keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Katseet ensivuoteen

Kyllä alkaa olla ajatukset hyvin pitkälti jo vuodessa 2016. Tuleva vuosi tulee varmasti olemaan jännitävä ja toiminnantäyteinen, sillä meillä on jo aika paljon suunnitelmia ainakin alkupuoliskolle vuodesta. Loppuvuosi sitten varmaan menee sen mukaan, kuinka meille näyttelyissä, kokeissa ja harrastuksissa käy kevään aikana.

Ensimmäisenä suuntaamme maaliskuussa Korpilahdelle ryhmänäyttelyyn. Maaliskuussa on tiedossa myös tokokoe, jos vain sinne suinkin uskallamme mennä ja mahdumme mukaan. Tosi moni muukin tuttu koiraharrastaja Jyväskylästä on suunnitellut tulevansa sinne kokeeseen, joten saa nähdä, kuinka sinne mahtuu... Seuran omat jäsenet ovat tietenkin etusijalla.


Seuraava näyttely meillä tulee olemaan Tampereen KV vappuviikonloppuna. Riian kasvattaja kysyi meitä jo kasvattajaryhmäänkin esiintymään, jonne tietenkin mielellämme menemmekin. Olemme suunnitelleet Riian parhaan koirakaverin, australianpaimenkoira Avan omistajan kanssa reissua sinne Tampereen koiranäyttelyyn, sillä ryhmät 1 ja 5 ovat samana päivänä, eli sunnuntaina. Siitä tulee kyllä tosi kivaa! Täytyy vaan vielä miettiä sitä, olisimmeko siellä yötä, vai olisiko se vain päiväreissu.



Olen suunnitellut osallistuvani myös ehkä Seinäjoen ryhmänäyttelyyn toukokuussa ja Jämsän kansalliseen kesäkuun alussa. Mutta näihin osallistuminen riippuu kyllä täysin siitä, kuinka Korpilahdella ja Tampereella menee, eli jos Riia saa vaikka vaan jotain H:ta molemmista, eikä kauhean hyvää arvostelua, niin sitten ei välttämättä mennä. Mutta Tuuriin ajattelin kuitenkin osallistua kesäkuun puolen välin tienoilla, sillä siihen on hyvä yhdistää kyläreissu minun kotiini. Loppuvuoden näyttelyistä en muuten tiedä, muuta kuin, että todennäköisesti myös erkkariin olemme menossa heinäkuussa. Ihan vain mielenkiinnosta. Oli näyttelymenestys sitten alkuvuodesta mitä tahansa, niin kyllä erkkarissa ihan mielenkiinnosta voisi lähteä käymään.


Tammikuussa J tosiaan aloittaa koirafrisbeekurssin Riian kanssa ja itse ilmoittauduin agilityn alkeiskurssille, joka alkaa myös tammikuussa. Lisäksi harrastamme siinä välissä tokoa, ostan varmaan jotain irtotreenejä sekä mahdollisesti häiriötreenikurssin, jonka ajankohta taisi olla helmi-maaliskuu. Kivasti on tekemistä, enkä meinaa malttaa odottaa!

maanantai 28. joulukuuta 2015

Koska koirakuume loppuu?

Riia on nyt yhdeksän kuukautta ja viisi päivää vanha. Minä haaveilen salaa jo toisesta koirasta. Pehmeistä pennun tassuista ja pumpuliturkista. Rotuja mietin jälleen lähes päivittäin, mutta luulen, ettei se ehkä lopukaan koskaan. Minulla on nyt aivan täydellinen koira, jonka kanssa on tekemistä vielä vaikka kuinka. Silti joka päivä jaksaa mietityttää, mikä koira meille tulee seuraavaksi.


Olen melko varma, että kun jonain päivänä hankimme toisen koiran, tulee se olemaan myöskin mittelspitz, koska Riia on kertakaikkiaan vain täydellinen koira minulle. Lisäksi mittelit varmasti ajattelevat asioista suunnilleen samalla lailla ja sen vuoksi tulisivat parhaiten keskenään toimeen. Eikä kukaan voi vastustaa näitä ihania pörriäisiä!


Mutta toki mielessä on käynyt muitakin rotuja. Enemmän "tosissaan" pääsisi kisaamaan paimenkoirien (bordercollie, auspai, belggari) kanssa. Haaveeni on ollut lapsesta saakka se, että pääsisin edustamaan Suomea joskus jossakin lajissa jonnekin :D Se voisi olla toko, agility tai oikeastaan mikä vaan. Mitteli on ihana rotu ja sopii lajiin kuin lajiin, mutta ei sillä ehkä kuitenkaan ihan riitä motivaatio/keskittymiskyky/nopeus ihan maailman huippusuorituksiin. Joskus olisi kiva olla edes Suomen parhaita :P 


Minua kiinnostaisi myös pk-lajit. Niihinhän mittelillä ei tietenkään jo pienen kokonsa vuoksi ole oikeuksia. Mutta loppujen lopuksi kovinkaan moni pk-rotu ei sitten kuitenkaan iske minuun. Ainut, mitä voisin tosissani harkita on paimensukuinen lapinkoira. Se ja toinen mitteli ovat todennäköisesti ne vaihtoehdot seuraavaksi koiraksi. 

Jos ajatellaan seuraavan koiramme rodun top 3:sta, mittelin ja paimensukuisen jälkeen tulevat vinttikoirat. Olen aina ihaillut niitten jaloa kauneutta ja rakastan vinttikoirajuoksuja. Haluaisin joskus olla mukana vielä siinäkin toiminnassa. Vinttikoiraroduista kauneimpia ovat mielestäni venäjänvinttikoira, whippet, englanninvinttikoira ja afgaani. Mutta luulen, että afgaanilla on liian vaikea turkki ja borzoi ja grey ovat mahdottoman suuria. Päästäisivätkö ne päiviltä ihanat mittelini, kun luulisivat niitä jäniksiksi? Mutta whippeteistä olen aina pitänyt niiden luonteenkin puolesta. J vain inhoaa valitettavasti vinttikoiria täydestä sydämestään, koska ne ovat hänen mielestään rumia. Joten tämä toive ei kyllä ainakaan heti seuraavaksi toteudu. 


Mutta väänneltiin tätä asiaa niin tai näin, niin mitteli on kyllä ihan minun koirani. Se on mielestäni hyvänkokoinen, monipuolinen harrastuskoira ja erittäin nopea oppimaan.Kaiken lisäksi vielä kauniskin. Aivan täydellinen koira muuten, paitsi, että sen kanssa ei voi kisata pk-lajeissa. Mutta joskus, kun on isompi talo, oma piha ja vaikka lampaita (tai poroja ;)) niin voihan sitä hankkia sen pk-rotuisen ja vinttikoiran. Luultavasti kuitenkin, jos toinen koira tulee, kun asumme vielä kerrostalossa, se tulee olemaan mitteli. Ei nimittäin ole Riiaa parempaa koiraa!

Monet ovat kysyneet, teetämmekö Riialla pentuja. Luultavasti emme, koska en halua ottaa sitä riskiä, että jotain tapahtuu, kun enhän minä mitään mistään tiedä. Mutta ihanaa olisi silti saada samanlainen koira kuin Riia on, joten lähisukulaista voisi koittaa etsiä ;)


Riia ei nyt tosiaan ole vielä vuottakaan, mutta itsekseni mietin, että sitten, kun Riian kanssa olemme löytäneet ne omat lajit ja minäkin olen löytänyt lajeista oman suosikkini (oli se sitten Riian suosikin kanssa sama tai eri), voimme alkaa miettiä sitä uutta koiraa. Riia jää sitten harrastamaan niitä, mistä se kaikista eniten pitää ja uuden koiran kanssa suuntaamme sitten ehkä yhteen lajiin suoraan. Olisihan se aika mahtavaa, jos moni tuntisi minut mitteleistäni. Taitavista mitteleistäni. Ehkei sitä tarvitsekaan olla lajin huipulla, mitä jos olisikin rodun huipulla? ;)

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Pikaiset kuulumiset

Me olimme Riian kanssa viime kesänä erään Jyväskyläläisen koirankouluttajan (Eläinapu) Tokon tulevat tähdet -tokokursseilla. Eläinavun Facebook-sivuilla julkaistiin joulun kunniaksi arvonta, jonka voittaja saisi ensi vuodelle ilmaisen kurssipaikan tai yksityiskoulutuksen. Ja minä voitin arvonnan! Vitsi miten siistiä, en ikinä voita mitään :D 

Päätin, että käytän voiton rally-tokon tutustumiskurssiin, eli pääsemme Riian kanssa keväällä/kesällä sitten rallyilemaan tokoilun vastapainoksi! Kuten varmasti huomaatte, minulla on kova tarve harrastaa koiran kanssa vähän kaikkea, koska olen joutunut olemaan niin monta vuotta ilman koiraa ja vain haaveilemaan siitä, mitä sen kanssa voisi tehdä. Mutta eiköhän se tästä rauhoitu, kunhan löydetään Riian kanssa ne meidän omat lajit!

Viime viikon tokotreeneissä meni aivan loistavasti, kävimme läpi kaikki alokasluokkaan kuuluvat liikkeet, eikä kouluttajalla ollut kauheasti huomautettavaa. Lisäksi Riia oli minulla koko ajan irti (koska erästä koiraa ei ollut siellä treeneissä mukana joten uskalsin pitää Riiaa irti...) eikä se karannut kertaakaan ja teki muutenkin loistavasti töitä! Hyvillä mielin siis maaliskuun kokeeseen! 

Ensi vuodelle on rallyn lisäksi tulossa kaksi muutakin uutta lajia: J menee tammikuussa koirafrisbeen tutustumiskurssille Riian kanssa ja itse haaveilen agilityn aloittamisesta. Sitä varmaan sitten, kun J:n ja Riian frisbee-kurssi loppuu, ettei tule liikaa kerralla. Itse kuitenkin jatkan luultavasti ainakin jollain tasolla tokoa siihen maaliskuun kokeeseen asti. 





Välillä olen miettinyt, pitäisikö pian hommata toinen koira, ettei Riialle tulisi liikaa treeniä ja harrastuksia. Toisen koiran hankkiminen tässä vaiheessa on kuitenkin tietysti vitsi, eihän Riialla ole ikää vielä paljon mitään ja sen kanssa harrastaminen on ihan alkutekijöissä, mutta olen puolittain silti ihan tosissani. Me olemme J:n kanssa nimittäin esimerkiksi väitelleet siitä, kumpi saa harrastaa Riian kanssa agilityä... Olisihan se siis ihan hyvä, jos molemmilla olisi omat harrastuskaverit :D 

No, nyt mentiin vähän jo aiheen viereen, kun tämän piti olla vain lyhyt kuulumispostaus. Olemme kotonani maalla viettämässä joulua koko "perheen" voimin ja haluan toivottaa kaikille teillekin oikein hyvää joulua!

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Yksityistunti

Eilen meillä oli tokovalmennukseen kuuluva yksityistunti. Sain valita liikkeitä, joita haluan harjoitella ja joissa kouluttaja voi sitten meitä neuvoa. Ajattelin, että otamme ainakin sitä hyppyä, koska Riialla on ollut tosiaan sitä ongelmaa, että kun se kerran keksi, että siitä voi juosta ohi, niin se on tehnyt sitä sitten sen jälkeen aina. Viime viikolla kouluttaja antoi meille sellaisen neuvon, että koiran voi jättää kauemmaksikin esteestä, mutta itse pitäisi olla siinä melko lähellä houkuttelemassa koiraa hyppäämään. Ja niin teinkin viime viikolla silloin, kun hyppyä harjoittelimme.

Eilen Riia menikin joka kerta hypyssä innokkaasti ja iloisesti puomin yli noin vaan! Se vähän yllätti minut ja tietenkin vähän pisti myös jauhot suuhun, sillä olin ajatellut, että tämä on se liike, mitä nyt yksityistunnilla treenataan. Teimme sitä siinä aluksi varmaan viisi-kuusi kertaa ja kun se onnistui koko ajan ihan kokonaisena liikkeenä, niin kouluttaja totesi, että eiköhän treenata jotain muuta.

Niinpä halusin, että hän tarkistaisi meidän seuraamisen, liikkeestä maahanmenon ja kauko-ohjaukset. Seuraaminen meillä sujui tosi hyvin, otettiin ekaa kertaa kokeenomainen pitkä seuraamispätkä ilman nameja. Aikaisemmin, jos olemme harjoitelleet pitkää seuraamispätkää, niin olen palkannut Riiaa välissä. Nyt halusin kuitenkin kokeilla miten kokeenomainen pitkä ja ohjattu seuraaminen sujuu. Käännökset ja pysähdykset sujui tosi hyvin (aikaisemmin Riia on ollut ehkä vähän turhan innokas etenemään ja pysähdyksissä on pysähtynyt askeleen minun jälkeeni jääden sen vuoksi oman mittansa verran edelleni istumaan), mutta hallin toisella laidalla, jossa seinän toisella puolella oli meneillään hälinästä päätellen jonkin sortin pentukurssi, Riia jäi vähän jälkeen jäädessään kuuntelemaan meteliä. Kouluttaja antoi vinkiksi, että harjoittelemme edelleen lyhyitä seuraamispätkiä, pitkiä seuraamispätkiä nameilla ja sitten aina välillä niitä pitkiä pätkiä ilman nameja. 

Liikkeestä maahanmenossa ei ollut muuta ongelmaa, kuin minä itse. Kouluttaja huomautti, että hidastan omaa askellustani käskyn aikana ja se ei ole ilmeisestikään kauhean sallittua :D Minun oli myönnettävä, etten ollut edes tajunnut tekeväni niin. Se johtui kuitenkin varmasti siitä, että olemme harjoitelleet liikkeestä maahanmenoa ihan vaan tämän kurssin parilla-kolmella edellisellä kerralla, joten hidastan, koska oletan, että Riia tarvitsee siihen pysähtymiseen apuja. Totesimme kuitenkin kouluttajan kanssa, että Riia tietää, mitä sen pitää tehdä, eikä tarvitse apuja. Saimme siis suoritettua liikkeen, kuten kokeessa kuuluukin. 


Viimeisenä olikin sitten kauko-ohjaus. Siinä olen huomannut, että Riian liikerata vinoutuu hiljalleen, jos muuttaa asentoa useamman kerran. Alokasluokassahan liike suoritetaan seuraavasti: perusasennosta pyydetään koira maahan. Koira jätetään paikoilleen ja lähdetään itse vaaditun välimatkan päähän. Koira pyydetään ensin istumaan, sitten uudelleen makaamaan ja tämän jälkeen palataan koiran luo. Koira pyydetään takaisin perusasentoon. Olen treenannut Riian kanssa kurssin aikana useampaa asennonvaihtoa ja siinä huomaa, kuinka se alkaa vinoutua pikkuhiljaa. Kouluttaja kuitenkin huomautti, että vinoutuminen on kiinni siitä meidän perusasennosta.

Ensinnäkin, Riian perusasento saattaa olla itsessään välillä vino. Viimeistään se alkaa mennä vinoon siinä, kun käsken sitä maahan. Pieni koira on maassa ollessaan hyvin matalalla, joten se helposti ottaa etäisyyttä ohjaajaan maahan mennessään nähdäkseen tämän kasvot paremmin. Riia kallistuu toisen lonkkansa päälle ja on siten ihan hienovaraisen vino. Se on kuitenkin oppinut, että maasta noustaan takaisin istumaan etutassuilla, joten se ei istumaan noustessaankaan suoristaudu tasasaisesti molemmille persposkille, vaan on edelleen kallistuneena toiseen suuntaan. Eli läksyksi saimme treenata suoraa perusasentoa ja siitä suoraa maahanmenoa. 

Ihanaa saada oikeasti henkilökohtaisia ohjeita treenaamiseen! Ajattelin, että voisimme ennen koetta ottaa uudelleen yksityistunnin tai -tunteja tokosta, jotta joku kattoisi oikeasti, missä meillä menee vikaan. Mutta joka tapauksessa, vitsi tokoon syttyy joka kerta vaan suurempi ja suurempi motivaatio mitä enemmän sitä tekee! 


tiistai 8. joulukuuta 2015

Nyt myös Instagramissa!

Jos kiinnostaa, Riiaa pääsee seuraamaan nyt myös Instassa käyttäjänimellä MitteliRiia!
Instan kautta päivittyy nopeiten kuulumiset ja söpöimmät kuvat, kannattaa siis seurata myös siellä ja vinkata vaikka kavereillekin! Söpöyssaaste on taattu :D


keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Tokovalmennus jatkuu

Tänään oli tokovalmennuksen viides kerta ja vitsi tossa koirassa huomaa kehityksen! Meillä on ihan hyvä kouluttaja, vähän sekavaksi sen valmennuksen tekee se, että siellä on melkeinpä kaikista luokista (vissiin voittaja puuttuu) koirakkoja, eli kouluttajan täytyy revetä moneen suuntaan tunnin aikana ja neuvoo monella eri tapaa liikkeitä. Mutta joka tapauksessa hän osaa tarvittaessa neuvoa.


Riialla on siis mennyt valmennukset vähän niin ja näin. Sehän on siellä koirista nuorin ja selvästi keskittyy vähiten. Sitä ei (ainakaan enää, toissaviikkoisen episodin jälkeen, jossa se juoksi yhden uuden koiran luokse. Koira olikin irti ja se lähti jahtaamaan Riiaa, Riia kiljui kauhusta ja uusi koira sai naukattua sitä pepusta ennen kuin omistajansa sai sen kiinni. Riia pelkäsi tuota koiraa koko sen kerran ajan ja vähän vielä viime viikollakin.) kauheasti uskalla luottaa irti siellä. Lisäksi se on aikaisemmin laahustanut seuratessa, kapulanpidossa katsellut taivaalle ja estehypyssä juossut esteen ohi.


Omalla ajallamme olemme harjoitelleet kapulanpitoa ja seuraamista ilman, että nami on kädessä. Ja vitsit, tänään se teki kaiken todella hyvin! Se piti kapulaa ainakin vaaditut viisi sekunttia. Kouluttaja antoi minulle vinkkejä estehyppyyn, eikä Riia juossut kertaakaan ohi, vaan saimme tehtyä jopa kaksi täydellistä liikettä esteellä. Ja Riian seuraaminen oli superinnokasta ja tiivistä ja kaikki käännökset ja pysähdykset sujuivat. Liikeestä maahanmeno on nyt hallussa, samoin kauko-ohjaukset. Luoksetulonhan se onkin osannut jo kauan. Meillä alkaa siis olla alokasluokan liikepaketti hallussa!


Riiallahan ikää kisoihin olisi joulukuussa, mutta ajattelin tähdätä Jyväskylässä pidettävään tokokokeeseen 25.3.2016. En ole ikinä ennen kisannut tokossa koiran kanssa, joten se jännittää ainakin sata kertaa enemmän kuin näyttelyt. Uskon kuitenkin, että siitä selvitään, varsinkin, jos pystyy luottamaan siihen, että Riia oikeasti osaa liikkeet. Täytyy varmaan alkuvuodesta koittaa päästä jonnekin möllitokoon testaamaan omia hermoja ja ottaa joitain yksityistunteja tokosta. Saa nähdä kuinka meidän käy!




perjantai 27. marraskuuta 2015

HuggleHounds


Saimme Faunattaren kautta testattavaksemme HuggleHound-sarjaan kuuluvan pehmomustekalan. Mustekala saapui meille 18.11., eli sitä on nyt viikon verran kovakouraisesti riepoteltu. Riia ei missään nimessä ole mikään hellä lelujen käsittelijä, sillä se tykkää repiä, pureskella ja parturoida.

Tässäpä tämä HuggleHound-hahmo 

Sarjasta:

HuggleHounds-lelut tulevat Amerikasta ja ne on suunniteltu jokainen yksityiskohtaisesti sarjan suunnittelijoiden koirille. Leluissa käytetään Tuffut teknologiaa, joka tekee leluista erityisen kestäviä. Materiaalit ovat laadukkaita ja ne on suunniteltu turvallisiksi. Tuotteita myydään ainakin Faunatar-liikkeissä. (Lähteet: https://hugglehounds.com, http://www.verkkokauppa.faunatar.fi/index.php/koirat/lelut-ja-aktivointi/pehmolelut/hugglehounds-wee-huggle-bunny.html )


Riia sai itse avata lelun paketistaan, mikä sai sen heti alkuun innostumaan siitä. Se repi varsin nopeasti paketin auki ja riemastui koko ajan vain enemmän tajutessaan, että sisällä on jokin lelu. Riia rakastaa leluja ja niiden repimistä. Se on hyvin sinnikäs pureskelija. Paketista paljastui vihreä mustekala, jolla on vinkuvat osat jokaisen lonkeron päässä ja keskellä kehossaan.

HuggleHoud kuoriutui papereista. Muovi pois ja koiralle testaukseen! 

Riia lutkuttamassa HuggleHoundia.

"Anna nyt jo!" Riia tuumaa.
Ensimmäisenä päivänä lelua pyöriteltiin, kuljeteltiin ja pureskeltiin. 
Yritin ottaa lelusta edustuskuvan, mutta joku kävi varastamassa sen.

Ja näihän siinä lopulta kävi.
Vinkuva osa on lonkeron päässä ja solmu estää sen karkaamisen.

Lonkeron kiinnityskohta
Vaikka Riia on kova parturoimaan lelujaan, on mustekalalla tukka edelleen päässä.

Reilun viikon käytön jälkeen:

Plussaa annamme HuggleHound-lelulle ehdottomasti turvallisuudesta. Vaikka mustekalalla ei ole enää yhtä jalkaa, se on edelleen turvallinen lelu. Koska lonkerot ovat solmussa, ei vinkuva osa pääse luikahtamaan lonkeron päästä koiran nieltäväksi. Lonkerot on myös ommeltu kehoon kiinni siten, että vaikka yksi lonkeroista on irti, ei koira pääse sitä kautta käsiksi mustekalan kehon täytteisiin.

Plussaa annamme myös kestävyydestä, siitä huolimatta, että yksi lonkeroista on irti. Riialla on tapana jyystää leluja (ja remmejä, sukkia, paitoja... kaikkea) niin kauan, että se saa ne rikki. Plussaa kuitenkin mustekalalle siitä, että lonkeroita lukuunottamatta, siitä on vaikeaa saada muuta irti. Ja vaikka kaikki lonkerot olisi irti, se todennäköisesti olisi kelvollinen lelu sellaisenaankin.

Kasvonpiirteet on  kirjailtu, eikä esimerkiksi silmiä ole mahdollista saada irti.

Jonkun verran mustekalassa kuitenkin näkyy käytön merkkejä näin viikon jälkeen. Kyljestä roikkuu muutama lanka. Niistä ei kuitenkaan näytä olevan haittaa, eikä mustekala lähde purkautumaan niistä.


Hieman miinusta ainakin tämän koiran kohdalla sai nimenomaan nuo lonkerot ja se, kuinka helposti ne loppujen lopuksi irtosivat (ne ovat kiinnityskohdastaan melko ohuet). Tällaiselle nuorelle tuhoajalle ei ainakaan mikään siistein lelu, sillä Riia melko nopeasti myös silppoi lonkeron pieniksi palasiksi. Kuitenkin jälleen tässäkin kohtaa plussaa turvallisuudesta: lonkeron silppuaminen loppui siihen solmukohtaan, joka on tukeva ja paksu. Riia ei ainakaan vielä ole saanut tuhottua sitä niin, että pääsisi käsiksi siihen vinkuvaan osaan ja esimerkiksi nielaisisi sen. Tämän lelun uskaltaisin ehdottomasti jättää Riialle sen jäädessä yksin kotiin. Yksittäinen lonkerokin toimii sinällään leluna, sillä se edelleen vinkuu ja on aivan sopivan kokoinen pienelle koiralle. Tälläkin hetkellä Riia repii sitä lonkeroa sohvalla.




Kaiken kaikkiaan lelu oli Riiasta kiinnostava. Sitä pystyi hyvin kiskomaan ja se vinkui. Lisäksi materiaali oli miellyttävää. Itse pidin mustekalan ulkonäöstä ja tietenkin siitä, kuinka turvallinen se oli.

En kuitenkaan usko, että itse mustekala nousee Riian suosikkileluksi, koska se on kuitenkin kooltaan melko iso ja sinällään hankalampi riehumisleikeissä, kuin esimerkiksi tennispallo tai tavallinen pieni vinkulelu. Lonkerot sen sijaan saattavat kiinnostaa Riia pitempäänkin ja uskoisin, että nyt kun tuo yksi lonkero on irti, pääsemme seuraamaan tulevina päivinä, kuinka se vetää lonkeron kanssa hepulirallia.





sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Eka näyttely

Hei ette uskokaan! Pikku-Riia oli Jyväskylän KV-näyttelyssä rotunsa paras pentu! Tuomarina Markku Kipinä.




Riian arvostelu:

"Ryhdikäs, tasapainoisesti rakentunut reipas pentu. Hyvin kulmautunut. Hyvä runko. Hyvä pigmentti ja purenta. Pyöreät silmät, hyvät korvat. Turkki tulossa lupaavasti. Hyvä häntä. Liikkuu ryhdikkäästi vaivattomalla askeleella."


lauantai 21. marraskuuta 2015

Riian (tai siis mun) joululahjatoivelista

Tiiättekö sen tunteen, kun raha riittää koiran tarvikkeisiin vaikka minkälaisiin, mutten omiin vaatteisiin? Itse kuljen nimeltämainitsemattoman pennun pureskelemissa vaatteissa, kun taas Riialle tulee ostettua vähän sitä sun tätä koko ajan.

Oikeasti olen kyllä yrittänyt pitää itseni kurissa koirantarvikehyllyillä ja lemmikkieläinliikkeissä. Että oikeasti ostaisin vain sitä, mitä tarvitsen. Kuitenkin, jos minulla olisi rajattomasti rahaa, Riia saisi joululahjaksi ainakin

,
Vuotavan silmän aiheuttaman värjäymään puhdistamiseen. Mustista ja Mirristä 8,90 e. 

Pohjavillahara. Tämmönen on tosi hyvä, meillä on kotona tämmöinen, mutta koska se on hyvä myös porokoiran turkin vaihdon aikana, niin en ole kehdannut pölliä sitä Riialle. Joskus vielä ostan samanlaisen sillekin. Mustista ja Mirristä 9,90 e. 

Kantohäkki. Meinasin ostaa sellaisen sille Jyväskylän näyttelyyn, mutta jätin sitten ostamatta. Olishan tämmöinen varmaan kätevä matkoilla ja muutenkin, mutta täytyy nyt katsella, että kuinka näyttelyissä menee ilman häkkiä. Mustista ja Mirristä s-koko 51,90 e. 

Aktivointilelu! Nämä ovat mun intohimoni, mutta miksi ne on aina niin kalliita? Kyseinen lelu Mustista ja Mirristä 19,90 e.

Oi, että tämmöinen valjas olisi hieno ja turvallinen! Keltainen väri ja heijastimet takaisivat näkyvyyden pimeässä. Lisäksi valjas näyttää tukevalta ja mukavalta. Koko xs Mustista ja Mirristä 39,90 e.

Lisäksi itselleni, liittyen kyllä vahvasti koiriin, toivoisin 

Ihan minkä merkkiset tahansa talvilenkkarit, joissa vaan pysyisi pystyssä! Ja sellaiset, mitkä mieluusti pitäisivät vettä. Nämä mun on varmaan pakko ostaa, että saattaa koiran kanssa oikeasti kävellä tuolla loskassa, joten nyt saa antaa vinkkejä siitä, mikä olisi hyvä merkki. Katselin näitä Icebugeja muun muussa, mutta kestävätköhän nämä vettä? Minulla on kyllä myös monia muita vaihtoehtoja, vähän halvemipiakin, kuin nämä Icebugit.

Mitäs kenkiä te muut koiraihmiset käytätte talvisilla lenkeillä?


perjantai 20. marraskuuta 2015

Treeniä, treeniä

Olemme käyneet nyt kolme kertaa tokovalmennuksessa. Ryhmässämme on kaksi labradoria, kultainennoutaja, lapinkoira, sakemanni ja Riia. Ryhmä on yhdistetty alo/avo-valmennus, labukat on avoimessa ja muut harjoittelevat alokasluokan liikkeitä. Meillä on mennyt Riian kanssa ihan hyvin, mutta harjoiteltavaa vielä on melko paljon. Riia esimerkiksi on karannut minulta joka kerta, onneksi ainoastaan ekalla kertaa kävi oikeasti häiritsemässä muita. Kahdella muulla kerralla on ottanut vain nopean ilospurtin hallissa ennen kuin on tullut takaisin.


Edistytty ollaan Riian kanssa seuraamisessa ja liikkeestä maahanmenossa. Seuraamista pitäisi vaan harjoitella enemmän ja enemmän. Jos mulla ei ole nameja kädessä, niin Riia alkaa melko pian jätätttää. Eli pitäisi jaksaa ottaa lyhyitä pätkiä uudestaan ja uudestaan. 

Liikkeestä maahanmenoa ei oikeastaan ennen valmennuksen alkua oltu edes kauheasti harjoiteltu, mutta nyt se sujuu jo tosi hyvin! Vielä mun pitää tavallaan blokata Riian kulku, että pysähtyy välittömästi käskyn saatuaan, mutta blokkaan sen vain pienellä sivuttaisella askeleella koiraa kohti, minkä jälkeen jatkan matkaa. 


Paikkamakuu. Voi itkujen itku. Aikaisemmin me osattiin se. Nyt Riia nousee lähes joka kerta. Tarvittaisiin toistoja. Paikkamakuun ajattelin olevan meille tämän viikon kotiläksy. Tässä liikkeessä se juuri silloin ekalla valmennuskerralla ampaisi ylös ja lähti häiritsemään muita koiria. Ja kaikki muut pysyivät uskollisesti maassa! :D Eli hyvää häiriöharjoitusta heille, kivasti ajateltu, Riia!


Kapulaa se on pitänyt suussa lyhyitä aikoja aikaisemminkin. Nyt pitäisi se vain saada siirtymään sivulleni sitä pitämään. Voihan se tokossa siis pitää kapulaa edessänikin suussaan, mutta en ole opettanut Riialle mistään liikkeestä eteentuloa (esim. hypyssä ja luoksetulossakin tulee suoraa sivulle) ja haluaisin, että meidän tokoliikkeet olisivat sillä lailla yhtenäiset. Muutenkin tuntuu turhalta noudon takia opettaa sitä tulemaan eteen istumaan. 

Sain ohjaajaltamme hyvän vinkin vielä tuohon kapulan pitoon/noutamiseen. Hän huomautti, että sanon "irti"-käskyn liian aikaisin ja se kannattaisi sanoa vasta sitten, kun oma käsi on jo kapulassa kiinni, sillä muuten koira alkaa helposti ottamaan lähestyvän käden merkiksi päästää kapulasta irti. En ollut edes tajunnut tuota. 


Ja sitten se hyppy. Siinä olemme menneet reiluin harppauksin taaksepäin, enkä tiedä miksi. Aikaisemmilla tokokursseilla Riialla ei ollut muuta ongelmaa hypyssä kuin se, että se ennakoi ja lähti liikkeelle, ennen kuin itse ehdin käskyä antaa. Mutta sitten edellisen tokokurssin viimeisellä kerralla se keksi, että esteestä voi juosta ohi. Ja nyt se on valmennuksessa tehnyt sitä joka kerta. Aina kun mennään harjoittelemaan hyppyä, täytyy sen kanssa ottaa kolme-neljä kertaa silleen, että palautan sen vaan hiljaa takaisin, kun se juoksee ohi. Sitten ehkä viidennellä kerralla (kun olen jättänyt sen lähelle estettä siten, että sille on jo paljon vaivalloisempaa kiertää se, kuin hypätä suoraa yli) se hyppää yli.

Ehkä pitäisi vaan heti aluksi jättää se siihen esteen lähelle, ettei se esteen ohijuokseminen vahvistuisi enää yhtään. Ja siitä sitten pikkuhiljaa alkaa kasvattaa taas etäisyyttä. Onpa muuten hyvä, että reflektoin näitä treenejä täällä blogissa, tajuan itsekin tätä kautta, missä teen väärin ja missä ei vaan ole mitään järkeä :D


PS. Arvatkaas mitä! Tänään Riia näkee ensimmäistä kertaa elämässään lunta maassa! Pihalla on satanut lunta jo reilun puoli tuntia ja ajattelin lähteä Riian kanssa käymään lenkillä tunnin-parin päästä. Saa nähdä miten se reagoi!

Ja toinen asia, huomenna alkaa Jyväskylän KV! Menen sinne huomenna turistiksi ja sunnuntaina on sitten näytön paikka, IIK!

maanantai 16. marraskuuta 2015

Napakymppiviikonloppu

Viime viikonloppuna oli tarkoitus harjoitella Jyväskylän KV-näyttelyyn mätsärissä sekä lauantaina että sunnuntaina. Molemmissa meni aivan huikean hienosti, sillä Riia pääsi edustamaan BIS-kehään molempina päivinä!


Lauantain mätsäri oli Taitavien tassujen sisähallissa, missä käymme treenaamassa myös tokoa. Riian parina oli shetanninlammaskoira johon tuomari tykästyi enemmän ja Riia sai sinisen nauhan. Kuitenkin se voitti sinisten nauhan saaneiden kehän ja pääsi niin ollen BIS-kehään.


Mätsärissä meni joku neljä ja puoli tuntia, koska koiria oli aivan valtava määrä! Kuitenkin jännittävä päivä loppui BIS-kehään, joka oli hallin tekonurmikentällä. Kehä oli iso ja siellä oli kahdeksan osallistujaa. Riia osoitettiin kolmannelle sijalle, sen päihittivät beagle ja suursnautseri, jotka olivat molemmat aikuisten kehästä. Eli tosi hyvin pennulta :D Se voitti siis myös pienten pentujen punaisen nauhan saaneen whippetin.


 Palkintona oli aivan valtava pokaali, pari lelua, lippis, ruusuke, puruluita ja karkkia. Ihan hyvät palkinnot siis. Varsinkin tuo pokaali, se oli melkein Riiaa korkeampi!



Sunnuntain märsäri oli yliopiston parkkihallissa, jossa oli kylmä, pimeä ja siellä kaikui. Kyseessä oli kuitenkin hyväntekeväisyysmätsäri, joten pitihän sinnekin mennä mukaan! Ekasta kehästä Riia voitti punaisen nauhan, vaikka keskittymiskyky meinasi aluksi ollakin vähän hukassa, koska Riian parhaat koirakaverit kannustivat kehän laidalla. Se kuitenkin ryhdistäytyi, pääsi punaisen nauhan saaneiden pentujen ykköseksi ja sitä kautta taas BIS-kehään. Tulos parani edelliseltä päivältä yhdellä ja Riia palkittiin BIS kakkosena :) Palkinnot olivat aivan mahtavat, mm. koirahieronta-, tokokurssi- ja Pannukakkutalon lahjakortti, koiranruokaa, -nameja ja -leluja, shampoota koiralle ja ihmisille, tassuvoidetta, Royal Caninin retkituoli, heijastinliivi koiralle yms. Aivan mahdoton kasa kaikkea kivaa! 

Kyllä sai olla pienestä koirasta ylpeä yhden viikonlopun aikana, eikä voisi paremmalla mielellä lähteä kohti ensi viikonlopun kv-näyttelyä!


torstai 12. marraskuuta 2015

Se neljäs tyyppi

Meillähän on Riian lisäksi toinenkin lemmikki, Hipsu-hamsteri. Vaikka Hipsu ei ole samalla tavalla elämässä mukana kuin Riia, on sekin meille tärkeä lemmikki.

Esittelyssä Hipsu!

Hipsu on syyrianhasmterinaaras, viralliselta nimeltään Eedla. Hipsu on syntynyt 18.12.2014 ja tuli meille muistaakseni tammi-helmikuussa 2015. Syntyjäänkin Hipsu on ihan jyväskyläläinen. Värin nimi on creme. 


Hipsun suosikkiruokaa on porkkana ja hamsterin siemensekoitus. Se tykkää myös juustosta, mutta sitä se ei kovin usein saa. Hipsu pitää kuitenkin linjoistaan hyvää huolta, eikä se ikinä syö kovin isoja paloja tuon porkkanan kaltaisia herkkuja. 


Hipsu asui alunperin muovidunassa, mutta erään viikonloppureissumme aikana, se oli syönyt siihen reiän ja karannut. Pitkän etsinnän tuloksena neiti löytyi keittiönkaapista ja oli onnellinen päästessään takaisin kotiin. Tämän episodin jälkeen hankimme sille tämän nykyisen asumuksen: vanhan akvaarion, kooltaan 120x35x45, eli siellä on tilaa juosta!


Luonteeltaan Hipsu on hamsterimaiseen tyyliin melko laiska. Se nukkuu päivisin tietenkin, mutta ei iltaisinkaan kauheasti valvo. Oikeastaan se herää vasta silloin, ku me olemme menneet nukkumaan. Silloin alkaa Hipsun bileet. Joskus Riia murisee Hipsun pitämälle mekkalalle, se kun ei tiedä, mikä ääntä pitää.

Hipsu on erittäin kesy ja tykkää tulla käteen, mutta akvaarionsa ulkopuolelle pääsemisestä se ei nauti. Päästessään vapaaksi se jähmettyy jonnekin nurkkaan eikä uskalla liikkua. Siksi onkin hyvä, kun sillä on näin iso asumus, jossa voi turvallisesti juosta.


Hipsu heittelee mielellään vessansa kattoa, rymistää koppia lasia vasteen, kaivelee puruissa ja sukeltelee heinissä. Ajoittain sillä on myös kausia, että se juoksee juoksupyörässä. Sitä se ei kuitenkaan mitenkään kauheasti tee. Hamstereiden puuhia on niin kiva katsella :) Vaikka moni saattaa ajatella, että ne ovat tylsiä, kun ne vain nukkuvat, mutta mielestäni ne ovat hirmu söpöjä, sympaattisia ja mielenkiintoisia eläimiä. Ja niitä on niin erilaisia!

Hipsuhan on järjestyksessä toinen hamsterimme. Ennen sitä meillä oli musta Kamu. Kamu oli myös seurallinen hamsteri, mutta se rakasti olla irti huoneistossamme, tykkäsi olla sylissä, tykkäsi silityksestä ja tunsi oman nimensä ja tuli aina katsomaan, kun sitä huusi. Hipsu on vähän ujompi ja vetäytyneempi kuin Kamu. Jos Kamu ja sen elämä kiinnostaa, kannattaa katsoa vanhempia postauksiani, jossa Kamukin joissain esiintyy!