Mätsärimenestystä

Oltiin Riian kanssa kolmansissa mätsäreissä. Sijoituksena punasen nauhan saaneiden pentujen toinen. Meidän sijoitukset ovat siis tähän mennessä olleet pien. pun. pent. 2, pien. pun. pent. 3 ja pun. pent. 2. Jee!

Alkuun näyttelypaikalle päästyämme Riiaa vähän jännitti. En tiedä miksi, koska ei sitä ikinä jännitä oikein mikään. Ainakin siellä lenteli kameralennokki, jota se säikky ja kovaäänisen ääni oli pelottava. Kuitenkin se reipastu, koska sen paras koirakaverikin oli ihan reippaana ja sain siihen hyvin kontaktia kehässä. Näyttely eteni kylläkin vähän hitaasti ja Riia alkoi väsyä seisomiseen, mutta lopputulos oli jälleen odotettua parempi! Ja mikä hauskinta, meidän koko kolmen hengen tokoryhmä sijoittui kolmen parhaan joukkoon pennuissa :D

Tällä kertaa mulla oli mukana J kuvaamassa, joten tähän postaukseen saan liitettyä myös todistusaineistoa!

Meidän toka mätsäri

Oltiin tänään Taitavien tassujen hallissa Suomen ibazanpodencojen ja faaraokoirien järjestämässä match showssa. Mätsäri oli sisähallissa ja se oli kivaa vaihtelua, vaikka olisi sää sallinut pihalla olonkin. Kuitenkin esimerkiksi Jyväskylän KV-näyttelyyn hyvää harjoitusta.

Osallistuimme tietenkin pienten pentujen luokkaan. Luokassa kilpaili 16 koiraa. Ensimmäisessä kehässä pariksemme saimme tosi hienosti esiintyvän ranskanbulldogin. Saimme kuitenkin ehkä vähän yllättäen punaisen nauhan. Tuomari kehui kovasti Riian esiintymistä ja jopa hampaita. Tässä kohtaa minulla pääsi "oikeestikko?" :D Selitin sitten tuomarille, meidän hammasoperaatiosta ja hän sanoi, että hyvältä näyttää nyt kuitenkin. Hyvä niin.

Toisessa kehässä oli tiukka kilpailu. Hyviä koiria oli paljon ja ajattelinkin, ettemme välttämättä edes sijoitu. Tuomari nosti meidät kuitenkin mukaan neljän parhaan joukkoon! Loppujen lopuksi sijoituksemme oli pienten pentujen punaisten nauhan saaneiden kolmas. Mukaan kotiinviemisiksi saimme pokaalin, ruusukkeen ja koiranruokapussin.

Riia muutamaa päivää vaille 5 kk

Riia on melkein viisi kuukautta vanha. Eilen kävimme hakemassa sille näyttelyremmin Mustista ja Mirristä. Vaihtoehtoja oli tosi huonosti, mutta päädyin sitten kermanväriseen, nahkaiseen, ohueen, noutajatalutin-tyyppiseen näyttelyremmiin. Olisin halunnut sellaisen, joka ei tuollalailla kiristy koiran kaulan ympärillä, mutta saadaan nyt pärjätä tuolla. Ensi viikolla mennään harjoittelemaan mätsäriin. Katsotaan, kuinka Riia siellä pärjää. Syyskuun puolessa välissä onkin sitten ihan ensimmäinen pentunäyttely tiedossa.

Riian loppuvuoden "kisakalenteri" näyttää näillä näkymin tältä:

- 25.8. mätsäri Keljon kauppakeskus, Jyväskylä
- 3.9. mätsäri Keski-suomalaisen parkkipaika, Jyväskylä
- 12.9. kaikkien rotujen pentunäyttely, Riihivuori, Muurame
- 15.11. mätsäri, Jyväskylä
- 22.11. kansainvälinen koiranäyttely, Jyväskylä

Tähän loppuun tämän päivän poseerauskuvia uudessa hihnassa :)

Mitä tapahtuu, kun koiraihminen saa kotiinsa kissoja...

Koiraihminen tarkkailee kokoajan ympäristöään vainoharhaisesti ja vilkuilee selkänsä taakse. Tunne siitä, että eläin on jossain, mutta ei voi tietää missä, pitää hänet varuillaan jatkuvasti. Hän tietää, että kissa voi olla missä vain. Ja jos sen löytää jostain odottamattomasta paikasta, kuten jääkaapin päältä, koiraihminen säikähtää melkein itkun partaalle.

Koiraihminen jäykistyy kauhusta, kun tajuaa jonkun ruumiinosansa retkottavan vaikkapa sohvan ulkopuolella ja jonkun koskettavan sitä. Hän ei uskalla liikahtaakaan, ettei saa kynsistä. Hän vetää hitaasti ja rauhallisesti jokaisen ruumiinosansa hiuksista varpaisiin sohvalle ja hädin tuskin uskaltaa hengittää. Selvisinkö? 

Koiraihminen katselee sydän syrjällään kun kissa loikkaa alas kirjahyllyn päältä, kissa jatkaa matkaansa ääneti.

Aina kun asunnossa on hiljaista, koiraihmisen on pakko rynnätä katsomaan, mitä kissa puuhaa. Ja todennäköisesti se on vain nukkumassa. Aina kun asunnosta kuuluu tömähdyksiä tai kolahduksia, ryntää koiraihminen jälleen katsomaan, mitä tapahtui. Ja todennäköisesti kissa on pudottanut jotain arvokasta ja tärkeää lattialle ja hävinnyt itse vähin äänin paikalta. 

Koiraihminen kutsuu sinnikkäästi kissaa nimeltä. Kissa ei edes vilkaise päälle, mutta koiraihminen jatkaa silti. Aina yhtä heikoin tuloksin. 

Aamuisin sängystä noustessaan koiraihminen odottaa, että eläin juoksee tervehtimään häntä riemuissaan. Kissa raottaa vähän silmiään. Iltaisin koiraihmisen jalkoja alkaa polttella - jokohan se olisi iltapissatuksen aika? Sitten hän tajuaa, että hänenhän pitääkin putsata hiekkalaatikko. 

Koiraihminen katsoo epätoivoisesti, kun kissat hyppivät sohvalle, pöydälle, ikkunalaudalle, kirjahyllyn päälle. Eikö niitä oikeasti voi kieltää? Voi. Tottelevatko ne? Eivät ikinä. 

 Kyllä, saimme eilen kaksi kissatyttöstä hoitoon. Eläimet ovat aina mukavia, mutta kissat niistä ehkä kaikista pelottavimpia.

Joulutunnelmaa

Tässäpä niitä lupaamiani joulukuvia. Ei sieltä joulukadulta tullut kauheasti kuvia otettua, mutta kaupunginkirkkoa kuvailin kotiin päin kävellessämme.

Joulu, joulu, joulu!

Nyt se iski muhun: jouluhömpötys! Tänään Jyväskylässä on joulunavajaiset ja niiden innostamana tahdon päästä ostamaan joululahjoja, juomaan glögiä, leipomaan lisää pipareita ja tekemään piparkakkutaloja, kuuntelemaan joululauluja, viettämään aikaa ulkona hämärtyvässä illassa, palella pihalla lumen keskellä, sytyttää jouluvaloja ja polttaa kynttilöitä. Rakastan joulunaikaa! Onhan meillä täällä kotona jo jonkin aikaa ollut joulukuusi ja koristeita. Matkustamme Miamiin 16.12., eli joulu täällä Suomessa jää taas näkemättä. Olen kuitenkin innoissani siitäkin, että pääsen näkemään amerikkalaisen joulun, mutta silti vähän harmittaa, että joulu Suomessa ja perheen kanssa jää näkemättä jo toista vuotta peräkkäin. Siksi aionkin ottaa joulusta ilon irti vielä kun voin. Tänään siis joulunavajaisiin, jospa sieltä muutama lahjakin mukaan tarttuisi. Lauantaina lähden hyvien ystävieni luokse Tampereelle, jossa kokoonnumme meidän kaveriporukalla ja varmaan on luvassa sielläkin joulufiilistelyä, sillä Tampere tarjoaa myös tulevana viikonloppuna erilaisia joulutapahtumia. Jee!

ps. Otan kameran mukaan illalla ja kuvaan joulufiilistelyä. Näin aamulla kuvista puuttuu tunnelma, joten jääköön ne nyt tästä postauksesta pois.