sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Tokokokeiden korkkaus

Nyt se on sitten ohi, meidän ihan ekat tokokokeet! Alokasluokka oli laitettu alkamaan vasta 15:30, eli jouduin elämään koko päivän jännityksen aikaansaamassa sumupilvessä. Tunnit matelivat hitaasti, mutta vihdoin sai alkaa valmistautua lähtöön: tavarat kasaan ja menoksi! Mutta missä hitossa meidän kapula on? Kaivoin treenikassin läpi kolmeen kertaan, tarkistin treenirepun kahteen kertaan, treenitaskun ja -liivin läpi pariin kertaan, eikä piru vie missään. On mulla toinenkin kapula, mutta ei olla sillä treenattu. Se on paljon painavampi kuin se hukassa oleva. Kokeilin sillä painavemmalla, Riia otti siitä huonon otteen, kun oli tottunut kevyempään ja se putosi siltä heti. Voi paska, ei me nyt tolla mennä. Ei muuta kuin sormet ristiin, että meidän kapula löytyy hallin löytötavarakopasta!

Oli jo aika kiire, kello varttia vaille ja viimeistään tasalta piti olla ilmoittautumassa. Onneksi hallille ajaa vaan sen seittämän minuuttia, joten ehdittiin ihan hyvin. Mitä nyt pari kertaa meinasi auto lähteä luisuun liikenneympyröissä, kun tie oli ihan jäässä ja kaasujalka painoi. Note to self: pakkaa jatkossa se reppu ajoissa.

Suoraa ilmoittautumaan ja siitä melkein suoraa sirun tarkastukseen. Riia ei ehtinyt edes tajuta tilannetta. Siru löytyi ja matka jatkui. Tässä välissä nopea löytötavaraboksin tarkastus ja siellähän se meidän kapula oli! Mentiin ulos, käytin Riian pissalla, kävin autolla. Sitten alokasluokkalaiset huudettiinkin jo luoksepäästävyyteen, joka pidettiin pihalla "alkuringissä." Meille annettiin yleiset ohjeistukset ja tehtiin luoksepäästävyys/juoksutarkistus. Riia heilutti tuomarille ujosti häntää, mutta väisti sitten. Mun piti pitää siitä kiinni, että tuomari sai pyyhkäistyä pyllyn. Koska oltiin ekassa paikkamakuuryhmässä, saatiinkiin suoraa juosta siitä jo paikkamakuuseen. En ehtinyt edes talvikenkiäni vaihtaa pois, kun meidät ohjattiin jo kehään. En ollut ehtinyt edes jännittää ja Riia kävi kuumana kuin saunan kiuas. Me mentiin paikkamakuupaikalle innosta haukkuen (ja mun mittelihän ei hauku! :D) ja pyörien. Justiin ja justiin sain koiran oikein päin liikkeenohjaajan osoittamaan kohtaan. Remmi irti, liike alkaa. Voi paska, tommosessa mielentilassa se ei varmaan pysy! Käsky, käsky, käsky, käsky. Jätä koira. Vielä pysyy. Hitto minuutti onkin pitkä aika. Seinäkello on kyllä mennyt jo kahesti ympäri. Riia alkaa haistella ja näykkiä mattoa. Voi paska, nyt se nousee. Kuulen, kuinka liikkeenohjaaja napsauttaa sekunttikellon sammuksiin. Aika päättyy, palatkaa koirien luo. Riia makaa maassa, ei haistele enää. Käsky, käsky, käsky, käsky. Kiitos. Tuomari näyttää jokaiselle pisteet erikseen. Viereinen kultainen noutaja saa kympin ja meinaan alkaa taputtaa. Hillitsen itseni. Tuomari tulee kohdallemme ja sanoo "mitteli haistoi siellä matossa jotain mielenkiintoista, mutta annetaan anteeksi!" 10! Nyt meinaan alkaa itkeä! Voi vitsi, paikkamakuusta kymppi! Lähdetään hihkuen pois. Riia haukkuu ja pyörii. Nyt on kahden suorituksen verran aikaa rauhoittaa se. Keskity.

Mennään ulos. Kävellään hiljakseen ympyrää ja juttelen sille. Ole rauhassa. Malta. Toinen paikkamakuuryhmä tulee ulos. Eka yksilöliikkeiden suorittaja menee sisälle. Yksi koira enää. Kävellään, otetaan vähän seuraamista. Riia käy kuumana, juoksentelee. Voi paska, tässä tuli liian kiire. Se aivan salettiin karkaa. Eka koira ulkona, toinen sisään. Syötän viimeiset namit taskuista. Kestää. Kestää. Kestää.

Vihdoin päästään sisälle. Riisun takin ennen kehään menoa. Ekana liikkeenä seuraaminen. Liikkeelle lähdössä Riia ampaisee puoli koiran mittaa edelle, mutta malttaa. Se vähän jätättää. Pihisen ja se reipastuu. Näen, kuinka sen tekee mieli päästää höyryjä pikku kierroksella. Älä karkaa multa, please. Liike päättyy. Kiitän, mutta en uskalla vapauttaa Riiaa. Suoritus jatkuukin melkein heti. Liikkeestä maahanmeno. Se meni hyvin. En katso pisteitä. Olen kuplassa. Tässä on vaan tää koira. Seuraavana liikkeenä luoksetulo. Riia pysyy, ei mene maahan. Tulee luokse. Perusasento jää vähän vinoksi, mutta muuten meni hyvin. Sitten kaukokäskyt. Ennen liikkeen alkua Riia ei enää kestä. Sen on pakko päästä. Se ottaa kunnon spurtin ja juoksee kerran mun ympäri. Käy välissä nuuhkaisemassa liikkeenohjaajaa. Nyt tähän, sivu. Hienosti. Maahan. Se menee ekalla. Jää paikoilleen. En muista sanoinko sille edes mitään. Se nousee hienosti, odottaa. Kauan. Onpa pitkä aika, ehdin ajatella. Viimein, maahan. Palaa koiran luo. Käsky. Jes, se meni varmaan myös ihan hyvin.

Kapulan pito. Mutta voi perkele! Joku lähtee kehän laidalta tuomaan kapulaa, se ei sovi! Riia juoksee haukkuen vastaan. Takaisin, heti. Käännän koiran lähtöpaikkaan, selkä yleisöön päin. Nyt, keskity. Liike alkaa. Käsky. Riia pitää hienosti, vähän vinosti kylläkin. Oma moka, annoin huonossa asennossa sen sille. Käsky. Kiitos. Huh huh, yksi liike enää. Estehyppy. Mennään lähtöalueelle ja Riia alkaa kakoa. No mitäs hittoa... Koitan saada sen perusasentoon. Se kakoo. Uudestaan ja uudestaan. Liikkeenohjaaja kysyy, mikä tuli. "En tiedä", kuulen vain itseni vastaavan. "Sivu",Riia tulee perusasentoon, mutta kumartuu, kakoo. Otan sivuaskeleen ja pyydän tulemaan uudelleen sivulle. Riia katsoo hyppyä, olen jo varma, että se lähtee. "Sivu." No niin, kaikki hyvin taas. Liike alkaa. Äkkiä nyt tämä ohi vaan! Menen esteen toiselle puolelle. Käsky. Riia hyppää hienosti ja palaa perusasentoon. Kiitos. Olen vieläkin ihan järkyttynyt sen kakomisesta, otan vaan pannasta kiinni ja pistän remmiin. Yleisö alkaa taputtaa. Nyt voin jo hymyillä ja tajuan kiittää koiraa, hihkaisen, Riia haukahtelee. Vitsi, nyt se on ohi! Mennään hihkuen kentältä pois. Elossa ollaan.

Valitettavasti mulla ei oo minkäänlaista kuvamateriaalia kokeesta, koska halusin J:n jäävän tällä kertaa kotiin. Hän oli viime yön reissussa, niin olisi ollut Riialle varmaan liian kova kiusaus siellä yleisön joukossa. Kuva kuitenkin arvostelulomakkeesta:



Eli:
- paikkamakuu ryhmässä 1 min. = 10
- seuraaminen = 7
- liikkeestä maahanmeno = 10
- luoksetulo = 9
- noutoesineen pitäminen = 9
- kauko-ohjaus = 9,5
- estehyppy = 8
- kokonaisvaikutelma = 7

Yhteensä pisteet 175/200. 1. palkinto ja 4. sija. Ei olisi ekat kokeet voineet paremmin mennä!

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

PlaqueOff - maksatko tyhjästä?

Lemmikkieläinmarkkinoilla, siinä missä muillakin aloilla, harrastetaan brändäystä ja mainontaa, jotta tuotot olisivat mahdollisimman suuret. Ja lemmikkieläintuotteissahan katteet ovat kunnossa - miettikää nyt vaikka, kuinka paljon laadukkat koirien vaatteet maksavat! Aiheeseen heräsin jälleen kerran lähtiessäni tutkimaan hampaidenhoitotuotteita Mustin ja Mirrin verkkokaupassa. Olin nimittäin huomannut Riian takahampaissa plakkikertymää, nyt jo, alle kaksi vuotiaana! Sillä on tosi ahdas suu sieltä takaa, että eipä tuo ole ihmekään. Olen kuullut kehuttavan kovasti tuotetta nimeltä PlaqueOff ja ajattelin, että voisin testata sitä. Jos se yhdessä hampaiden harjauksen kanssa vähentäisi plakin kertymistä Riian hampaisiin ja se saisi mahdollisimman pitkään nauttia terveestä suusta, suun ahtaudesta huolimatta. 

Eli siis verkkokauppaan tutkimaan. Ensin tutkin PlaqueOffia, luin tuoteselosteen ja arvioita tuotteesta. 100 % merileväjauhetta, levälajike solmulevä (Ascophyllum nodosum)Hyvältä kuulostaa, pistetäänpä ostoskoriin! Lähdin kuitenkin tutkimaan vielä, mitä muita lisäravinteita koirille on tarjolla. Törmäsin tuotteeseen nimeltä Islamer. Mitäs tämä on? Ja kappas kepponen, Islamer on 100 % merileväjauhetta, levälajike solmulevä (Ascophyllum nodosum). PlaqueOff on siis sataprosenttisesti samaa tuotetta kuin Islamer, mutta vilkaistaanpa hintoja: Islameria myydään kilon purkeissa hintaan 18,90 e. PlaqueOff maksaa 24,90 e / 60 g, eli kilolle tulisi hintaa 415 e. Miettikää! Samaa tavaraa, eri purkissa, toinen maksaa alle kaksikymppiä kilolta ja toinen maksaa 415 e. Näissä on muuten annosteluohjeetkin tismalleen samat, jos joku miettii sitä, että PlaqueOffia tarvii varmaan antaa vähemmän. Ei tarvitse, vaan ihan saman verran. Koska ne on samaa ainetta. Voitte varmaan arvata kumpaa ostin. 


Tämän postauksen opetus on siis se, että kannattaa katsoa, mistä maksaa. Jos kiinnostaa tietää, mistä meinaa maksaa, vilkaise siihen ainesosaluetteloon. Varsinkin näiden eläintuotteiden kohdalla. Esimerkiksi kuivamuonissa ei kannata maksaa vedestä (kosteusprosentti) tai puruluissa kannata maksaa siitä, jos niiden paketissa lukee "Dental" jos ne eivät kuitenkaan sisällä mitään muuta, kuin kaikkea roskaa (viljoja ja väriaineita). Paitsi jos ei välitä. En tuomitse ketään ja toki jokainen syöttää koiralleen juuri sitä, minkä parhaaksi näkee ja kokee!

Ps. En osaa vielä kommentoida Islamerin vaikutusta Riian hampaisiin, koska se on syönyt sitä nyt ehkä viikon. Toivon kuitenkin, että jossain vaiheessa ahkeran hampaiden harjauksen ja Islamerin käytön jälkeen näkyisi jonkinlaisia tuloksia hampaiden puhtaudessa. Tuotteen tarkoitushan on siis pehmentää jo olemassaolevaa plakkia, ehkäistä sen muodostumista ja raikastaa hengitystä. Paitsi että Islameria ei markkinoida näin. Se on vain vitamiini- ja hivenainelisä. PlaqueOff lupaa tällä merileväjauheella olevan vaikutusta siihen suun hygieniaan. 

tiistai 21. helmikuuta 2017

Kisaviikko

Tällä viikolla on meidän elämämme ekat tokokokeet ikinä. Jostain syystä mua ei jännitä yhtään. Ennen koetta pitäisi kuitenkin vielä perehtyä kisasääntöihin tarkemmin, jotta tietäisi millaisia arvosanavähennyksiä tulee mistäkin, esim. antaako seuraamisessa mieluummin toisen käskyn, jos Riia alkaa laahata, vai antaako mennä vaan... Seuraaminen on onneksi alokasluokassa vielä aika lyhyt pätkä ja mä toivon, että se on ihan ensimmäisenä yksilöliikkeenä, jotta Riian viretila olisi mahdollisimman korkealla vielä silloin. Jos me jossain epäonnistutaan, niin tulee todennäköisesti johtumaan siitä, että ollaan jouduttu odottamaan kehään pääsemistä liian pitkään ja Riia on ehtinyt väsyä. Rallykisakokemuksella voin sanoa, että liian pitkä odottelu laskee Riian työmotivaatiota ja viretilaa. Mutta katsotaan mitä tuleman pitää!

Kuvaaja: Reetta Aho
Kävimme eilen Riian kanssa treenaamassa ihan kahestaan palkkaamattomuutta ja tein kaikki alon liikkeet putkeen ilman palkkaa. Ei olla kauhean paljoa niin treenattu, mutta jonkun verran kolmea liikettä putkeen. Toisaalta luulen, että se on myös meidän vahvuus: Riia ei osaa odottaa palkattomuutta. Ja eilen ainakin Riia palkkautui tosi hyvin sosiaalisestikin ja tämän lisäksi se palkkautuu itsestään jo puolista alon yksilöliikkeistä, eli liikkeestä maahanmenosta, luoksetulosta ja hypystä. Ne on kaikki sen mielestä ihan ylikivoja juttuja ja ne se suorittaa tasaisen varmasti ja laadukkaasti tilanteessa kuin tilanteessa.

Kuvaaja: Reetta Aho

Tänään meillä on vuorossa vikat treenit Jatilla ja huomenna tokotreenit. Sen lisäksi varmaan käyn vielä loppuviikosta tekemässä kaikki liikkeet vielä kerran, tai sitten en. Yritän kuitenkin ottaa tällä viikolla suht rauhallisesti ja vain nautiskella siitä ajatuksesta, että päästään vihdoin starttaamaan meidän tokokoeura. 

Ja niinkuin joku viisas joskus sanoi, että tokokoe on nimenomaan koe. Siellä kilpaillaan vain itseään vastaan ja käydään kokeilemassa, kuinka hyvin se koira tänään tottelee ja kuinka hyvin koulutus on mennyt perille. Ja vaikka menisi kuinka huonosti, niin ainakin me ollaan Riian kanssa käyty kokeessa: eipä olekaan ihan joka koira tokokokeeseen asti päässyt! Eikä se sitä paitsi tähän lopu. Mun tavoite on saada Riialle tänä vuonna TK1 ja mehän saadaan!

Kuvaaja: Reetta Aho

torstai 16. helmikuuta 2017

Kepit, kepit, kepit, kepit!

Kepit on meillä tuottanut välillä harmaita hiuksia ja välillä iloa ja riemua. Viime aikoina enemmän ehkä harmaita hiuksia, kun Riia ei ole niissä oikein saanut vauhtia. Oltiin meidän treeniryhmäläisen kanssa treenailemassa kahdestaan viime tiistaina meidän treeniajalla, kun kouluttajat eivät kumpikaan päässeet paikalle. Vietettiin melkein se puolitoista tuntia koiria vuorotellen treenaten. Meillä oli todella tehokas ja hauska treeni ja molemmat koki hirveästi onnistumisen kokemuksia! Parasta oli vielä, kun meillä molemmilla on samankokoiset koirat (hänellä schipperke), niin ei tarvinnut venkslata korkeuksien kanssa edes takaisin.


Pidettiin koirillemme oikeen kunnon keppiklinikka, kun molemmilla on siinä parantamisen varaa. Mutta vitsi me saatiinkin koirat yhessä toimimaan kuin unelmat! Aluksi Riialle laitettiin melkein jokaiseen väliin ohjurit, jotta saatiin sille vauhtia ja jotta nopea liike jäisi paremmin lihasmuistiin. Sitten otettiin välillä Urpolla ja siltä saikin jo pian ottaa melkein kaikki ohjurit pois, vain alkuun ja loppuun jätettiin. Se oli ihan tulessa! Loppujen lopuksi keppeihin jäi Urpon jäljiltä vain ne parit ohjurit, kun oli taas Riian vuoro. Ajattelin kokeilla, miten se menisi... Eikä meillä ollut mitään ongelmaa! Vauhti oli tosi hyvä ja Riia osui hienosti jokaiseen väliin.


Meidän tilanne agilityn suhteen onkin nyt se, että me osataan kaikki esteet, mutta ainoastaan keppejä ei olla tehty radalla ilman ohjureita. Ihan vähän harmittaa, ettei tullut haettua Jatin seuraavalle kaudelle ollenkaan, mutta uskon, että se oli kuitenkin loppujen lopuksi oikea päätös. Uskon, että asiat mallaantuu vielä parhain päin, kyllä me vielä löydetään sellainen treenipaikka, jonne ei tarvitse sitoutua koko puoleksi vuodeksi.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Spanielivideo

Somessa lähti eilen kiertämään jonkun spanieliharrastajan kuvaama video spanielien koulutusleiriltä. Videossa ihminen viheltää spanielille, spanieli lähtee liikkeelle, ihminen raivoaa ja ottaa koiransa kiinni niska- ja persnahasta napaten ja nostaa sen takaisin lähtöpaikalle. Koira yrittää alistua, mutta ihminen repii sen väkisin takaisin istuma-asentoon. Tilanne jatkuu samanlaisena koko puolentoista minuutin videopätkän ajan ja varmaan pidempäänkin. Jos haluatte lukea Iltasanomien jutun videosta ja sen nostamasta somekohusta, löytyy se täältä. Kyseisen linkin takaa löytyy myös video, jos ette ole sitä nähneet vielä.

Leirin järjestämän yhdistyksen, Metsästyspanielit ry:n puheenjohtaja Timo Ritola on kommentoinut Iltasanomille, että kyse on metsästyskoirien koulutuksesta. Hän pitää koulutuksessa suurimpana ongelmana sitä, että ihmiset kouluttavat metsästysspanieleja makupaloilla ja muilla. Kuulemma koiran riistavietti on niin kova, että siihen täytyy koulutuksella puuttua. Lisäksi Ritola toteaa, että koiralla vahvin vietti on metsästysvietti ja tämän jälkeen sukupuolivietti. Hänen mukaansa ruoka ja syöminen tulevat vasta kolmantena. Vahvistuksena tälle hän kertoo, että tälläkin leirillä oli pari koiraa, jotka eivät halunneet syödä, vaan sylkivät namit pois. Ritola oli kuulemma jutellut myös eläinlääkärin kanssa niska-perseotteen käytöstä. Se ei kuulemma poikkea mitenkään siitä, kuinka narttukoira kantaa pentujaan.

Pari sanaa sinulle, herra Ritola. Ensinnäkin, koiran päällimmäinen vietti, joka sitä ajaa eteenpäin, on hengissä säilyminen, eli syöminen. Ja minkä muun takia koira metsästäisi, kuin syödäkseen. Eli metsästysvietti liittyy vahvasti ruuan saamiseen ja syömiseen. Jos koira ei haluaisi syödä, ei sen olisi mitään järkeä myöskään ajaa riistaa. Sukupuolivietti tulee tosiaan toisena, sen jälkeen, kun omat voimat ja hengissä säilyminen on ravinnon saannin kautta varmistettu. 

Leirillä oli siis pari koiraa, jotka eivät halunneet syödä. Voi kuule Ritola, jokaisessa alkeistason koulutusryhmässä ja myös edistyneemmissä on varmasti yksi tai kaksi koiraa, jotka eivät halua syödä. Tämä johtuu joko siitä, että koira pelkää ja stressaa tilannetta niin paljon, ettei pysty syömään, tai siitä, että namit ovat huonoja tai palkka väärä. Koirankoulutuksen lähtökohtanahan pitäisi aina olla se, että etsii asian, josta oma koira palkkautuu. On ihan turha kouluttaa koiraansa tryffelisienillä tai Mustin ja Mirrin kalleimmilla nameilla, jos ne eivät koiralle maistu. Jos koiralle ei maistu mitkään namit, täytyy etsiä joku muu asia, josta se motivoituu. Tämä voi olla vaikka pallo, leikki tai juokseminen omistajan kanssa. Vaikea kuvitella, että tuokaan videolla näkyvä, alkuun hyvinkin iloinen ja riehakas spanieli, ei muka palkkautuisi mistään. Eli koiralle täytyy löytää sellainen palkka, jonka eteen se on valmis tekemään töitä ja jonka se haluaa mieluummin, kuin karata riistalle tai vaikka kavereiden kanssa leikkimään tai tappelemaan. Ja jos riista on niin ylivoimainen juttu, niin käyttäkööt sitä sitten palkkana: kun koira tekee oikein, se pääsee ajamaan sitä riistaa. Riistana voisi tällöin toimia vaikka dummy, tekosorsa, pallo... Näistäkin asioista palkkautuminen tulee sille opettaa. Ei se tennispallo sitä lintua voita, jos tennispallo on saatavilla 24/7 ja se ei liiku. Naru pallon päähän ja ihminen juoksemaan. Siinäpä koiralle takaa-ajettavaa!

Koirankoulutuksen seuraava ydinasia on mielestäni se, että palkataan onnistumisesta ja pyritään välttämään väärän toimintatavan muodostumista, eli ei anneta koiran epäonnistua. Kyseisellä videollahan koiralle annetaan ilmeisesti lupa tehdä jotain (vihellys), koira yrittää, saa kimppuunsa vihaisen ja turhautuneen omistajan, joka satuttaa koiraansa retuuttamalla sitä nahkoistaan. Tällä tavallahan sitä saa itselleen koiran, joka ei uskalla yrittää. Koiraa ei kouluteta periaatteella "hyi, ei noin. Hyi, ei noin. Hyi, ei noin." Vaan pikemminkin koira ohjataan tekemään oikein vaikka kädestä pitäen. Nyt on hankala tuosta spanielitilanteesta sanoa, miten se olisi kuulunut hoitaa, kun en tosiaan yhtään tiedä, mitä siinä tavoiteltiin (eikä kyllä tiennyt koirakaan), mutta esimerkkinä meidän tämän päivän seuraamistreeni: edessä muutaman metrin päässä oli herkkukuppi koiran nenän korkeudella. Ensin mietittiin, kuinka lähelle ehkä päästään, ennen kuin koira vilkaisisi kuppiin päin ja sitten lähdettiin matkaan. Juuri ennen kohtaa, jossa koira todennäköisimmin sortuu kupille katsomaan, palkataan koira (siis jos se on seurannut oikein). Ja seuraavalla kerralla mennään lähemmäs ja ennen kuin koira katsoo kuppia, palkataan taas. Jos koira on kuitenkin ehtinyt vilkaista kuppiin, annetaan palaute "ohhoh" (ei siis kieltoa, koira saa kiinnostua kupista, mutta meidän tehtävänä on opettaa sille, ettei se kannata), käännytään poispäin kupista ja kokeillaan uudestaan. Nyt taas pitäisi lopettaa itse liike ajoissa ja saada koira palkattua siitä, että se seuraa hyvin. Koiran koulutushan on tosi yksinkertaista: saat, mitä vahvistat. Ja tuo palautesana on tosi iso juttu koiralle, se kertoo sille, missä kohtaa tuli virhe, mutta ei kiellä sitä yrittämästä. Kehu taas kertoo, missä se teki oikein ja mitä kannattaa jatkaa. Ja koirahan itse päättää sen, mistä se palkkautuu. Eli jos se vaikka sattuisi sinne kupille pääsemään ja syömäänkin, niin vaikka kuinka huutaisit siinä vieressä eitä ja vaikka nappaisit koiran pois kupilta, niin sori vaan, se sai jo palkkansa. Palkka on AINA vahvempi juttu kuin kiellot. "Ohhoh" on voimakas käsky sen takia, että koiralta otetaan tällöin palkan saannin mahdollisuus pois. "Ei" saattaa monissa tilanteissa sisältää sen palkan itsessään, jos koira on ehtinyt tehdä jo jotain sen mielestä kivaa, vaikka juosta sinne riistalle. Palkka kun ei aina välttämättä ole se nami, vaan se voi olla se juokseminenkin. Koira päättää, mikä on sen palkka. 

Ja sitten vielä siitä nahasta roikottamisesta. Se ei todellakaan ole sama asia, kuin emokoiran pentujen nostelu. Pentu painaa, sanotaan nyt vaikka että kilon paikkeilla. Isoja pentuja koirat eivät edes nostele, kuin pahimmassa hädässä. Aikuinen metsästysspanieli (cockeri/sprinkku) painaa varmaan ainakin yli 10 kg ja tuo videon spanieli voi olla helposti siitä ylikin. Se on paljon enemmän, kuin mitä pentu painaa. Aikuisten koirien nahka ei muutenkaan ole niin joustavaa, kuin pennuilla ja se on varmasti tehnyt kipeää. Se on kaukana luonnollisesta. Ja vielä kerran: kun se ei kerro koiralle mitään! Virheiden toistaminen ja koiran pään hakkaaminen seinään ei kerro sille mitään. Miksei spanielikouluttaja voinut laittaa koiraansa tekemään oikein? Hänen olisi pitänyt helpottaa tehtävää sen verran, että koira olisi onnistunut ja sitten palkata siitä. Ja jos hänen koiransa nyt ei sitten mistään palkkaudu, niin sanon vaan, että koiraa, joka ei motivoidu mistään, ei voida kouluttaa. Paitsi että tuo spanieli vaan motivoitui kovastikin siitä (riistalle) juoksemisesta, mutta kouluttajapa ei sitä nähnyt. Eikä vissiin herra Ritolakaan. 

tiistai 14. helmikuuta 2017

Mitä tänään syötäisiin (treeneissä)?

Tykkään, että treeninameina on jotain spesiaaliherkkua, jotain erityisen hyvää. Uskon, että tällä on suuri merkitys siihen, kuinka halukkaasti ja hyvin koira töitä ihmisen kanssa tekee. Olen kuitenkin laiska ja menen mielelläni sieltä, mistä aita on matalin; mun vakkarinamit treeneissä on nakit tai lihapullat. Jos niitä on unohtunut ostaa, niin varalla on sitten juusto. Sitä meillä on aina kotona. Mutta kaikki varmaan ymmärtää, että nuo ei juuri niitä terveellisimpiä mahdollisia vaihtoehtoja ole. Nakeissa ja lihapullissa on paljon suolaa ja ainakin nakeissa on myös nitriittiä. Juustossa taas on ainakin rasvaa runsaasti. Koirani ei onneksi ole mikään lihomaan taipuvainen yksilö, päinvastoin, joten harvoin jaksan nipottaa treeninamien laadussa tai niissä olevan rasvan määrästä. Tällä viikolla kuitenkin panostin, kun satuin löytämään hyvän ohjeen itsetehtyihin treeninameihin. Ainesosaluettelossa on vain jauhelihaa ja munaa ja valmistukseen meni noin tunti. En keksinyt ohjetta itse, vaan osui silmiini Youtubessa. On siis kopioitu täältä.


Ohje:

400 g jauhelihaa
3 kananmunaa

Pistä uuni lämpenemään 225 asteeseen. Sekoita munat jauhelihan kanssa tasaiseksi mössöksi. Mitä tasaisempi mössö, sen helpompi leikata tavara paloiksi. Levitä taikina uuninpellille tasaiseksi levyksi ja pistä uuniin n. 25 - 30 minuutiksi. Tämän jälkeen uunin voi asettaa jäähtymään 100 asteeseen ja antaa levyn jäähtyä jonkin aikaa ennen leikkaamista. (Itsekin siis tosiaan leikkasin ihan saksilla paloja. Tiinan, kenen videolta ohjeen kopioin, mukaan veitsellä leikatessa massa murenee liikaa). Leikkaa palaset taikinan ollessa vielä pehmeä. Levitä palaset takaisin uuninpellille tasaisesti takaisin uuninpellille ja pistä 100 asteiseen uuniin kuivumaan 20 - 30 minuutiksi. Valmista!

Riian ilme, kun kysyin, oliko hyvää. 

On muuten hyvää! Riialle maistui ainakin ihan mahdottoman hyvin, melkein voisin sanoa, että paremmin jopa kuin nakit! En tiedä paljonko jauhelihassa on suolaa, enkä tarkistanut myöskään käyttämäni jauhelihan rasvapitoisuuksia, mutta uskallan sanoa, että koiralle terveellisempi palkkaherkku kuin lihapullat tai nakit! Ja aika halvalla sai jäätävän ison satsin herkkuja, kun jaksoi vain saksia pikkupikkupalasia.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Tehotreenimaanantai

Tällä hetkellä elän kyllä varmana elämäni vapainta aikaa. Vaikka mulla on suuri ja stressaava työ, gradu, tässä työn alla koko ajan ja melkein koko ajan mielessä, on mulla silti runsaasti aikaa tehdä myös kaikkea kivaa. Tänä aamuna tein gradua kasista melkein kahteentoista, kun tuli aika pakata kamat ja lähteä Riian kanssa treenaamaan hallille. Treenasin heti ekaksi pari lyhyttä seuraamispätkää. Yritin sammuttaa Riian automaatiota liikkeestä maahanmenoon. Oon aika tyytyväinen lopputulokseen, todennäköisesti se hoksasi, että eipä kannatakaan ennakoida. Sitten otettiin vähän rallyakin. Jostain syystä Riiaa vaan turhauttaa kyseinen laji tosi paljon, sen huomasi taas. Ehkä se johtuu jostain, mitä mä teen tai ehkä se ei vaan kestä sitä "sekasortoa" kentällä, kun siellä on tötsät, kyltit, houkutukset, hypyt ja kaikki. Joka tapauksessa se jopa haukahti pari kertaa turhautumistaan jossain liikkeessä ja välillä protestoi mölisemällä. Se on hassu koira, kun ei se muuten treenatessa hauku, paitsi kun se turhautuu.

Treenikaverit

Kuten sanottu, säästelen kuitenkin yhä tokopaukkuja jo ensi viikolla (!) oleviin kokeisiin. Niinpä otinkin aika pitkät pätkät agilityä. Treenattiin vähän monenlaisia juttuja, tosin Riialla oli aika huonosti vauhtia tänään. Se ei oikeen meinannut tulla ohjaukseen, joten tein aika paljon namipalkalla erilaisia ohjauskuvioita, mutta päästiin me pariin otteeseen rallittelemaan vähän pitempääkin pätkää. Haukkuvaarassahan on viikottain vaihtuva viikkorata ja tämän viikon radalla oli okseri ja keinukin. Okseria Riian kanssa ei ollakaan ikinä otettu ja tiedän, että siinä kannattaisi koiralla olla joku eri käsky kuin perushypyissä, että se osaisi ponnistaa paremmin. Jotenkin "okseri" tuntui jo omissa ajatuksissakin liian vaikealta käskyltä, "pitkä" olisi liian lähellä "pituutta", joten jätettiin miettimiset sikseen ja mentiin vaan. Hyvinhän se siitä leiskautti yli hyppykäskylläkin. Millaisia käskyjä teillä on okseriin?


Keinua kuivaharjoiteltiin muutaman kerran ennen kuin päätin kokeilla sitä osana rataa. Koko treenien kohokohdaksi muodostuikin se, että Riia meni itsevarmasti keinulle ja alas asti ongelmitta, vauhdikkaasti, mutta osasi myös odottaa keinun laskeutumista. Ihana pieni mittelini, siitä on tullut niin taitava! Nyt voi jo sanoa, että me osataan kaikki esteet. 


Keppien suhteen tosin pitäisi harjoitella vielä ja paljon, tänäänkin se veti ne tosi hitaasti ohjureistakin huolimatta. Huoh! Keppejä on tosi vaikea harjoitella yksin, kun ei voi olla sekä lähettämässä että hetsaamassa koiraa toisessa päässä. Pitäisi muutenkin mennä harjoittelemaan juuri vaan niitä keppejä, jottei väsyttäisi koiraa kaikella muulla ennen niitä. Se väsyminen on muuten sellainen asia, mitä tänään mietin Riiassa. Voikohan sille tehdä mitään, että se väsyy jo ihan tosi lyhyistä treenipätkistä. Tuntuu, että se kerran jaksaa painaa radan kunnolla ja sitten peli on pelattu. Pitäisiköhän sen kuntoa alkaa kasvattaa, sen tosin luulisi kyllä olevan hyvä, kun ollaan niin pitkään agilityä harrastettu ja se leikkii kaverikoirienkin kanssa kuitenkin vähintään kerran viikossa hippaleikkejä. Onkohan tämä vain rodunvalinta- tai koiran temperamenttikysymys? Tuleeko kestävyyttä iän myötä? Kokemuksia?

torstai 9. helmikuuta 2017

Missä olen onnistunut harrastuskoirani koulutuksessa

Koiraharrastukset ovat minulle niin suuri henkireikä, että on selvää, että seuraavakin koirani tulee monipuoliseen harrastuskäyttöön, jos vain kaikin puolin harrastuskoiraksi sopii. Riian kanssa olen onnistunut monessa asiassa, mutta joistakin asioista olen myöhemmin tajunnut, että seuraavan koiran kanssa se pitää tehdä toisin. Tässä postauksessa kerron asioista, joissa olen erityisesti kokenut onnistuneeni. Myöhemmin teen toisen postauksen asioista, jotka jatkossa aion tehdä toisin. Minkään koiran kanssa tuskin kaikessa sataprosenttisesti onnistuu ja aina tapahtuu virhearviointeja, mutta ennen koiran hankintaa on tosi tärkeää miettiä omia tavoitteita ja sitä, minkälaisen koiran ja mihin tarkoitukseen sen itselleen haluaa, jotta alusta asti pennun käytöstä muokattaisiin toivotunlaiseksi. 


Riian kanssa olen onnistunut luomaan erittäin hyvän pohjan yhdessä toimimiselle. Riian kouluttaminen alkoi sinä päivänä kun se muutti meille ja jo ennen sitä oltiin J:n kanssa käyty läpi tietyt pelisäännöt, miten haluamme, että koiramme käyttäytyy. Tärkeinpänä näistä olivat, että omalle ruokakupille mennään luvan kanssa, ihmisten ruokaa ei varasteta, sisällä ei haukuta, hihnassa kuljetaan hienosti ja ovista ei rynnätä. Pentukoulu aloitettiin Riian ollessa 16 vkoa ja sieltä tärkeimpänä oppina Riialle jäi positiivinen asenne yhdessä tekemiseen. Jo pentuaikana koulutusnamit olivat niin hyviä, ettei pentu voinut niitä vastustaa ja palkkalelut sellaisia, jotka eivät olleet muuten ikinä saatavilla, kuin vain minun kanssani koulutuksissa. Näin Riialle rakentui kova työmotivaatio ja se oppi, että parhaat asiat, mitä maailmassa on, tulevat Erikan treenitaskusta. 

Ykköslajinamme oli alusta asti toko ja heti istumisen oppimisen jälkeen lähdin hakemaan Riialle perusasentoa eli vasemmalla puolellani istumista. Tänä päivänä perusasento on meidän tukipilari. Tilanteessa kuin tilanteessa saan Riian sivulle ja tietyissä tilanteissa se tarjoaa sitä jo itsekin. Parhaimmillaan perusasentoon tulemiseen riittää etusormen nytkäys tai silmien muljautus. Riia tietää, että siinä on sen paikka, jos tilanne niin vaatii. 


Pentuajoista asti olen temputtanut Riiaa hyvin paljon. Temppujen teettäminen koiralla parantaa sen ongelmanratkaisukykyä, kehonhallintaa ja yhteistyötä omistajan ja koiran välillä. Nopeasti laskettuna Riia osaa noin 40 tempputemppua (ei siis lasketa tokoliikkeitä, agilityn esteitä tai ohjauksia eikä sen muuta kautta oppimia sanoja, vaan vain nimenomaan ne opetetut temput). Tästä syystä se ensinnäkin tietää aika hyvin, mitä minä ehkä mahdollisesti voisin haluta, jos laitan sen nenän eteen jonkun asian. Se osaa lukea minua tosi hyvin ja kaikin puolin se on ikäistään normikoiraa mielestäni paljon fiksumpi juurikin vaikka ihmisten puheen ymmärtämisessä ja eleiden tulkitsemisessa sekä onglmanratkaisutaidoiltaan.

Meillä on Riian kanssa AINA treenatessa hauskaa. Esimerkiksi agilitykentällä en ikinä kiellä sitä mistään, sillä periaatteni on, että se saa ja sen pitää yrittää. Jos se lähtee vetämään vaikka niitä keppejä, kun olisi tarkoitus treenata tokoa siinä kentällä (kuten keskiviikkona tapahtui) hurrasin vain sille, että vitsi, miten hienosti teit kepit. Sen jälkeen omalla kehonkielelläni ja sanoja käyttäen ohjasin sen oikean toiminnan pariin. No jaa, täytyy myöntää, että koska meillä on ongelmana se kontakteille karkaaminen, niin siitä olen ottanut periaatteeksi, että en reagoi, ellen ole sitä sinne käskenyt. Pyydän vain pois. Mutta muissakin lajeissa treeneissä en käytä sanaa "ei" ellei se minulta esimerkiksi karkaa. Teini-ikäisenähän sillä vähän sitä ongelmaa oli, mutta siihen kyllä tehosi henkinen kasvu ja pari kertaa napakkaa kieltoa oikeaan kohtaan. On eri asia tehdä väärää asiaa väärässä paikassa (juoksennella kavereitten luo) kuin tehdä oikeaa asiaa väärään aikaan, jos ymmärrätte pointin.

Olen muutenkin pyrkinyt tekemään koulutustilanteista aina hauskoja. Jos olen joskus huomannut, ettei joku juttu nyt ihan sille nappaa, kuten vaikka kapulan pito tokossa ja keinu agilityssä, olen tehnyt siitä hauskaa. Kapulan pitoa se alkoi jossain vaiheessa vieroksumaan, kun ei enää riittänytkään vain se nopea suukosketus, vaan sitä piti oikeasti pitää suussa hyvässä perusasennossa. Heti kun huomasin sen ilmeestä, että nytpä ei ookaan kapula enää ihan ykkösjuttu, aloin itse kohtelemaan kapulaa, kuin maailmankaikkeuden ihaninta asiaa: otin sen aina treenikassista pois riemusta hihkuen ja tanssiliikkeitä tehden. Aina ennen pitotreenejä leikin kapulalla itsekseni enkä kiinnittänyt Riiaan mitään huomiota. Lopulta saatoin myös nakella kapulaa itselleni ja kisasin Riian kanssa siitä, kumpi ehtii kapulalle ensin. Kylläpä se niillä kierroksilla sen nappasikin noin vain suuhunsa ja siitäkös bileet alkoivat! Keinun kanssa sama juttu. Siitä sen alas rymäyttämisestähän tuli ihan huippukiva homma bang-gamen avulla ja jos se juoksee keinulle niin saa siitä kyllä ihan superpalkan!

Siinäpä koottuna omat onnistumiset, myöhemmin sitten epäonnistumisia tai asioita, jotka aion tehdä jatkossa toisin. Tai sitten onnistumiset osa 2., jos keksin vielä jotain. Toivon nimittäin, että näistä olisi muillekin apua, jos on vaikka pentu tulossa ja haluaa tehdä siitä harrastuskoiran. Ja olisi kiva kuulla myös, missä juuri sinä olet onnistunut koirasi kouluttamisessa!

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Tokotreenit. Nyt.

Tänään meillä starttasi aamutokoryhmä, jossa oli ruhtinaallisesti vain kolme koirakkoa! Treeniaikaa per naama oli siis runsaasti ja aikaa henkilökohtaisten neuvojen saamiseen riitti. Halusin heti kirjoittaa päällimäiset ajatukset ylös, ettei unohdu.

Ruutu: Riialle irtoaminen on vaikeaa eikä se oikein tiedä, miksi ja minne sen pitää juosta. Kyllä se kattoo ruutua, että tuonne päin, mutta saattaa pitkästä matkasta kääntyä katsomaan takaisin minuun kysyen että vieläkö. Tähän saatiin neuvoksi treenata kosketustargettia. Mutta tämä treenaaminen ei ole meillä tällä hetkellä prioriteeteissä kovin korkealla, joten ei siitä nyt tässä vaiheessa enempää. Ruutuhan tulee vasta avo-luokassa.

Noutokapulan pito: viilataan täydellisemmäksi siten, että opetetaan koira ottamaan kapula suuhunsa itse, eikä odottamaan sitä, kun tyrkkään kapulan sen suuhun. Sama juttu luovutuksessa, eli tällä hetkellä sanon käskyn siinä vaiheessa, kun kummarrun koiran puoleen ja se luovuttaa kapulan heti, kun saan siitä kiinni. Mutta jatkossa harjoittelemme siten, että nappaan kapulasta kiinni ja sen jälkeen vasta annan käskyn, jonka jälkeen saa päästää irti.

Liikkeestä maahanmeno: Riia tietää, mikä on homman nimi ja se rakastaa tätä liikettä. Se odottaa innolla, että pääsee tekemään sen. Mutta huomattiin, että sanon käskyn aina about samassa kohtaa (4, 6 tai 8:n askeleen jälkeen) ja jos käskyä ei tule, Riia menee maahan varmuuden vuoksi. Eli tämä käytös pitää saada sammumaan. Ja toisekseen, olen tottunut kävelemään ikäänkuin vähän vinossa, jotta näen, vieläkö se koira seuraa, vai onko se jo ehtinyt ennakoida. Eli pitää treenata sitä oman pään pitämistä suorassa.

Harjoiteltiin lisäksi (avo) hyppyä ja merkin kiertoa. Varsinkin hypyssä olin yllättynyt, kuinka hyvin Riia tiesi mitä haetaan. Nimittäin pyrimme tällä kertaa rikkomaan kaavaa joka liikkeessä ja seisottiin itse ihan missä sattuu. Tällä kokeiltiin, tietääkö koira, mitä se käsky tarkoittaa, jos tilanne muuttuu normista poikkeavaksi. Riia hyppäsi hienosti esteen yli seison minä missä tahansa. Lopuksi, kun jäin itse vain seisomaan paikalleni ja lähetin Riian edessä olevalle hypylle, se lähtiessään vain haukahti vähän turhautuneen kuuloisesti, mutta suoritti esteen silti vaivatta ja palasi perusasentoon.

Merkin kierrot meni vähän huonosti, koska samaan aikaan kentällä toinen koirakko teki ruutuun lähetystä ja Riia kiihtyi toisen koiran juoksemisesta selkeästi ja sen piti silminnähden käyttää kaikki itsehillintänsä, ettei se karkaa toisen koiran luo. Tästä syystä se ikään kuin tuntui rauhoittelevan itseään pitämällä vauhdin vain ravissa. Koko ajan se myös pälyili toista koiraa suorituksensa aikana ja kerran se jopa kesken kaiken palasi perusasentoon takaisin ilman, että ehti edes kiertää merkkiä. Luulen, että se sen verran häiriintyi toisen koiran juoksemisesta, että unohti ihan mitä oli tekemässä. Ja jotenkin musta tuntuu, että se itsekin ajatteli, että jos se nyt juoksee täysiä merkille, niin sen itsehillintä loppuu ja se jatkaa matkaansa suoraa toisen koiran luo :D Kauhean montaa kertaa en siis viitsinyt merkin kiertoa ottaa. Mutta siinä mielessä hirveän kivaa häiriötreeniä, nimittäin ainakaan se ei enää karkaa minulta! Riia olikin ekaa kertaa ikinä ihan ohjatuissa treeneissä koko ajan irti ja hienosti pysyi rinnalla jopa liikkeiden välissä ja kenttää vaihdettaessa. Siitäkin huolimatta, että sen suosikkipoikaystävä oli samoissa treeneissä!


Keppejä Riia tarjosi tokotunnillakin. Tämä kuva kuitenkin maanantailta.


tiistai 7. helmikuuta 2017

Tehotreenikuu alkoi!

Helmikuu alkoi ja kuun vaihteen vietin "työkeikalla" pois Jyväskylästä, mutta heti sunnuntaina 5.2., kun olin kotiutunut takaisin Jyväskylään, alkoi mun ja Riian tehotreenikuukausi! Meillä on täksi kuuksi Haukkuvaarasta vapaakortti, jota meinataan hyödyntää ihan niin paljon kuin vain suinkin ehditään ja koira vaan jaksaa. Lisäksi meillä alkaa puhaltaa treenirintamalla muutenkin ihan uudet tuulet, sillä päädyin ensinnäkin olemaan hakematta Jatin seuraavalle kaudelle siitä syystä, että kausi on puolen vuoden pituinen ja maksaa 220 e. Olemme kuitenkin näillä näkymin muuttamassa touko/kesä/heinäkuussa tai ehkä jo aiemminkin pois Jyväskylästä, joten minulla olisi jäänyt melkein puolet treeneistä käymättä. Ennemmin käytän tuon rahan siihen, että treenaan vaikka itsenäisesti koko kevään - tuolla rahallahan saakin jo melkein neljän kuukauden vapaakortit Haukkuvaaraan, Laukan hallista puhumattakaan! Olen kuitenkin edelleen Jatin jäsen ja ehkä pääsen ratatreeneihin tai muihin tapahtumiin aina välillä osallistumaan.

Toisekseen meillä alkaa huomenna pitkästä aikaa ohjattu tokokoulutus! Olen siitä aivan superinnoissani, sillä opettajana on meille tuttu ja taitava Kinnusen Elli. Tokotreenit on vieläpä aamuisin, joten enpä tiedä parempaa tapaa aloittaa päivää. Toivottavasti saadaan Elliltä vielä paljon viime hetken ohjeita tulevaan kokeeseen, joka ei kyllä sinänsä jännitä juuri ollenkaan - Riia osaa kaikki liikeet tosi hyvin ja motivaatio tekemiseen on sillä tällä hetkellä tosi kova.


Mutta pari sanaa vielä viime päivien treeneistä! Olimme siis sunnuntaina itseasiassa kaksissa treeneissä: ensin aamupäivästä Jatin koulutusohjaajakurssin demokoirakkona sekä myöhemmin illalla Popdogin keppiklinikalla. Koulutusohjaajakurssillahan ei varsinaisesti voi olettaa saavansa kovin paljon uutta oppia, kun ideana on kouluttaa kouluttajia, mutta siitä huolimatta me kyllä opittiin uutta! Mm. valssin oikeata ajoitusta, irtoamista ja peruskaarroksia sekä päästiin treenaamaan rengasta ja lähtöjä. Koirastani opin ainakin sen, että se osaa nykyään irrota esteille ja sen estehakuisuus on parantunut paljon. Viimeksihän meidän omissa treeneissä tämä oli vähän ongelmana, mutta tuollapa siinä ei ollut enää mitään ongelmaa! Kouluttajakin sanoi, että Riia on kehittynyt valtavasti (hän oli siis edellsellä kaudella Jatilla meidän oma kouluttaja). Esimerkiksi irtoamisissa Riiasta kuulemma huomasi, että se meinasi reagoida siihen, kun jäin itse taakse tai vaihdoin suuntaa, mutta sitten se päättikin jatkaa hypyn suorittamista. Ihanaa, kun joku muukin sanoo nähneensä, että koiralla leikkasi ja se tajusi, mitä pitää tehdä. Itsekin kun huomasin, kuinka Riia vilkaisi minuun tyyliin "ai sä et tuukaan", mutta luki silti tilanteen niin, että sen pitää jatkaa eteenpäin. 


Samana iltana meillä oli tosiaan vielä keppiklinikka, jonka järjestäjänä oli Popdog ry. Keppiklinikalta lähdin hakemaan vauhtia ja varmuuttaa oikean välin löytymiseen ja etenkin vaikeisiin keppikulmiin. Kouluttajana oli taitava Minna. Minna ehdotti, että lähdetään hakemaan vauhtia Riialle kuudella kepillä ja oikean välin löytymiseen käytettiin kahta ohjuria alkupäässä. Minä koin jonkinlaisen valaistumisen taas näiden keppien suhteen Minnan opastuksessa, sillä olen aikaisemmin vain ajatellut, että kai se vauhti sieltä joskus löytyy, kun vaan treenaa. Mutta Minna selitti tilanteen, että koira tuskin itsestään ikinä sitä vauhtia lisää, jos se tottuu vetämään kepit kävellen/kevyttä ravia. Sille täytyy buustata sitä vauhtia. Niinpä lähdettiin hetsaamaan Riiaa ja kiihdyttämään sen viretilaa ylemmäs. Minna huusi Riiaa lelun kanssa toisessa päässä ja itse hetsasin sitä lähdössä. Niinpä vaan saatiin Riia painamaan täysillä kepit ja huomasin itsekin, kuinka sille alkoi löytyä kroppaan se oikea tempo keppien suorittamiseen. Tosi huippu homma!


Eilen maanantaina käytiin vielä nauttimassa vapaakortin tuomista mahdollisuuksista. Aloitin itse treenaamalla vähän tokoa, tein kolme liikettä putkeen ja palkkasin koiran vasta sitten. Nyt taidan vaan tokon treenaamisen jättää vähän vähemmälle, ettei Riia kyllästy siihen ennen koetta. Haukkuvaarassa isolla kentällä oli valmis agilityrata, joka käytiin tekemässä. Riia oli ihan tulessa ja sen vauhti oli hurja. Harjoiteltiin vauhdista vähän takaakiertoja ja irtoamista ja ne sujuivat aivan hurjan hyvin. Suoritin radan jopa niin, etten itse juossut kovin montaa askelta ja sekin onnistui! 

Sitten otettiin Riian kanssa niitä keppejä vähän, mutta koska en vaan jaksanut irrottaa kuutta keppiä erikseen ja koska Riia oli muusta treenaamisesta ehkä jo vähän väsähtänyt, ei vaan saatu siihen sitä vauhtia. Oma moka, olisi vaan pitänyt irrottaa ne kepit ja treenata sitä lyhyttä pätkää. Mutta hyvä puoli oli kuitenkin se, että Riia meni joka kerta oikeeseen väliin jopa ilman ohjureita ja vaikeistakin kulmista. Paitsi tosi vaikeasta pimeästä kulmasta se kyllä juoksi pari kertaa suoraa keppien ohi, mutta pidän sitä pienempänä pahana kuin sitä, että se aloittaa väältä puolelta tai väärästä välistä. Ohijuoksemisen tapa on kuitenkin helppo sammuttaa.

Ihan viimeisenä otettiin vielä keinua. Mehän ollaan Riian kanssa Jattilassa treenattu Bang-gamea ja aloitettiin tämäkin keinutreeni sillä. Se oli tosi motivoitunut pamauttaman keinua eikä varonut sitä yhtään, vaan jopa hyppäsi pamauttamaan keinun alas kohtalaisen korkealta. Tosin Haukkuvaarassahan se ei ihan samalla lailla maahan rymähdäkään kuin kovapohjaisessa Jattilassa. Mutta minut kaikista onnellisimmaksi koko treeneissä teki se, että Riia juoksi monta kertaa keinulle, joka sai ihan vapaasti pudota alas ilman, että Riia väisti tai hyppäsi itse pois keinulta. Ja ilman, että minä koin parhaaksi hidastaa keinua! Aivan mahtava juttu ja vitsi mä oon ylpeä itsestäni, että mä oon opettanut sen tohon pisteeseen ihan itekseni, omilla ongelmanratkaisutaidoillani ilman, että kukaan on sanonut, mitä kannattaisi tehdä! Bang-gamekin keksin itse ennen kuin kuulin, että sillä on ihan nimikin ja se on ihan oikea juttu!

Viime (Jatin) treenien jälkeenhän musta tuntui vähän turhautuneelta agilityn suhteen, mutta nyt on kyllä taas tosi vahva tunne siitä, että vielä jonain päivänä tämäkin laji meiltä sujuu! Riia on ainakin edelleen aivan innoissaan. Ja sainhan minä niin paljon kuulla kehuja koirastani sunnuntaina molemmissa treeneissä, että vitsit, kyllä se alkaa ihan agilitykoira olemaan!

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Yhteistyöpostaus: Devoted - käyttökokemukset

Saimme Faunattarelta testiin Devoted-ruokaa, jota Riia on syönyt nyt reilun kuukauden verran. Valitsimme testiin kahta makua ja tässä kuukauden aikana toinen niistä, Duck with Trout, on melkein syöty loppuun ja toista pussia, Free Run Chickeniä, ollaan alettu sekoittaa joukkoon, jotta Riian maha tottuu siihen ennen kuin ankanmakuinen loppuu. Ensivaikutelmani Devotedistä voit lukea täältä.


Näin kuukauden käytön jälkeen voin melkein sanoa, että tulemme käyttämään Devotediä jatkossakin. Riia söi ennen Pure Naturalia, eikä siinäkään sinänsä mitään vikaa ollut, mutta nyt kun olemme vaihtaneet ruoan kokonaan Devotediksi, huomaan koirassa yhden asian, joka on oikeasti parantanut meidän elämänlaatua ja helpottaa arkea: Riia kakkaa määrällisesti paljon vähemmän ja ennen kaikkea: kakka on niin kiinteää, ettei se tartu IKINÄ sen villapöksyihin. Varmaan jokainen mittelin ja muidenkin pitkäkarvaisten koirien omistaja tietää sen tunteen, kun koiran kakka on sen verran löysää, että siitä jää kivat rannut perskarvoihin. Ja ripuli on sitten asia ihan erikseen! Perskarvoihin kiinni jääminen ei edellytä siis todellakaan edes mitään vatsatautia ja ripulia, vaan Riialla ainakin ihan sellainen vähän tavallista löysempi kakka jäi aina niihin karvoihin kiinni. Tätä tapahtui noin kerran viikossa ja yleensä aina silloin, kun ollaan just menossa jonnekin, kuten hallille treenaamaan tai kyläilemään. Kannoin harjaa aina mukana, jotta sain tarvittaessa harjattua kakat pepusta ennen ihmisten ilmoille menemistä. Jos oltiin menossa ihan kotiin vaan, niin tiedossa oli aina suihku. Ja koska se kakka ei siis tosiaan ollut mitään ripulia, niin ajattelin, että tämä nyt vaan on tätä pitkäkarvaisen koiran kanssa. Vaihdettuamme Devotediin tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole ollut sillä kakka on paljon kiinteämpää ja kakan määrä on muutenkin pienentynyt hurjasti. Ja sehän on merkki siitä, että ruoka imeytyy koiraan kunnolla.


Okei, pahoittelut kaikille tuosta tuosta kakka-raportista. En haluaisi olla ihminen, joka puhuu koiransa kakan koostumuksesta, mutta se vaan valitettavasti kuuluu tähän aiheeseen aika vahvasti! Ja toisekseen, tuo kakka-asia tekee minut tosi iloiseksi joka päivä, kun ei tänäänkään tarvi suihkutella koiraa tai harjata kakkaa pepusta.

Devoted ei maistu Riialle yhtään sen paremmin kuin Pure Naturalkaan, valitettavasti, mutta nirso kun on, niin en usko, että pitemmän päälle olisi mitään ruokaa, minkä se söisi heti kerralla loppuun. Vaikka lihaisaa tavaraa onkin, Devoted ei ole kuitenkaan aiheuttanut Riialle mitään ilmavaivoja toisin kuin monet muut erittäin lihaisat ruuat, esim. Canagan. Vatsa on pysynyt myös siinä mielessä hyvässä kunnossa, ettei se ole oksentanut reiluun kuukauteen ollenkaan, vaikka en ole antanut sille edes Inupektiä!

Katsotaanpa vielä, mitä Devoted sisältää:
13 % tuore ankka, 13 % tuore taimen, 13 % kuivattu ankka,13 % kuivattu silli, bataatti, peruna, 6 % ankan rasva,
kikherne, herne, sinimailanen, linssi, 1,5% ankka kastike, 1,5 lohiöljy, mineraalit, vitamiinit, prebiootti MOS 2,500mg/kg), prebiootti FOS (2,500mg/kg), merilevä, glukosamiini (175mg/kg), metyylisulfonyylimetaani (175mg/kg), kondroitiinisulfaatti (125mg/kg), omena, porkkana, kamomilla, ginseng, minttu, karpalo, mustikka, mulperinmarja, appelsiini, pinaatti.

Harjoiteltiin merkin kiertoa Devoted-pussin avulla.

Omaan silmään ainesosat ovat laadukkaita ja kun vertaa vaikka vanhaan ruokaan Pure Naturaliin, niin huomattavin erohan on ainakin se, ettei Devotedissa ole minkäänlaisia viljoja. Pure Naturalin ainesosaluettelossahan kaura, ohra ja valkoinen riisi tulevat heti kolmantena, neljäntenä ja viidentenä. Lisäksi siitä löytyy mm. maissigluteenia, jota käytetään kuivaruuissa proteiinin prosenttiosuuden nostamiseen, eli sillä saadaan ruokaa kuulostamaan vähän paremmalta, kuin mitä se oikeasti on. Tätäkään ei Devotedissa ole ollenkaan.

En ole mikään ruokahifistelijä, enkä sinänsä syynää koiranruokaa kovinkaan tarkasti ennen kuin sitä annan, mutta seuraavia asioita kyllä katson ja niistä tein myös vertailevan taulukon:


Devoted
Pure Natural
proteiini
29 %
28 %
öljyt ja rasvat
19 %
15 %
kuitu
3 %
4 %
hehkutusjäännös/tuhka
9,5 %
8 %
omega 6
3,44 %
2,46 %
omega 3
1,54 %
0,8 %
kosteus
?
8,5 %

Eli kyllä Devoted vaikuttaa Pure Naturalia laadukkaammalta noidenkin perusteella. Meillä on vielä toinen säkki, Free Run Chicken onneksi melkein kokonaan syömättä. Sen jälkeen pitääkin vain miettiä, että kumpaa makua syötetään :)