Möllikisoissa

Kävimme tiistaina Riian kanssa ensimmäistä kertaa ikinä agilityn möllikilpailuissa. Osallistuimme kahteen luokkaan: putkiralliin ja agiradalle. Päivä venyikin superpitkäksi, koska minit kilpailivat kummallakin radalla viimeisenä ja osallistujia oli kaikissa kokoluokissa tosi paljon. En olisi mennyt ollenkaan kisaamaan, ellei meidän entinen treenikaveri Suvi olisi meitä mukaan houkutellut. Mutta onneksi menimme, sillä kisoista jäi tosi hyvä fiilis!

Ensimmäinen rata, putkiralli, oli mukava hyppy-putki-rata, jossa oli muutama vähän mutkikkaampi kohta. Ratapiirros näytti tältä:

Ennen starttiamme tosiaan oli tosi pitkä odotus. Riia odotteli häkissään hallissa sen ajan. En tiedä tekikö odottaminen vai edelleen meidän treenitaukomme agilitystä sille hyvää, mutta se oli aivan tulessa radalla. Vauhti oli aivan järjetön! Ihanneaika oli 40,0 s ja meidän aikamme 33,0 s. Kuitenkin tuohon 33 sekuntiin lasketaan vielä tietenkin mukaan myös pikku takkuilu, joka tuli putken nro. 10 kohdalla, kun nälkäisen (kisa kisattiin iltaruuan aikaan) koirani tarkka nenä bongasi radalta nakinpalasia ja pysähtyi syömään suorittaen sitten esteen 9 väärältä puolelta ja niin ollen saimme hylyn siitä. Tuosta usean sekunnin täyspysähdyksestä huolimatta suoritimme radan 33 sekunnissa ja se kertoo kyllä paljon Riian etenemisvauhdista!

Toinen rata oli tosiaan agirata, tarkoittaen sitä, että mukana olivat myös kontaktiesteet. Rata näytti tältä:

Menimme tosi hyvillä mielin uudelle radalle, jälleen pitkän odottelun ja uusien lämmittelyjen jälkeen. Takkuilin vähän lähdössä Riian remmin kanssa, enkä meinannut saada pantaa sen kaulasta pois tarpeeksi nopeasti. Riia ahdistuu siitä, kun sen puoleen kumarrutaan ja koska pannan poisottamisessa kesti niin kauan, se tekikin jotain, mitä se ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt: eli ryösti lähdössä. Olin juuri jättämässä sen, kun sen ampaisi radalle ja suoritti radan aina pituusesteelle saakka itsenäisesti. Se lähti pinkomaan niin lujaa radalle itsekseen, etten olisi millään ehtinyt mukaan, enkä tietenkään halunnut ryöstämisestä antaa palkkiotakaan, joten pyysin sen takaisin ja se tuli lähtöpaikalle esteet toiseen suuntaan suorittaen, joten hylky taas siltäkin radalta. Kun pääsimme kuitenkin vauhtiin, rata meni oikein hyvin muuten.

Minua jäi harmittamaan alun ryöstäminen kuitenkin niin paljon, että halusin ottaa uusinnan. Nyt alku sujui hyvin, mutta ohjasin Riian vähän kömpelösti esteelle 11, joten se juoksi siitä ohi. Ohjasin sen sinne takaisin ja se suoritti esteet 11 ja 12, mutta bongasi sitten ratahenkilön kehän laidalta ja kävi haukkumassa sen. Virhepisteitä ja hylky siis siltäkin radalta. 

Hylyistä huolimatta oli kuitenkin kiva käydä radat juoksemassa ja pääsi ihan oikeiden agilitykisojen tunnelmaan. Tiedänpähän nyt ainakin sen, että minun on ostettava agilityä varten nopeammin irroitettava ja päälle laitettava panta sekä alettava harjoitella lähtötilanteita, joissa panta irroitetaan. Ylimääräisten henkilöiden läsnäolo radallakaan ei olisi jatkossa pahitteeksi. Mutta sen verran hyvä fiilis kisoista jäi, että menemme varmasti kesän aikana testaamaan möllejä uudemmankin kerran!

Lopuksi vielä videota meidän toiselta startilta. Alun varastamisen leikkasin pois :P

Kepit, kepit, kepit, kepit!

Kepit on meillä tuottanut välillä harmaita hiuksia ja välillä iloa ja riemua. Viime aikoina enemmän ehkä harmaita hiuksia, kun Riia ei ole niissä oikein saanut vauhtia. Oltiin meidän treeniryhmäläisen kanssa treenailemassa kahdestaan viime tiistaina meidän treeniajalla, kun kouluttajat eivät kumpikaan päässeet paikalle. Vietettiin melkein se puolitoista tuntia koiria vuorotellen treenaten. Meillä oli todella tehokas ja hauska treeni ja molemmat koki hirveästi onnistumisen kokemuksia! Parasta oli vielä, kun meillä molemmilla on samankokoiset koirat (hänellä schipperke), niin ei tarvinnut venkslata korkeuksien kanssa edes takaisin.

Pidettiin koirillemme oikeen kunnon keppiklinikka, kun molemmilla on siinä parantamisen varaa. Mutta vitsi me saatiinkin koirat yhessä toimimaan kuin unelmat! Aluksi Riialle laitettiin melkein jokaiseen väliin ohjurit, jotta saatiin sille vauhtia ja jotta nopea liike jäisi paremmin lihasmuistiin. Sitten otettiin välillä Urpolla ja siltä saikin jo pian ottaa melkein kaikki ohjurit pois, vain alkuun ja loppuun jätettiin. Se oli ihan tulessa! Loppujen lopuksi keppeihin jäi Urpon jäljiltä vain ne parit ohjurit, kun oli taas Riian vuoro. Ajattelin kokeilla, miten se menisi... Eikä meillä ollut mitään ongelmaa! Vauhti oli tosi hyvä ja Riia osui hienosti jokaiseen väliin.

Meidän tilanne agilityn suhteen onkin nyt se, että me osataan kaikki esteet, mutta ainoastaan keppejä ei olla tehty radalla ilman ohjureita. Ihan vähän harmittaa, ettei tullut haettua Jatin seuraavalle kaudelle ollenkaan, mutta uskon, että se oli kuitenkin loppujen lopuksi oikea päätös. Uskon, että asiat mallaantuu vielä parhain päin, kyllä me vielä löydetään sellainen treenipaikka, jonne ei tarvitse sitoutua koko puoleksi vuodeksi.

Tehotreenikuu alkoi!

Helmikuu alkoi ja kuun vaihteen vietin "työkeikalla" pois Jyväskylästä, mutta heti sunnuntaina 5.2., kun olin kotiutunut takaisin Jyväskylään, alkoi mun ja Riian tehotreenikuukausi! Meillä on täksi kuuksi Haukkuvaarasta vapaakortti, jota meinataan hyödyntää ihan niin paljon kuin vain suinkin ehditään ja koira vaan jaksaa. Lisäksi meillä alkaa puhaltaa treenirintamalla muutenkin ihan uudet tuulet, sillä päädyin ensinnäkin olemaan hakematta Jatin seuraavalle kaudelle siitä syystä, että kausi on puolen vuoden pituinen ja maksaa 220 e. Olemme kuitenkin näillä näkymin muuttamassa touko/kesä/heinäkuussa tai ehkä jo aiemminkin pois Jyväskylästä, joten minulla olisi jäänyt melkein puolet treeneistä käymättä. Ennemmin käytän tuon rahan siihen, että treenaan vaikka itsenäisesti koko kevään - tuolla rahallahan saakin jo melkein neljän kuukauden vapaakortit Haukkuvaaraan, Laukan hallista puhumattakaan! Olen kuitenkin edelleen Jatin jäsen ja ehkä pääsen ratatreeneihin tai muihin tapahtumiin aina välillä osallistumaan.

Toisekseen meillä alkaa huomenna pitkästä aikaa ohjattu tokokoulutus! Olen siitä aivan superinnoissani, sillä opettajana on meille tuttu ja taitava Kinnusen Elli. Tokotreenit on vieläpä aamuisin, joten enpä tiedä parempaa tapaa aloittaa päivää. Toivottavasti saadaan Elliltä vielä paljon viime hetken ohjeita tulevaan kokeeseen, joka ei kyllä sinänsä jännitä juuri ollenkaan - Riia osaa kaikki liikeet tosi hyvin ja motivaatio tekemiseen on sillä tällä hetkellä tosi kova.

Mutta pari sanaa vielä viime päivien treeneistä! Olimme siis sunnuntaina itseasiassa kaksissa treeneissä: ensin aamupäivästä Jatin koulutusohjaajakurssin demokoirakkona sekä myöhemmin illalla Popdogin keppiklinikalla. Koulutusohjaajakurssillahan ei varsinaisesti voi olettaa saavansa kovin paljon uutta oppia, kun ideana on kouluttaa kouluttajia, mutta siitä huolimatta me kyllä opittiin uutta! Mm. valssin oikeata ajoitusta, irtoamista ja peruskaarroksia sekä päästiin treenaamaan rengasta ja lähtöjä. Koirastani opin ainakin sen, että se osaa nykyään irrota esteille ja sen estehakuisuus on parantunut paljon. Viimeksihän meidän omissa treeneissä tämä oli vähän ongelmana, mutta tuollapa siinä ei ollut enää mitään ongelmaa! Kouluttajakin sanoi, että Riia on kehittynyt valtavasti (hän oli siis edellsellä kaudella Jatilla meidän oma kouluttaja). Esimerkiksi irtoamisissa Riiasta kuulemma huomasi, että se meinasi reagoida siihen, kun jäin itse taakse tai vaihdoin suuntaa, mutta sitten se päättikin jatkaa hypyn suorittamista. Ihanaa, kun joku muukin sanoo nähneensä, että koiralla leikkasi ja se tajusi, mitä pitää tehdä. Itsekin kun huomasin, kuinka Riia vilkaisi minuun tyyliin "ai sä et tuukaan", mutta luki silti tilanteen niin, että sen pitää jatkaa eteenpäin. 

Samana iltana meillä oli tosiaan vielä keppiklinikka, jonka järjestäjänä oli Popdog ry. Keppiklinikalta lähdin hakemaan vauhtia ja varmuuttaa oikean välin löytymiseen ja etenkin vaikeisiin keppikulmiin. Kouluttajana oli taitava Minna. Minna ehdotti, että lähdetään hakemaan vauhtia Riialle kuudella kepillä ja oikean välin löytymiseen käytettiin kahta ohjuria alkupäässä. Minä koin jonkinlaisen valaistumisen taas näiden keppien suhteen Minnan opastuksessa, sillä olen aikaisemmin vain ajatellut, että kai se vauhti sieltä joskus löytyy, kun vaan treenaa. Mutta Minna selitti tilanteen, että koira tuskin itsestään ikinä sitä vauhtia lisää, jos se tottuu vetämään kepit kävellen/kevyttä ravia. Sille täytyy buustata sitä vauhtia. Niinpä lähdettiin hetsaamaan Riiaa ja kiihdyttämään sen viretilaa ylemmäs. Minna huusi Riiaa lelun kanssa toisessa päässä ja itse hetsasin sitä lähdössä. Niinpä vaan saatiin Riia painamaan täysillä kepit ja huomasin itsekin, kuinka sille alkoi löytyä kroppaan se oikea tempo keppien suorittamiseen. Tosi huippu homma!

Eilen maanantaina käytiin vielä nauttimassa vapaakortin tuomista mahdollisuuksista. Aloitin itse treenaamalla vähän tokoa, tein kolme liikettä putkeen ja palkkasin koiran vasta sitten. Nyt taidan vaan tokon treenaamisen jättää vähän vähemmälle, ettei Riia kyllästy siihen ennen koetta. Haukkuvaarassa isolla kentällä oli valmis agilityrata, joka käytiin tekemässä. Riia oli ihan tulessa ja sen vauhti oli hurja. Harjoiteltiin vauhdista vähän takaakiertoja ja irtoamista ja ne sujuivat aivan hurjan hyvin. Suoritin radan jopa niin, etten itse juossut kovin montaa askelta ja sekin onnistui! 

Sitten otettiin Riian kanssa niitä keppejä vähän, mutta koska en vaan jaksanut irrottaa kuutta keppiä erikseen ja koska Riia oli muusta treenaamisesta ehkä jo vähän väsähtänyt, ei vaan saatu siihen sitä vauhtia. Oma moka, olisi vaan pitänyt irrottaa ne kepit ja treenata sitä lyhyttä pätkää. Mutta hyvä puoli oli kuitenkin se, että Riia meni joka kerta oikeeseen väliin jopa ilman ohjureita ja vaikeistakin kulmista. Paitsi tosi vaikeasta pimeästä kulmasta se kyllä juoksi pari kertaa suoraa keppien ohi, mutta pidän sitä pienempänä pahana kuin sitä, että se aloittaa väältä puolelta tai väärästä välistä. Ohijuoksemisen tapa on kuitenkin helppo sammuttaa.

Ihan viimeisenä otettiin vielä keinua. Mehän ollaan Riian kanssa Jattilassa treenattu Bang-gamea ja aloitettiin tämäkin keinutreeni sillä. Se oli tosi motivoitunut pamauttaman keinua eikä varonut sitä yhtään, vaan jopa hyppäsi pamauttamaan keinun alas kohtalaisen korkealta. Tosin Haukkuvaarassahan se ei ihan samalla lailla maahan rymähdäkään kuin kovapohjaisessa Jattilassa. Mutta minut kaikista onnellisimmaksi koko treeneissä teki se, että Riia juoksi monta kertaa keinulle, joka sai ihan vapaasti pudota alas ilman, että Riia väisti tai hyppäsi itse pois keinulta. Ja ilman, että minä koin parhaaksi hidastaa keinua! Aivan mahtava juttu ja vitsi mä oon ylpeä itsestäni, että mä oon opettanut sen tohon pisteeseen ihan itekseni, omilla ongelmanratkaisutaidoillani ilman, että kukaan on sanonut, mitä kannattaisi tehdä! Bang-gamekin keksin itse ennen kuin kuulin, että sillä on ihan nimikin ja se on ihan oikea juttu!

Viime (Jatin) treenien jälkeenhän musta tuntui vähän turhautuneelta agilityn suhteen, mutta nyt on kyllä taas tosi vahva tunne siitä, että vielä jonain päivänä tämäkin laji meiltä sujuu! Riia on ainakin edelleen aivan innoissaan. Ja sainhan minä niin paljon kuulla kehuja koirastani sunnuntaina molemmissa treeneissä, että vitsit, kyllä se alkaa ihan agilitykoira olemaan!

Rengasongelmia ja yhteentörmäyksiä

Eilisten agilitytreenien jälkeen fiilis on kyllä melko epäonnistunut. Meillä ei mennyt tällä kertaa melkein mikään putkeen, vaan ongelmia oli vähän yhdessä jos toisessakin asiassa. Rata näytti tältä:

Ensimmäiset ongelmat ilmenivät jo kolmannen esteen kohdalla. Jos juoksin putken oikealta puolelta, mulla ei ollut mitään tsäänssejä ehtiä koiran edelle putken toiseen päähän, vaan törmättiin yhteen. Ja Riiasta huomaa, kuinka se turhautuu, jos mä oon sen tiellä ja ohjaan huonosti. Plaah. No, vaihdoin sitten taktiikkaa ja juoksin putken vasemmalta puolelta, mutta seuraavaksi tuli ongelma sen kanssa, että neloshypyltä tullessa en olisi koiran tiellä, vaan se pääsisi juoksemaan sinne putkeen. Tällä kertaa koitin tehdä niin, että lähettäisin sen kauempaa neloshypylle ja siitä, kun se olisi lukinnut vitosputken, lähtisin pinkomaan edelle ja tekisin sokkarin putken jälkeen. Yllättäen en ollut kuitenkaan edelleenkään koiraa nopeampi, joten törmättiin jälleen. Eli sitten olikin taas päästävä jollain keinoin vitosputken vasemmalle puolelle ja se ratkesikin valssaamalla nelosesteeltä vitoselle. Tällä ratkesi myös se, etten ollut neloshypyn jälkeen koiran linjalla, vaan sain väistettyä pois.

Kutosesteelle en olisi siltikään mitenkään ehtinyt juosta ohjaamaan, mutta onneksi Riia osaa eteenlähetyksen, joten sillä mentiin. Siinä vaiheessa ehdinkin jo mukaan ohjaukseen sen verran hyvin, että esteet sujuivat aina tuonne renkaalle asti. Jostain syystä meillä olikin yllättäen ongelma renkaan kanssa, vaikka viime kerralla ei ollut. Vauhdissa Riia meni aina renkaan sivusta, joten jouduttiin vähän aikaa jumittaa renkaalla ja palkata sitä läpi hyppäämisestä. Sen ilmeestä näin, että jostain syystä sitä jännitti hypätä läpi, mikä oli kyllä vähän outoa, koska ei sille ole ikinä sattunut renkaan kanssa mitään.

No esteitten välillä 11 ja 12 oltiinkin sitten taas törmäyskurssilla, koska mun ohjaustekniikkaymmärrys on niin vähäistä, että ajattelin, että jos teen vaan putken nro 10 jälkeen sokkarin ja sitten vain huitelen käsilläni, niin koira menee hienosti esteet 11, 12 ja 13. Mutta eihän se nyt ihan niin mennyt, vaan olin jälleen koiran tiellä, kun sen olisi pitänyt päästä leikkaamaan hypylle 12. Siihen väliinhän tarvitsi sitä sokkaria taas ja nopeaa juoksua, että ehtii juosta pois koiran linjalta. Loppupätkä meni onneksi hyvin, mutta eipä siinä paljoa mokaamisen paikkoja enää ollutkaan.

Fiilikset on siis se, että mä olen toivottoman hidas. Mä en osaa hahmottaa, miten mun koira toimii, enkä osaa juosta pois sen linjalta. Riia yleensä tekee, miten ohjataan, mutta vielä on joissain ohjaustekniikoissakin opeteltavaa. Näiden treenien jälkeen tuntuu, että ollaan sittenkin vielä valovuosien päässä kisavalmiudesta, vaikka aikaisemmin fiilis sen suhteen on ollutkin tosi hyvä. Sujuukohan meillä ikinä kokonainen rata niin hyvin, että se menisi ekalla yrityksellä nollana?

14. luukku: eilisen treenivideo

Eilen oltiin agilitytreeneissä jälleen. Meillä ei ollut treeneissä mitään erityistä teemaa, mutta meille Riian kanssa oli uutena juttuna puomi ja rengas radalla. Puomi meni tosi hyvin kylmiltäänkin, mutta renkaan kanssa oli vähän ongelmia. Mutta sitä ei ollakaan harjoiteltu tosi pitkään aikaan ja rengas oli lisäksi ihan kummallisen mallinen (Riia ei ollut nähnyt sellaista aikaisemmin). Lisäksi saimme kouluttajalta vinkiksi treenata tarkempaa käskyttämistä, rytmitystä ja parempaa sijoittumista, sillä itselläni on niiltä osin koiran ohjaaminen vielä vähän hakusessa. Saattelen lisäksi edelleen Riian ihan esteelle saakka, vaikka se osaa jo irrota. Pitää jatkossa olla tarkempi noissa asioissa. Päivä luukuksi saatte nauttia meidän eilisen ratavideosta:

Takaaleikkaus ja putkikulmia

Tänään päästiin pitkästä aikaa agilitytreeneihin Riian juoksuaikatauon jälkeen. Riialla oli huisin kivaa ja se kävi tosi kuumana, mikä näkyi kaikelle räkyttämisenä alkulämppälenkillä ja se jopa haukkui hallissakin pari kertaa, mitä se ei ikinä tee. Ja sitten pahimpana kaikista, se syöksyi 2/3 kierroksista housunlahkeeseeni kiinni. Ärsyttävää! Mutta tuommoinen kuumeneminen menee varmaan treenitauon piikkiin, se oli aivan super tohkeissaan, kun pääsi pitkästä aikaa radalle. Meidän päivän aiheena oli takaaleikkaus ja putkikulmat. Rata näytti tältä:

Riialle on ollut pimeät putkikulmat joskus tosi vaikeita, mutta nyt se meni itseasiassa ihan hyvinkin ja sain lähetettyä sen sinne aika kaukaakin. Ainoastaan meille tuli ehtimisen kanssa ongelmia kolmannen esteen kohdalla. Jos olisimme jättäneet takaaleikkauksen väliin, olisin voinut itse siirtyä jo paljon edemmäs ja niin ollen olisin ehtinyt ohjaamaan koiran kolmannelle esteelle paremmin, mutta koska tarkoitus oli ottaa tuohon ekalle esteelle takaaleikkaus, minun oli vain ehdittävä! Otimme siihen kohtaan sitten ihan eteenlähetysharjoituksiakin, mutta ei nekään oikein tahtonut onnistua, kun emme ole treenanneet niitä pitkään aikaan. Riia tuli suorasta putkesta niin lujaa, että se joka kerta kerkesi kääntyä jo minua kohti, ennen kuin ehdin ohjaamaan. Tästä opimme ainakin sen, että minun täytyy aina olla askeleen edellä koiraa.

Teimme kuitenkin aivan mahtavia putkikulmia ja onneksi annoin meidän kouluttajalle kännykkänikin, jotta sain itse nähdä videolta, mitä teen ohjatessani Riiaa. Video on tosi hyödyllinen väline kyllä siinä mielessä, että näkee sitten kaikki ylimääräiset huitomisensa, mitä ohjatessa tekee. Olin yllättynyt kuitenkin positiivisesti siitä, kuinka vähän sähellän (ainakin tällä videolla). Tässä teillekin todistusaineistoa meidän treeneistä.

Treenifiiliksiä

Tämän viikon fiilikset agilitytreenien jälkeen ovat taas puhdasta kultaa. Sain huomata ensinnäkin sen, että Riia osaa lukea rataa ja ehkä jopa mun säälittäviä ohjausyrityksiä todella hyvin. Ainut ongelma meidän radoissa onkin enää se, että mä olen auttamattomasti liian hidas. Mä oon kyllä aina ollut hidas spurttaaja ja enemmänkin kestävyys- kuin nopeusjuoksija, mutta pitää ruveta nyt käymään vaikka runfitissä taas ja tietty hiittiin ja vastaaviin jumppiin pyrkiä lykkäämään itteensä useammin. Nää koirajutut vaan vähän rajottaa jumppiin ehtimistä, kun omien treenien lisäksi olen käynyt vetämässä sitä JunnuPoppia... Mutta kehittyyhän se kunto toki tossa  agilityssäkin, että ei sen puoleen. Ehkä mä vielä joku viikko huomaankin ehtiväni ajoissa sinne oikeeseen esteväliin ja vielä oikein päinkin.

Lisäksi Riia suoritti kaksi kuuden kepin sarjaa peräkkäin jo ihan hurjan nopeesti ja hyvällä tahdilla. Sen kroppaan alkaa selkeesti jäämään muistiin jo oikea rytmitys. Tällä kertaa meillä ei ollu edes ohjureita, joten mulla on hyvä usko siihen, että pian Riia vetää ne kaksitoista keppiä kuin vettä vain!

Ja kaiken huippu oli se, kun yksi meidän ryhmäläinen ehdotti treenien päätteeksi, että mennään joulukuun möllikisoihin joukkueena, siis MINÄ JA RIIA ja pari muuta koirakkoa. Meidän ohjaaja kannusti vieressä, että te kolme voisitte sinne ehdottomasti mennä. Vitsi miten siistiä, minä ja mun karvapallo ollaankin jo ihan möllikisatasoisia!!

Kun koira irtoaa

Omasta mielestäni me ollaan menty agilityssä ihan valtavasti taas eteenpäin. Viime viikolla harjoittelimme ekaa kertaa sokkoputkea radalla sekä valssia, joka onkin meille tuttu ohjauskuvio jo. Yksittäisistä esteistä harjoittelimme keppejä. Tällä viikolla radalla oli vuorossa sokkarit. Ollaan Riian kanssa niitäkin harjoiteltu jo aikaisemmin ja lisäksi minä olen joutunut hinkkaamaan sen ohjaustyylin päähäni JunnuPopin treeneissä, joissa olen ollut kouluttajana. Meidän tuli silti vahingossa harjoiteltua radalla takaaleikkausta ja valssiakin, mutta pointsit koiralle, kun se meni juuri sinne, minne sen ohjasin :D

Oli ilo huomata, että Riialle oli tosi paljon hyötyä irtoamisen kannalta esimerkiksi viime viikon sokkoputkiharjoituksista. Se nimittäin tämän viikon treeneissä irtosi aivan mielettömän hyvin esteille, kun se on aikaisemmin pitänyt suunnilleen saattaa sinne perille asti. Tai siis minä olen saattanut sen, kun minusta on tuntunut ettei sitä pysty lähettämään. Nyt annoin sille vähän enemmän tilaa ja luottamusta (ts. en kerinnyt juoksemaan niin lujaa, että olisin ehtinyt sen joka esteelle saattaa) ja se silti suoritti esteet juuri niin kuin pitikin.

Harjoittelimme edelleen myös keppejä ja vitsi, miten ylpeä saan olla tosta pikku-pörröstä! Se menee jo aivan itsenäisesti kuusi keppiä ilman ohjureita. Se on hieno saavutus, koska emme ole ihan oppikirjan mukaan edenneet noissa keppien opetuksessa, kun olen aika paljon käynyt yksin sen kanssa treenaamassa, jolloin tietenkin on tosi vaikea palkata etupalkalla. Lisäksi meillä on ollut siinä aika paljon taukoa ja ollaan jouduttu palaamaan aina välillä takaisin ohjureihin, kun koira on ollut ihan hukassa.

Mutta sitten ihan lopuksi vielä vähän tuohon irtoamiseen liittyvä harjoitus, jonka vuoksi melkein itkin liikutuksen kyyneliä. Ehdotin kouluttajallemme, että katsottaisiin meidän takaakiertoa. Olen käynyt sitä harjoittelemassa kunnolla yhden (1) kerran ja halusin saada siihen vinkkejä. Sen kerran, kun olin sitä treenannut olin vähän huijannutkin siten, että olin itse tosi lähellä estettä ja nakki kädessä "nakkasin" koiran esteen toiselle puolelle ja pyysin sitten siitä yli - ei kovin oppikirjan mukaan tämäkään metodi :D Mutta tuo takaakiertoharjoitus olikin vähän niinkuin meidän alkulämppänä, koska ajattelin, että yksin sitä on tosi hankala oikeasti opettaa, kun ei voi olla molemmilla puolilla estettä yhtäaikaa (lähettämässä ja palkkaamassa). Mutta koira yllättikin minut ihan täysin! Se tiesi heti mistä on kysymys ja meni heti kiertämään siivekkeen, ennen kuin ehdin edes pihahtaa :D Sitten otin sen ihan hallintaanikin ja lähetin uudestaan "takaa" ja koira teki niinkuin pitikin! Vaikeutimme kulmia, vaihdoimme puolia jne., mutta Riia suoritti aivan huikean hienosti joka kerta takaakierron! Melkein tuli tosiaan itku, kun olin siitä pienestä pörröstä niin ylpeä. Totesin, että tuon se on kyllä hoksannut ihan itse. Ei voi taas muuta sanoa, kuin että on mulla niin viisas pieni koira. Ja vitsi, mikä agilitytykki siitä vielä saadaan!

Ajatuksenjuoksua

Pitkästä aikaa pääsee ihan oman koneen ääreen. Mulla on ollut uusi kone vasta muutamia tunteja, mutta paloin halusta päästä avaamaan tänne ajatuksia ja siinä sivussa harjoitella myös tämän uuden erikokoisen ja -mallisen näppäimistön käyttöä.

Meillä on siis nykyään uusi, mukava treeniporukka agilityssä. Treenipäivä on tiistai ja ryhmässä on kuusi koiraa. Kaksi kertaa takana ja uskon, että kehitytään Riian kanssa tulevan jakson aikana aivan valtavasti. Ehkä päästään ensi vuoden alussa starttaamaan jo agilitykisatkin! Vaikka tämä nyt on vain tällaista haaveilua. Kiire meillä ei ole senkään suhteen. Agilityn tärkein pointti on kuitenkin se, että koiran aktivoimisen ohella minä saan liikuntaa. Tiistai onkin meille - minulle ja Riialle - semmoinen tyttöjen päivä. Menen hallille hyvissä ajoin ennen treenejä, että ehditään Riian kanssa heittää juoksulenkki alkulämmittelyksi. Omaa vuoroa odotellessa tehdään temppuja ja harjoitellaan seuraamista. Treenien jälkeen jäähdytellään rauhallisella kävelyllä. Kaiken kaikkiaan siis vajaa kolme tuntia emäntä ja koira -aikaa :D

Oma koirakuumeeni on kasvanut aivan valtavasti varsinkin tuttujen koiranpentu-uutisten vuoksi. Olen kuitenkin miettinyt, haluaisinko mittelin tai vastaavan seurakoiran, vai hommaisinko sen pitkäaikaisen haaveeni, eli pk-rotuisen seuraavaksi. En ole tosin varma, onko minun elämäntilanteeni tällä hetkellä otollinen pk-koiralle. Haluaisin, että minulla on aikaa ja ennen kaikkea rahaa kouluttaa sitä. Lisäksi ennen ison koiran tuloa taloon, haluaisin ehdottomasti asua omakotitalossa. Elämässämme on kuitenkin tällähetkellä meneillään eräänlainen käännekohta, sillä viimeistä vuotta yliopistossa viedään ja seuraavaksi pitäisi alkaa miettiä, mihin suunnataan Jyväskylä-ajan jälkeen. Ehkä sen pk-koiran aika ei ole vielä, ennen kuin elämä on asettunut aloilleen. Ehkä kuitenkin elämässämme olisi sijaa yhdelle pienelle mittelille tai vastaavalle. Ei kuitenkaan ihan vielä, mutta ehkä palkaksi valmistumisesta? ;)

Ylihuomenna meillä on edessä rallyn avoimen luokan korkkaus ja jännittää aivan valtavasti, Mutta tuli tulos tai ei, jo seuraavana viikonloppuna on uusi mahdollisuus ja vieläpä tuplana! Peukut pystyyn tulosten puolesta!

Voiko tokokokeisiin mennä mokaamaan?

Isäntäväki on palannut Espanjan lomalta ja Riia palannut hoidosta Tampereelta. Koneeni on edelleen huollossa ja siksi postaustahti on edelleen tällainen. Pikaiset kuulumiset ajattelin kuitenkin tänne päivittää.

Suurimman tilan aivokapasiteetistani tällä hetkellä vie pohdinnat siitä, voinko ilmoittaa Riian tokokokeeseen, joka olisi tässä syyskuussa Laukaassa. Loppuvuodesta ei ole enää kauheasti muita mahdollisia kisoja ja pikkuisen houkuttelisi. Huomenna on viimeinen päivä ilmoittautua. Kisat olisivat myöskin iltakisat, keskiviikkoiltana, joten olisiko minulla sille päivälle parempaakaan tekemistä? Ainut murheenkryynini onkin enää vain meidän seuraaminen, jossa Riialla loppuu into aika nopeasti ja se alkaa helposti jätättää. Joskus. Joskus se kulkee kuin unelma. Olisiko paha, jos meillä olisikin niin huono päivä, että  Riia vaikka karkaisi minulta seuraamisessa? Voiko tokokokeeseen mennä, vaikka joku liike vähän ontuisikin? Toisaalta luulen, että meidän eka tokokoe tulee menemään joka tapauksessa aivan penkin alle, kun jännitän niin paljon. Mutta haluaisin silti jännittää vähän vähemmän ja mennä kokeeseen itsevarmana.

Heti kotiuduttuamme Espanjan reissulta perjantaina, oli seuraavana päivänä Laukaan koiraharrastajien uuden hallin avajaiset. Käytiin siellä testailemassa niin agilityä, rallya, kuin tokoakin. Kaikki treenit menivät enemmän kuin hyvin ja Riia nautti todella paljon. Ja kannatti mennäkin avajaisiin, sillä voitin kuukauden vapaakortin hallille arvonnassa! Aivan mahtavaa, nyt pääsen edelleenkin, Haukkuvaaran valmennuksen loputtua, treenaamaan lämmitettyyn sisähalliin!

Tiistaina alkavat treenit uudessa agilityryhmässä Jyväskylän agility teamilla. Jee, en malta odottaa. Kahden viikon päässä häämöttää myös rallyn avoimen luokan korkkaus ja samalla Keski-Suomen piirinmestaruuskisat Suomen mittelspitz ry:n joukkueessa. Kisojen suhteen olen vähän pahoinvoiva. En osaa yhtään sanoa, miten se menee, vai meneekö ollenkaan. Riippuu niin päivästä! Mutta sitä se taitaa olla, mittelin kanssa harrastaminen!

Kuvat Lauka-hallin avajaisista, kuvaajana Jaana Mähönen.

Höpöttelyä

Nyt on tulossa tekstejä vähän hitaammalla tahdilla seuraavat viikot, sillä käytiin viemässä viikonlopun aikana mun tietokone huoltoon Verkkokauppaan ja siellä luvattiin huollossa menevän 1 - 3 vkoa. Ja vietiin se tosiaan Helsinkiin asti, eli sitten se tulee tänne Jyväskylään vielä postitse.

Surkeeta, että kone hajoaa, mutta onneksi opiskelut eivät ole vielä tälle vuodelle alkaneet, eli eiköhän tässä pärjätä. Olin vain kuvannut My Dayn juuri ja olin aikeissa alkaa muokkaamaan sitä, mutta nytpä ei muokkaillakaan muutamaan viikkoon mitään! Lisäksi perjantaina olemme lähdössä myös Espanjaan viikoksi, joten senkin puolesta voin luvata, ettei postauksia nyt elokuun puolella varmastikaan enää kauheasti tule.

Riian kanssa päästiin kuitenkin Jatin uudella kaudella eniten toivomaani harjoitusryhmään, mikä oli tosi kiva juttu! Päästään talven aikana treenaamaan agilityä ihan täysillä. Rallyvalmennus loppui, mutta viimeiseltä kerralta jäi hyvä mieli: valmentaja kehui Riiaa teknisesti äärettömän taitavaksi koiraksi ja saatiin hyviä vinkkejä siihen, kuinka koiran huomio pysyy koko radan ajan kiinni ohjaajassa :)

Mutta kuulemiin taas koneen kotiuduttua, ellei ennemmin tule jotain, mistä on pakko päästä kertomaan!

Agilityfiiliksissä

Tänään taas agilitytreeneissä, niin kuin joka keskiviikko. Ei ole nyt treeneistä tullut vaan kirjoiteltua. Tämän päivän treenien aiheena oli takaakierto ja rytmitys. Yksi syy, miksi olen ajatellut, ettei agi olisi meidän laji, on se, että olen pitänyt ohjauskuvioita kauheen vaikeatajuisina. Ja itse tosi kömpelönä ihmisenä, jolle hahmotuskykyä on jaettu vain maustemitallisen verran, olen kokenut, etten voisi ikinä niitä oppiakaan. Mutta ai että sitä ihanaa tunnetta, kun oikeasti tajuat, että olet saanut ohjattua koiran oikein jonnekin esteelle vaikeasta kulmasta! Tämän päivän rata näytti suunnilleen tältä: (tilanpuutteen vuoksi pituus jätettiin pois ja puomi/putki -kohdassa oli vain tavallinen hyppy.)

Radalla siis tuli harjoiteltua tosi paljon takaakiertoja ja vitsiläinen, Riia on oikeasti oppinut ne! Ollaan käyty Haukkuvaarassa paljon harjoittelemassa, mutta takaakiertoharjoitukset on tehty vähän vaan jossain pikaisessa välissä nopeasti. Mutta ilmeisesti se riitti, koira nimittäin toimi huikean hyvin tänään radalla, varsinkin, jos omat tossut vain osoitti oikeaan suuntaan...

Monessa muussakin kohdassa tuli onnistumisia, Riia kehittyy viikko viikolta koko ajan aivan valtavasti ja ehkä sitä itsekin tulee kehityttyä. Mulla on vielä loppu syksyksi yksi yllätys takataskussa agilityyn ja siinä edistymiseen liittyen, mutta siitä lisää vielä kun asia varmistuu!

Nyt on kyllä sellainen agilitykärpänen puraissut, että alan miettiä seuraavan koiran rotua jo agilityn kannalta. Onko mitteli tarpeeksi nopea, vai pitäisikö sittenkin miettiä shelttiä? :D

Lajivalinnan vaikeus

Meillä alkaa kausi olla loppusuoralla JATilla. Pian pitäisi alkaa miettiä jatkopaikan hakemista, jos siis agilityn parissa meinataan jatkaa. Kovasti haluttaisiin ja varmaan jatketaankin. Mutta tekisi mieli jatkaa myös rallyvalmennuksessa sekä tietenkin panostaa myös tokoon. Kaikkea ei kuitenkaan koirakaan jaksa treenailla eikä rahat riitä. Täytyy tehdä siis rankkoja päätöksiä siitä, mihin lajiin halutaan panostaa.

Olen jo ilmoittanut meidän rallyvalmennukseen, että en jatka valkkaryhmässä enää syyskuussa. Se harmittaa minua valtavasti, sillä valkkapaikassa menetän sekä mahdollisuuden Ellin mahtaviin neuvoihin että mahdollisuuden vapaakorttiin Haukkuvaarassa sekä tietenkin mahtavat treenikaverit. Haukkuvaarassa on mielettömän hyvät mahdollisuudet treenaamiseen ja se on hyvän välimatkan päässä meiltä kotoa, joten harmi on suuri. Onneksi Ellin koulutuksiin pystyy ostamaan irtotunteja ja Haukkuvaarassa järjestetään monesti ratatreenejä ja muita mahdollisia koulutuspäiviä, joten pääsen varmaan Ellin silmän alle vielä jatkossakin.

Agilityn pariin varmaan vielä jään ja siirryn niin ollen vakituisesti JATille treenaamaan. Olen kovasti nyt innostunut agilitystä ja Riia tietenkin kanssa. Se sopii tällä hetkellä sen keskittymisvaikeuksiselle luonteelle rallya paremmin, joten rallyhommia varmaan muutenkin vähennetään nyt jatkossa. Rally ei onneksi suosikkilajeihini ole ikinä kuulunut muutenkaan, harrastetaan sitä oikeastaan lähinnä sen takia, että perinteistä tokoa treenataan Jyväskylässä tosi heikosti. JATin uusi jaksohaku alkaa nyt maanantaina, joten pitää mennä selvittämään, mikä ryhmä olisi meille paras. JATin jaksomaksuun kuuluu onneksi myös hallin käyttöoikeus, joten pystytään sitten siellä treenaamaan agilityn lisäksi niin tokoa kuin rallyakin.

Kuten sanottu, tokon harrastaminen on Jyväskylässä tosi vähäistä ja heikkoa. Tokokoulutusta kilpatasolla tarjoaa oikeastaan vain Haukkuvaara täpötäysine valkkaryhmineen sekä koirakoulu Vimmattu.  Haluaisin tosissaan päästä korkaamaan kisauran tässäkin lajissa. Kävin viime viikonloppuna Laukaassa katsomassa SM-kisoja ja palo lajin pariin kasvoi vain. Tähän harrastukseen olen aina halunnut panostaa, mutta sääli, että tällä hetkellä pystyn treenaamaan sitä vain itsekseni. Saa vinkata, jos joku tietää esim. tulevia koulutuspäiviä, joihin voisi mennä!

Nyt on siis mietinnässä vielä se, että ostanko sittenkin syksylle vapaakortin haukkuvaaraan (44 e/kk, mikä on mielestäni ihan törkeän paljon...) vai panostanko sitten agilityyn ja ohjattuun ryhmään, joka on toki kertamaksuna paljon suurempi, mutta siinä saisi sitten käyttöoikeuden Jatin tiloihin taas puoleksi vuodeksi ja laadukasta opetusta agilityn parissa. Siellähän sitä tokoakin olisi sitten talvellakin hyvä treenata. Hitsi, olisipa täällä Jyväskylässä parempi koiraharrastustarjonta ja enemmän toko-opetusta!

Takaaleikkauksia

Eilisten agilitytreenien teemana olivat takaaleikkaukset. Kun rakensimme ja tutustuimme rataan, oloni oli vähän sellainen, että "joopa joo, Riian kanssa mennään varmaan vaan kahta hyppyä kerralla ilman sen kummemia kuvioita" sen kanssa kun ei sitä irtoamista olla vielä paljoakaan ehditty harjoitella. Mutta kuinka ollakaan, pääsin oikeasti harjoittelemaan takaaleikkauksia! Riia irtosi aika hyvin putkiin ja hyppyihin ja etupalkalla sen sai irtoamaan vaikeampiin kulmiin ja pidempiin pätkiinkin aivan huikean hyvin! Kihisen vieläkin innosta ja onnesta, kun treenit menivät niin hyvin. Riia on niin taitava! Ratamme näytti tältä:

Ensin tehtiin Riian kanssa ihan vaan esteitä 1 - 4. Yllättävän hyvin hoksattiin, itse olen kaikista hämmästynein siitä, kuinka oma koordinaatiokyky on selvästi parantunut siitä, kun nuorempana harrastin agilityä. Osasin aika automaattisesti kääntyä ja ohjata oikein ja koira jopa totteli. Hauskinta oli se, kun putken jälkeen hihkaisin koiralle "aita" - käsky, jota käytin Pepin kanssa harrastaessani. Riialle hyppyeste on hyppy, eikä se "aitaa" tietenkään tajunnut. 

Toinen estesarja, mitä harjoittelimme oli esteet 9 - 10/11. Se oli aika helppo ja siinä päästiin oikeasti harjoittelemaan takaaleikkausta kunnolla. Riia irtosi tosi hyvin esteelle kymmenen ja minä sain juosta kohti estettä 11. Viimeisenä vielä 11 - 15 ja varsinkin tuo loppusuora oli huikean hieno! Sain lähetettyä koiran hypyn 12 ja putki 13 väliseltä alueelta putkeen, juoksin putken toiseen päähän ja lähetin sen hypylle 14, josta se juoksi suoraa kouluttajan palkkaan esteen 15 taakse pelkällä hyppykäskyllä! Itse olin siinä vaiheessa edelleen jossain putken pään tienoilla. Niin mahtavaa ettei se ole enää kiinni minussa, vaan se oikeasti hakeutuu esteille ja ymmärtää, että palkkaa saattaa tulla myös esteen takaa.

Riia on todella syttynyt agilitylle eikä varmastikaan vähiten sen takia, että se pääsee siinä täysille kierroksille, juoksemaan, hyppimään ja repimään lempileluaan :)

Kontaktiesteet ja kepit

Viime tunnin aiheena agilityssä oli kontaktiesteet ja kepit. Keppejähän kokeilimmekin Riian kanssa jo viime viikolla ja kontakteja olemme treenanneet pääasiassa omalla ajalla. Riian kanssa harjoittelemme kontakteja two on - two off -menetelmällä, joka tarkoittaa siis sitä, että koira opetetaan koskemaan kontaktialustaa/kontaktipintaa takajaloillaan etujalkojen ollessa maassa. Riia on hoksannut tämän aivan älyttömän hyvin ja A-estettä harjoitellessamme minä sain jopa juosta Riian ohi ja se piti tassut kontaktilla. Pikkuhiljaa päästäänkin sitten jo nostamaan koiraa korkeammalle A:han ja siitä kontaktille. Kokonainen este suoritetaan vasta sitten, kun koira varmasti osaa kontaktille pysähtyä, sillä agilityssähän virhepisteitä ropisee, ellei koira koske kontaktipinnalle estettä suorittaessaan. Tämä on pääasiassa turvallisuuden vuoksi, sillä tämä takaa sen, ettei koira hyppää alas vaikkapa A-esteen hupulta, vaan juoksee nätisti alas asti. 

Riia harjoittelemassa two on - two off -menetelmällä A-estettä.

Pääsimme myös keinulle Riian kanssa ensimmäistä kertaa. Keinua lähdettiin opettamaan Riialle siten, että opetetaan se ensin juoksemaan keinun päähän täysillä ja nostetaan se sitten sieltä pois. Pikkuhiljaa alamme totuttamaan Riiaa myös keinun liikkeeseen ja etenkin rymähdykseen,kun keinu osuu maahan, sillä sitä se vähän säikkyy. Kerran Haukkuvaarassa se on päässyt säikähtämään keinua aika pahasti, kun viereisellä kentällä oli keinu juuri siinä meidän kohdalla sermin takana. Olimme doboilemassa ja juuri temppuilemassa siinä jotain, kun keinu rymäytettiin täysillä alas ja varmaankin joku painava koira kyydissään. Riia oli silloin vielä jotenkin tosi herkässä iässä ja säikähti helposti kaikenlaisia asioita, joten siitä on jäänyt sille päälle vähän tämmöinen pieni varovaisuus. Siksi tällainen keinun opetustapa toimiikin Riialle varmasti hyvin. Itse keinua se ei pelännyt ollenkaan vaan juoksi innoissaan keinun päähän. Se olisi halunnut myös itse hypätä sieltä alas, mutta se ei tietenkään sovi, ettei se opi tekemään nk. "lentokeinua", jossa loukkaantumisriski kasvaa tosi suureksi.

A-esteen kontaktipinnalla (valkoinen alue)

Keppejä tosiaan kokeiltiin jo viime viikollakin, mutta nyt ne sujuivat jo melko hyvin ohjureiden kanssa. Enää Riia ei yrittänyt tarjota ohjureiden yli hyppäämistä ainakaan koko aikaa, vaan suoritti kepit ihan oikein pujottelemalla. Vielä tarvitaan kuitenkin enemmän harjoitusta tähän. Täytyy taas houkutella joku kerta J lähtemään meille palkkaamaan. Agilityä on aika vaikea kouluttaa yksin koiralle, koska melkein joka estettä opetellessa tarvitaan palkkaa kosketusalustalle tai esteen loppuun. Eikä tietenkään itse voi olla sekä esteen alussa, että lopussa yhtäaikaa senkään takia, että koira oppisi irtoamaan esteille.

Tänään lähdemme juhannuksen viettoon maalle koko viikonlopuksi! Sinne tulee myös Riian koirakaveri Miisa. Varmasti tulee olemaan ihana juhannus!

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille!

Agilityedistystä

Agilitytreenimme Jyväskylän agility teamilla ovat lähteneet hyvin käyntiin. Sekä ryhmä että kouluttajat ovat mukavia ja tunnit tosi monipuolisia ja jokainen koirakko saa hyvin rata-aikaa. Riian kanssa ollaan edistytty mielestäni aivan valtavasti, sillä tänään pääsin jo juoksemaan sen kanssa. Juuri sen takia halusin meidän agilityharrastusta jatkaakin: eli pääsisin itse juoksemaan ja liikkumaan ja samalla koira saisi aktiviteettia.

Tämän päivän treenin teemana oli irtoaminen esteille ja oma sijoittuminen. Meidän ratamme näytti tältä:

Riian kanssa ei osata vielä keinua eikä keppejä, mutta oltiinkin sitten tuolla ulkokehällä harjoittelemassa esteelle lähetystä sekä muistelemassa rengasta ja oppimassa muurin. Riia yllätti minut ihan täysin! Ratamme alkoi siis 13/9 numeroin merkatusta putkesta, edeten muurille numeroon 2 ja eteni siitä järjestyksessä valkoisia numeroita seuraten. Pääsin siis todella juoksemaan! Kuitenkin Riia on vielä melko kiinni minussa, joten jos (ja kun) jäin jälkeen jo heti ensimetreillä, Riia helposti lähti viettämään minua kohti (tässä vaiheessa kouluttaja oli lelun kanssa esteen 4 takana odottamassa) siten, että esim. muurin jälkeen se juoksi hypyistä ohi. Ongelma ratkesikin yllättävän helposti: lähetin Riian peräti tuon keinun luota putkeen. Ihan uskomatonta, että se meni sinne - suoraan pimeään putkikulmaan ja siitä hienosti kaikkien hyppyjen yli suoraa seuraavan putken luo! Olin niin ylpeä pikkupiskistäni! <3

Vaikka muuri oli uusi, se ei tuottanut meille mitään ongelmia, sen arvasinkin. Riia on hyvä ja rohkea sekä tietenkin innokas hyppääjä. Rengaskin parin kerran muistuttelun jälkeen palasi nopeasti mieleen ja pääsimme sitten lopulta kokeilemaan myös niitä keppejä. Riia yritti ensin tarjota ohjurien yli hyppäämistä, mutta toinen kouluttajasta esti sen hihnalla ja saimme palkattua pujottelusta. Riia nappasi ideasta nopeasti kiinni. Täytyy läksynä käydä omalla ajalla treenailemassa keppejä lisää. Uskon, että saan Riiasta vielä kunnon estetykin! Ensi viikolla on vuorossa erikoisestetreeni. En malta odottaa!

Back in agility business

Me ollaan aloitettu Riian kanssa taas treenaamaan agilityä. Mulle iski vimma päästä takaisin agilitykentille ja varsinkin kehittymään siinä niin pitkälle, että pääsee itsekin oikein juoksemaan hiki otsalla! Tartuin heti toimeen ja lähdin metsästämään mahdollista paikkaa/seuraa, jossa jatkaa agilityharrastusta. Ja sitten saatiin kuin saatiinkin paikka Jyväskylän Agility Teamin jatkokurssi C:ltä. Olemme käyneet ryhmässä harjoittelemassa nyt kerran ja kipinä agilityyn syttyi heti paljon suurempana, kuin Haukkuvaaran alkeiskurssilla! Täällä jatkokurssilla Riia oikein loisti, kun pääsi spurttailemaan täysillä ja riehumaan lelujen kanssa!

Vaikka muut ovat harjoitelleet tässä ryhmässä jo puolen jakson ajan (eli kymmenen viikkoa), pääsimme hyvin mukaan ja olimme vieläpä erittäin tervetulleita, kun ryhmästä oli ilmeisesti pari koiraa pudonnut pois. Kaikki olivat ystävällisiä ja juttelivat minulle ja tietenkin kyselivät Riiasta. Kouluttajanamme toimiva Tiia-Riikka kehui Riiaa kovasti ja kehotti palkitsemaan lelulla. Tämä oli minulle uusi ja ihan tervetullut palkkaustapa, sillä Haukkuvaarassa alkeiskurssilla oli melkeinpä sääntönä, että palkattiin vain nameilla. Riialle lelupalkka varsinkin tässä lajissa sopii paremmin, sillä sen viretila pysyy näin paljon paremmin oikealla tasolla ja lelut on sille muutenkin vähintään namien arvoinen huippujuttu!

Tehtiin tietenkin paljon helpompia harjoituksia siellä kuin muut. Vain ihan lyhyttä radanpätkää, johon kuului kaksi hyppyä ja putki sekä aloitettiin harjoittelemaan puomilla kontaktia. Opettelin myös palkkaamaan Riiaa lelulla, sillä en ole sitä paljoa tehnyt. Se kun kuumenee siitä kuitenkin sille tasolle, että menee tokon ja rallyn tarpeisiin jo vähän yli, kun saattaa alkaa vaikka vapautuksessa repimään remmiä tai housun lahjetta. Oli kuitenkin ihanaa päästä treenaamaan jotain näin erilaista lajia! Vaikka en millään lailla olekaan kyllästynyt toko- tai rally-tokotreeneihin, niin tämä lajin vaihtaminen ihan toisellaiseen on kyllä erittäin tervetullutta vaihtelua varsinkin tähän saumaan, kun on ollut rally- ja tokotreenejä pitkän aikaa jo useamman kerran viikossa.

Omissa treeneissä Haukkuvaarassa.