Avo-luokka,toinen yritys

Meillä oli tänään tokokoe. Luokka oli laitettu alkamaan puoli neljältä iltapäivällä. Saavuttiin paikalle  noin kaksikymmentä vaille kolme ja onneksi saavuttiinkin, sillä kisajärjestäjät ilmoittivat heti, että luokka alkaa etuajassa, kunhan kaikki tulevat paikalle. Kerkesinkin juuri ja juuri ilmoittautumisen jälkeen käymään pissattamassa Riian ja kantaa kevythäkin sisälle, kun avo-luokkaa ja samaan aikaan alkavaa alo-luokkaa huhuiltiin jo tuomareille luoksepäästävyyteen. Me oltiin Riian kanssa suoritusjärjestyksessä ensimmäisiä, joten koko koe oli ohi yhdessä hujauksessa. Luoksepäästävyydestä päästiin lähes suoraan paikkaistumiseen (avokoirakoita oli vain neljä). Tässä vaiheessa ei tosiaan oltu ehditty hetkeäkään istahtamaan aloillemme, joten oli vähän epävarma olo, kun jätin koiran paikoilleen. Sydänkin ehti alkaa tykyttää vasta käännyttyämme koiria kohti ja olin aivan varma, ettei Riia edes ehtinyt tajuta, mitä täällä tapahtuu vaan varmaan kohta ampaisi tutkimaan hallia tai kävisi maaten. Kuitenkin se istua tapitti hienosti koko minuutin ja siitä liikkeestä saimmekin 9,5. Puolikas lähti kuulemma, kun Riia oli haistellut maata sen aikaa, kun olin kävellyt siitä pois päin. Sitä se on ruvennut tekemäänkin ja pitäisi varmaan jonkun peilin kanssa asiaa treenata. Se tietää, etten näe sitä, kun olen selkä siihen päin. 

No joo. Paikkaistumisesta päästiinkin sitten suoraa yksilöliikkeisiin. Kävin vain palkkaamassa Riian häkillä ja hain vähän vauhtia pihalta. Ajattelin, että kerittäisiin pikkuisen nollata, jos käydään pissalla välissä. Ja taas hommiin! Tällä kertaa Riia olikin hyvässä vauhdissa ja vire pysyi yllä koko pitkän luokan ajan, vaikka kaikki suoritettiinkin taas putkeen. Riia teki tasaista riiamaista suoritusta, eli seuraaminen oli löysää, kaikki muu hyvää. Nouto valitettavasti vähän turhankin innokasta, sillä se ampaisi hakemaan kapulaa heti, kun se koski maahan. Pahus! Nolla siitä, TAAS! Vaikka me ollaan harjoiteltu luvan odottamista ja ollaan tehty silläkin tavalla, että olen heittänyt useamman kapulan, ennen kuin se on saanut sen hakea, ei se malttanut olla ampaisematta heti kapulan perään. Mutta olisi pitänyt tämä odottamisasia muistuttaa sille mieleen vielä ennen koetta. 

Nollasimme myös kaukokäskyt, koska niissäkin se ennakoi. Asennonmuutokset oli tosi hienot, mutta se tosiaan teki ne ihan omin luvin. Tämäkin on kyllä ihan omaa syytä. Olen keskittynyt treeneissä tosi paljon vain niihin nopeisiin asennonvaihtoihin viime aikoina ja sitä kautta nopeutta on tullut myös siihen vaihtoväliin. Harvemmin treenaan sillä kolmen sekunin välillä, mikä kokeessa on. Ja nyt se sitten kostautui näin, eikä ihme. 

Ennakoiminen ja innokkuus näkyi myös ruudussa ja siitä napattiinkin vain 6. Ruutu löytyi hienosti, mutta valitettavasti koira pomppasi heti pystyyn, kun itse pääsin ruutuun. Olenkin treeneissä keskittynyt lähinnä siihen, että sinne mennään innokkaasti ja se ruutu löytyy ja olen palkannut Riiaa siihen ruutuun käymättä perusasennon kautta. Virhe tämäkin. Koira selvästi odotti palkkaa heti eikä muistanut, että siellä ruudussakin noustaan perusasentoon ensin. Ruudussa toki tuli sekin virhe, että Riia kiersi sivunauhan kautta ruutuun sisälle. Se tekee sitä aina välillä ja johtunee siitä, että Riia sekoittaa sen merkinkiertoon. Näitä pitäisi siis tehdä vielä enemmän ristiin. 

Muutenhan meillä menikin koe oikein hyvin ja saatiin pääasiassa 9,5:sia tai 9:sejä sekä yhden 8:n ja yhden 7:n. Tänään siis 3. palkinto ja sillä päästiin sijalle 3. Harjoittelut avoimessa luokassa siis jatkuvat vielä!

Tekstin sisällä mustatut asiat ovat vain ihan omaa treenipäiväkirjaa varten mustattuja. Myöhemmin on helpompi etsiä ja muistella mitä pitää treenata.

Janika Majasaaren koulutuksessa

Tänään oltiin Janika Majasaaren agilitykoulutuksessa meidän omalla hallilla. Koulutuksen teemana olivat ehkä lähinnä linjaukset ja oma eteneminen. Kyllä meinasi taas itku päästä, kun rataan tutustuttiin ja jälleen mietin, että mitä ihmettä me täällä tehdään. Jo ensimmäinen keppikulma oli sellainen, että ajattelin, ettei meillä oli mitään mahdollisuuksia päästä sinne. Eikä me kovin kauniisti sinne sitten mentykään, mutta saatiin hyviä ja taas ihan uusia vinkkejä kepeille. Muutenkaan rata ei aivan helppo ollut ja saatiin tosi hyviä uusia vinkkejä. Itse en ole ainakaan juuri kauheasti uhrannut ajatusta omille linjauksille, vaikka onhan se ihan faktaa, että niitä miettimällä saa koirankin linjat lyhyemmiksi ja suoremmiksi. Kyllä vieras ja uusi kouluttaja antaa aina uutta näkökulmaa verrattuna siihen, että kerran viikossa saa samalta koutsilta ohjeita. Kukaan ei ole minulle esimerkiksi aikaisemmin sanonut, että motivaatiota kepeille voisi hakea kuuden kepin kautta kahdentoista sijasta. Miksi jankata kahtatoista keppiä, jos niissä tökkii vain sisäänmeno? Niin simppeli asia, mutta eipä ole juolahtanut mieleenikään, että vähemmällä keppimäärällä koira jaksaa enemmän toistoja, saa nopeammin ja kohdennetummin palkan ja lopettaa kesken pienemmällä todennäköisyydellä. Niinpä. 

Janika Majasaari 17.2.

Tokomeiningit

Vaihteeksi tokokuulumisia. Tokoa me ollaan treenattu tosi harvakseltaan tämän talven aikana sopivien treenitilojen puutteen vuoksi, mutta eilen käytiin ottamassa Lakeuden koiraurheilukeskuksessa kenraaliharjoitusten kenraaliharjoitus. Olen nimittäin ilmoittanut Riian taas kokeeseen, joka on ensi viikon lauantaina, jos jos JOS se ei aloita juoksujansa. Juoksujen alkaminen on kuitenkin erittäin todennäköistä, mutta ilmoittautuessa en niiden tuloa muistanut. No, jää nähtäväksi. 

Kenraalien kenraalit menivät pääsääntöisesti tosi hyvin. Ja kenraalien kenraalit ne olivat sen takia, että olen varannut hallista kentän vielä ensi viikon alkuun, jolloin mennään treenaamaan kokeenomaisesti. Mutta eilen pikkuisen hiottiin ruutua keskemmälle ja merkin kierron paluuta nopeammaksi, perusasentoja suoremmaksi ja noudon malttamista. Olen tosi tyytyväinen Riian suorituksiin muuten, paitsi yllättäen taas ne jäävät. Eli jostain syystä se taas tarjosi pelkkää seisomista joka kerta. Mutta onneksi niitä on helppo harjoitella kotonakin. 

Viimeksi meillä meni niin huonosti avo-luokan koe, että tällä kertaa meillä on tavoitteena vain saada sitä onnistuneempi suoritus. Toivon kovasti, että avo-luokan liikkeet olisi jaettu kahteen, ettei tulisi niin pitkää palkattomuuspätkää. Mutta onneksi ruutu, merkki ja nouto on Riialle sellaisia nostattavia liikkeitä. Ehkä eniten tulevalta kokeelta toivoisin, että me pystyttäisiin näyttämään meidän noutomme parhaimmillaan ja napattaisiin siitä se kymppi, joka meille kuuluu. Viimeksihän me nollattiin se, vaikka nouto on Riian lempiliike ja satavarma juttu. Minua harmitti kaikista eniten se! Olen niin ylpeä kuinka hyvän työn olen sen kanssa tehnyt ja saanut sen noudosta tosi kauniin suorituksen. Kumpa edes se menisi nappiin, niin voisimme lähteä tällä kertaa pää pystyssä kokeesta. 

Fillikset radoilta

Toiset agilitykisat ovat nyt sitten takana ja tuloksena kaikilta kolmelta radalta hyllyt. Radat oli tosi vaikeita ja melkeinpä (kokeneempien mukaan) kakkosluokan tasoa. Mutta siinä mielessä hyvä fiilis, etteivät meidän hyllyt johtuneet liian vaikeista radoista, vaan oikeastaan kaikki kaatuivat keppeihin. Se taas sikäli harmittaa vähintään yhtä paljon, kuin olisi harmittanut, jos radat olisivat kaatuneet niiden vaikeustasoon. Ärsyttää ja harmittaa, kun keppejä on jahkattu ja jahkattu. Niiden kanssa on tapeltu ja taisteltu, mutta vieläkään ei vaan suju. En ymmärrä, miksei se voi tehdä niitä kunnolla, kun se osaa kyllä jos haluaa.

A-radalla saatiin kyllä hylky jo ennen keppejä, kun minä jonkun aivopierun ansiosta jätin yhden hypyn suorittamatta. Mutta kepeillä sössittiin lisää, joten se yhden esteen unohdus ei niin kauheasti haittaa. Riialla oli myös jarrut aivan kateissa ja se tykitti kontakteiltakin niin kovaa vauhtia, että koko radan olin itse vähän myöhässä. Lisäksi meinasin kaatua kahdesti.

B radalla kaikki muu meni tosi hienosti paitsi ne hitsin kepit...

Ja hyppyrata oli ehkä suorituksena meiltä kaikista onnistunein. Pussi oli tosin vähän hankala, koska sitä ei olla juuri ollenkaan harjoiteltu ja sieltä tulikin yksi vitonen. Toinen vitonen tuli kepeiltä ja näiden mokailujen takia yliaikahylky.

Hyvää näissä radoissa oli kuitenkin se, että Riia teki tosi hyvin hommia. Se ei lipsunut tekemään omiaan muuta kuin vasta viimeisellä radalla vaikeissa kohdissa eli pussissa ja kepeillä. Muuten se paineli oikeen hienosti sinne minne pitikin. Varsinkin B-radalla meidän kontaktit onnistuivat tosi hyvin ja molemmilla agiradoilla keinut sujuivat tosi hienosti. Muutenkin jäi itselle sellainen fiilis, että meidän eteneminen oli ehkä kaikin puolin muuten tosi sujuvaa, paitsi noiden pirun keppien osalta. Niihin olen tosi pettynyt. Olisivat nyt edes yhdellä radalla onnistuneet. Tuli vähän sellainen olo, että hittojako minä kisaan koiran kanssa, joka ei edes keppejä osaa.

Loppuun vielä meidän A ja C (hyppy) -radat.

Agikisat vol. 2

Tulevana lauantaina meillä on edessämme uramme toiset agilitykisat. Tällä kertaa olisi luvassa kahden sijaan kolme starttia. Odotukset ovat totta kai korkealla, viime kisojen menestyksen vuoksi. Yritän kuitenkin tehdä parhaani, jotta nöyrtyisin ja tulisin alas pilvilinnoista, vaikka onhan se nyt selvää, että helposti tuntuu siltä, että nämä kisat menevät huonosti, jos sitä LUVAa ei tipu. Ekoista kisoista se kun tuli vähän yllättäen ja odottamatta. Pitää silti yrittää ajatella, että menemme pääasiassa pitämään hauskaa. Ei se ole niin väliä, tuleeko sitä LUVAa vai ei. Lupaan itselleni olla tyytyväinen ratoihin, jos

- Riia pääsee keppeihin sisälle kovasta vauhdista sujuvasti

- jos kepit sujuvat takkuilematta alusta loppuun edes yhdellä radalla

- jos se ei tee ihan joka radalla omia kunniakierroksiansa

- jos kontaktit sujuvat

- jos se menee pussiin (olettaen, että pussi on radalla)

- jos se suorittaa keinun hyvin useammin kuin kerran siitä huolimatta, että LAGUn keinu on kamala.

LUVA tulee jos on tullakseen!

Meillähän siis tosiaan on se yksi LUVA nyt plakkarissa ja luokkanousuun niitä tarvitaan kolme. Teoriassahan meillä on mahdollisuus ensi lauantaina puuttuvat LUVAt tienata. Niitä kuitenkin saa kerätä kaiken kaikkiaan kahdeksan, ennen kuin luokkaa on pakko vaihtaa. Olenkin pohtinut, mitä asian suhteen teen. 

Toisaaltahan useampi kerta ykkösluokassa ei varmastikaan tulisi pahitteeksi. Ensinnäkin sen takia, että Riialla tulee jossain vaiheessa vauhti vastaan, eikä se enää napsi niitä nollia mitenkään helposti. Sitä en tiedä, tuleeko se jo kakkosluokassa, vai vasta kolmosessa, mutta jossakin vaiheessa se tulee. Pitempään ykkösluokassa kisaaminen ei senkään vuoksi olisi pahitteeksi, että kun itsellänikään ei sitä kisakokemusta niin kauheasti ole, niin ykkösluokassa olisi helpointa etsiskellä niitä omia kisarutiineja ja kehittää radanlukutaitoa. 

Mutta sitten taas toisaalta, ykkösluokan radat ovat niin kovin helppoja ja yksinkertaisia (puhun tässä nyt tällä suurella yhden kisan kokemuksellani :D), että miksi sinne jäisi sen pidemmäksi aikaa niitä hakkaamaan, kun voi olla, että me joudutaan tahkoamaan kakkosluokassa monta sataa starttia, ennen kuin nollat kolmosiin on kasassa. Ja kehittyisiköhän se radanlukutaito kuitenkin nopeammin niillä kakkosluokan radoilla, kun siellä on vähän muutakin, kuin suoraa pätkää ja takaakiertoja?

Kyllä se varmaan niin on, että me heti kolmannesta LUVAsta noustaan kakkosiin. Mutta nyt ajatukset pois LUVISTA ja keskitytään ensi lauantaina pitämään vain hauskaa. Katsotaan kuinka pitkälle se vie tällä kertaa!

Mika Jalosen tokovalmennus

Otettiin ja lähdettiin lauantaina meidän tokoporukalla Ylöjärvelle Koirakoutsi-areenalle Mika Jalosen tokovalmennuspäivään. Oli kyllä hintansa arvoinen päivä. Tuommoista treeniä olen kaivannut. Treeniä, joka sisältää paljon ajattelemisen aihetta ja uusimpia teorioita ja näkemyksiä siitä, miten tokokoiraa kannattaa kouluttaa. 

Koulutuspäivän teemana oli erityisesti ärsykekontrolli sekä palkkiovihjeet. Lisäksi sai itse sanoa, mitä haluaisi harjoitella. Minä päätin harjoitella kestoa ja palkattomuutta, minkä sivussa harjoiteltiin vähän myös sosiaalisen palkan vahvistamisen keinoja. Meillä meni pääasiassa harjoitukset ihan ok, mutta nyt kun katsoo videoita jälkikäteen, huomaan, kuinka koiran nenä menee aivan joka välissä mattoon kiinni. Ärsyttävää! Mutta me ollaankin tosi vähän päästy viime aikoina reenaamaan tokoa, eikä agilityreeneissä kerkee siihen maton haisteluun puuttua, kun tempo on niin nopea. Lisäksi meidän perusasento on näköjään lörpsähtänyt treenin puutteessa pahasti vinoon. Pitääpä kiinnittää siihen enemmän huomiota.

Jalosen valmennuspäivä kesti kello 11:sta 16:een, mutta aika meni kyllä aivan siivillä. Eikä tullut edes nälkä, vaikka olin varustautunut kunnon eväillä. Ryhmässä oli yhteensä viisi koiraa ja jokainen pääsi yhden kerran yksinään kentälle ja lopuksi oltiin koko porukkalla. Alussa oli noin puoli tuntia teoriaa. Tullaan varmasti menemään tuonne treenaamaan uudestaankin. 

Lopuksi vielä videon pätkä treeneistä. Valitettavasti kuvia ei tullut otettua.