta.

FCI 6: 
Tää taas ei oo yhtään mun ryhmä. En oo yhtään kiinnostunut ajokoirista.

Suosikit:
- petit basset griffon vendeen - ainut, jonka voisin itelleni kuvitella. Tää on taas tää mun resupetterifiksaatio.


Inhokit:
- Mä en pidä siitä, kun ajokoirat on semmosia kovapäisiä koheltajia, joten hirveen hankala nimetä mitään erikseen. 

FCI 7:

Suosikit:
- englanninsetteri - tosi kaunis ja näyttävä koira.
- samat sanat punasesta irlanninsetteristä

Inhokit:
- en mä oikeen näistäkään välitä. Eli oikeestaan kaikki muut, paitsi kaks edellä mainittua.

FCI 8:

Suosikit:
- novascotiannoutaja - iloinen, aktiivinen ja monikäyttöinen sekä nätti koira
- amerikancockerspanieli - todella kaunis koira ja aivan mahtava ilopilleri!
- cockerspanieli - samat sanat oikeastaan kuin edellisessä
- fieldspanieli - kuin cockeri, mutta vähemmän karvaa ja suurempi koko
- espanjanvesikoira - resupetterifiksaatio. Ja onhan nää ihan hauskojakin. Ja pärjää agilityssä tosi hyvin!
- amerikanvesispanieli - ihana kikkarapää!

Inhokit:
- mä tykkään itseasiassa näistä kaikista. No sussexinspanielia ja clumberinspanielia en ehkä ihan heti ottais itelleni, koska näyttävät olevan sairaita roikkuvine silmäluomineen.

FCI 9:

Suosikit:
- villakoirat - kauniita, oppivaisia, älykkäitä ja iloisia!
- bichon fise - oppivainen ja kaunis koira


Inhokit:
- belgialaiset kääpiöt (griffonit ja petit brabancon) - tosi rumia koiria ja liian pieniäkin
- kiinanharjakoira - ruma
- kiinanpalatsikoira - tekee pahaa kattoakin. Vaikuttaa suorastaan kärsivältä.
- mopsi - hengitys kuulostaa vaikealta, sairaudet

FCI 10:

Suosikit:
- whippet - parhaimmat koulutusominaisuudet sen lisäksi että on kaunis
- borzoi, saluki, grey - ovat vaan niin kauniita!


Inhokit:
- tykkään kaikista vinttareista!

Kuvat lainattu kuvapankki shutterstock:ista. http://www.shutterstock.com/fi/




torstai 17. maaliskuuta 2016

Vastauspostaus osa 1.

Tässä siis vastauksia ensimmäiseen osaan kivoista kysymyksistä, joita minulle lähetitte. Vastaan kahdessa erässä, ettei tule ihan maratonipostausta :D

Mitä muuta rotua harkitsit ottavasi mittelspitzin lisäksi?
Minähän haaveilin koirasta siis tyyliin siitä päivästä lähtien, kun muutin pois kotoa. Riia tuli meille siitä sitten n. neljän vuoden päästä, eli kyllä siinä ajassa kerkesi parit rodut käymään läpi :D Tässä postauksessa käyn läpi ne rodut, joita sitten loppuviimein kaikista kauiten pyörittelin mielessäni. Listalla keikkuivat siis mittelin lisäksi kääpiösnautseri (perheen käppänä lopetettiin viime kesänä <3), göötti, schipperke ja sekarotuinen.


Koska aiot hankkia toisen koiran ja minkärotuinen se tulee olemaan?
Hankin toisen koiran sitten, kun se tuntuu oikealta. Tällä hetkellä tuntuu, ettei vielä ainakaan vuoteen. Olemme päässeet Riian kanssa niin hyvin moneen harrastukseen mukaan ja tahdon löytää meille semmoisen oman lajin, johon panostetaan täysillä ennen kuin ehdin alkaa kouluttaa uutta pentua. Eli sitten, kun Riian treenien lomassa alkaa tuntua siltä, että aikaa olisi treenata toistakin koiraa yhtä innokkaasti ja paljon, niin sitten hommaan pennun. Jos muu elämäntilanne sen sallii. Mielestäni kaksi koiraa on kuitenkin ideaali, meidän perheellä on melkein aina ollut se kaksi. Niistä on seuraa toisilleen ja kahdessa koirassa riittää tekemistä itsellekin - voi mennä vaikka joka päivä treenaamaan, ilman että polttaa koiraa loppuun :D

Realistiset vaihtoehdot tällä hetkellä ovat mittelspitz ja paimensukuinen lapinkoira. Toisaalta minua kiinnostaisi myös bordercollie, kelpie, australiankarjakoira ja grosspitz. Tahdon joskus vielä koiran, jolla on pk-oikeudet, koska minua kiinnostaisi kovasti haku ja pk-tottis. Mittelillähän ei pk-lajeja tietenkään voi harrastaa ainakaan kilpailumielessä. Paljon riippuu kuitenkin siitä, missä asumme, kun otamme toisen koiran. Mikäli kerrostalossa ja autottomina, tuskin toinen koira mitteliä isompi on.


Millainen olisi unelmakoirasi?
Riia on sellainen aika pitkälti. Ripaus enemmän itseluottamusta ja vähemmän herkkyyttä, niin se olisi täydellinen. Mutta tuskin täydellistä koskaan saa!

Aiotko teettää Riialla pentuja?
Moni kysyy tätä. Aika varma olen etten teetä, sillä en halua olla vastuussa synnytyksestä. Tai ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, etten tahdo ottaa riskiä, että Riialle käy jotain, koska en osaa auttaa tarpeeksi hyvin. Se on kyllä hirvittävän hyväluonteinen mitteli, joten sikäli varmaan kannattaisi :D

Millainen on normaali päivärytminne?
Mehän olemme molemmat opiskelijoita, joten meillä ei ole varsinaisesti mitään muuttumatonta, normaalia päivärutiinia. Paljon riippuu siitä, mikä päivä on, mikä vuodenaika (periodi) on meneillään ja kuinka paljon kouluhommia on päällä. Minulla itselläni on ollut nyt melko rankka kevät, koska olen tehnyt kandia ja harjoittelua, sekä päättänyt luokanopettajan sivuaineopintojani. Niissä on ollut siis hommaa ja on vieläkin - mutta onneksi J:llä on ollut helpompaa.

Arkisin Riia pääsee ekalle pissatukselle 6-8 maissa ja iltaisin viimeisen kerran klo 23-24. Alkuviikosta yleensä Riia on 3-5 tuntia aamuisin yksin, minkä jälkeen minä tulen kotiin, pissatan sen, opiskelen kotona ja illalla lähden pitkälle lenkille tai joskus treeneihin sen kanssa.  Loppuviikosta J on koko päivän kotona, opiskelee aamulla, menee yhdeltätoista Riian kanssa "lammaslaitumelle", jossa naapuruston koirat kokoontuu ja tulee takaisin opiskelemaan. Itse olen harjoitelussa/koulussa ja salilla, tulen iltapäivällä kotiin ja lähden joko lenkille tai treeneihin Riian kanssa. Jos J on ollut koko päivän Riian kanssa, pyrimme keksimään jotain menoa illaksi siten, että Riia saisi joka päivä olla vähän aikaa yksinkin, jolloin yksinolon rutiini pysyy. Viikonloppuisin, jos ollaan Jyväskylässä, nukutaan pitkään, käydään pissalla kun herätään, mennään puolen päivän maissa lammaslaitumelle ja illalla vielä lenkille.


Mielipiteesi tahallisesta sekarotuisten pennuttamisesta?
Riippuu missä määrin sitä tehdään. Rahan vuoksi tehtailusta en tietenkään tykkää, mutta mikäli joku haluaa yhdet pennut sekarotuisellaan teettää, niin en jaksa olla asiasta kummemmin kiinnostunut. Valitettavasti sekarotuisten pennuttamista ei vaan voi mitenkään valvoa ja pentujen geeneistä ja sukurasitesairauksistahan ei voi mitään tietää, joten siksi tämä on erittäin kaksipiippuinen juttu. Paljon on rehellisiä yhden tai korkeintaan kahden pentueen teettäjiä, mutta liikaa on niitä, jotka tehtailee sekarotuisella, mahdollisesti sairaallakin nartulla pentuja välittämättä mistään mitään. Se on ehdottomasti väärin, mutta en menisi silti sekarotuisia ja niiden pennuttamista lailla kieltämään tai muutakaan radikaalia - olen kotoisin maalta ja siellä varsinkin monilla on talossa se yksi ja tosi rakas maalaiskoira, jossa on miljoonaa rotua ja sillä teetetään pennut, jotta saadaan yksi samanlainen itsellekin. Ja sitten sukulaiset, naapurit ja muut kyläläiset ostavat näitä pentuja puoli-ilmaiseksi. Kaikkia ei tarvitse kiinnostaa koiranäyttelyt, harrastukset ja rodunjalostus ja se on ihan ok. Ja joku metsästäjä voi haluta nimenomaan risteytyskoiran toivoen, että siinä yhdistyisivät kahden eri metsästysrodun parhaimmat puolet. Minusta tämä on ihan ok, jokainenhan ottaa sellaisen koiran, kuin itse haluaa ja tarvitsee. Mutta pentutehtailu on sekarotuisten, rekisteröimättömien koirien pennuttamisen epämiellyttävä sivuhaara. Siksipä on tärkeämpää kiinnittää huomio siihen, mistä ja millä perustein ihmiset ottavat koiria, kuin siihen, kuka saa teettää koirallansa pennut ja kuka ei. Vastuu on aina ostajalla!


Paras koiriin liittyvä muistosi?
Kyllä se on tällä hetkellä ainakin tuo rally-tokokoe viime lauantaina. Sen jälkeen minulla on ollut sellainen olo, että voitaisiin Riian kanssa saavuttaa mitä vain! Minun elämässäni on tosin ollut jo monta koiraa, joiden jokaisen kanssa on erilaisia muistoja, parhaita ja rakkaita kaikki!



keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Lyhyt "kenellekään muulle ei käy näin" -postaus

Kaikki, jokka mut tuntee, tietää, että mulle käy. Ja koko ajan. Jotain. Oon ollu tän viikon pitämässä taloa pystyssä muistisairaan ukkini kanssa, sillä aikaa kun mummi on sairaalassa polvileikkauksessa. Pidän huolta, että ukki saa ruokaa ja lääkkeitä ja ilmeisesti yritän kans sotkea ja hajottaa paikkoja täällä niin paljon kuin mahdollista.


Tänään, kun laitoin koiralle aamupalaa, pudotin koiranmakkaran ja se hajotti jääkaapista semmosen lasisen hyllyn. Siis kyllä, koiranmakkara. Aloin laittaa makaronilaatikkoa ja otin ylähyllyltä esiin purkin, jossa oli makaronit. Purkki tippu suoraa mun käsisitä maahan ja kaikki makaronit levis ympäri ämpäri likaselle keittiön lattialle (mummin polvi on ollu tosi kipee, eikä se oo pitkään aikaan pystyny siivoamaan!). Kun lakaasin niitä makaroneja kihveliin, sohasin semmosta telinettä, jossa roikkuu kaikkia takkatulenkohentamisvälineitä. Yks semmonen tippu ja kaatu, osu suoraa kihveliin ja kaikki makaronit levis uudestaan lattialle.


Eihän tälle nyt vaan voi ku nauraa. Asiat ei pysy mun kädessä. Ne vaan tippuu. Ja jos on mahdollista kaataa joitain asioita, nii mä kyllä kaadan. Tai jos voi osua johonki ja satuttaa itteensä tai hajottaa paikkoja, nii mä kyllä teen sen. 


Joskus oon hävenny sitä tosi paljon, mutta en mä enää oikeestaan jaksa. Mitä enemmän mä koitan välttää koheltamista, nii sitä enemmän niin tapahtuu. Ja jos mä jännitän sitä, kuinka mä onnistun millonki sotkemaan, luultavati just se, mitä eniten pelkään tapahtuu ja kolme kertaa pahemmin, mitä pelkäsin. Parempi siis antaa vaan olla ja uskoa, että tää koheltaminen, mokaaminen ja sotkeminen vaan on mun juttu. Mä en voi sille mitään. 


Kuinka monta kertaa ollaankaan naurettu J:n kanssa kotona, että mä en saa enää ikinä tiskata, koska muuten meiltä loppuu astiat (mä oikeesti ehkä joka toinen kerta hajotan tiskatessa jotain, yleensä vielä niin, että joudun keskeyttää toimenpiteen, kun mun käsistä tulee verta). Ja kuinka monta kertaa se on sanonu mulle, että älä jätä sitä vesilasia siihen lattialle, kun kohta se on kumossa. Ja niin se onkin - joka ilta. 

Mutta sitten vaan kuivataan. En mä jaksa välittää ja olla tekemättä asioita vaan sen takia, että sitten joutuu siivoomaan. Jos se vesilasi on lähempänä siinä lattialla ku pöydällä, niin otan sen riskin. 

Hauskaa -tai surullista- tässä on se, että Riia on oppinu jo valmiiks menemään kauas karkuun kun tiskaan, teen ruokaa tai siivoon. Ja sitten se pälyilee jostain sohvalta, että koska tippuu. Ja ainahan se tippuu.

Onko kohtalotovereita? :D Onko kiva lukea välillä ei koiriin liittyviä postauksia?

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Koiranäyttelyistä

Oon tässä muutamana iltana kattellut Youtubesta live-streamia Cruftsista, maailman suurimmasta koiranäyttelystä. Koiranäyttelyt herättävät paljon keskustelua ja mielipiteitä ihmisissä, puolesta ja vastaan. Itsehän harrastan koiranäyttelyitä Riian kanssa, mutta toisaalta, ymmärrän tosi hyvin, miksi joku on noita tapahtumia vastaan.

Otetaan nyt vaikka esimerkiksi se iänikuinen saksanpaimenkoira. Ryhmäkehässä esiintyi erittäin kyömyselkäinen viistoperäinen yksilö, jonka käyttäytymisessäkin oli toivomisen varaa. Myös pekingeesi näytti siltä, että kykenee hädintuskin liikkumaan. Kiinanharjakoira silminnähden pelkäsi tuomaria ja väisti tätä. Nämä koirat eivät ainakaan näyttäneet nauttivan omasta olostaan, eivätkä koiranäyttelyissä olosta, joten herää kysymys, mitä ne tekevät siellä? Etenkään ryhmäkehässä, edustamassa omaa rotuaan Cruftsin parhaana yksilönä. 

Mittelspitz vuodelta 1923
Mittelspitz vuodelta 2016
Mielestäni koiranäyttelyt ovat niin kauan ok, ja jopa hyvä yhteinen harrastus koiranomistajalle ja koiralle, kunhan koira nauttii siitä, eikä koiranäyttelyissä palkita sairaita ja vialliseen suuntaan jalostettuja yksilöitä. Koiranäyttelyjen tarkoitushan on olla eräänlainen jalostusarvontarkastustapahtuma, jossa verrataan koirayksilöä rotumääritelmään. Jokainen tuomari kuitenkin tulkitsee rotumääritelmää parhaaksi katsomallaan tavalla ja tämän vuoksi ollaan päästy siihen pisteeseen, että tietyt rodut ovat muokkautuneet niin sairasrakenteisiksi. Missään ei tietenkään suoranaisesti lue esimerkiksi sitä, että kuinka monta senttiä (tai milliä...) mopsin kuonon tulee olla tai kuinka lähelle maata sakemannin perän pitää painua. Kyse on vain rotumääritelmän tulkinnoista, joita tuomarit tekevät. Ja tiettyinä aikakausina on suosittu tietynlaista tyyppiä. Toivottavasti aletaan pikkuhiljaa suosimaan yhä enemmän niitä terverakenteisia, hyvin liikkuvia ja hyvin hengittäviä yksilöitä.

Tärkeintä on siis tuomarien kouluttaminen. Onhan nykymaailmassa edelleen olemassa esimerkiksi työlinjaiset saksanpaimenkoirat. Nämä yksilöt eivät varmastikaan tänä päivänä näyttelyissä pärjää Quasimodoa muistuttaville rotukavereilleen, mutta ehkä koko ajan mennään taas parempaan suuntaan? Omasta mielestäni kuitenkin joidenkin rotujen kohdalla valitettavasti ainoa vaihtoehto on enää roturisteytykset. Nämä vain ovat tosi hankalia juttuja, koska muihin rotuihin risteyttäminen tietenkin muuttaa myös koiran luonnetta, mikä on monille kasvattajille varsinkin tärkeä, ellei jopa tärkein syy harrastaa rotua. Mutta ehkä kuitenkin kannattaisi kasvattajien, kennelliittojen/klubien ja FCI:n miettiä, mikä on kaikista tärkeintä. Koiran terveys vai se, että rodun maine helppona sohvaperunana on uhattuna?

Kuvat Riiasta otettu koirakoulu Vimmatun tarjoamilta näyttelyharkoilta.

Ps. Sunnuntaina Korpilahden ryhmänäyttelyyn!

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Riian ekat rallykisat

Tänään oltiin siis rallytokokisoissa Haukkuvaarassa täällä Jyväskylässä. Fiilikset kisojen jälkeen ovat kyllä huikeat! Saatiin Riian kanssa hyväksytty tulos, pisteitä 92/100. Siis paljon paremmin, kuin uskalsin toivoa!

Harmittaa vaan kamalasti, kun virheet, joista meitä sakotettiin olisivat olleet tosi helposti vältettävissä, jos olisin esimerkiksi ollut joissakin ohjatuissa treeneissä, jossa joku olisi siitä tajunnut huomauttaa tai jos olisin itse tajunnut ajatella asiaa. Eli saimme 7 virhepistettä siitä, että joissain liikkeissä taluttimen lukko pääsi nousemaan liikaa, eli siis hihna kiristyi. Sitähän se ei saisi tehdä, sillä rallyssa on erittäin tärkeää, ettei koiraa estetä tai ohjata hihnalla millään tavalla. Ja talutin ei kuitenkaan kiristynyt mitenkään kovin paljon, kun pisteitä meni vain 1, joten jos olisin vaikka vähän enemmän myötäillyt sillä talutinkädellä Riian liikkeitä, oltaisiin näiltä virheiltä säästytty.

Yksi virhepiste tuli kyltillä 9 eli pujottelussa ja se oli yhden pisteen arvoinen ohjaajavirhe. Eli olen ollut joko väärässä kohdassa kylttiin nähden, vinossa tai suorittanut sen muuten epätarkasti. Oletan, että jäin siitä liian kauaksi, kulma pujottelumerkkeihin nähden oli hankala ja lisäksi pujottelu suoritettiin juosten.

Joka tapauksessa, ei voisi olla ylpeämpi meidän suorituksesta! Ihan huikean mahtava tunne ja näistä kisoista opittiin tosi paljon! Suunta kohti seuraavia kisoja siis :)

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kysymyspostaus!

Kysymyspostausta toivottiin ja ajattelin tarttua heti ehdotukseen! Miksipä ei? Jos siis haluat kysyä ihan mitä vaan liittyen Riiaan, minuun, harrastuksiin, koirankouluttamiseen, mihin vain maan ja taivaan väliltä, kommentoi tähän tekstiin! Aikaa kysymysten esittämiselle on viikko. Toivottavasti mahdollisimman moni kysyy jotain, että saadaan hyvä vastauspostauskin aikaiseksi!


tiistai 8. maaliskuuta 2016

Syömistilannepäivitys

Ajattelin päivittää tämän meidän ruokavalio-ongelman viimeisimmät kuulumiset. Loppujen lopuksihan Brit Care alkoikin sopimaan Riian mahalle. En tiedä oliko löysän vatsan syynä joku influenssa tai vastaava, joka vain osui samoihin aikoihin ruuan vaihdon kanssa, sillä vaihdoin ruuan kyllä varovasti ja hissukseen. Mutta tärkeintä on, että nyt ruoka tuntuu sopivan Riian vatsalle ihan hyvin; ei ole ilmavaivoja eikä löysää kakkaa. Ja mikä parasta: turkki kiiltää aivan mahdottomasti! 

Mutta... Riian syöminen aiheuttaa kyllä muuten minulle harmaita hiuksia ja turhautumista. Se tuntuu syövän juuri niin vähän, että pysyy hengissä. Omaan silmään (ja käteen) sillä saisi olla vähän enemmän rasvakerrosta. Joudun kuitenkin syyttämään luultavasti vain itseäni sen huonosta syömisestä. Ei olisi pitänyt vaihdella sitä ruokaa niin paljon sen ollessa nuorempi. Mutta omaksi puolustuksekseni täytyy sanoa, että ne ilmavaivat eivät olleet ollenkaan ok juttu ja siitähän se ruuan vaihtelu alkoikin, kun seuraavaksi ilmeni sitä silmän vuotamista. Joten ollaan nyt tämmöisen nirson koiran kierteessä. Jatkossa aion kyllä hamaan loppuun saakka tarjota sille Brit Carea, tosin tällä hetkellä sillä on siellä seassa Sam's fieldin 4300 power-ruokaa, jotta saisin sitä vähän lihoamaan ennen Korpilahden ryhmänäyttelyä. Ja sen maha muuten kestää tuotakin ruokaa tosi hyvin! Eli näitä kahta siis koko loppuikä... :D 

Yritettiin ottaa Riiasta kuvia, joissa näkyisi sen hoikkuus. Kuvat eivät ehkä ihan näytä totuutta, sillä se söi tänä iltana ennätysmäärän ruokaa, ainakin yli desin (aamun ruuat olivat kupissa ja lisättiin sinne vaan toinen desi samaa ruokaa).

Riia painaa tällä hetkellä vain jotain 6,5 kg paikkeilla. Moni sanoo, että se on tuonkokoiselle koiralle (34 cm) ihan ok, jopa melko paljon. Mutta Riialla on kuitenkin aika paljon lihasta, joka painaa ja minun mielestäni se tuntuu liian laihalta, joten ei haittaisi saada vaikka kilo lisää. Se saa Brit Care/Sam's field sekoitusta desin kaksi kertaa päivässä ja se syö siitä annoksesta joko ei ollenkaan tai max. puolet. Eli kaikenkaikkiaan se syö ehkä korkeintaan desin päivässä. Kuitenkin se on energinen, iloinen ja turkki kiiltää, joten en usko, että tämä mikään eläinlääkäriasia on. Olen päättänyt nyt pysyä lujana ja sinnikkäästi tarjota sitä samaa ruokaa kaksi kertaa päivässä, kunnes se tajuaa, että siinä on sen ruoka ja sitä sen pitää syödä. 


Viime viikko Lapissa oli ehkä se, miksi tämä ongelma on nyt taas mielessäni. Konteksti maailman ahneimman koiran, Miisan, ja Riian välillä oli niin suuri, että teki ihan pahaa, kun Riialle se syöminen oli niin vaikeaa. Erityisesti tuon loman aikana. Sillä oli niin kova kiire päästä Miisan kanssa leikkimään, että tuntuu, ettei se syönyt koko viikolla juuri mitään. Toivottavasti ruoka alkaa maistua paremmin, kun ollaan täällä kotona taas.


Mielestäni Riia ei nyt aivan riutuneen näköinen ole, mutta laiha siltikin. Kaikki vinkit lihottamiseen ja nirsouden torjumiseen ovat siis tervetulleita!

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Ajatuksia harjoittelusta ja hyvästä kouluttajasta

Minulla on nyt ainakin seuraavat kaksi kuukautta vapaakortti Haukkuvaaran hallille täällä Jyväskylässä. Minulle sattui tälle päivälle vapaapäivä, jonka päätin hyödyntää menemällä mukaan treenaamaan rallyä poppariporukan (Pop Dog ry) kanssa. Saatiinkin ihan kivat ratatreenit pystyyn ja oikeastaan olo on nyt tosi innostunut! Riia oli mahtava, me osattiin liikkeet, mutta mun täytyy vaan muistaa hengittää ja laskee kolmeen.Vähintään.

Koiran kanssa täytyy olla rauhallinen eikä kannata hätäillä. Äkkituntumalla voisin ajatella, että suurin osa virheistä, mitä rallyssa voi tulla, on peräisin ohjaajasta. Itselleni on tosi vaikeaa edetä rauhassa ja ajatella, ennen kuin tekee. Ensimmäinen ratasuoritus meninkin vähän niin ja näin, koska itse hätäilin.


Hyvän kouluttajan pitää tuntea koiransa lisäksi myös itsensä. Täytyy tietää, kuinka itse reagoi jännittävässä tilanteessa ja mitkä ovat ne suurimmat sudenkuopat. Itselläni katoaa totaalisesti vain kaikki päästä jännässä tilanteessa. "Täyskäännös vasemmalle" kuulostaa päässäni uskomattomalta volttisarjalta ja kyltin "spiraali vasemmalle" kohdalla mietin, mitenkä nuo tötsät tähän kylttiin liittyivätkään. Ja parhaimmillaan "360 astetta vasemmalle" onkin minulle sillä hetkellä sama, kuin "täyskäännös vasemmalle." Voi apua!

Hyvä kouluttaja tuntee toki myös koiransa. Riialla ei todennäköisesti radalla tule olemaan mitään muuta ongelmaa, kuin se, että se ei syöksy nuuskuttelemaan tötsiä. Se rakastaa kaikkia mahdollisia merkkejä, kiitos vain merkin lähetysharjoituksille namialustan avulla tokopuolella... :D Eli täytyy muistaa kiinnittää aina Riian huomio itseensä tötsiä lähestyttäessä. Meille on myös aavistuksen vaikeaa kiertää takakautta sivulle, koska tokossa Riia tulee kaikista liikkeistä edestä sivulle. Emme siis ole juuri harjoitelleet takakautta kiertämistä, mutta onneksi ehdimme sitä vielä harjoittelemaan. Saksalainen täyskäännös meni yllättäen joka kerta hyvin ja reippaasti, vaikkei se tokoliike olekaan ja niin ollen jäänyt vähemmälle harjoittelulle. Siitä Riialle iso kiitos!


Me olemme tosiaan päässeet Haukkuvaaran rallyvalmennukseen, jota pääsemme hyödyntämään ensimmäisen kerran torstaina, kaksi päivää ennen kisaa :D Lyhyt valmennus, mutta mulla on kyllä usko koiraan kova. Vielä täytyy ittensä tsempata henkisellä tasolla kuntoon katsomalla Youtubesta videoita ja kertaamalla sääntöjä ja kylttejä!



sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Koirien kanssa Lapissa


Tehtiin tällä viikolla reissu Leville. Porukkaamme kuului kuusi ihmistä ja kaksi koiraa. Koirat ovat lähes päivälleen samanikäiset (ja hauskasti myös samalta kylältä toisistamme tietämättämme samana päivänä haetut) nartut, eli Riia ja göötti Miisa. Koirat ovat olleet pennusta pitäen melko paljon tekemisissä toistensa kanssa, olemme yökyläilleet ja muuten vierailleet puolin ja toisin toistemme luona. Tytöille tuli viikon aikana kaikenkaikkiaan kolme kertaa yhteenotto, jotka tosin loppuivat melko lyhyeen. Joka kerta kyse oli joko ruuasta tai lelusta/huomiosta. Miisalle ainakin ruoka näytti olevan kuolemanvakava asia, eikä sen ja herkkujen tielle Riian sopinut tulla. Pääasiassa loma meni kuitenkin tosi hyvin ja ajattelin koota meidän reissun osalta vähän vinkkejä koiran kanssa matkustamiseen Levillä ja muutenkin.

Automatka:

Riiallahan on taipumusta matkapahoinvointiin, mutta tässä tapauksessa onneksi sillä on taipumusta myös nirsoiluun. Se ei suostunut puoleentoista vuorokauteen ennen matkaa syömään juuri mitään, mikä loppujen lopuksi ihan hyvä asia, koska automatkoilla se kakoi pari kertaa, mutta tyhjästä mahasta tulee vain vähän vatsahappoja, jotka on helppo peiton päältä pyyhkäistä pois. Jätimme siis myös takaisin päin tultaessa aamun ruuat antamatta, eikä sotkuja syntynyt. Uskon myös, että pahoinvointiin auttoi lisäksi Adaptil-aine, jota ostimme mm. tätä reissua varten. Yleensä Riia kuitenkin on ehtinyt oksennella puolentoista tunnin automatkalla vähintään kolme kertaa, nyt säästyttiin pahimmilta kakomisilta.

Pääasiassa koirat nukkuivat automatkan. Aluksi Riia oli turvavöissä toisessa autossa ja Miisa häkissä toisessa. Miisaa kuitenkin jännitti matka niin paljon, että halusimme kokeilla, toisiko Riia sille yhtään turvaa, jos ne laittaisi samaan häkkiin. Se tuntui auttavan, sillä loppumatkasta Miisakin sai nukuttua. Joko Riian rauhoittavan läsnäolon takia, tai sitten matkanteko alkoi painaa liikaa.

Tässä ei ole kyseessä oikea tappelu :D

Levillä:

Levillä ei mitenkään liikaa tekemistä koiran kanssa ollut, mutta minä ja toinen porukkamme naisista otimmekin loman rennosti koirien ehdoilla. Miehet olivat sen sijaan rinteessä joka päivä. Me kävimme koirien kanssa paljon lenkillä, esimerkiksi koillisrinteiltä Utsuvaaralle lähtevä luontopolku oli lumen määrän vuoksi melko tehokas lenkki. Samalla kiersimme Utsuvaaran ja kävimme katsastamassa lasi-iglut.

Immeljärven jäällä meni tosi hyvät polut, joilla pystyi kävelemään koiran kanssa, tosin irti ei uskallettu päästää, koska vieressä menivät hiihtoladut ja moottorikelkkareitti.

Sammun porotilalla oltiin tosi ystävällisiä koiria kohtaan. Emme olleet ihan varmoja, voiko sinne koiria tuoda, joten menimme sinne koirat sylissä katselemaan ympärillemme. Koirat kuitenkin vähän haukkuivat poroja ja muita ihmisiäkin, mutta yksi paikan työntekijöistä/omistajista tuli sanomaan, ettei koiria tarvitse kantaa ja saa antaa haukkua, koska porot ovat tottuneet niihin. Ei tuollaista ystävällisyyttä koiria kohtaan kyllä etelässä tapaa!

Mökkinämme oli Nallentupa Kätkässä ja sitä voimme kyllä suositella niin alueen puolesta, kuin muutenkin. Kätkänkujan perällä sijaitsevalle mökille olivat koirat tervetulleita ja se sijaitsi sen verran suojassa (lumipenkat) naapureilta ja kaikelta muultakin, että koiria saattoi huoletta pitää irti valvonnan alla siinä pihassa.



Koirat tietenkin väsyivät vieraassa paikassa melko nopeasti, joten jonkin verran uskalsimme jättää niitä myös kahdestaan mökkiin. Vaikka mökki oli paritalo, siinä vaikutti olevan todella hyvät äänieristeet, enkä usko, että mikäli koirat ovat mökissä yksin haukkuneet, että se olisi viereisen asunnon asukkaita haitannut.

Tässä olemme Utsuvaaralla. Siellä oli todella komeat maisemat! 

Riia söi koko viikon jotenkin todella huonosti, ehkä stressin vuoksi, ja Miisa juoksi päin takkaa ja sai silmäkulmansa auki, mutta muuten meidän reissu meni tosi hyvin! Voisin sellaisen vinkin vielä antaa, että hiihtovyö oli melko kätevä kapistus. Siihen sai koiran kiinni ja kaksi kättä vapaaksi valokuvaamista varten! Voin nimittäin kertoa, että ekana päivänä, kun en tajunnut ottaa hiihtovyötä mukaan, oli ihan jännittävää ottaa kuvia, kun koira kiskaisee johonkin suuntaan juuri väärällä hetkellä  - koko ajan :D

torstai 3. maaliskuuta 2016

Doboilemassa

Koska mulla ei ollut mahdollisuutta saada kuvia itsestäni ja Riiasta doboilemassa, pyysin apua Facebookin koirat-ryhmästä. Mallina kuvissa toimii siis bostoninterrieri Teppo.

Käytiin viime viikolla Riian kanssa testaamassa itsellenikin ihan uutta lajia doboa. Dobohan on siis eräänlaista lihaskunto/kehonhallintajumppaa, jota tehdään suurella ovaalinmuotoisella pallolla tai tasapainotyynyllä koiran kanssa, koiralle tai ilman koiraa. Dobo vaatii tasapainoa ja etenkin keskivartalonlihaksia. Doboilu tuntui kyllä seuraavana päivänä jonkin verran vatsalihaksissa ja tulihan siellä tunnilla välillä ihan kuumakin. Varmasti saa kuitenkin doboilulla vielä tehokkaammankin tunnin aikaiseksi, tuommoisella tunninmittaisella kokeilukerralla ei nyt kuitenkaan mitään kovin ihmeellistä voida vielä tehdä.


Arvasin, että Riia on lahjakas tässä lajissa, sillä sillä on mahdottoman hyvä kehonhallinta, ponnistusvoima ja se myös ilmeisesti luottaa minuun aika paljon, koska hyppää aina muitta mutkitta tasapainoilemaan minne ikinä sen käskenkään. Ja mikäs syy sillä olisikaan olla luottamatta, kun olen kuitenkin aina ollut varmistamassa, ettei se putoa tai horjahda esim. polven päältä tai emännänjakkaralta. :D


Riia hyppäsi siis ongelmitta dobopallon päälle. Alkuun olisi pitänyt palkata jo haistelusta ja pallon koskettamisesta, mutta minun ei tarvinnut tehdä kuin pieni ele kohti palloa, kun Riia jo pomppasi sinne päälle :D Ja sieltä komealla pompulla alas. Lopuksi meinasi kuitenkin lähteä pallo Riian alta, kun olimme lopettelemassa ja olin lakannut jo varmistamasta polvillani, että pallo pysyy paikoillaan. Yhtäkkiä Riia tekikin täyskäännöksen ja loikkasi pallon päälle. Onneksi pallo vierähti pois alta pehmeästi ja Riiakaan ei ilmeisesti päässyt pallon päälle kuin puoliksi ja tössähti ihan kevyesti alas. Ei käynyt kuinkaan, eikä jäänyt kammoa!


Tasapainotyynyllä seisominen kaikilla neljällä jalalla tuotti kuitenkin sille hieman hankaluuksia. Kaksi jalkaa meni hyvin ja vielä kolmekin, mutta sain siltä kaikki neljä jalkaa vain pari-kolme kertaa kokonaan tyynylle. Sitä vähän ihmettelin, kunnes sain itse kokeilla tasapainotyynyä. Jestas siinä oli vaikea pysyä! Ilmeisesti tämä kyseinen tyyny, jonka olin valinnut, oli vähän liian täynnä ilmaa, mikä teki siitä haastavan. Olisi ilmeisesti kannattanut aloittaa vähemmän täydellä tyynyllä!


Me tykättiin lajista kyllä kovasti ja olisi ihanaa hommata itsellekin dobopallo kotiin. Omien lihasten ja venyttelyn lisäksi doboilu kehittää koiralta juuri niitä syviä lihaksia, jotka auttavat kehonhallinnassa. Siitä taas on hyötyä erityisesti agilityssä. Dobon avulla voi myös koirien lihaksia venytellä.