Palkkausautomaatti

Vihjailin armottomasti koko syksyn J:lle hartaasta toiveestani saada joululahjaksi palkkausautomaatti ja niinpä hänelle ei tainnut jäädä muuta vaihtoehtoa, kuin hankkia sellainen. Jouluaattona siis kaivoin käärepapereista juuri sen aparaatin, josta olin iskenyt kuvan mun tämän vuoden joululahjatoivepostaukseen. Kyseessä on siis Petsafen Treat and Train -palkkausautomaatti. Minä ja Riia ollaan tutustuttu laitteeseen nyt muutaman päivän ja voin sanoa, että laite vastaa täysin odotuksiani ja jopa ylittää ne.

Kun Riia sai namiautomaatin ideasta kiinni, lähdimme kotona kokeilemaan laitteen kanssa luoksetulon pysäytyksiä sekä kaukoja. Kaukoissa en muistaakseni olekaan takapalkkaa koskaan käyttänyt ja Riia saikin niihin yllättäen aivan hirveästi lisää vauhtia. Ainut miinus toistaiseksi on ollut se, että se alkoi samalla hosumaan, jotta pääsisi mahdollisimman pian automaatille. Se ei siis malta odottaa käskyjä, vaan tarjoaa kaikkea ja mahdollisimman nopeasti. Mutta ainakin vaihdot ovat nopeat. Ennakoiminenhan on helppo sammuttaa. 

Pysäytyksissäkin on vähän sama homma: vauhtia tuli melko paljon lisää, mutta Riia ei oikein malta kuunnella, minkä käskyn annan, vaan tarjoaa melko randomisti ihan vaan jotain asentoa. Se automaatille juokseminen on niin kivaa! Toinen ongelma on myös se, että pitemmällä matkalla, jos en anna käskyä suunnilleen siinä puolen välin paikkeilla, se päättää silti tehdä jotain. Eli se pysähtyy ilman käskyä, mikä on tietenkin ei-toivottua. Pitää muistaa palkata sitä ihan vaan sivulle juoksemisestakin. Laittaa vaikka etupalkkakin, niin saa juosta sitten sinne. 

Tänään käytiin hallilla kokeilemassa automaattia keppiharjoittelussa ja siinäkin se toimi paremmin kuin hyvin. Halkean innostuksesta, kun mietin, mitä kaikkea tuon laitteeen avulla pystyykään koiralle opettamaan!

Typerät viirut kuvassa johtuvat mun kännykän rikkonaisesta linssistä. 

Meidän joululahjatoivelistalta toteutui tänä vuonna toinenkin iso toive, tosin sen ostin ihan itse. Nimittäin dobo-pallon. Sillä onkin nyt jumpattu muutaman kerran ja olikin mielenkiintoista nähdä, mikä syvien lihasten rappeutuminen Riialle on tapahtunut tässä välissä, kun ei olla doboiltu yli puoleen vuoteen! Kyllä muuten pallo tärräsi ekoilla kerroilla!

Riian kokoiselle koiralle tuo pallo (koko 45) on onneksi vielä sen verran pieni, että se on helppo säilöä, eikä pistä välttämättä silmään, vaikka sitä säilöisi olohuoneen nurkassa, kuten se meillä tällä hetkellä on. Toki isommasta pallosta saisi ehkä enemmän itse irti. On tuo pallo sen verran pieni, ettei siinä oikein saa ihminen mitään tehtyä. Mutta pääasia, että koira saa harjoitusta!