Sisäsiisteyskoulutus kerrostalossa

Aikaisemmin asuessani vielä kotona, omakotitalossa maalla, oli kohtalaisen helppoa opettaa koirat sisäsiisteiksi, kun ei niitä tarvinnut kuin lykätä takapihan ovesta ulos. Siitä, kun huomasi pennun kiertelevän sen näköisenä, että hätä on tulossa, meni ehkä se kaksi-kolme sekuntia, niin oltiin koiran kanssa ulkona. Toista se on kerrostalossa. Meillä on nurmikkoa ainoastaan takapihalla ja takapihalle pääsee sisältä vain kellarin kautta. Asumme neljännessä kerroksessa ja kellari on kaiken lisäksi vielä lukkojen takana, meni sinne sitten hissillä tai portaita. Varsinkin silloin, kun Riiaa kantaa, on paljon kätevämpi mennä hissillä, koska hississä kellarikerroksen lukittu painike on helpompi avata yhdellä kädellä kuin ykköskerroksen raskas ovi kellariin. Niinpä sen jälkeen, kun huomaa Riialla olevan hätä, tapahtuu seuraavaa: ota pentu syliin, laita sille remmi. Astu porraskäytävään. Jää odottamaan hissiä, joka ei siis todellakaan ole neljännessä kerroksessa, vaan todennäköisesti jossain ihan muualla. Ja hissi on hidas. Odota, odota, odota. Hissi saapuu. Väännä avaimella kellarikerroksen nappia. Odota. Astu hissistä ulos, kävele pitkä käytävä. Avaa yhdellä kädellä taiteillen (ja vielä näin kesällä parhaimmassa tapauksessa, kun toisessa kädessäsi on avaimet ja nameja ((KOSKA NAISTEN KESÄVAATTEISSA EI OLE TASKUJA!!)) toisessa pentu, joudut avaamaan sen itseasiassa ilman yhtäkään vapaata kättä) kellarikerroksen mielettömän raskas ja vastaanpaneva ulko-ovi. Nouse portaat maanpinnalle. Kävele vielä viisi metriä nurmikolle. Paitsi jos siinä on ihmisten autoja, niin täytyy kävellä vielä kauemmas.

Eli tähän kaikkeen menee vähintäänkin minuutti-kaksi. Kerran Riialta pääsi syliini vähän, kun oli jo liian myöhäistä. Mutta pääasiassa olemme ehtineet aina ulos, kun olemme vain yrittäneet. Aina vaan ei jaksa tätä rumbaa ja antaa pennun pissata mieluummin sanomalehdille sisälle. Varsinkin silloin sitä tuli tehtyä paljon, kun sitä pissaa tuli oikeasti koko ajan. Meillä on myös parvekkeen ovi auki ja siellä sanomalehtiä. Riia tykkää käydä siellä, jos ei ole mahdollisuutta päästä ulos.

Luulin aluksi, että Riia ei oppisi pitkään pitkään aikaan sisäsiistiksi, juuri sen takia, että ulos sitä ei vaan kerta kaikkiaan jaksanut viedä viiden minuutin välein. Ja muutenkin, se rupesi aluksi aina vaan leikkimään siellä ulkona sen sijaan että olisi keskittynyt tarpeittensa tekoon. Nyt olemme kuitenkin päässeet siihen pisteeseen, Riian ollessa 4,5 kk, että Riia osoittaa hienovaraisesti tiukalla tuijotuksella, että nyt pitäisi päästä ulos. No, se on aina vähän tulkinnanvaraista, sillä se saattaa herätä yhtäkkiä muutenkin uniltaan ja tulla tarkastamaan, että ollaan paikalla vielä. Ja silloinkin se tuijottaa ihan samalla lailla. Eli ihan aina oikean hädän aikaan ei tule vietyä sitä ja joskus taas vie, vaikkei sillä olekaan oikeasti hätää. Mutta joka tapauksessa, se osaa pyytää ulos! Aamuisin se hyppää sänkyyn, kun sillä on kakkahätä. Se on muutenkin kakannut sisälle ehkä kaikenkaikkiaan kolme-neljä kertaa. Siitä se ei selvästikään tykkää. Eli kakkahädälle me herätään aamuisin puoli kahdeksan maissa viimeistään. Pissat se tekee kyllä yöllä paperille, jos tulee hätä. Tai sitten en vain herää sen varoitukseen ennen kuin vasta tuolloin "ihmisten aikoihin", kun se varottaa jo isommasta hädästä.

Miten opetimme sen näin nopeasti ja sujuvasti sisäsiistiksi, vaikka olosuhteet olivat haastavat? Kärsivällisyyttä ja viitseliäisyyttä siihen vaadittiin. Mutta kuten totesin jo edellä, niin aina ei siltikään jaksa, eikä tarvitsekaan! Kuitenkin kun pääpiirteittäin jaksaa pennun viedä ulos aina kun se on herännyt, lopettanut leikkimisen tai ollut muuten pitemmän aikaa hereillä, se kannattaa viedä ulos. Palkkasimme aina nameilla pissan tekemisen ulos ja jätimme huomioimatta sisälle tehdyt tarpeet. Sanomalehtiä meillä on ollut aina vain makuuhuoneessa ja parvekkeella. Iltaisin, kun Riia on enemmän hereillä, suljemme makkarin oven, jolloin sitä on helpompi pitää silmällä ja huomata, jos sillä on hätä. Päivällä se oikeastaan pääasiassa nukkuu, joten se viedään ulos silloin, kun se herää.

Opetimme sille myös erittäin kätevän käskyn: "pissaa." Tällöin sen saa pissaamaan, jos itsellä on kylmä tai kiire. Kakata se ei käskystä osaa, mutta sen hädän huomaa kyllä erilaisesta käytöksestä ja kuulostelemalla pennun kehontoimintojen aikataulua. Riia esimerkiksi kakkaa kolmesti päivässä: aamulla ensimmäiseksi, alkuiltapäivällä ja myöhään illalla. Muina kertoina ulkona käydessä sitä kakkaa ei oikeastaan siis tarvitse odottaakaan tulevaksi.

Avainsanat sisäsiisteysopetuksessa on viitseliäisyys ja säännöllisyys. Pentu pitää viedä ulos monta monta kertaa päivässä. Kolme ei riitä. Kolmekymmentä on ehkä aika lähellä. Alussa pentu pissaa 5 min - 1 h välein suunnilleen. Eli ulos pitää käytännössä viedä koko ajan! Ja pikkuhiljaa, kun rakko kehittyy, kannattaa yrittää keskittyä siihen säännöllisyyteen: meillä esimerkiksi Riia pääsee heti ulos, kun se aamulla pyytää, sitten aina tasaisin väliajoin pitkin päivää. Ehkä se näin oppii pidättelemisen jalon taidon.