Agilityä: meidän keppiongelma

Kuten olen blogissa jo maininnut useammankin kertaa, niin me ollaan Riian kanssa takuttu kepeillä enemmän kuin tarpeeksi. Oon opettanut sille kepit itse ohjureiden ja etupalkan avulla ja sillä on ihan hyvä vauhti ja tarkkuus, kunhan vaan pääsee alkuun. Mutta meillä on yksi iso ongelma: Riialle kepit = etupalkka. Eli kun etupalkka ja palkkaaja häviää, koira ei osaa keppejä. Se menee väärään väliin, oikoo, lopettaa kesken tai kävelee. Se ei osaa, jossei siellä keppirivin päässä ole palkkaajaa. Jonkun verran olen treenannut siten, että oon pistänyt kaikki ohjurit ja juossut sen rinnalla kepit ja palkannut sitten sinne loppuun, mutta tätä vaan ei ole tehty tarpeeksi. Ilman ohjureita se ei osaa keppejä, jossei niitä ole meille kukaan palkkaamassa.

Innokas oppilas aina valmiina treenaamaan (ainakin jos on kinkkupalkasta kyse)

En oikeastaan ole edes tajunnut tätä ongelmaa, ennen kuin vasta viime keskiviikkona agilityvalmennuksessa. Kouluttaja kysyi, osaako se kepit ja minä vastasin, että vaihtelevasti. Kokeiltiin keppejä (ilman palkkaajaa) eikä se osannut yhtään. Ohjureitakaan ei ole tuolla kentällä käytössä, joten yritin muutaman kerran eri tavoilla lähettää sen kepeille. Ei onnistunut. Sitten, kun sanoin kouluttajalle, että se tulee kyllä, jos seisot siellä keppien päässä. Ja kas kummaa, niin se tuli. Yhtäkkiä koira osasi kepit, eikä siihen tarvittu muuta, kuin ihminen seisomaan sinne keppien päähän. "Se on nyt ehdollistunut siihen ihmiseen, sen mielestä se palkkaaja tarkoittaa keppejä" totesi kouluttaja. Ja näinhän se selvästi on. Valitettavasti aksakisoissa en voi pyytää ketään seisomaan sinne keppien päähän, joten tämä tilanne täytyy nyt purkaa. 

Minähän hankin Kärkkäiseltä kaksi kuuden kepin sarjaa meidän omalle pihalle, jotta ei jää ainakaan pitkästä treenimatkasta keppien harjoittelu kiinni. Eilen lähdettiinkin purkamaan tilannetta siten, että pyysin veljeäni seisomaan keppirivistön päähän ihan vaan neutraalisti tönöttämään. Namialustankin laitoin vielä paikoilleen, mutta palkkasin koiran kuitenkin käteen sen suoritettua hienosti kepit. Pääsin eilen jo ottamaan namialustankin pois ja veljeni otti askeliakin taaksepäin. Häneltä tuli myös hyvä ehdotus siihen, miten saisin Riialle vauhtia vähän enemmän: rakennettiin sitten yksi hyppy keppien taakse ja lähetin sen hypyn kautta kepeille. Nyt sujui täydellisesti! Lopulta tein neljä toistoa vielä kokonaan ilman apuhenkilöä ja Riia oli sen verran saanut jo ideasta kiinni, että meni kepit ihan heittämällä. Tällä lailla sen kanssa on nyt edettävä, ehkä se siitä.

Näköjään hienosti onnistuin kuvat ottamaan niiltä kerroilta, kun se aloittaa väärältä puolelta. 

Toinen tapa purkaa tilanne olisi varmaan se, että jos olisi niitä ohjureita, laittaisi ne keppeihin ja juoksisi koiran kanssa pikkuhiljaa ohjureita poistellen. Mutta kun mulla ei kotona tietenkään ohjureita ole eikä meidän lähikentälläkään, niin mennään sitten näin. Toivottavasti saadaan homma toimimaan! Tänään sujui treenit ihan hyvin kokonaan ilman apuhenkilöä, paitsi näköjään sillä on hukassa se, kummalta puolelta kepit alkaa, jos etupalkkaajaa ei ole.

Meidän hieno tee se itse -aksarata. 

Olisiko kenelläkään hyviä vinkkejä tähän? Miten vahvistaa keppien aloitusta oikealta puolelta? Kannattaisiko sitä palkata siihen ekaan väliin vai treenaisinko ihan vain kahdella kepillä sitä aloitusta? 

Kepit, kepit, kepit, kepit!

Kepit on meillä tuottanut välillä harmaita hiuksia ja välillä iloa ja riemua. Viime aikoina enemmän ehkä harmaita hiuksia, kun Riia ei ole niissä oikein saanut vauhtia. Oltiin meidän treeniryhmäläisen kanssa treenailemassa kahdestaan viime tiistaina meidän treeniajalla, kun kouluttajat eivät kumpikaan päässeet paikalle. Vietettiin melkein se puolitoista tuntia koiria vuorotellen treenaten. Meillä oli todella tehokas ja hauska treeni ja molemmat koki hirveästi onnistumisen kokemuksia! Parasta oli vielä, kun meillä molemmilla on samankokoiset koirat (hänellä schipperke), niin ei tarvinnut venkslata korkeuksien kanssa edes takaisin.

Pidettiin koirillemme oikeen kunnon keppiklinikka, kun molemmilla on siinä parantamisen varaa. Mutta vitsi me saatiinkin koirat yhessä toimimaan kuin unelmat! Aluksi Riialle laitettiin melkein jokaiseen väliin ohjurit, jotta saatiin sille vauhtia ja jotta nopea liike jäisi paremmin lihasmuistiin. Sitten otettiin välillä Urpolla ja siltä saikin jo pian ottaa melkein kaikki ohjurit pois, vain alkuun ja loppuun jätettiin. Se oli ihan tulessa! Loppujen lopuksi keppeihin jäi Urpon jäljiltä vain ne parit ohjurit, kun oli taas Riian vuoro. Ajattelin kokeilla, miten se menisi... Eikä meillä ollut mitään ongelmaa! Vauhti oli tosi hyvä ja Riia osui hienosti jokaiseen väliin.

Meidän tilanne agilityn suhteen onkin nyt se, että me osataan kaikki esteet, mutta ainoastaan keppejä ei olla tehty radalla ilman ohjureita. Ihan vähän harmittaa, ettei tullut haettua Jatin seuraavalle kaudelle ollenkaan, mutta uskon, että se oli kuitenkin loppujen lopuksi oikea päätös. Uskon, että asiat mallaantuu vielä parhain päin, kyllä me vielä löydetään sellainen treenipaikka, jonne ei tarvitse sitoutua koko puoleksi vuodeksi.