keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Agilityä: kontaktiesteet

Riialle opetettiin kontaktiesteet alunperin two on, two off -menetelmällä. Käytyäni agilityn koulutusohjaajakurssin ja siellä tutustuttuani erilaisiin tapoihin opettaa kontaktit, aloin miettimään, ettei two on, two off olekaan ehkä se paras mahdollinen. Jos nyt aloittaisin jonkun uuden koiran kanssa nollasta, lähtisin todennäköisesti opettamaan kontakteja juoksukontakteina.


Juoksukontaktit tarkoittavat käytännössä sitä, että koira opetetaan juoksemaan kontaktiesteet tasaisella laukalla alusta loppuun, jolloin sen tassuista hyvin todennäköisesti joku osuu kontaktipinnalle. Hyvin pitkälaukkaisten koirien kanssa kontaktipinnalle osumista saattaa joutua vähän vahvistamaan tai sen laukka-askelia tarkemmin mitoittamaan, mutta nyt puhutaan melkeinpä jo belgianpaimenkoirien kokoluokasta. Niitä pienempien koirien laukka-askeleen pituus soveltuu käsittääkseni yleensä ongelmitta juoksukontaktien opetukseen. Eli koiralle rakennetaan idea siitä, että kontaktiesteen suorittaminen tarkoittaa laukkaamista sen yli. Ei hyppimistä ja loikkimista. Koiraa palkataan siis vain tasaisesta laukasta, jolloin esteillä loikkiminen sammuu. Juoksukontaktien treenaaminen alkaa kokonaan alaslasketuilla esteillä, joiden yli koira opetetaan juoksemaan.


Juoksukontaktien vahvuus on siinä, että ne ovat koiralle oikein opetettuina jo itsessään palkitsevia, eli näin ollen vahvistavat itse itseään. Two on, two offiahan joutuu koiralle yleensä aina muistuttamaan, sitä joutuu paikkaamaan ja jossei sitä vaadi koiralta jokaikinen kerta, toiminto heikkenee: menetelmä ei ole koiralle palkitseva, koska se joutuu pysähtymään, vaikka haluaisi vain painella eteenpäin. Two on, two offin huono puoli on myös se, että koira tulee täysiä esteeltä alas, mutta alastulossa tekee äkkipysähdyksen. Koiran etupää joutuu kovalle rasitukselle, joka tietenkin ennen pitkää voi aiheuttaa kulumista. Juoksarit ovat siis koiran terveydenkin kannalta parempi vaihtoehto. Juoksukontaktit myös säästävät aikaa jopa merkittävästi: two on, two off -kontaktissahan koira parhaimmillaan pysähtyy täysin kaksi tai kolme (riippuen keinun opetustavasta) kertaa koko radan aikana. Järjellä ajateltuna koirakko menettää siinä varmaan noin sekunnin ja luokkavoitoista kisattaessahan puhutaan sadasosasekunttien eroista kärkikoirien välillä!


Miksi two on, two off menetelmää sitten suositaan ja miksei juoksukontakteja opeteta yleisemmin? (tilanne Jyväskylässä, muista Suomen kaupungeista en osaa sanoa). Koska two on, two off on helppo. Menetelmässä haluttu toiminto on konkreettinen ja selkeä koiralle sekä ennen kaikkea helppo opettaa: pysähdy niin, että etutassut ovat maassa, takatassut esteen päällä. Two on, two offit eivät vie paljon aikaa eivätkä vaivaa, joten niiden opettaminen on ihmisille paljon palkitsevampaa; enemmän tuloksia lyhyemmässä ajassa. Päästään radalla etenemään.

Juoksukontaktia opetettaessa haluttu toiminto on melko abstrakti: laukkaa tasaisesti alustaa pitkin. Juoksareiden opettamiseen kuluu aikaa ja se sisältää monta vaihetta alkaen siitä, että analysoidaan koiran laukkaa ja opetellaan tunnistamaan sen laukka-askel vs. loikka. Tämän jälkeen siirrytään esteelle, joka kuitenkin on vasta maan tasalla. Siitä nostaminen täyteen korkeuteen vie aikaa. Juoksareita on myös hankala opettaa yksin, koska samaan aikaan ei voi katsoa ja analysoida koiran oikeaoppista laukkaa ja saada se laukkaamaan suoraan eteenpäin. Juoksukontakteissa koiralle täytyy myös erikseen opettaa suunnanmuutokset esteen jälkeen ja niiden opettaminen lähtee taas käytännössä alusta: koira opetetaan juoksemaan este loppuun ja kääntymään vasta sen JÄLKEEN, kun este on täysin suoritettu.


Juoksukontaktit oikein opetettuna ovat nopeampia, turvallisempia ja palkitsevampia. Itse seuraan agilitymaailmaa melko antaumuksella melkein joka päivä jonkun kanavan kautta ja minusta tuntuu, että juoksukontaktit ovat kovasti yleistymässä lajin huippujen keskuudessa. Ja niin se pitää ollakin: laji kehittyy ja koko ajan syntyy uusia koulutustekniikoita. Itse olen pikkuhiljaa alkanut rikkomaan Riialta two on, two off -kontaktia, jättämällä vaatimasta sitä siltä. Olen kokenut, että kun sen laukka-askel on niin lyhyt, koskee se joka tapauksessa kontaktipinnallle estettä suorittaessaan. Nyttemmin olen tosin huomannut, että se on ruvennut loikkaamaan puomin alastulossa. Huippunopeaa koiraa Riiasta ei varmaan koskaan tässä lajissa tule, enkä usko, että me sen kanssa tultaisiin ikinä mistään MM-kisapaikasta kilpailemaan, joten palaan varmaan osittain takaisin tuohon two on, two offiin sen kanssa. Riian lisäsekunnit/virheet radalla tulevat todennäköisesti jostain aivan muualta, kuin kontaktien pysäytyksistä. Toisaalta olen välillä tehnyt sille myös sitä, että en pysäytä, mutta ohjaan kädellä juoksemaan sen loppuun asti. Tämäkin on ihan hyvä tapa, jos sen vain ehtii tehdä. 


maanantai 26. kesäkuuta 2017

Agilityä: meidän keppiongelma

Kuten olen blogissa jo maininnut useammankin kertaa, niin me ollaan Riian kanssa takuttu kepeillä enemmän kuin tarpeeksi. Oon opettanut sille kepit itse ohjureiden ja etupalkan avulla ja sillä on ihan hyvä vauhti ja tarkkuus, kunhan vaan pääsee alkuun. Mutta meillä on yksi iso ongelma: Riialle kepit = etupalkka. Eli kun etupalkka ja palkkaaja häviää, koira ei osaa keppejä. Se menee väärään väliin, oikoo, lopettaa kesken tai kävelee. Se ei osaa, jossei siellä keppirivin päässä ole palkkaajaa. Jonkun verran olen treenannut siten, että oon pistänyt kaikki ohjurit ja juossut sen rinnalla kepit ja palkannut sitten sinne loppuun, mutta tätä vaan ei ole tehty tarpeeksi. Ilman ohjureita se ei osaa keppejä, jossei niitä ole meille kukaan palkkaamassa.

Innokas oppilas aina valmiina treenaamaan (ainakin jos on kinkkupalkasta kyse)

En oikeastaan ole edes tajunnut tätä ongelmaa, ennen kuin vasta viime keskiviikkona agilityvalmennuksessa. Kouluttaja kysyi, osaako se kepit ja minä vastasin, että vaihtelevasti. Kokeiltiin keppejä (ilman palkkaajaa) eikä se osannut yhtään. Ohjureitakaan ei ole tuolla kentällä käytössä, joten yritin muutaman kerran eri tavoilla lähettää sen kepeille. Ei onnistunut. Sitten, kun sanoin kouluttajalle, että se tulee kyllä, jos seisot siellä keppien päässä. Ja kas kummaa, niin se tuli. Yhtäkkiä koira osasi kepit, eikä siihen tarvittu muuta, kuin ihminen seisomaan sinne keppien päähän. "Se on nyt ehdollistunut siihen ihmiseen, sen mielestä se palkkaaja tarkoittaa keppejä" totesi kouluttaja. Ja näinhän se selvästi on. Valitettavasti aksakisoissa en voi pyytää ketään seisomaan sinne keppien päähän, joten tämä tilanne täytyy nyt purkaa. 


Minähän hankin Kärkkäiseltä kaksi kuuden kepin sarjaa meidän omalle pihalle, jotta ei jää ainakaan pitkästä treenimatkasta keppien harjoittelu kiinni. Eilen lähdettiinkin purkamaan tilannetta siten, että pyysin veljeäni seisomaan keppirivistön päähän ihan vaan neutraalisti tönöttämään. Namialustankin laitoin vielä paikoilleen, mutta palkkasin koiran kuitenkin käteen sen suoritettua hienosti kepit. Pääsin eilen jo ottamaan namialustankin pois ja veljeni otti askeliakin taaksepäin. Häneltä tuli myös hyvä ehdotus siihen, miten saisin Riialle vauhtia vähän enemmän: rakennettiin sitten yksi hyppy keppien taakse ja lähetin sen hypyn kautta kepeille. Nyt sujui täydellisesti! Lopulta tein neljä toistoa vielä kokonaan ilman apuhenkilöä ja Riia oli sen verran saanut jo ideasta kiinni, että meni kepit ihan heittämällä. Tällä lailla sen kanssa on nyt edettävä, ehkä se siitä.

Näköjään hienosti onnistuin kuvat ottamaan niiltä kerroilta, kun se aloittaa väärältä puolelta. 

Toinen tapa purkaa tilanne olisi varmaan se, että jos olisi niitä ohjureita, laittaisi ne keppeihin ja juoksisi koiran kanssa pikkuhiljaa ohjureita poistellen. Mutta kun mulla ei kotona tietenkään ohjureita ole eikä meidän lähikentälläkään, niin mennään sitten näin. Toivottavasti saadaan homma toimimaan! Tänään sujui treenit ihan hyvin kokonaan ilman apuhenkilöä, paitsi näköjään sillä on hukassa se, kummalta puolelta kepit alkaa, jos etupalkkaajaa ei ole.

Meidän hieno tee se itse -aksarata. 

Olisiko kenelläkään hyviä vinkkejä tähän? Miten vahvistaa keppien aloitusta oikealta puolelta? Kannattaisiko sitä palkata siihen ekaan väliin vai treenaisinko ihan vain kahdella kepillä sitä aloitusta? 

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Koiran karvan ajaminen

Kesä ja helteet ovat täällä. Koiraharrastuksen paskinta aikaa, jos saan sanoa. Meillä on Riian kanssa ainakin molemmilla puhti lopussa hellesäällä. Riiaa kyllä ymmärrän hyvin: sillä on kaksinkertainen karva ja aluskarva vielä erittäin paksua. Helteellä se ei vaan jaksa treenata. Välillä tekisi mieli ottaa vaan joku trimmauslaite käteen ja vetää sen turkki alas, jotta se jaksaisi edes vähän enemmän. Pystyttäisiin edes pikkusen harjoittelemaan kesäaikaankin tokoa ja voitaisiin vaikka ilmoittautua kokeeseen. Agilityn treenaamisesta nyt puhumattakaan. Silti en kuitenkaan malta. Onhan sen turkki hieno ja pehmeä ja ihana. 

Eihän tämä turkki mikään maailman runsain ole, mutta selkeästi liian paksu jopa Suomen helteisiin. 
Turkin ajaminen muutenkin jakaa mielipiteitä koiraihmisten keskuudessa ja varsinkin tällaisten pitkäkarvaisten koirien rotupiireissä. Osa ajaa turkin alas ilman muuta joka kesä, kun taas toiset eivät voi hyväksyä sitä. Itse en ota kantaa siihen, onko siitä koiralle apua vai ei, koska minulla ei ole turkin ajamisesta mitään kokemusta. Vähän tekisi mieli kokeilla, mutta sitten se tarkoittaisi myös ehdotonta ei:tä myös kesän ja alkusyksyn näyttelyille. Ja suoraan sanottuna ajellut mittelit eivät itseasiassa edes miellytä omaa silmääni yhtään.

Teen kaikkeni treenipäivänä, että Riialla olisi helpompi olla, jos on kuuma: pidän treenihetket lyhyinä, pidän vettä koko ajan tarjolla, kastelen turkkia, käytän järvessä, jäädytän kostean pyyhkeen ja otan sen treeneihin mukaan jne. Silti fakta on se, että Riian auringonsietokyky on melkein nolla. Se ei jaksa mitään, jos lämpötila on yli +15. En tiedä, onko se yksilökysymys, vai onko nämä nyt taas näitä rodunvalintakysymyksiä. Pitääköhän seuraavaksi harrastuskoiraksi valita joku mahdollisimman vähäkarvainen rotu?

Onko teillä millaisia keinoja selviytyä koiran kanssa kesän helteistä ja lämpimistä treenipäivistä? Onko kokemusta mistään viilennystuotteista, kuten makuualustoista tai viilennyshuiveista? Onkohan niistä hyötyä pitkän turkin kanssa, kun eivät pääse kosketuksiin suoraan iholle?

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Näitä minä luen!


Suositukseni aktiivisista tai vähintäänkin mielenkiintoisista koirablogeista, joita itse tykkään lukea:


Blogin päätähtenä villakoira Heka. Aktiivista treenaamista mm. agilityn ja frisbeen parissa, kehonhuoltoa, eläinlääkärikammosta selviytymistä, koirakavereita, arjen askareita. Päivitystahti säännöllinen, tekstit hauskoja ja mielenkiintoisia sekä selkeitä ja huolella tehtyjä.

Päätähtenä australianpaimenkoira Ava, Riian kaikkien aikojen paras ystävä. Postaustahti säännöllinen, viimeaikoina harvemmin. Kirjoituksia treenaamisesta pääasiassa rallyn ja tokon osalta sekä näyttelyjuttuja ja mätsäreitä.

Entisen vakkarikouluttajamme Ellin blogi. Ei kovin säännöllinen kirjoittaja, mutta tekstit sitäkin mielenkiintoisempia ja asiantutevia erityisesti ammatikseen koiria kouluttavan asiantuntijaihmisen näkökulmasta. Omat koirat, jotka blogissa silloin tällöin seikkailevat, ovat kaksi australiankarjakoiraa ja malinois. Erittäin hyviä tekstejä koiran koulutukseen liittyen!

Blogi kahden tervuerenin ja saksanmetsästysterrierin elämästä. Paljon tekstejä omista treeneistä ja kisaamisesta, mutta jonkin verran myös asia- ja mielipidetekstejä. Postaustahti valitettavasti tällä hetkellä harvemmanpuoleinen, alkuvuodesta kuitenkin säännöllinen.

Turinoita cockerspanieli Lunan elämästä niin arjessa kuin kisoissakin. Treenaa tokoa ja nosea sekä näyttelyitä varten. Viimeaikoina kisamenestystäkin ainakin tokon puolella. Postaustahti säännölinen ja tekstit pitkiä ja hyvin kirjoitettuja. Myös paljon hyvänlaatuisia kuvia. 

Kahden austalianpaimenkoiran treeniblogi. Monipuolisia postauksia niin treenaamisesta kuin tavallisesta arjestakin. Toinen ausseista vielä suht nuori pentu, joten sen kasvusta ja oppimisesta on kiva lukea. Erittäin hyviä kuvia ja kiva ulkoasu tekevät blogista mielenkiintoisen seurata! Postaustahti säännöllinen/aktiivinen. 

Kolmen bordercollien treeni- ja kisablogi. Fizz oli tänä vuonna mukana Suomen tokomaajoukkueessa, joten tarinaa ihan arvokisoissa kisaamisestakin! Tokon lisäksi myös SM-tason agilityliitoa ja pk-lajeja. Postaustahti säännöllinen. 

Ihanat, ihanat, Taika ja Lumo, kleini ja mitteli. Kisaavat agilityssä ja treenaavat myös tokoa ja koiratanssia. Postauksia ilmestyy blogiin säännöllisesti noin kerran viikossa, viimeaikoina kuitenkin harvemmin. Blogin ulkoasu selkeä ja tekstit hyviä. Postauksissa aiheeseen liittyviä kuvia runsaasti. Mukana myös Top Teamissa tänä vuonna, joten erittäin hyviä postauksia agilityn treenaamisesta, myös videoita!

Pitkäkarvaisen collien aktiivista elämää. Lajeina toko, paimennus ja vesipelastus. Erittäin kauniita kuvia ja hyvää tekstiä. Blogin ulkoasu siisti ja tyylikäs. Postaustahti säännöllinen, reilu kerran viikkoon. Treenaamisen lisäksi myös asiatekstejä ja mielipiteitä.

Blogi lapinkoirien elosta. Agia, tokoa, rallya, koiratanssia, pk:ta ja paljon tavallista arkea. Treenaamista ja kisaamista. Päivitystahti säännöllinen, jopa aktiivinen. Kivoja kuvia ja kivoja tekstejä.

Nuoren aussien elämän alkutaipaleelta. Harrastuksina toko ja haku, tulevaisuudessa myös ehkä muita pk-lajeja. Siisti ulkoasu ja erittäin hienoja kuvia. Postaustahti säännöllinen. 

Novascotiannoutajan ja australianpaimenkoiranpennun elämää. Kirjoituksia arjesta ja treenaamisesta agilityn ja tokon parissa. Jonkin verran myös mätsäröintiä. Postaustahti suht aktiivinen. Hyvänlaatuisia ja isoja kuvia. 

Monipuolisesti harrastavan paimenkoiramix Viiman blogi. Erittäin hyväntuulisia tekstejä nuorelta kirjoittajalta. Kuvat ovat tämän blogin suola. Kauniita ja isokokoisia kuvia, joista tulee hyvä mieli. Postaustahti aktiivinen ja blogi kaikin puolin esteettisesti kaunis. Tekstit mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja. 

Cockeripennun elämää. Blogi on vasta alkutekijöissään, mutta jo nyt erittäin kaunis ulkoasultaan ja kaikin puolin selkeä. Blogissa treenaillaan ainakin tokoa, mutta saa nähdä mitä kaikkea pentu kasvaessaan alkaa harrastamaan! Tähän mennessä postaustahti säännöllinen kerran viikkoon. 

Tämä on minun listaukseni omista suosikkiblogeistani, joita seuraan säännöllisesti. Osassa postaustahti on tosiaan "vain" kerran viikkoon, joten lukulistalleni mahtuisi mieluusti uusiakin blogeja. Jos sinulla on blogi, tai tiedät jonkun hyvän blogin, olisi kiva, jos voisit linkata sen minulle! Koirablogeja ei voi olla koskaan liikaa luettavaksi! Lisäilen tälle listalle säännöllisesti uusia blogeja, jos alan lukemaan jotain. Listalta lupaan myös poistaa blogeja, jotka eivät päivity minun makuuni tarpeeksi usein. Listalla on kuitenkin pari blogisuosikkia, joita en poista, vaikka postaustahti olisikin harvemmanpuoleinen. Varoitan kuitenkin kuvaustekstissä, jos blogi päivittyy harvakseltaan. 




Tokoilua uudessa porukassa

Eilen ASK:lla oli tokon yhteistreenit. Mentiin Riian kanssa mukaan jo toista kertaa. Treeniporukka on pieni, mutta mukava ja ennen kaikkea taitava! Koirakoita oli eilen meidät mukaan laskettuna viisi kappaletta ja kentällä vierähtikin melkein kolme tuntia! Treeniporukassa koirat ovat tosiaankin taitavia ja suurin osa on käynyt kokeissakin. Osa tokossa, osa palveluskoirajutuissa, osa molemmissa. Meidät on otettu siellä hyvin vastaan ja tuntuu, kuin oltaisiin treenattu tuossa porukassa pitempäänkin. Pikkuisen on kuitenkin pieni olo siellä palveluskoirien keskellä, eilenkin mukana oli eräs mies erittäin taitavan rottweilerinsa kanssa. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että mitähän sekään ajattelee, kun kaivan autostani tuon pikkuisen pystykorvan. Mieskin kuitenkin totesi, että tuo pikkukoirahan päihittää hänen rotikkansa mennen tullen, joten alemmuuskompleksit onneksi katosivat aika pian. 


Riia kyllä pärjää porukassa taitotasoltansa oikein hyvin ja kukaan ei ole missään vaiheessa katsonut meitä alentuvasti. On se silti jännä, kuinka jotenkin omassa mielessään alentaa itsensä ja koiransa harrastajana noiden käyttösakujen ja rotikoiden alapuolelle. Ikään kuin niillä olisi suurempi oikeus olla kentällä treenaamassa ja olla hyviä. Ikään kuin minä tuhlaisin siellä treeneissä omaani ja toisten aikaa treenaamalla tuota seurakoiraani. Jännä ajatus, joka ei ikinä Jyväskylässä juolahtanut mieleenikään. Ehkä se juontaa juurensa siitä, että tiedän uuden kotiseutumme olevan vahvasti palveluskoirahenkinen. Täällä treenataan paljon nimenomaan pk-lajeja. Täällä tuollaiset perusspitzit ovat aina pelkkiä kotikoira, täällä tosiharrastajilla on noita käyttissakuja, aussieita, rotikoita ja boksereita. 


Nämä ajatukset on kuitenkin aivan täysin omassa päässäni, sillä jokainen treenaaja on tosiaankin vastaanottanut meidät mukaan ryhmään oikein lämpimästi ja jopa ihailevasti. Onhan pikkukoirani pirun taitava. 

Se niistä ajatuksista ja takaisin eilisiin treeneihin! Oli kiva huomata viime viikon nuuskuttelujen jälkeen, että osaa tuo karvapörrö taas keskittyäkin. Viime viikolla uusi paikka kiehtoi treenaamista enemmän ja se kulki enimmäkseen nenä maassa. Luonnonnurmikko, varsinkin noin hyvinvoiva sellainen, on meille uusi treenipohja, joten sekin toi oman lisähaasteensa treenaamiseen. Kuitenkin eilisistä treeneistä jäi todella hyvä maku suuhun. ASK:in puheenjohtajanakin toimiva Miia ehdotti meille uutta tekniikkaa merkinkiertoharjoitteluun, sillä Riialla on ollut vähän motivaation puutetta kyseisessä liikkeessä. Teemme nyt merkin kiertoa kahden lelun taktiikalla, eli lähetän Riian merkille, jonka takana avustaja vinguttaa Riian lelua. Merkin kierrettyään avustaja muka heittää lelun minua kohti, mutta minulla onkin toinen vastaava lelu taskussa ja se saa sen palkaksi tultuaan luokseni. Eilen tehtiin merkinkiertoa pari kertaa myös ilman leluja ja Riia on todella saanut lisää vauhtia liikkeeseen!


Ja eilen oli ruudun kannalta historiallinen päivä ja saan kyllä kaivertaa merkin jonnekin kiviseinään. Riia nimittäin suoritti eilen ensimmäistä kertaa täydellisen ruutuun lähetyksen kisapituudesta! Muistan, kun olin joskus puolitoista vuotta sitten tokovalmennuksessa Taitavilla tassuilla ja ihailin samaan aikaan treenaavia avokoirakoita, jotka suorittivat ruutua. Niin kaukaa ja niin tarkasti. Ja nyt oma koirani tekee samaan. Vitsi olen haljeta ylpeydestä! Enää meillä ei avoluokan liikkeistä mätä muuta kuin merkin kierto ja seuraaminen. Ei seuraamisessakaan kummempia ongelmia ole, kuin vain sitä kestoa siihen lisää. Pian päästään jo korkkaamaan avo! Tasan kahden viikon päästä olisi Ähtärissä koe, mutta sinne me ei taideta olla vielä menossa. Eihän me olla paikkaistumistakaan harjoiteltu kuin pari-kolme kertaa kokeenomaisesti. Todennäköisesti tähdätään Ähtäriin kokeeseen 26.8. Sitä ennen on kyllä pari potentiaalista koetta suht lähellä, jos alkaa aikaisemmin tuntua siltä, että oltaisiin jo valmiita. Mutta aika näyttää! Tänään meillä alkaa agivalmennus, joten senkin lajin pariin taas uudella intensiteetillä!


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kesälukemista?

Sain ihan valtavasti vinkkejä luettavista blogeista edelliseen vastaavaan postaukseen. Nyt siis kysyn taas, olisiko kenelläkään lukijoista suositella seurattavia blogeja? Erityisesti koirablogit kiinnostavat. Oma kiinnostukseni blogia kohtaan loppuu aika nopeasti, jos päivitystahti on luokkaa kerran-pari kuukaudessa. Parasta olisi, jos blogia päivitettäisiin vaikka useamman kerran viikossa. Tällä hetkellä kiinnostaa eniten treenausjutut agilityn, tokon ja pk-lajien osalta. Siinäpä onkin oikeastaan kriteerini hyville blogeille!

Uusien luettavien blogien löytäminen on melko työlästä. Googlettamalla avainsanoja voi löytää tietynlaisia blogeja, mutta rasittavaksi sen homman tekee se, ettei niistä haun tuloksiksi nousseista blogeista voi tietää, ovatko ne jo kuolleita blogeja ja koska ne on viimeksi päivitetty. Olen nyt pari päivää taas uutta luettavaa yrittänyt googlailla ja välillä sieltä nouseekin kiinnostavia blogeja. Mutta sitten huomaankin, että ne on päivitetty viimeksi viime vuonna tai 2014 tai 2012. Haluan lukea blogeja, joihin tulee uutta ja ajankohtaista tekstiä tässä ja nyt! Koirablogeja on yritetty saada useammalta taholta saman "portaalin" tai nettisivun alle, mutta valitettavasti nämäkin yritykset ovat jääneet puolitiehen: sivuja ei päivitetä, eli uusia blogeja ei lisätä ja listoilla roikkuu jo kuolleiksi julistettuja blogeja. Vähän ärsyttävää, vaikkakin ymmärrettävää: melko iso työ harrastusmielessä tehtäväksi!



Voisin kuitenkin itse koota jonkinlaista listaa (omasta mielestäni) hyvistä ja seurattavan arvoisista koirablogeista ja kiinnittää vaikka tuohon sivupalkkiin sen postauksen. Sitä voisin sitten yrittää myös parhaani mukaan päivitellä ja ylläpitää. Eli nyt,jos tiedät hyviä ja seurattavan arvoisia koirablogeja, niin ole hyvä ja pistä kommenttiin linkki! Kriteerinä siis ainoastaan blogin aktiivinen päivittäminen, treeniaiheisista postauksista plussaa!

lauantai 17. kesäkuuta 2017

SM-kisafiilistelyt (ja MM)

Agilityn SM-kisojen ensimmäinen virallinen päivä. Eilen tuli jo tuijoteltua livestreamia Lappeenrannasta normikisojen osalta ja tänään sitten joukkueSM-kisoja. Pääasiassa katselen minejä, joka on itselle mieluisin ja kiinnostavin luokka tietenkin oman koiran ja rodun takia, mutta myös osallistujien runsaan rotuvaihtelun sekä tuttujen kilpailijoiden takia. Katselen kuvia kisoista myös Instagramin ja Facebookin kautta eikä voi muuta kuin huokailla sitä tunnelmaa, riemua ja yhteenkuuluvuutta, mikä kuvista huokuu! Kunpa jonain vuonna pääsisin tuonne itsekin! Mielelläni olisin mennyt katsomaankin kisoja jo tänä vuonna, mutta Lappeenranta on vähän turhan kaukana täältä puolelta Suomea tarkasteltuna. 

Suuri toiveeni on aina ollut ja on yhä kisata jonkin lajin SM-kilpailuissa koirani kanssa. Todennäköisesti ensimmäisenä se tulee olemaan mahdollista agilityn tai tokon osalta, niitä lajeja kun tällä hetkellä treenaamme. Tokon SM-kisoihinhan voi periaatteessa osallistua melkein kuka vain, mutta olisi se hienoa jonain päivänä saavuttaa vaadittavat nollat agilityn SM-kisoihin pääsemiseksikin. 

Tuo tunnelma ja riemu on tuolla kisoissa on niin käsinkosketeltavissa. Olisi hienoa jonain vuonna pakata auto jonkun seurakaverin kanssa ja ajaa kisapaikalle viettämään viikonloppua mahtavan lajin, koirien ja kavereiden parissa. Mikään ei kuulosta minusta paremmalta tavalta viettää viikonloppua! Kisat ovat aiheuttaneet itsessäni myös pienen koirakuumeen - taas. Osittain myös siksi, että kun Riia väsyy niin kovin äkkiä, niin olisi hirveen kivaa ja kätevää, jos olisi kaksi koiraa, joiden välille treeniajan voisi jakaa. Mutta pitää iskeä mietintämyssy syvemmälle päähän ja koittaa päättää, minkä rotuisen kaverin sille haluaisin...

Agility on kuitenkin ihan paras laji. Se ja toko ovat tasavertaisia lemppareitani ja molemmissa on omat hyvät puolensa. Olisi mahtavaa pystyä treenaaman agilityä elämässään niin paljon, että olisi jonain päivänä ainakin Suomen huipulla. Se on niin täydellistä ohjaajan ja koiran yhteispeliä. Tarkkoja ohjauksia, nopeutta, keskittymistä ja oikeiden ratkaisujen tekemistä. Agilityssä kisaaminen on myös rennompaa kuin tokossa: aksassa jokainen saa hylkyjä joskus. Aina ei voi onnistua ja jokainen tekee joskus vääriä ohjausratkaisuja. Radalla kuitenkin ollaan ja mennään se puoli minuuttia: siinä ajassa ei ehdi ajatella mitään. Siinä vaan mennään! 


Mutta toko on huippulaji myöskin: rakastan sitä, kuinka siinä viilataan pilkkua liikkeiden kanssa: aina voi olla suorempi, nopeampi ja terävempi. Liikkeet monimutkaistuvat ja vaikeutuvat, mitä ylempiin luokkiin mennään ja on ihana miettiä, miten minkäkin liikkeen koiralle opettaisi. En luopuisi senkään lajin harrastamisesta ja mielelläni katsoisin sitäkin livenä tänä viikonloppuna! Nyt nimittäin kisataan myös tokon MM-kisat Belgiassa. Valitettavasti niiden kisojen live stream on maksullinen, joten niitä kisoja olen päässyt seuraamaan vain sosiaaliseen mediaan päivittyvien tulosten kautta. Viimeisimpien päivitysten mukaan Suomen joukkue on johdossa erittäin kovalla pistesaaliilla. Ja palkintopalleille päätyi tälle päivälle peräti kaksi suomalaista!

Tämä viikonloppu on siis arvokisojen huippuaikaa. Ihan vähän vaan käy sääliksi kilpailevat koirat: eikö kisoja voitaisi järjestää johonkin muuhun aikaan kuin keskellä kesää ja pahimpia helteitä? Toisaalta uskon vakaasti, että kisapaikoilla on koirien jäähdytys pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi: en muista kummista kisoista kuva oli, mutta kisapaikalle oli pystytetty "koirakylpylä", jossa sai koiraansa uittaa pesuvadissa! Ja toisaalta, parempi ehkä kuumuus, kuin vaikkapa jäinen maa ja 30 astetta pakkasta. Kunhan ihmiset vain muistaisivat olla jättämättä niitä koiria kuumiin autoihin hetkeksikään!

torstai 15. kesäkuuta 2017

Riian kotiutuminen

Me ollaan asuttu täällä uudessa kodissa nyt jo pari viikkoa. Ennen tätä koimme Riian kanssa yhden muuton aikoinaan Jyväskylän sisällä. Tuolloin Riialla ilmeni muuton jälkeen eroahdistusta, vahtihaukkumista ja hermostuneisuutta, ennen kuin se sitten lopulta kotiutui uuteen asuntoon. Tällä kertaa Riia on kotiutunut yllättävän nopeasti. Kotiutumista on toki aivan varmasti helpottanut se, että paikka on Riialle jo entuudestaan tuttu: kyseessähän on lapsuudenkotini, jossa ollaan vierailtu paljon, kun äiti tässä vielä asui. Riia on myös etukäteen ollut jonkin verran talossa yksinään, joten yksinolonkaan suhteen ei ole tiettävästi kummepia ongelmia ollut. Tosin mistäpä me ongelmista tiedettäisiin, kun ei meillä ole seinänaapureita kertomassa!


Jonkun verran uusi äänimaailma on kuitenkin herättänyt Riiassa vahtivietin hyvin ärsyttävällä tavalla. Meidän talossamme esimerkiksi peltikatto pamahtelee ja saunan kolahdukset ja kohahdukset kaikuvat hassusti makkariimme. Näille äänille Riia ainakin toistaiseksi vielä pöhisee. Lisäksi ovemme on käynyt tässä kahden viikon aikana melko tiheään tahtiin ja me itse tai joku sukulainen vain kävelee sisälle (ei siis soita ovikelloa), joten Riia yllättyy sen verran, että tulijaa pitää tervehtiä huutokonsertolla varmuuden vuoksi. 

Hiuksia saadaan repiä vielä myös pihalla, enkä usko, että se siitä miksikään muuttuu: Riia haukkuu hyvin satunnaiset ohikulkijat, pihaan ajajat, pihalla käyvät vierailijat jne. Eli siis kaiken mahdollisen. Mutta sehän on toisaalta sen työtä ja osittain rotuvalintakysymys, joten minkäs teet.

Riia vahtivuorossa.
Riia saa juosta täällä lähes koko ajan irti. Se nauttii kuljeskelusta pihalla, heinän syömisestä ja lintujen perässä juoksemisesta. Se pelaa itseksensä jalkapallolla tai J:n kanssa kopittelee frisbeellä. Se käy joka päivä uimassa, myllää peruna- tai heinäpellolla ja nauttii isoäitini tarjoamista herkuista. Päivisin, jos se on sisällä, se istuu usein olohuoneen ikkunan ääressä vahtimassa takapihalla ruokaa etsiviä räkättejä ja harakoita. Iltaisin meidän tarvitsee enää vain päästää se ulos tekemään tarpeensa omatoimisesti ja se tulee sen jälkeen heti takaisin: se tietää jo, että huomenna on uusi päivä maalla, eikä vapaana juokseminen loppunut vielä tähän. 

Yksi onnellinen maalaiskoira. 

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Asiat järjestyy?

Meillä alkaa olla tekemistä treenien parissa enemmän, kuin uskalsin toivoakaan. Me ollaan Riian kanssa päästy agilityvalmennukseen, joka jatkuu halutessamme vaikka talvenkin yli, sillä valmennusta varten Koirakoulu Raiku meinaa vuokrata hallin! Valmennus alkaa 21.6. Tämän lisäksi Raikun kentälle tulee heinäkuussa vieraileva agilitykouluttaja/valmentaja koirakoulu Koiranasin Vilma. Hänen koulutukseensa ilmoittauduin Riian kanssa tietenkin heti. 

Käytiin kokeilemassa tänä aamuna myös Raikun sisäkoulutustilaa, jossa olisi tarkoitus treenailla tokoa tulevaisuudessa niin paljon, kuin ehditään ja jaksetaan. Koirakoulu Raikun tilat on rakennettu tosiaan vanhaan kyläkouluun, joten sokkeloinen tila ei ole ehkä mikään kaikista paras mahdollinen tokoiluun, mutta ihan kelvollinen. Raikulta löytyy myös koiratarvikemyymälä sekä lainattavaksi erilaisia tokovälineitä, rallykyltit, trimmauspöytä ja tasapainotyynyjä. 






Tänään Riialla oli kyllä todella huono treenipäivä. En tiedä johtuiko uudesta tilasta ja sen aiheuttamasta hämmennyksestä (en halunnut antaa sen yhtään tutkia uutta tilaa, vaan alettiin heti hommiin) vai mistä, mutta se oli ihan ulapalla. Otettiin aluksi merkin kiertoa, joka ei onnistunut ollenkaan. Ruudussa se taas tarjosi merkin kiertoa. Jäävissä jätätti ja perusasennot tuli vinoon. Kuono kulki maata pitkin ja koira seilasi ympäri huonetta. Jouduin heittämään sen kerran koulutustilasta poiskin, kun ei meinannut keskittymiskykyä löytyä. Otettiin kuitenkin alun takkuilujen jälkeen pikku breikki, vein sen ulos ja käytin tarpeillaan, ennen kuin palattiin takaisin sisälle. Tauon jälkeen sujuikin jo vähän paremmin; vahvistin ruutua targetilla muutaman kerran ja se alkoi jo sujua. Palkitsin jäävien seuraamisesta, harjoittelimme suoria perusasentoja ja kokeilimme merkin kiertoon eriväristä tötsää. Minulle tuli nimittäin tunne, ettei se erottanut keltaista tötsää violetilta pohjalta. 

Avon liikkeistä jäi pääasiassa huono maku, hyppy ja nouto tosin onnistuivat kyllä. Harjoittelimme kuitenkin myös metallikapulan noutoa sekä ihan uutta juttua, eli luoksetulojen pysäytystä. Siitä varsinkin jäi tosi hyvä fiilis, kun Riia hoksasi sen niin nopeasti. Tietenkin vielä, kun ekaa kertaa sitä treenattiin, niin käytössä oli vielä sekä käsimerkki että käsky, kun muistaakseni vain toista saa sitten kokeessa käyttää. Aika näyttää, kumpi meille jää, mutta positiivista on se, ettei liikkeen opettaminen näytäkään olevan ollenkaan niin vaikeaa, kuin aikaisemmin ajattelin. 


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Miljoona koira 2017

Tänään oli näyttelypäivä, joka koitti sateisena ja harmaana. Jouduin lähtemään näyttelyyn yksin, joten otin mukaani vain välttämättömimmät. Häkkikin sai siis auttavien käsien puutteen takia jäädä tällä kertaa kotiin, vaikka siitä olisi todella ollut hyötyä koiran kuivana pitämisessä. Huomasi muuten, ettei olla näyttelyissä turhan paljoa pyöritty: olin aivan kokonaan unohtanut tulostaa näyttelynumeromme ja aamulla oli vielä pikku ruljanssi, kun piti keksiä, millä sen saa tulostettua ja missä, kun meidän tulostimesta oli muste loppu ja kirjastotkin ovat kiinni sunnuntaisin. Onneksi isäni luota löytyi apu: ajoimme siis sen kautta näyttelypaikalle ja saimme tulostettua numerolapun siellä.


Paikan päällä olimme yhdentoista maissa ja kehässä olivat menossa vasta kleinit. Jouduimme siis odottelemaan sateessa jonkin aikaa, mutta onneksi näyttelyalueelta löytyi paljon tuttuja, jotka pitivät meille seuraa. Lopulta päästiin kehään pyörähtämään. Tuomarina oli Tapio Kakko, joka käsitteli ujoa ja miehiä arkailevaa Riiaa kauniisti ja ystävällisesti. Jäi itselle tosi hyvä mieli mm. siitä, kun hän olisi juoksuttamisien jälkeen tullut tarkistamaan vielä pohjavillan Riialta, mutta maassa Riia väisti (mittelithän katsotaan pöydällä, eikä meillä ole ikinä tullut vastaan vastaavaa tilannetta, jossa tuomari haluaisi tutkia koiraa vielä maan tasalla), joten Kakko pyysi minua nostamaan Riian uudelleen pöydälle. Hän tutkikin Riian sitten uudelleen läpikotaisin ja rauhallisesti silitellen ja sanoi, että haluaa antaa koiralle hyvän kokemuksen. Tämän jälkeen Riia kuitenkin oli apeana ja roikotti häntäänsä seisotuksessa. Tuomari pyysi minua pyöräyttämään sitä pari kertaa ja kun se häntä ei siitäkään noussut, hän pyysi juoksuttamaan ympyrän, jolla saatiinkin häntä takaisin selän päälle. 

Tuomari oli myös siitä hyvä, että laajan kirjallisen arvostelun lisäksi hän kertoi minulle, mitkä Riiassa on "vikana" ja hän vertaili ääneen myös kilpailuluokassa koiria keskenään ja kertoi, miksi Riia oli huonompi, kuin toinen avoimen luokan narttu. Lisäksi hän kertoi myös, miksi avoimen luokan voittanut narttu ei saanut SA:ta ja lopuksi vielä kiitti meitä kädestä pitäen käynnistä. Kaikin puolin siis erittäin hyvä kokemus tästä tuomarista. 


Riian tulos tästä näyttelystä oli siis EH AVK2. Arvostelu kuuluu näin:
Keskikokoa kookkaampi, hieman pitkärunkoinen narttu. Oikeailmeinen pää, joka voisi hieman täyttyä silmien alta. Kookkaat korvat. Hieman voimakkaasti kulmautunut. Kokoon sopiva raajaluusto. Hieman litteät etukäpälät. Liikkuu sivulta pitkällä askeleella, edestä turhan leveästi. Pehmeä peitinkarva, pohjavillaa saisi olla enemmän. Hyvä hännänkiinnitys. Miellyttävä luonne ja hyvä esiintyminen.

Kuulostaa siis ihan Riialta. Siitä aina sanotaan, että se on kookas ja vähän pitkä. Ilmettä ja päätä kehutaan aina, mutta korvista tulee huomautusta. Hännän kiinnityksestä se saa myös aina kehuja. Ja itselleni ainakin tärkein kohta on tuo viimeinen lause: että koira vaikuttaa tuomaristakin miellyttävältä luonteeltaan ja se esiintyy edukseen. Uutta tässä arvostelussa oli nuo litteät etukäpälät, niistä ei ole aikaisemmin sanottu, eikä myöskään pään täyttymistä silmien alta. Pitkästä askelluksesta on muistaakseni joskus ennenkin sanottu, mutta en tiedä onko se kehu vai moite tällä rodulla. Pehmeä peitinkarva oli myös uusi juttu, aikaisemmin Riian karvaa on kehuttu oikeanlaatuiseksi. Johtuikohan pehmeyden tunne kosteudesta? Karvanpuutteesta huomauttaminen ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä.

Joka tapauksessa, ihan ok reissu. Saa nähdä, minne mennään seuraavan kerran. Tämä oli nyt Riian kolmas EH putkeen ja allekirjoitan kyllä sen arvion tämän koiran kohdalla ihan täysin. Onhan se ERIjäkin saanut, mutta taitaa se olla nyt vakiintunut tuohon EH:hän. Ehkä sitä huvin vuoksi taas käyttää jossain sopivan paikan tullen, mutta tälle vuodelle tai ainakin kesälle on meidän näytelmät taputeltu tällä erää. Ehkä jonnekin pieneen ryhmikseen seuraavan kerran. 

torstai 8. kesäkuuta 2017

Mun "Summer Bucket List" eli tavoitteet kesälle

Tää tulee ehkä vähän myöhässä, kun kesä on jo pari viikkoa sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! 


Paljon uintia!
Uiminen on erittäin hyvää liikuntaa varsinkin kesän helteillä. Sitä aiomme tehdä mahdollisimman paljon ja mieluusti koirakavereiden kanssa!

Pentutapaamisia!
Kahdella kaverillani on täällä koiranpentu/pentuja, joten heitä aiomme tavata paljon. Eilen kävimmekin tapaamassa schapendoes-vauva Merriä ja Merrin alku-ujostelujen jälkeen leikit sujuivatkin näiden kahden välillä oikein hyvin. 

Tokoa!
Ehdottomasti yritämme päästä  Riian kanssa paikallisen koirakerhon tokotreeneihin mukaan. Puhuimme myös eilen kaverini kanssa siitä, että voisin auttaa häntä oppimaan tokon saloja ja pyytää mukaan myös tämä toinen pennunomistajakaverini, yhteinen ystävämme, joka toimiikin jo paikallisessa koirakerhossa koiriensa kanssa. Lisäksi toivoisin kovasti pääseväni myös jonkun kouluttajan oppeihin tokossa. Ehkä voisin matkata vaikka Tampereelle oppimaan uutta. 



Kesälomareissu tai reissuja!
Ollaan joka kesä käyty Riian kanssa ainakin Tampereella ja sinne voisimme matkata myös tänä kesänä. Olisi kyllä mahtavaa mennä myös jonnekin paikkaan, jossa voisi käydä treenailmassa tokoa tai agilityä samalla reissulla. Mutta luultavasti ainakin sukulaisten/ystävien luokse matkustamme Riian kanssa myös tänä kesänä. 

Miljoona Koira!
Me oltiin viime vuonna Miljoona Koirassa ja mennään sinne myös tänä vuonna - tulevana sunnuntaina. 

Aksakunnon kasvattaminen!
Tämä liittyy minun kuntooni, ei Riian. Tarkoituksenani olisi alkaa treenaamaan ratakestävyyttä, eli nopeutta, räjähtävyyttä ja maitohappojen sietokykyä paremmaksi. Nuo maitohapot on useammassa startissa minulle se ongelma, sen huomasin möllikisoissa. Eli jaksan kyllä helpostikin juosta radan alusta loppuun täysiä, mutta toinen starttikin lähtee jo vähän nihkeästi, kun lihakset ovat keränneet niin paljon maitohappoja. Eli räjähtävyyttä ja lihaskestävyyttä olisi tänä kesänä tiedossa. 


Ratsastaminen!
Koirien jälkeen lempieläimeni on hevonen ja harrastin ratsastusta ala- ja yläasteen vaihteessa muutaman vuoden ajan. Yläasteen loppupuolella ratsastaminen jäi, mutta olen siitä asti kaivannut takaisin satulaan. Suuri haaveeni olisi voida aloittaa ratsastus uudelleen täällä kotipaikkakunnalla.

Perunan viljely!
Ja kaikkien muidenkin vihannesten. Minulla oli viime kesänä Jyväskylässä vuokrapalsta, mutta tänä vuonna vihannekset saavatkin kasvaa omassa maassa - jos kasvavat.

Nauttiminen!
Ennen kaikkea aion nauttia kesästä. Pitkistä, valoisista illoista, linnunlaulusta ja hyttysistäkin. Ihanaa voida viettää kesä maalla. Ja onneksi on koko pitkä kesä vielä edessä ennen työelämää. Vaikka tavallaan odotan jo sitäkin innolla. 

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Uutta kotikenttää testaamassa

Otettiin ja lähdettiin Riian kanssa kokeilemaan Koirakoulu Raikun kenttää Mäyryyn. Kenttä on meidän lähin agilitykenttämme ja sijaitsee uutta kotiamme noin vartin ajomatkan päässä. Itse kenttä oli ihan ok, kivituhkapohjainen ja aidattu alue. Estekalustossa olisi hieman parantamisen varaa: kentällä oli vain yksi vanha putki ja siihen maailman painavimmat painot, joissa oli kaiken lisäksi reikiä. Hypyistä oli kannattimet otettu irti ja heitelty ilmeisesti ihan summamutikassa kasaan, jossa esteet olivat säilytyksessä. Tarpeeksi monen kannattimen löytäminen otti siis oman aikansa. Puomi, keinu, A-este ja kepit olivat kuitenkin hyvässä kunnossa ja suht uuden näköisiä. 


Rakensin kentälle pätkän eräästä ykkösluokan kisaradasta, jonka löysin ratapiirrokset-ryhmästä Facebookista. Radanpätkään kuului hyppysuora sekä pari kaarretta. Riia totteli ohjausta hyvin ja paineli lujaa ja innokkaasti. Siitä huomasi, että aksatreenit olivat oikein tervetullutta vaihtelua muuttorumpalle. Käytiin Riian kanssa läpi hyppysuoralle lähettämistä, joka takkuili taannoisissa möllikisoissa. Se meni oikein hyvin sekä etupalkalla että kädestäni tulevalla lelupalkalla. Otettiin myös putkikulmia sekä keppejä. Kepit ovat kehittyneet jo niin pitkälle, ettei Riia tarvitse ohjureita ollenkaan ja osaa hakeutua hyvin oikeaan esteväliin, jos ohjaan sen tarpeeksi huolellisesti. Teimme myös pari kertaa ilman etupalkkaa siten, että palkka tulee minulta. Sitä pitää harjoitella paljon enemmän, jotta jonain päivänä saataisiin kepit ratakuntoon. Keppien aloittamista esteen kautta täytyy myös harjoitella jatkossa. 



Sää oli kohtalaisen lämmin ja ilma aika painostava. Kenttävaraus olisi ollut puolitoista tuntia, mutta Riia alkoi hyytyä aika nopeasti ja se pyrki pääsemään suojaan auringolta, joten vein Riian autoon viilentymään (ilmastointiin). Sillä aikaa keräsin itse esteet pois. Lopuksi otettiin vähän tokoa, harjoiteltiin seuraamista sekä jäävien seuraamista. Riia on alkanut ennakoimaan jääviä niin, että alkaa jätättää, jos käskyä ei tule. Niinpä otimme usean jäävien seuraamispätkän ilman käskyä jäädä. Minulla on siis tosiaan eri käskyt jäävien seuraamiseen ja normiseuraamiseen. Sehän ongelma siinä juuri on, että koira tietää, että käsky jäädä on tulossa, joten se alkaa ennakoimaan sitä. Pitää kuitenkin aina huomauttaa sille siitä ja kutsua seuraamiseen uudelleen sekä muistaa myös vahvistaa hyvää seuraamisasentoa palkkaamalla siitä.  Eri käskysanan hyvänä puolena koen sen, että koira tietää, mitä odottaa ja osaa reagoida käskyyn nopeasti ja meillä onkin jäävät liikkeet erittäin napakat ja terävät. 


Juhannusviikolla aloitamme muuten koirakoulu Raikussa agilitykurssin, joka on ihan ratavalmiille koirakoille. Pääsemme todennäköisesti siis harjoittelemaan ensimmäistä kertaa kunnon ratoja, joka toivottavasti käsittää ihan kaikki mahdolliset esteet. Sitä odottelessa emme varmaan juuri agilityä nyt treenaile, koska se on selvästi Riialle liikaa näillä keleillä. 

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Koirarotuhullun toimistohommat

Minä olen tilannut Koiramme-lehteä vuodesta 2005 yhtäjaksoisesti. Jokaikisen lehden olen säästänyt siitä asti yhdestä syystä: luen lehtien rotuesittelyjä kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan. Minä rakastan koirarotuja ja niistä opiskelemista, niistä tietämistä ja myös niistä haaveilua. Sen takia olen säästänyt kaikki 12 vuoden ajalta minulle tulleet Koiramme-lehdet. Muuton yhteydessä kuitenkin totesin, että lehtiä on jo ihan liikaa. Niitä oli yksi matkalaukullinen, viisi kansiollista ja kaksi Ikea-kassillista. No, kyllä ne tänne uuteen taloomme kulkeutui, mutta täällä aloitin hävittämisoperaation. En kuitenkaan aio hävittää minulle tärkeitä rotuesittelyjä, vaan päätin ottaa ne talteen. Revin rotuesittelyt lehdistä irti ja pistin kansioon aakkosjäjestykseen ja roturyhmittäin. Minulle on kasaantumassa siis aivan ihana, oma, kattava koirakirja. Nyt täytyisi päästä vain mappiostoksille, sillä yksi ei näköjään riitä.

Mapittamatta olevat rotuesittelyt ovat tässä kasassa odottamassa vielä lehdistä irroittamista.
Ehkä kaksi kolmasosaa rotuesittelyistä mapitettuna!
Mapitetut FCI1:n rodut tällä hetkellä


Rakastan lueskella rotuesittelyjä! En meinaa millään malttaa pitää sormiani erossa tästä hienosta rotukirjastani. Koiramme-lehdessä on aina erittäin kattava esittely jostain koirarodusta. Artikkelia varten on mm. haastateltu rodun harrastajia ja kasvattajia ja niissä käydään läpi niin rodun historiaa, alkuperäistä käyttötarkoitusta, nykyistä käyttöä, luonnetta, tuloksia ja omistajien kokemuksia. Minulle tulee aina silloin tällöin tunne, että haluan jonkun tietyn rotuisen koiran ja lähes aina minulta kätevästi löytyy rotuesittely siitä. Jos lasketaan, että minulle on tasan 12 vuotta tullut Koiramme-lehti (vanhin numeroni taisi olla 6/05) ja joka vuosi se ilmestyy 10 kertaa. Lähes jokaisessa on rotuesittely, tähän mennessä on tullut vastaan vain kaksi lehteä, jossa rotuesittelyä ei ollut. Minulla on siis noin 120 rodusta esittelyt ja koko ajan tulee lisää! 

En tiedä kiinnostaako teitä muita koiraihmisiä rodut yhtä paljon kuin minua, mutta itselleni nämä rotuesittelyt on oikeita aarteita! Nämä rotuesittelyt ja niiden säästäminen on yksi salaisuuteni, joiden avulla tiedän koiraroduista niin paljon. Olen aina ollut erittäin kiinnostunut kaikista roduista ja etsinyt niistä mahdollisimman paljon tietoa netistä ja erilaisten dokumenttien avulla. Tällainen rotuesittelymappi on rotufanin unelma!