Palkkausautomaatti

Vihjailin armottomasti koko syksyn J:lle hartaasta toiveestani saada joululahjaksi palkkausautomaatti ja niinpä hänelle ei tainnut jäädä muuta vaihtoehtoa, kuin hankkia sellainen. Jouluaattona siis kaivoin käärepapereista juuri sen aparaatin, josta olin iskenyt kuvan mun tämän vuoden joululahjatoivepostaukseen. Kyseessä on siis Petsafen Treat and Train -palkkausautomaatti. Minä ja Riia ollaan tutustuttu laitteeseen nyt muutaman päivän ja voin sanoa, että laite vastaa täysin odotuksiani ja jopa ylittää ne.

Kun Riia sai namiautomaatin ideasta kiinni, lähdimme kotona kokeilemaan laitteen kanssa luoksetulon pysäytyksiä sekä kaukoja. Kaukoissa en muistaakseni olekaan takapalkkaa koskaan käyttänyt ja Riia saikin niihin yllättäen aivan hirveästi lisää vauhtia. Ainut miinus toistaiseksi on ollut se, että se alkoi samalla hosumaan, jotta pääsisi mahdollisimman pian automaatille. Se ei siis malta odottaa käskyjä, vaan tarjoaa kaikkea ja mahdollisimman nopeasti. Mutta ainakin vaihdot ovat nopeat. Ennakoiminenhan on helppo sammuttaa. 

Pysäytyksissäkin on vähän sama homma: vauhtia tuli melko paljon lisää, mutta Riia ei oikein malta kuunnella, minkä käskyn annan, vaan tarjoaa melko randomisti ihan vaan jotain asentoa. Se automaatille juokseminen on niin kivaa! Toinen ongelma on myös se, että pitemmällä matkalla, jos en anna käskyä suunnilleen siinä puolen välin paikkeilla, se päättää silti tehdä jotain. Eli se pysähtyy ilman käskyä, mikä on tietenkin ei-toivottua. Pitää muistaa palkata sitä ihan vaan sivulle juoksemisestakin. Laittaa vaikka etupalkkakin, niin saa juosta sitten sinne. 

Tänään käytiin hallilla kokeilemassa automaattia keppiharjoittelussa ja siinäkin se toimi paremmin kuin hyvin. Halkean innostuksesta, kun mietin, mitä kaikkea tuon laitteeen avulla pystyykään koiralle opettamaan!

Typerät viirut kuvassa johtuvat mun kännykän rikkonaisesta linssistä. 

Meidän joululahjatoivelistalta toteutui tänä vuonna toinenkin iso toive, tosin sen ostin ihan itse. Nimittäin dobo-pallon. Sillä onkin nyt jumpattu muutaman kerran ja olikin mielenkiintoista nähdä, mikä syvien lihasten rappeutuminen Riialle on tapahtunut tässä välissä, kun ei olla doboiltu yli puoleen vuoteen! Kyllä muuten pallo tärräsi ekoilla kerroilla!

Riian kokoiselle koiralle tuo pallo (koko 45) on onneksi vielä sen verran pieni, että se on helppo säilöä, eikä pistä välttämättä silmään, vaikka sitä säilöisi olohuoneen nurkassa, kuten se meillä tällä hetkellä on. Toki isommasta pallosta saisi ehkä enemmän itse irti. On tuo pallo sen verran pieni, ettei siinä oikein saa ihminen mitään tehtyä. Mutta pääasia, että koira saa harjoitusta!

Aamutreeneissä

Lauantaiaamun kunniaksi otettiin ja lähdettiin heti aamusta treenaamaan Haukkuvaaraan. Treenailtiin noin tunnin verran ja mukaan mahtui hyvää treeniä niin tokosta, agista kuin rallystakin. Loppuun vielä vähän tehtiin doboakin. J lähti meille mukaan ja saatiin kivoja kuvia ja videoitakin treeneistä.

Huomenna meillä onkin edessä reissu Lempäälään ja mittelimestaruuksiin. Lievästi sanottuna jännittää mitä siitä tulee, kun Riia on ollut viime aikoina niin keskittymiskyvytön treeneissä. Aika hyvin se tänään kyllä totteli, mutta ei sitä tiedä, mitä se huomenna keksii.

Doboilemassa

Koska mulla ei ollut mahdollisuutta saada kuvia itsestäni ja Riiasta doboilemassa, pyysin apua Facebookin koirat-ryhmästä. Mallina kuvissa toimii siis bostoninterrieri Teppo.

Käytiin viime viikolla Riian kanssa testaamassa itsellenikin ihan uutta lajia doboa. Dobohan on siis eräänlaista lihaskunto/kehonhallintajumppaa, jota tehdään suurella ovaalinmuotoisella pallolla tai tasapainotyynyllä koiran kanssa, koiralle tai ilman koiraa. Dobo vaatii tasapainoa ja etenkin keskivartalonlihaksia. Doboilu tuntui kyllä seuraavana päivänä jonkin verran vatsalihaksissa ja tulihan siellä tunnilla välillä ihan kuumakin. Varmasti saa kuitenkin doboilulla vielä tehokkaammankin tunnin aikaiseksi, tuommoisella tunninmittaisella kokeilukerralla ei nyt kuitenkaan mitään kovin ihmeellistä voida vielä tehdä.

Arvasin, että Riia on lahjakas tässä lajissa, sillä sillä on mahdottoman hyvä kehonhallinta, ponnistusvoima ja se myös ilmeisesti luottaa minuun aika paljon, koska hyppää aina muitta mutkitta tasapainoilemaan minne ikinä sen käskenkään. Ja mikäs syy sillä olisikaan olla luottamatta, kun olen kuitenkin aina ollut varmistamassa, ettei se putoa tai horjahda esim. polven päältä tai emännänjakkaralta. :D

Riia hyppäsi siis ongelmitta dobopallon päälle. Alkuun olisi pitänyt palkata jo haistelusta ja pallon koskettamisesta, mutta minun ei tarvinnut tehdä kuin pieni ele kohti palloa, kun Riia jo pomppasi sinne päälle :D Ja sieltä komealla pompulla alas. Lopuksi meinasi kuitenkin lähteä pallo Riian alta, kun olimme lopettelemassa ja olin lakannut jo varmistamasta polvillani, että pallo pysyy paikoillaan. Yhtäkkiä Riia tekikin täyskäännöksen ja loikkasi pallon päälle. Onneksi pallo vierähti pois alta pehmeästi ja Riiakaan ei ilmeisesti päässyt pallon päälle kuin puoliksi ja tössähti ihan kevyesti alas. Ei käynyt kuinkaan, eikä jäänyt kammoa!

Tasapainotyynyllä seisominen kaikilla neljällä jalalla tuotti kuitenkin sille hieman hankaluuksia. Kaksi jalkaa meni hyvin ja vielä kolmekin, mutta sain siltä kaikki neljä jalkaa vain pari-kolme kertaa kokonaan tyynylle. Sitä vähän ihmettelin, kunnes sain itse kokeilla tasapainotyynyä. Jestas siinä oli vaikea pysyä! Ilmeisesti tämä kyseinen tyyny, jonka olin valinnut, oli vähän liian täynnä ilmaa, mikä teki siitä haastavan. Olisi ilmeisesti kannattanut aloittaa vähemmän täydellä tyynyllä!

Me tykättiin lajista kyllä kovasti ja olisi ihanaa hommata itsellekin dobopallo kotiin. Omien lihasten ja venyttelyn lisäksi doboilu kehittää koiralta juuri niitä syviä lihaksia, jotka auttavat kehonhallinnassa. Siitä taas on hyötyä erityisesti agilityssä. Dobon avulla voi myös koirien lihaksia venytellä.