Elämänmuutoksia

Me ollaan muuttamassa pois Jyväskylästä ensi kuun lopulla. Harmillista on jättää kaikki ihanat koiraihmiset, joihin olen täällä saanut tutustua. Surkeeta on jättää treenikaverit, seurat, naapuruston koirat ja tutut harrastuspaikat. Mutta paljon tässä on hyvääkin: pääsemme muuttamaan maalle. Kyllä mulle itselleni henkilökohtaisesti riittää koiran kanssa asuminen kaupungissa. Sitä vihan ja pelon määrää, jota joutuu kohtaamaan päivittäin, ei vaan loputtomiin jaksa. Ainakaan, kun tietää paremmasta. Täällä Jyväskylässä on ollut aika paljon esimerkiksi myrkytys- ja myös hyökkäysjuttuja, joten ihanaa päästä rauhallisemmalle seudulle asumaan. Ei tarvitse edes kakkapusseja kuskata enää lenkeillä kesällä mukana, kun meidän tulevia lenkkipolkujamme kiertää vain minä ja metsäneläimet. Riialle luvassa on paljon uimista, vapaana oloa, metsälenkkejä, toko- ja frisbeetreenejä omalla pihalla, kuraleikkejä ja varmaan lintujen jahtaamistakin. En malta odottaa.

Riia viime viikonloppuna tulevilla kotipelloilla.

Maalla asumisessa on kuitenkin se huono puoli, että harrastusmahdollisuudet ainakin muuttuvat hyvin paljon. Kesäaikana lähin agilitykenttä on onneksi ihan kymmenen minuutin automatkan päässä, mutta varsinaista harrastusporukkaa minulla ei siellä ainakaan vielä ole. Varmaan tokoiluseuraa tulen saamaan kaupungin koiraharrastuskentältä ja ainakin yhden agilityharrastajan tunnen ja tiedän sieltä. Kuitenkaan varsinaisesti minkäänlaisia ohjattuja toko- tai agilityryhmiä ei taida kaupungin sisäpuolella olla. Naapurikaupungissa Seinäjoella onkin sitten jo paremmat mahdollisuudet harrastamiseen ja mikä parasta: sillä alueella tunnutaan treenaavan myös melko paljon pk-lajeja. Tosi ihana juttu tulevaisuutta ajatellen... Ajattelin hakea Seinäjoelle ainakin joihinkin treeniryhmiin treenailemaan viimeistään syksyllä, vaikka ajomatkaa tuleekin olemaan reilu puoli tuntia. On se silti vähemmän, kuin silloin taannoin aikaa meni treeneihin siirtymiin, kun Jyväskylän sisällä kuljin vielä busseilla treeneissä. 

En tiedä, jäämmekö lopullisesti asumaan sinne, minne nyt olemme muuttamassa, mutta ainakin nyt toistaiseksi. Voi olla, että tie vielä jonain päivänä vie lähemmäs jotain koirahallia, mutta tällä hetkellä tuntuu tosi hyvältä päästä asumaan vähän syrjempään. Sittenpähän sen näkee, millaista on ajaa hallille vähän pidempi matka ja miltä tuntuu treenailla vähän erilaisessa porukassa ja puitteissa, kuin mihin on tottunut. Ja itselleni ainakin sekin tekee jo paljon, kun on tosiaan se oma piha, missä pystyy ainakin kaikkia tokoliikkeitä harjoittelemaan turvallisesti. Ei tarvitse joittenkin 15 minuutin merkinkiertotreenien takia lähteä omasta kotipihasta minnekään. 

Katseet ensivuoteen

Kyllä alkaa olla ajatukset hyvin pitkälti jo vuodessa 2016. Tuleva vuosi tulee varmasti olemaan jännitävä ja toiminnantäyteinen, sillä meillä on jo aika paljon suunnitelmia ainakin alkupuoliskolle vuodesta. Loppuvuosi sitten varmaan menee sen mukaan, kuinka meille näyttelyissä, kokeissa ja harrastuksissa käy kevään aikana.

Ensimmäisenä suuntaamme maaliskuussa Korpilahdelle ryhmänäyttelyyn. Maaliskuussa on tiedossa myös tokokoe, jos vain sinne suinkin uskallamme mennä ja mahdumme mukaan. Tosi moni muukin tuttu koiraharrastaja Jyväskylästä on suunnitellut tulevansa sinne kokeeseen, joten saa nähdä, kuinka sinne mahtuu... Seuran omat jäsenet ovat tietenkin etusijalla.

Seuraava näyttely meillä tulee olemaan Tampereen KV vappuviikonloppuna. Riian kasvattaja kysyi meitä jo kasvattajaryhmäänkin esiintymään, jonne tietenkin mielellämme menemmekin. Olemme suunnitelleet Riian parhaan koirakaverin, australianpaimenkoira Avan omistajan kanssa reissua sinne Tampereen koiranäyttelyyn, sillä ryhmät 1 ja 5 ovat samana päivänä, eli sunnuntaina. Siitä tulee kyllä tosi kivaa! Täytyy vaan vielä miettiä sitä, olisimmeko siellä yötä, vai olisiko se vain päiväreissu.

Olen suunnitellut osallistuvani myös ehkä Seinäjoen ryhmänäyttelyyn toukokuussa ja Jämsän kansalliseen kesäkuun alussa. Mutta näihin osallistuminen riippuu kyllä täysin siitä, kuinka Korpilahdella ja Tampereella menee, eli jos Riia saa vaikka vaan jotain H:ta molemmista, eikä kauhean hyvää arvostelua, niin sitten ei välttämättä mennä. Mutta Tuuriin ajattelin kuitenkin osallistua kesäkuun puolen välin tienoilla, sillä siihen on hyvä yhdistää kyläreissu minun kotiini. Loppuvuoden näyttelyistä en muuten tiedä, muuta kuin, että todennäköisesti myös erkkariin olemme menossa heinäkuussa. Ihan vain mielenkiinnosta. Oli näyttelymenestys sitten alkuvuodesta mitä tahansa, niin kyllä erkkarissa ihan mielenkiinnosta voisi lähteä käymään.

Tammikuussa J tosiaan aloittaa koirafrisbeekurssin Riian kanssa ja itse ilmoittauduin agilityn alkeiskurssille, joka alkaa myös tammikuussa. Lisäksi harrastamme siinä välissä tokoa, ostan varmaan jotain irtotreenejä sekä mahdollisesti häiriötreenikurssin, jonka ajankohta taisi olla helmi-maaliskuu. Kivasti on tekemistä, enkä meinaa malttaa odottaa!