Tämän vuoden messari eli koiramessut olivat ja menivät. Ja täytyy kyllä sanoa, että menivät aivan yhdessä hujauksessa eikä niistä jäänyt käteen kauhean paljoa. Ei edes tuliaisia, koska ostin Riialle vain yhden possulelun, vanhan ja rikkoutuneen tilalle. Mutta ihan kiva reissu se kuitenkin oli. Ensi vuotta odotellessa.
Lähdin matkaan junalla aikaisin lauantaiaamuna ja olin Messukeskuksessa puoli yhdentoista maissa aamupäivästä. Marssin suoraan mittelikehälle ja seurasin siellä urosten arvostelun loppuun ja pikkuisen junnunarttujen arvostelua. Sitten lähdin suunnistamaan puppy shown puolelle, jossa olikin treenikaverini pentuineen kovassa jännityksessä omaa vuoroaan odottelemassa. Katsoin ja kuvasin hänen kehänsä, joka oli kyllä tosi paljon myöhässä. Siinä odotellessa menikin iso osa päivääni. Kävin syömässä, kiersin kojuja ja kuuntelin esityksiä. Loppukehiä menin seuraamaan heti neljän maissa ja katsoin ne lähes loppuun asti.
Moni hieno ohjelmanumero jäi minulta väliin, kuten sankari- ja virkakoirien palkitseminen, mutta minusta tuntuu, että ne olivatkin ehkä olleet perjantaina. Harmi, etten päässyt jo silloin paikan päälle. Päivän kohokohta on kuitenkin aina ne loppukehät.
Kiinnitin koiramessuilla sellaiseen asiaan huomiota, erityisesti loppukehiä katsoessani, että aika moni koira joutui tekemään pissat tai kakat sisälle. Kolme kertaa isoon kehään kakattiin ja käytävillä oli tosi paljon pissaa. Ajattelisi, että isoo kehääkin odotellessa on luppoaikaa vaikka kuinka. Eikö siinä välissä tosiaan käy mielessä käyttää koiraa sen verran pitkällä lenkillä, että se pääsisi tekemään tarpeensa kunnolla? Minun omasta mielestäni ainakin se, että koirani kakkaisi isoon kehään, olisi niin noloa, etten uskaltaisi jättää koiraa lenkittämättä. Mutta ehkä kaikkien koirat sitten eivät vaan tee tarpeitaan niin helposti vieraissa paikoissa. Mutta kovin on pitkä päivä koiralla, jos joutuu loppukehiin asti pinnaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti