maanantai 29. tammikuuta 2018

Krista Karhun rally-toko koulutus

Pitkästä aikaa jotain muutakin kuin agilityjuttuja! Lauantaina kävi Krista Karhu pitämässä meidän seuralaisille rally-tokokoulutusta ja me oltiin siellä totta kai mukana. Vaikka me ei olla pitkään aikaan rallyilty yhtään, oli tämä treeni kivaa vaihtelua. Ja saatiin me sieltä myös hyviä neuvoja siihen, kuinka voisimme parantaa suoritustamme rallyradalla. 


Kukin koirakko sai treeneissä kaksi treenipätkää, joissa hiottiin Kristan silmien alla jokaisen itse valitsemia juttuja. Ensimmäisellä kierroksella halusin näyttää Kristalle meidän seuraamista ja erityisesti pujottelua/spiraalia. Meillä on ollut siinä se ongelma, että Riia alkaa kovin helposti jätättämään rallyradalla ja erityisesti tötsien ympärillä ja ajattelin, että sillä vain yksinkertaisesti loppuu kiinnostus. Krista seuruutti meillä ensin ihan tavallista seuraamista melko pitkänkin seuraamiskaavion verran. Riia totta kai juuri silloin päätti oikein petrata ja seurasi tiukasti koko kuvion läpi. Kuitenkin, kun kaivettiin tötsät esiin, päästiin asian ytimeen. Krista laittoi meidät pujottelemaan ensin monta kertaa edes takaisin, kunnes totesi, että hänen mielestään ongelma ei olekaan motivaatiossa, vaan pikemminkin siinä, että Riia ei osaa ulkokaarteessa tiivistää askelnopeuttaan niin, että pysyisi minun mukanani. Sisäkaarteessa taas Riia kuulemma heittää perää ja todennäköisesti siksi, että se osaa ja koska se on hauskaa. Sen on kuitenkin vaikea koota itseään taas sen jälkeen tiukkaan seuraamiseen, minkä lisäksi se ikään kuin ehtii jo unohtaa, mitä sen pitikään tehdä. Läksyksi saatiinkin naksuttelua hyvästä ja tiukasta seuraamisesta pujottelujen välissä. 


Toisella treenikierroksella halusin näyttää Kristalle meidän eteenmeno-ongelmaa. Riia osaa tulla hienosti ja suorasti eteen istumaan, jos kyltti ei ole lähettyvillä. Kuitenkin heti, jos kyltti on siinä persustan takana, se ottaa siitä sen verran painetta, että jää enemmän tai vähemmän vinoon. Homma ratkesikin yllättävän helposti: Krista huomautti, että tulen joka tapauksessa turhan lähelle kylttiä ja voin aivan hyvin itse jäädä kauemmas, jolloin ongelma poistuu. Rallyssahan riittää, että jompi kumpi on suorituspaikalla, eli puolen metrin päässä kyltistä. Jos itse jään metrin  päähän, on se koiran pylly suurin piirtein puolen metrin päässä kyltistä. Ja kuten Krista osuvasti sanoi: "ei tuosta (etäisyydestä) tulisi kuin korkeintaan ykkönen ja ehkä se on sen arvoista, jos sun koira on siten onnellisempi."

Koska tämä ongelma ratkesi noin nopeasti, niin ehdittiin ottamaan vielä toista juttua. Valitsin edessä peruutuksen. Luulin, että meidän ongelmamme on napanuora, joka tulee Riialla vastaan. Se nimittäin peruuttaa hienosti ehkä kaksi omaa mittaansa taaksepäin, mutta siihen se jää ja tarjoaa joko orava-asentoa tai istumista. Eikä se siitä enää peruuta. Krista kuitenkin huomautti heti, ettei napanuorasta todennäköisesti ole kyse, kun Riia aivan ongelmitta lähtee esimerkiksi kentän laidalla olevia ihmisiä moikkailemaan yksinään. Hetken meitä seurattuaan hän totesikin ongelman todennäköisesti olevan se, ettei koira vain tiedä, mitä siltä halutaan. Se peruuttaa ja peruuttaa, kunnes olettaa, ettei tämä ole se juttu, ja tarjoaa jotain muuta. Krista ehdotti seinäkkeiden käyttöä ja takapalkkaa, joka lähtikin toimimaan heti, kun niitä kokeiltiin. Kuinka yksinkertaista! Ja kuinka paljon me ollaan tuon koiran kanssa sitä edessä peruuttamista jahkattu. Nyt vaan sitten tällä tavalla harjoittelemaan, niin ehkä se lähtee lopulta sujumaan. Enemmänkin kuin kaksi koiran mittaa. 


Tuli muuten (yllättäen) sellainen olo, että sitähän voisi mennä vaikka kisaamaan.

perjantai 19. tammikuuta 2018

Kilpailevien ryhmä

Meillä alkoi eilen uusi jakso agilitytreeneissä ja aloitimmekin Riian kanssa ihan uudessa ryhmässä uuden valmentajan kanssa. Meidän ryhmämme taso on tällä hetkellä mölli3-KISAAVAT. Jotenkin eilen vasta löi tajuntaan, että me Riian kanssa todella ollaan jo kisaava koirakko. Meillä oli heti ekoissa treeneissä kunnon tekemisen meininki: teimme melko mutkikasta rataa kisanomaisesti. Radalta löytyi niin kepit, A, muuri, rengas, pituus ja paljon takaakiertoa sekä kontakti-putki -erottelua. Meillä meni Riian kanssa radat tosi hyvin, mutta molemmilla kierroksilla pakka pääsi hajoamaan kepeillä, kun Riialla oli niin paljon vauhtia niille tullessaan. Ekalla kerralla sekosi rytmissä puolen välin jälkeen ja toisella kierroksella jätti jostain syystä viimeisen keppivälin tekemättä. Eli tällä kaudella toivottavasti runsaasti treeniä kepeille.

Meidän ryhmässä on kuusi koirakkoa joista puolet on kisaavia. Eli taso on kohdillansa. Oli mukavaa vaihtelua, kun ei ollut yhtäkään koiraa, joka hinkkaisi jotain yhtä estettä radalla, vaan kaikki etenivät hienosti radalla ja treenien tempo oli nopea. Odotan tulevalta kaudelta paljon. Uusi valmentaja vaikuttaa myös pätevältä ja muistaakseni kisaa itse ihan kolmosissa asti. Ei edellisessä valmentajassakaan vikaa ollut, mutta vaihtelu virkistää. 

Onnellisen treenaajan hymynaama.

Meidän treeniryhmä vaikuttaa muutenkin kaikin puolin tosi kivalta. Kaikki vaikuttavat niin mukavilta ja motivoituneilta. Ja parasta on, että meidän ryhmä koostuu pääasiassa mini-medikoirista, eli koirilla on jäähdyttely- ja lämmittelylenkeillä kokoistansa seuraa. Tästä tulee hyvä kausi! Ja ihanaa, kun on useampi kisaava koirakko, niin ehkä me saadaan kisareissuille toisistamme matkaseuraa!

maanantai 15. tammikuuta 2018

Hyppytekniikkaa taas

Viime viikonloppuna oltiin hyppytekniikkatunneilla viime kesältä tutun kouluttajan opeissa. Teimme ensin taipumisharjoituksen, minkä jälkeen suoraa sarjaa, jossa pyrittiin saamaan koira venymään hypyille. Riian tekniikka sai taas pelkkiä kehuja, eikä kouluttaja löytänyt meille oikein mitään kehitettävää, mikä on sinänsä totta kai hyvä asia, mutta sen takia koulutuksesta ei kuitenkaan tuntunut jäävän juuri mitään käteen. Kaikki muut koirat tekivät harjoituksiakin paljon kauemmin, koska niillä oli niissä ongelmia. Meille kouluttaja totesi aika nopeasti, että ei tätä teidän tarvitse hinkata, eikä hän tosiaan sitten antanut meille oikein minkäänlaisia ohjeistuksia jatkoon, siinä missä muut saivat mm. jumppaohjeita ja ohjeita hyppykorkeuksiin. Ainut, mitä koulutuksesta jäi käteen oli se havainto, että Riian suhteellisen neliömäinen runko tuottaa sille jonkin verran haasteita pitkille hypyille venymiseen, että niitä voidaan harjoitella, jos siltä tuntuu. Mutta pitää olla tyytyväinen siihen, että mun koira hyppää hyvin ja tasapainoisesti, osaa hyvin arvioida etäisyyksiä ja löytää oikeat kohdat sekä voiman ponnistamiseen.

Pahoittelut taas kuvan laadusta. Uusi puhelin hankinnassa.
Mulla piti olla videotkin harjoituksista, jotka olisin tähän laittanut, mutta näköjään olen onnistunut poistamaan ne puhelimestani (mitä ihmettä on tapahtunut?). Mutta ainakin taipumisharjoitus on nähtävillä Riian Instagramissa. 

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Kisaradat 7.1.2018

Mä laitan tänne vielä muistoksi meidän Seinäjoen kisaradat.



Kuten arvata saattaa, niin kova kisanälkä näistä kisoista jäi. Tänään mennään hallille harjoittelemaan keppien sisäänmenoa kovemmasta vauhdista.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Ekoista kisoista eka LUVA!

Tämänpäiväiset agilitykisat menivät paremmin kuin hyvin! Kahdesta radasta toisella, sillä ensimmäisellä, saatiin HYL, mutta toisella sijoituttiin mediluokan toisiksi nollaradallamme ja saatiin LUVA. Ensimmäinen rata oli hypäri, jossa Riialla oli aivan liikaa kierroksia. Se lähti sooloilemaan radalla omiaan. Olisi pitänyt ohjata tiukemmin. Toisella radalla meni melkein kaikki putkeen. Ainoastaan kepeille se kaarsi vähän pitemmän kautta, kun kävi tarkistamassa numerokyltin. Nokka pysyi kuitenkin koko ajan menosuuntaan, eli ei tullut virhettä siitä!





Kaikin puolin onnistunut päivä. Nyt vaan uusia startteja kohti!

lauantai 6. tammikuuta 2018

Kisoihin valmistautuminen (ensimmäiset agilitykisat)

Meillä on huomenna meidän ensimmäiset agilitykilpailut. On aivan selvää, että koska kisat ovat ensimmäiset, en todellakaan tiedä, miten niihin kannattaisi valmistautua. Siksi täytyy nyt ekalla kertaa mennä maalaisjärjen voimalla ja vain testata miten nämä valmistautumisrutiinit toimivat. 

Tällä viikolla me emme ole Riian kanssa treenanneet agilityä. Paitsi käytiin me tiistaina siellä hallissa, jossa kisat tullaan pitämään, tokotreenien yhteydessä testaamassa hallille juuri tulleet uudet esteet: kehyksettömän renkaan ja pehmeän muurin. Mutta varsinaisissa aksatreeneissä emme ole olleet. Se ei tosin ole ollut mitenkään tarkoituksenmukaista, sillä meillä nyt vaan sattuu olemaan treeneissä taukoviikot.


Eli tämän viikon Riia on ollut suht kevyellä liikunnalla. Kisaa edeltävänä päivänä, eli tänään ollaan varsinkin pyritty ottamaan mahdollisimman rennosti ja keräilemään paukkuja. Itse yritän henkisesti valmistautua siihen, että otan rauhallisesti ja ohjaan loppuun asti kaikki esteet. Minun täytyy pitää mielessä, että meillä on ihan hyvät mahdollisuudet puhtaaseen rataan, jos itse pysyn rauhallisena. Mutta toisaalta meillä on täydet mahdollisuudet saada myös hyllyt molemmilta radoilta, eli on pysyttävä myös nöyränä. 

Otin juuri äsken Riian kaikki mahdolliset paperit esille: mittaustodistuksen, kilpailukirjan, rokotustodistukset ja vielä rekkarinkin, vaikka en ole ihan varma tarvitaanko sitä. Niille kaivan vielä jostain muovitaskun ja laitan sitten reppuun. Viime mölleihin lähdettiin ilman rokotustodistuksia, mutta onneksi oli kotiseuran möllit, niin ei ollut niin vakavaa. Huomenna ei pidä kuitenkaan unohtaa niitä kotiin.


Aamulla meinaan lähteä hyvissä ajoin ajelemaan kohti Seinäjokea. Suunnittelin, että olisin siellä viimeistään 45 minuuttia ennen rataantutustumisaikaa paikalla, koska ensinnäkin ensikertalaisten pitää olla niin paljon ajoissa. Aamulla Riia saa todennäköisesti vain ihan vähän ruokaa. Minä luulen, ettei aamulla heti ekalla radalla starttaaminen ole meille ehkä mikään ihanteellisin tilanne, mutta näillä mennään. 45 minuutissa kerkeen hyvin käydä ilmoittamassa ja varmentamassa kisakirjan ja siihen jää vielä ihan hyvin lämppäilyaikaa. Riian kanssa startataan luokan viimeisinä, joten senkin puolesta ei ole mitään hätää saada lämpöjä päälle. Kerkeen ehkä seurata vielä radan rakennustakin. Ratojen välissä on puolisentoista tuntia aikaa, joten siinä välissä täytyy tehdä viilennykset ja lämmöt uudelleen, mutta toivottavasti siinä ehtii vähän edes seurata muita luokkia.

Huuh, nyt alkaa kyllä tosi paljon jännittämään. Pitäkää meille peukkuja!