lauantai 17. helmikuuta 2018

Janika Majasaaren koulutuksessa

Tänään oltiin Janika Majasaaren agilitykoulutuksessa meidän omalla hallilla. Koulutuksen teemana olivat ehkä lähinnä linjaukset ja oma eteneminen. Kyllä meinasi taas itku päästä, kun rataan tutustuttiin ja jälleen mietin, että mitä ihmettä me täällä tehdään. Jo ensimmäinen keppikulma oli sellainen, että ajattelin, ettei meillä oli mitään mahdollisuuksia päästä sinne. Eikä me kovin kauniisti sinne sitten mentykään, mutta saatiin hyviä ja taas ihan uusia vinkkejä kepeille. Muutenkaan rata ei aivan helppo ollut ja saatiin tosi hyviä uusia vinkkejä. Itse en ole ainakaan juuri kauheasti uhrannut ajatusta omille linjauksille, vaikka onhan se ihan faktaa, että niitä miettimällä saa koirankin linjat lyhyemmiksi ja suoremmiksi. Kyllä vieras ja uusi kouluttaja antaa aina uutta näkökulmaa verrattuna siihen, että kerran viikossa saa samalta koutsilta ohjeita. Kukaan ei ole minulle esimerkiksi aikaisemmin sanonut, että motivaatiota kepeille voisi hakea kuuden kepin kautta kahdentoista sijasta. Miksi jankata kahtatoista keppiä, jos niissä tökkii vain sisäänmeno? Niin simppeli asia, mutta eipä ole juolahtanut mieleenikään, että vähemmällä keppimäärällä koira jaksaa enemmän toistoja, saa nopeammin ja kohdennetummin palkan ja lopettaa kesken pienemmällä todennäköisyydellä. Niinpä. 

Janika Majasaari 17.2.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti