Mun koiriin liittyvät elämäntavoitteet

Mulla on ihan hirveesti koiriin liittyviä haaveita ja unelmia, jotka haluaisin tässä elämässä toteuttaa. Osa niistä on aika villejä tai muuten turhia ja typeriä, mutta ei niiden kaikkien tarvitsekaan välttämättä toteutua. Tässä on lista jutuista, joista haaveilen:

1. Pelastuskoiraharrastus
Olen aina haaveillut, että voisin kouluttaa koiria hyödyksi ihmisille vaikka ihan yhteiskunnan tasolla. Haaveammatteihini ovat kuuluneet mm. opaskoirankouluttaja, sotakoiraohjaaja, rajavartija, tullivirkailija ja poliisikoiranohjaaja. Suurin osa näistä kaatui maantieteellisiin näkemyksiin, eli en halunnut muuttaa rajalle tai opaskoirakoulujen lähelle, kun oma suku on Pohjanmaalla. Poliisin ja sotakoiranohjaajan ammatti kaatuivat mukavuudenhaluuni: en halua elää vaarallisesti enkä armeijan leivissä. Mutta pelastuskoiraharrastus voisi olla, heh, pelastukseni, sillä sitä voi tehdä ihan oman leipätyön ohessa ja pääsee silti oikeasti auttamaan koiran kanssa ihmisiä ja parhaimmillaan pelastaa jopa henkiä.

2. Palveluskoiraharrastukset
Haluan ihan ehdottomasti ainakin kokeilla joskus pk-lajeja. Toistaiseksi minulta puuttuu koira, jolla pk-lajeja voi harrastaa, mutta kovasti pyörittelen pk-rotuja päässäni. Toivon, että lähitulevaisuudessa elämäntilanteeni voisi olla sellainen, että pk-rotuinen koira mahtuisi siihen mukaan. Maastolajeista minua kiinnostaa aivan ykkösenä viesti, mutta myös hakua haluaisin kokeilla ja ehkä joskus jopa suojelua tai mondioringia. Nuo kaksi viimeistä vaan vaatii jo niin paljon koirankäsittely ja -koulutustaitoja, että niiden aika on ehkä joskus kymmenen/kymmenien vuosien päästä, jos silloinkaan. En ole kuitenkaan ihan varma onko sakemanni, malikka tai muut vastaavat ihan se oma rotu.

3. Tokon huipputaso
Pitkäaikainen unelmani on, että pääsisin SM-tasolle jossakin lajissa ja toko on aina ollut suosikkini. Mikään ei ole siistimpää kuin koira, joka tottelee kuin ajatus. Tokon liikkeet tuovat minusta ihanaa älyllistä haastetta kouluttajallekin, kun joutuu miettimään, miten koiran saa toimimaan.

4. Kisaaminen ja valmentaminen agilityssä
Haluaisin olla agilityssä tosi hyvä ja päästä siinä korkealle. Tahtoisin ehkä mahdollisesti tehdä jopa kisareissuja ulkomaille ja ihan kaikista parasta olisi päästä edustamaan Suomea maailmalla. Olisi myös ihan unelma valmentaa ja kouluttaa hyviä agilityurheilijoita ihan huipputasolle asti.

5. Isoon kehään pääseminen
Joskus haluaisin saada sen kunnian, että pääsisin koirani kanssa juoksemaan isoon kehään. Olen itseasiassa kerran ollut kasvattajaluokassa isossa kehässä Seinäjoen kansainvälisessä, kun eräs shelttikasvattaja poimi minut ja kaverini vaan yhtäkkiä yleisöstä esittämään hänen kasvattajaluokkaansa isoon kehään. Mutta jos joskus pääsisin oman koiran kanssa tai edes jonkun tutun koiran kanssa juoksemaan isoon kehään ja mahdollisesti vielä Messarin isoon kehään, niin olisi se aika ikimuistoinen hetki!

6. Mahdollisimman monen eri rotuisen koiran esittäminen
Olisin nuorena halunnut harrastaa junior handleria tosi kovasti, mutta mm. maantieteellisen sijaintimme, sosiaalisen median puutumisen ja myös itseasiassa netin puuttumisen (meille tuli kotiin pysyvästi netti vasta kun olin muuttanut pois) takia se jäi vain haaveeksi. Tykkään silti edelleen seurata junior handler-kisoja ja minusta se on jotenkin tosi hieno ja paremman sanan puutteessa hienostunut harrastus. Haluaisin päästä kokeilemaan ainakin setterien ja spanielien, jonkun pienen nätin seurakoiran, terrierin, vinttikoiran ja jonkun tosi ison jättikoiran esittämistä. En tiedä miksi, mutta jostain syystä vain haluan. En tiedä, miten tämä voisi toteutua!

7. Koiravaljakkoajelu
Tämä on kanssa ollut unelmani koko elämäni: että pääsisin ajelemaan jonnekin lumiseen metsään tai kuun valaiseman järven jäälle koiravaljakolla. Onneksi tämä unelma on helppo toteuttaa, jos vaan on rahaa! Viime talvena oli tarkoituksenani mennä meidän Levin reissulla huskyajelulle, mutta hinta oli opiskelijabudjetille liian suolainen: eräällä huskytilalla 50 e/ 10 min. Ei kiitos tällä kertaa, mutta joskus vielä!

8. Esiintyminen
Haluaisin päästä esiintymään isolle yleisölle koirani kanssa ja näyttämään, mitä me osataan. Lajilla ei ole niin väliä, kunhan pääsee esiintymään. Rakastan (hyviä) koiratanssiesityksiä ja se voisi olla ihan hyvä väylä estradeille. Monesti mietin jotain biisiä kuunnellessani jo koiratanssikoreografiaa ja haluan kyllä joskus päästä kokeilemaan sellaisen luomista ihan oikeastikin. Miksi en ole ryhtynyt tuumasta toimeen, vaikka minulla on harrastukseen erittäin potentiaalinen koira? En tiedä. Olen ehkä laiska selvittämään itse koreografian luomisen periaatteita ja kurssille ei voi mennä, jos ei ole rahaa (ja aikaa). Prioriteettini on tällä hetkellä agilityssä ja tokossa.

Siinäpä ne! Kuten huomaatte, osa näistä on sellaisia, että voisi ihan hyvin olla toteutettavissa jo nyt Riian kanssa, kuten vaikkapa tokon huipputasolle (ainakin rodussa) pääseminen, agilityssä pärjääminen ja esiintyminen, mutta esimerkiksi palveluskoiraharrastukseen tarvitsen toisen rotuisen koiran. En todennäköisesti tule hankkimaan spanielia tai jättikoiraa vain, jotta pääsisin niiden kanssa kehään, mutta ehkä jollakin kaverilla on joskus sen rotuinen? En todennäköisesti voi olla huipulla yhden elämän aikana ihan kauhean monessa lajissa ainakaan, jos samaan aikaan pyörin myös näyttelyissä ja pelastan ihmishenkiä pelastuskoirani kanssa. Mutta toivoisin, että pääsisin mahdollisimman monen haaveen ainakin jollain tasolla toteuttamaan.

Harmi, kun koirien kouluttamisella ei elä.

Täällä puhuu nyt viittä vaille valmis agilityn koulutusohjaaja. Tulin juuri toiseksi viimeiseltä harjoitusohjaustunniltani ja olen aivan into piukeana! Meillä oli aivan mahtavat tunnit taas Haukkuvaarassa junnujen alkeisagilityn parissa. Vitsi minä tykkään ohjata heitä, varsinkin kun kaikki ovat niin mukavia ja ottavat ohjeet hyvin vastaan. Minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi myös JunnuPopin pikkujouluihin rastinpitäjäksi, aikuiseksi ja ohjaajaksi. Ja samalla myös agilitykouluttajaksi jatkossa, harjoittelujeni jälkeenkin. Tää homma on vienyt mut ihan mukanaan ja äsken saunassakin huomasin suunnittelevani pikkujouluja, niin etten meinannut malttaa paikoillani pysyä!

Kuvituskuvina Riiasta tänään ottamani joulukorttikuvat. Mikä on sinun suosikkisi?

Aloin (taas) miettiä sitä, kuinka hienoa olisi, jos tätä voisi tehdä oikeasti työkseen. Tiedän vain, että koirankoulutusyrittäjän arki ei ole mitään helppoa: todennäköisesti pitäisi toimia yrittäjänä ja siihen minusta ei kyllä ole ainakaan näin epävarmalla alalla. Koirankoulutusyrittäjä työskentelee myös itseni mielestä inhottavina aikoina, eli silloin tietenkin, kun muut ovat vapaalla. Onhan kyseessä kuitenkin vapaa-ajan harrastuksen ohjaaminen. Koulutuksia saattaa olla myös pitkin päivää eikä välttämättä kaikki ole yhteen putkeen. Se olisi tosi raskasta, jossei sitten sattuisi asumaan hallin välittömässä läheisyydessä.

En tiedä, paljonko esimerkiksi Haukkuvaaran kouluttajat tienaavat, mutta eivät varmaan mitään huikeita summia. Ja sitä paitsi minä pidän opettamisesta ja lapsista ja sille alallehan minä kouluttaudunkin. Olen kyllä jokaisesta tekemästäni harkasta ihan ihmisten koulussakin ollut innoissani, en ehkä ihan näin täysillä, kun näistä agilitykoulutusohjausharjoitteluista, mutta varmaan 90 % siitä.

Tämä on kuitenkin järjettömän hauska ja ihana harrastus ja toivon niin paljon, että voisin tehdä tätä vielä ensi kevään (valmistumisen) jälkeen. Vaikka en tiedäkään minne olen muuttamassa, mutta toivottavasti siellä on mahdollisuus kouluttaa agilitya varsinkin lapsille.

On kuitenkin harmi, että omat taidot agilityssä eivät ole vielä kovin ihmeelliset, mutta näillä koulutustaidoilla tämä lasten alkeisryhmä on juuri hyvä koulutustaso minulle. Toivottavasti kuitenkin tässä taitojen karttuessa pääsisi valmentamaan myös ihan kisaavia. Lasten kisaryhmien valmentaminen onkin aina ollut minun suuri haaveeni. Olen ottanut tässä syksyn aikana aika ison askeleen kohti sitä!

Kuulumisia

Kevät on ollut kiireinen, mutta pikkuhiljaa alkaa helpottaa. Lisäksi, kun ajatuksia on jo vuodesta toiseen pyöritelty, punniskeltu ja mietitty, niin viimeinkin, olemme menossa kattomaan koiranpentua kolmen viikon päästä! Ihanaa! Tyyppi on rodultaan mittelspitz. Oon tykänny aika spitzeistä, mutten oo koskaan niitä varsinaisesti tuntenut. Oon kuullu kuitenkin, että melko haukkuherkkiä kavereita ovat ja siksi mua vähän pelottaakin, että sopeutuisko semmonen kerrostaloon. Mutta kiva juttu kuitenkin, että kasvattaja antaa tulla kattomaan pentuja ja miettiä rauhassa ennen lopullista päätöstä. Ehkä sen näkee sitten paikan päällä, millainen se kaveri on :)

Nyt kerkee ehkä muutenkin vähän petraamaan tässä blogissa + ehkä on jotain kerrottavaakin tulevaisuudessa. Nyt oon viettänyt pääsiäisviikkoa Alavudella, kun yliopistolla ei oo ollu opetusta koko viikolla. Oon nautiskellu elämästä huonosta säästä huolimatta!