Alkuun fiilikset oli tosi jännittyneet ja paniikinomaiset "mitä ihmettä mä ees teen täällä? En kyllä ikinä enää..." Mietin, miksi olen ilmoittautunut näihin treeneihin, kun nämä selvästi ovat vähän tasokkaammille koirille. "Mehän sotkeudutaan jalkoihimme jo ekalla kolmella esteellä..." Kuvittelin, että me jäämme hinkkaamaan vain sitä alkua ja radalle mennessänikin sen sanoin Katjalle ääneen. Etten ole koskaan yrittänyt mitään tuollaista, eikä se varmaan tule. Mutta katsotaan. Rata näytti siis tältä:
 |
| Katja Valkin koulutus 2.12.2017 |
Mutta itseasiassa treenit menikin meiltä kaikin puolin hyvin. Päästiin ekalla kierroksella jo putkelle 20 saakka ilman suurempia ongelmia. Teimme alkuun onnistuneen japanilaisen, kuutoshypylle onnistuneen saksalaisen (jonka kanssa toissaviikolla omissa treeneissä tappelimme), onnistuneet kepit, hyvän ennakoivan valssin, takaaleikkauksen jne. Aivan huikeaa tekemistä sekä minulta että koiralta tänään, vaikka itse sanonkin! Yllätin itseni niin positiivisesti! Etenkin, kun melkein kaikki muut treenaajat olivat jo kisaavia, osa jopa kakkos- ja kolmasluokkalaisia ja siitä huolimatta me takkuiltiin radalla jopa joitain koirakoita vähemmän. Ja me tehtiin koko rata.
Toisella kierroksella jatkettiin siis putkelta nro 20 loppuun asti. Parissa kohdassa takkuilimme, mutta saimme kuin saimmekin löydettyä hyvät ohjauskuviot oikeisiin kohtiin. Ja minä jopa muistin radan! Tälläkin radalla minulla tuli kuitenkin paikoin vastaan vanha kunnon loppuun asti saattaminen ja se, etten oikein luota koiraan. Treenien jälkeen jäi kuitenkin kaikin puolin sellainen olo, että pitää alkaa nyt jo luottaa siihen, että me osataan. Koska osataanhan me!
Treenit olivat siis Lakeuden koiraurheilukeskuksessa Seinäjoella. Kaiken lisäksihän halli oli meille uusi ympäristö. Jonkin verran nenä meinasikin ekalla kierroksella viedä koiraa, mutta siitä päästiin onneksi yli. Hyvin menneiden treenien kunniaksi ajettiin Riian kanssa vielä Mustiin ja Mirriin ostamaan sille uuden pannan. Olen jo pitkään haaveillut leveästä pannasta, joka olisi helppo aksatreeneissä löytää karvan ja takkien seasta. Ja ihan hieno panta me löydettiinkin.
Tästä on hyvä jatkaa treenaamista entistä suuremmalla innolla. Enää kolme viikkoa vanhaa treenikautta jäljellä ja ensi vuodeksi päästään/joudutaan uuden valkun oppeihin. Mielelläni olisin vanhankin valkun kanssa jatkanut, mutta huhu kertoo, että uusi olisi luvassa. Itsekin jatkan kouluttamista ensi vuoden puolella. Siitäkin oppii paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti