keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Veelan jumppakurssi

Veelan kanssa ollaan maaliskuun aikana käyty kehonhallintakurssilla, jossa vahvistetaan koiran tietoisuutta omasta kropasta, opetetaan koiralle sen käyttöä ja etu- ja takapään erottelua, kehitetään koiran tasapainoa ja vahvistetaan syviä lihaksia. Välineinä tunneilla on dobopallot, tasapainotyynyt ja puolipallot. Alunperin ajattelin, että Veelalle voi olla hankalaa malttaa tasapainoilla ja keskittyä tekemiseen, mutta yllättäen se onkin osoittautunut tässä lajissa luonnonlahjakkuudeksi. Siltä tuntuu sujuvan kaikki ja olen saanut huomata, kuinka hienosti se osaa tarjota erilaisia vaihtoehtoja niin kauan, kunnes merkkaan sille oikean toiminnon.

Veela on osoittautunut myös erittäin rohkeaksi pennuksi. Se kokeilee reippaasti kaikkea uutta ja vaikkei se ennen kurssin alkua ollut koskaan nähnyt dobopalloa, kiipesi se sen päälle kummempia miettimättä. Nyt pallon päällä sujuu jo asennonmuutokset, pyörähdykset ja etuosan ponnautuksetkin. Veela tietää suulliset käskyt takapäälle ja etupäälle ja opittiinpa viime kerralla seisomaan ihan kokonaan tasapainotyynyn päällä.

Kurssin ohjaajana toimii eläinhieroja Miia Manner, joka on kovasti kehunut Veelan kykyä käyttää kroppaansa. Kurssia on yksi kerta vielä jäljellä ja tavoitteenani on saada Veela seisomaan siten, että sen etutassut ovat yhden puolipallon, takatassut toisen puolipallon päällä. Saimme Miialta kotiin lainaan puolipallot ja sunnuntaihin asti meillä on aikaa harjoitella niillä. Katsotaan, pääsemmekö tavoitteeseemme!



maanantai 25. maaliskuuta 2019

Riia 4 v.

23.3. Riia täytti 4 vuotta. Itselläni on sen osalta kaamea ikäkriisi, vaikka eihän se oikeasti ole vielä vanha ollenkaan. Toivottavasti sillä on edessään vielä ainakin tuplasti tuo määrä vuosia ja toivottavasti se pysyy terveenä ja saa elää aktiivista elämää, jota se kovasti rakastaa. 

Syntymäpäivänsä kunniaksi käytiin hakemassa Riian kanssa kolme hyllyä lisää agilitykisoista. Kuvista päätellen sillä ainakin oli hauskaa. Itselläni ei niinkään. Vaikka oli siellä kaksi hyvää onnistumistakin: kepit ensimmäisellä radalla ja juoksukontaktit ensimmäisellä agilityradalla. Viimeinen rata oli kaiken osalta fiasko, mutta Riia on silti rakas ja maailman paras harrastuskaveri. 

Kaikki postauksen kuvat (c) Sami Ritoniemi





maanantai 18. maaliskuuta 2019

Veelan ihon kuulumiset


Veela on syönyt hypoallergeenista ruokaa nyt semmoiset puolisentoista kuukautta. Tuona aikana kutinalääkitys oli päällä ensimmäiset pari viikkoa, joten lääkkeetöntäkin aikaa on jo jonkin verran vierähtänyt. Ilokseni voin todeta, että Veelan jalat voivat tällä hetkellä tosi hyvin: se ei nakerra niitä enää juuri ollenkaan ja karva alkaa olla kasvanut jo lähes kokonaan takaisin! 

Tässä kuvassa näkyy jalkojen tilanne tällä hetkellä. Paljon parempi!

Veelan proteiinin lähteenä on tällä hetkellä lammas, minkä lisäksi sen saamassa allergiaruuassa on bataattia, hernettä, perunaa, pellavansiementä ja juurikasmassaa. Lisäksi tietenkin vitamiinit ja muut ravitsemukselliset lisäaineet. Hyvin riisuttu ruoka siis verrattuna siihen, mitä se aikaisemmin söi. Olen lisäksi tosi tyytyväinen ruuan ainesosiin verrattuna esimerkiksi eläinlääkäristä saataviin Royal Caninin tai Hill's:n allergiaruokiin, jotka sisälsivät mitä oudoimpia ainesosia, esimerkiksi soijaa.

Makupalat ovat Veelan kanssa suurin ongelma, sillä ainakin näin aluksi olen pyrkinyt antamaan sille vain ja ainoastaan 100 % lammasta. Valmiina sellaisia makupaloja on hyvin vähän ja pureskeltavat luutkin ovat harvassa. Veelan kanssahan totta kai painitaan samanaikaisesti myös tuhoamisvimman kanssa, mitä ei ainakaan edesauta se, ettei sille voi antaa juuri mitään puruluita. Olen kuitenkin nyt pikkuhiljaa alkanut tarjoamaan sille nameja ja luita muistakin proteiinin lähteistä, kuten peurasta ja hevosesta. Toistaiseksi ne näyttävät sopivan sille.

Jonkin verran Veela kutkuttaa itseään edelleen. Riiaan verrattuna paljon enemmän, mutta Riia ei kyllä juuri koskaan raavi itseään. Veela raaputtelee ehkä muutaman kerran illassa ja melko pikaisesti, ohimennen kyljestä tai kaulasta. Päiväsaikaan en tietenkään osaa sanoa, miten paljon se itseään raapii, kun en sitä ole vahtimassa. Mutta tärkeintä on, ettei sen iho enää paista mistään läpi! Ruuan vaikutus näkyy eläinlääkärin mukaan lopullisesti vasta 2 - 3 kk kuluttua, joten ehkäpä kutkuttaminen loppuu jossain vaiheessa kokonaan. Silmien vuotaminen on ainakin onneksi lakannut!


Vahvimmin itse epäilen kutinan aiheuttajiksi tällä hetkellä kalaa (Veela söi sitä lohiöljypohjaista Yumecaa kutinan ollessa pahimmillaan) ja viljoja. Viljaa ei Veelan aikaisemminkaan syömässä ruuassa kyllä ollut, mutta nameissa sen sijaan oli. Me annoimme sille melko huolettomasti ihan markettitasoisiakin koirannameja erityisesti kouluttaessa sitä täällä kotona, kun palkan laatu saattoi olla vähän huonompikin. Nyt täytyy katsoa vähän tarkemmin, mitä se suuhunsa saa, mutta onneksi olemme menossa jo paljon parempaan suuntaan. Oma stressi asian suhteen on jo huomattavasti helpottanut. 

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Helmikuun treenit

4.2. Veelan ratatreenit
Tällä kertaa kentälle oli rakennettu rata, jossa oli sekä puomi että A-este. Minä en halua Veelaa noille esteille päästää, ennen kuin meillä on juoksareista idea, joten meidän osalta rataa suoritettiin lyhyissä pätkissä ja harjoittelimme vain yksittäisiä ohjauksia. Otimme vähän takaakiertoa vauhdista sekä eteen irtoamista. Ihan perusjuttuja siis.

6.2. Riian treenit
Meillä oli taas piirroksessa melko vaikealta näyttävä rata. Ei se loppujen lopuksi tehtynä kovin vaikea ollutkaan, vaikka saimme hinkata jo aloitusta useampaan kertaan, sillä siinä oli kolmantena esteenä kepit vaikeasta kulmasta ja jostain syystä Riialla oli tänään kova veto keppien vieressä sijaitsevalle pituusesteelle. Jouduin ottamaan Riian kanssa takaakiertoa tosi kaukaa, jotta sain sen käännettyä hyvässä kulmassa kepeille, mutta hyvää harjoitusta sekin. Kepit menivät tosi hyvällä asenteella ja uusi, kehykseetön rengaskin aivan ongelmitta heti kylmiltään. Keinun Riia suorittaa taas tosi kauniisti myös radan osana. Riia irtosi ja haki esteille hyvin tänään. Ainut epäonnistuminen oli puomilla, jossa harjoittelimme erikseen juoksareita. Jouduin toteamaan, ettei Riia todellakaan osaa vielä mattoa puomivireessä. Harjoittelut jatkuvat siis.


12.2. Veelan pentuaksa
Harjoittelimme takaakierron ja valssin erottelua, mikä meni Veelalla yllättävän hyvin. Vaikkei ennemmin olla mitään vastaavaa tehtykään, niin se osasi hyvin lukea ohjauksia ja/tai kuunnella käskyjä tiesi, haluanko sen suorittavan esteen edestä vai takaa. Tämän lisäksi harjoittelimme ohjauksen lukemista ja lukitsemista, mikä meni muuten ihan hyvin, paitsi että minä olen turhan hätäinen ja päästän ohjauksen liian aikaisin pois. Viimeisenä harjoituksena oli rauhoittuminen, mikä ei onnistunut ollenkaan. Tämän saimmekin kotiläksyksi.

13.2. Riian treenit
Harjoittelimme toivomukseni mukaan putkelle pohjausta pitkän suoran pätkän jälkeen siten, että koiralla on kova vauhti ja koira pitäisi saada laitettua putken epäloogisempaan päähän. Tämä meni ihan hyvin siinä mielessä, että Riia meni joka kerta oikeaan päähän, mutta harjoitus ei ehkä antanut ihan oikeaa kuvaa siitä, mitä se todellisuudessa esim. kisoissa voi olla, kun koiralla on paljon kovempi vire. Mokasimme nimittäin viime viikonloppuna kisaradalla vastaavan kohdan, joten siksi halusin tätä harjoitella.

18.2. Rallytreenit
Rallytreeneissä molempien kanssa. Riiallekin sain kannustettua yllättävän hyvän vireen rallyradalle. Veelalla meni rata erinomaisella keskittymiskyvyllä ja suht vähillä virheillä ja palkkauksilla. Pentu kehittyy koko ajan! Minun itseni pitää harjoitella vielä järkevää etenemistä radalla ja oikeita suorituspaikkoja: tuppaan ajautumaan vähän liian lähelle kylttiä, jolloin koiralle ei välttämättä jää hyvin tilaa suorittaa vaadittua tehtävää. Eihän se virhe ole, mutta turhaan teen elämästäni vaikeampaa.


20.2. Riian treenit
Näissä treeneissä hinkkasimme pääasiassa keppejä ja keinua. Riia oli suhteellisen kovassa vireessä kepeillä ja jätti herkästi viimeisen välin tekemättä. Testailimme, miten minun oma etenemiseni vaikuttaa siihen, jättääkö Riia kepit kesken. Erittäin hyödyllistä siis! Aloittamisen kanssa Riialla ei tunnu enää olevan kepeillä mitään ongelmaa, mutta mikäli minä lopussa lasken ohjauksen ja siirrän itseni liian nopeasti kohti seuraavaa estettä, Riia helposti oikaisee viimeisen välin. Keinulla Riialla jostain syystä oli jonkinmoinen paniikki taas vaihteeksi, eikä se meinannut uskaltaa suorittaa sitä. Sille tulee aina välillä jostain tuntemattomasta syystä epävarmuutta keinun suorittamisessa, joten palkkailimme toisella kierroksella sitä keinun päähän asti juoksemisesta. Se auttaa luultavasti taas vähäksi aikaa.

26.2. Omatoimitreenit molempien kanssa ja Veelan pentukurssi
Varasin itselleni hallin hiihtolomaviikon kunniaksi tunniksi ja menin ennen Veelan treenejä treenailemaan molempien kanssa juoksareita. Riian kanssa tehtiin aluksi maan tasalla ja koska se sujui jälleen ongelmitta, siirryimme madalletulle puomin alastulolle. Osumatarkkuus oli ehkä 70 % ja Riialla alkoi selkeästi olemaan ajatusta jo matostakin, vaikka vire olikin melko korkealla (kun me ei tehty mitään muuta, kuin näitä juoksarijuttuja). Veelankin kanssa harjoiteltiin mattoa maassa ja sillä on kyllä mahtava tyyli syöksähtää matolle kaikilla neljällä jalalla ja juosta sitten täysiä palkalle. Veelan kanssa muutaman kerran naksautin väärästä toiminnosta: osumattomuudesta, mutta sen osumatarkkuus on tässä vaiheessa kyllä tosi korkea. Ehkä 95 %. Aloimme siis harjoittelemaan jo käännöksiä sen kanssa. Vasenta käännöstä ensin.


Pentukurssilla harjoittelimme okserille etäisyyden arvioimista, mikä meni Veelalla tosi hyvin. Meillä oli useampi siivekepari peräkkäin ja viimeisessä oli rima. Koiran oli tarkoitus juosta viimeiselle esteelle niin, että se ponnistaa vasta siitä äärestä, eikä arvioi etäisyyttä toisista siivekkeistä katsomalla. Tämän lisäksi tutustuimme keppeihin verkoilla ja Veela ei säikkynyt tai varonut verkkoja yhtään, mikä ei ehkä yllätä ketään, joka Veelan tuntee. Se lähti hienosti tarjoamaan keppejä ja heti vauhdin kanssa, joten olen tosi tyytyväinen siihen! Sillä on kuitenkin ikää vasta 10 kk, joten kouluttaja kehotti odottamaan vielä ainakin pari kuukautta, ennen kuin aloitamme kunnon keppitreenin. Viimeisenä oli rengas, jota harjoittelimme oikein kunnon etäisyydeltä. Veela haki sitä hienosti. Saman tien saimmekin ottaa ohjauksia renkaalle: takaaleikkausta, valssia ja liikkuvaa valssia. Ainut, mikä toi haasteita, oli takaaleikkaus. Siinä Veela meni aluksi renkaasta ohi, kun palkka ei ollut suoraan renkaan edessä. Palkan paikkaa vähän suoristettiin, nii rengas löytyi taas. Kovasti pitäisi Veelan kanssa harjoitella siitä namitargetista luopumista. Se on vähän liian kiinni siinä.

27.2. Riian treenit
Riian treenien eka kierros meni aivan mahtavasti! Päästiin kouluttajan suunnittelema rata alusta loppuun ja nollana läpi, vaikka se sisälsi esimerkiksi vauhdikkaan sisäänmenon keppeihin! Alan oikeasti löytämään hyvän tatsin siihen, miten Riian kanssa kannattaa kepit tehdä. Radalla oli paljon takaakiertoja, takaaleikkauksia ja kaukaa lähettämisiä, eikä meillä ollut missään kohdassa kummempaa ongelmaa. 


28.2. Omatoimitreenit
Mentiin kaveriporukalla treenaamaan lähinnä tokoa hallille. Itse otin molempien kanssa vähän taas juoksupuomia. Riia ei osunut tällä kertaa kovin hyvin, joten sen kanssa lopetettiin lyhyeen. Olisi pitänyt varmaan ottaa muutama toisto maan tasalla, eli palata taaksepäin, mutta alkoi niin ottamaan pannuun osumattomuus, että kiinnostus varisi. Veela taas oli omalta osaltaa aivan huippu. Tehtiin sen kanssa käännöksiä taas ja osumatarkkuus on aika mahtava! Lupaa hyvää.