Miljoona koira 2017

Tänään oli näyttelypäivä, joka koitti sateisena ja harmaana. Jouduin lähtemään näyttelyyn yksin, joten otin mukaani vain välttämättömimmät. Häkkikin sai siis auttavien käsien puutteen takia jäädä tällä kertaa kotiin, vaikka siitä olisi todella ollut hyötyä koiran kuivana pitämisessä. Huomasi muuten, ettei olla näyttelyissä turhan paljoa pyöritty: olin aivan kokonaan unohtanut tulostaa näyttelynumeromme ja aamulla oli vielä pikku ruljanssi, kun piti keksiä, millä sen saa tulostettua ja missä, kun meidän tulostimesta oli muste loppu ja kirjastotkin ovat kiinni sunnuntaisin. Onneksi isäni luota löytyi apu: ajoimme siis sen kautta näyttelypaikalle ja saimme tulostettua numerolapun siellä.

Paikan päällä olimme yhdentoista maissa ja kehässä olivat menossa vasta kleinit. Jouduimme siis odottelemaan sateessa jonkin aikaa, mutta onneksi näyttelyalueelta löytyi paljon tuttuja, jotka pitivät meille seuraa. Lopulta päästiin kehään pyörähtämään. Tuomarina oli Tapio Kakko, joka käsitteli ujoa ja miehiä arkailevaa Riiaa kauniisti ja ystävällisesti. Jäi itselle tosi hyvä mieli mm. siitä, kun hän olisi juoksuttamisien jälkeen tullut tarkistamaan vielä pohjavillan Riialta, mutta maassa Riia väisti (mittelithän katsotaan pöydällä, eikä meillä ole ikinä tullut vastaan vastaavaa tilannetta, jossa tuomari haluaisi tutkia koiraa vielä maan tasalla), joten Kakko pyysi minua nostamaan Riian uudelleen pöydälle. Hän tutkikin Riian sitten uudelleen läpikotaisin ja rauhallisesti silitellen ja sanoi, että haluaa antaa koiralle hyvän kokemuksen. Tämän jälkeen Riia kuitenkin oli apeana ja roikotti häntäänsä seisotuksessa. Tuomari pyysi minua pyöräyttämään sitä pari kertaa ja kun se häntä ei siitäkään noussut, hän pyysi juoksuttamaan ympyrän, jolla saatiinkin häntä takaisin selän päälle. 

Tuomari oli myös siitä hyvä, että laajan kirjallisen arvostelun lisäksi hän kertoi minulle, mitkä Riiassa on "vikana" ja hän vertaili ääneen myös kilpailuluokassa koiria keskenään ja kertoi, miksi Riia oli huonompi, kuin toinen avoimen luokan narttu. Lisäksi hän kertoi myös, miksi avoimen luokan voittanut narttu ei saanut SA:ta ja lopuksi vielä kiitti meitä kädestä pitäen käynnistä. Kaikin puolin siis erittäin hyvä kokemus tästä tuomarista. 

Riian tulos tästä näyttelystä oli siis EH AVK2. Arvostelu kuuluu näin:

Keskikokoa kookkaampi, hieman pitkärunkoinen narttu. Oikeailmeinen pää, joka voisi hieman täyttyä silmien alta. Kookkaat korvat. Hieman voimakkaasti kulmautunut. Kokoon sopiva raajaluusto. Hieman litteät etukäpälät. Liikkuu sivulta pitkällä askeleella, edestä turhan leveästi. Pehmeä peitinkarva, pohjavillaa saisi olla enemmän. Hyvä hännänkiinnitys. Miellyttävä luonne ja hyvä esiintyminen.

Kuulostaa siis ihan Riialta. Siitä aina sanotaan, että se on kookas ja vähän pitkä. Ilmettä ja päätä kehutaan aina, mutta korvista tulee huomautusta. Hännän kiinnityksestä se saa myös aina kehuja. Ja itselleni ainakin tärkein kohta on tuo viimeinen lause: että koira vaikuttaa tuomaristakin miellyttävältä luonteeltaan ja se esiintyy edukseen. Uutta tässä arvostelussa oli nuo litteät etukäpälät, niistä ei ole aikaisemmin sanottu, eikä myöskään pään täyttymistä silmien alta. Pitkästä askelluksesta on muistaakseni joskus ennenkin sanottu, mutta en tiedä onko se kehu vai moite tällä rodulla. Pehmeä peitinkarva oli myös uusi juttu, aikaisemmin Riian karvaa on kehuttu oikeanlaatuiseksi. Johtuikohan pehmeyden tunne kosteudesta? Karvanpuutteesta huomauttaminen ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä.

Joka tapauksessa, ihan ok reissu. Saa nähdä, minne mennään seuraavan kerran. Tämä oli nyt Riian kolmas EH putkeen ja allekirjoitan kyllä sen arvion tämän koiran kohdalla ihan täysin. Onhan se ERIjäkin saanut, mutta taitaa se olla nyt vakiintunut tuohon EH:hän. Ehkä sitä huvin vuoksi taas käyttää jossain sopivan paikan tullen, mutta tälle vuodelle tai ainakin kesälle on meidän näytelmät taputeltu tällä erää. Ehkä jonnekin pieneen ryhmikseen seuraavan kerran.