Mielipide: kesäturkki

Mulla ei oo oikeestaan ikinä ollut minkäänlaista kiinnostusta oman koiran turkin ajelemiseen kesää varten, mutta ei oo kyllä ollut minkäänlaista kiinnostusta puuttua myöskään siihen, jos joku niin tekee. En ymmärrä yhtään sitä ainaista tappelua siitä, saako (turkkirotuisen) koiran turkin ajella kesäksi. Mielestäni koiran kiusaamista ei ole turkin ajeleminen eikä myöskään ajelematta jättäminen. Toiset puolustelee ajelematta jättämistä sillä, että pitkä turkki myös suojaa auringolta. Siihen en kyllä ota kantaa muuten kuin että joo, ihon palamiselta se ainakin suojaa, auringon lämpövaikutukselta suojaamisesta en olisi niin varma. Koiriensa turkin ajelevia moititaan usein myös siitä, ettei koira näytä enää rodunomaiselta sen jälkeen. Mielestäni maailman huonoin argumentti, koska sillä voi sitten samantien puolustella melkein mitä vaan epätervettä piirrettä koirassa: mopsien kuonoja ei voi lähteä jalostuksessa pidentämään, koska ne eivät silloin näytä rodunomaisilta jne. 

Jotkut koirat kärsivät auringosta ja kesäilmoista enemmän kuin toiset, joten yhtä vastausta siihen, onko turkin ajeleminen tai leikkaaminen järkevää vai ei, ei mielestäni ole. Joku koira ei ole lämpimistä säistä millänsäkään, kun taas joku toinen, saman rotuinen ja samanlaisella karvapeitteellä varustettu rotukaveri taas voi olla lämpöhalavauksen partaalla koko kesän. Minulla ei tosiaan kokemusta karvan ajelemisesta ainakaan vielä ole, mutta uskoisin kuitenkin, että se on enemmän järkevää kuin haitallista, jos koiran omistaja niin haluaa tehdä. 

Voisinko itse ajella Riialta kesäksi karvat lyhyemmiksi?

Toisaalta joo, mutta toisaalta en. Minä rakastan Riian ulkonäköä ja parasta siinä on pehmoinen, pitkä turkki. Riia kuitenkin valitettavasti kärsii kovasti kuumista säistä ja hakeutuu usein kesäaikaan varjoon tai järveen ja lätäköihin. Treenata sen kanssa ei kerta kaikkiaan edes voi helteillä, koska se ei jaksa tehdä mitään. Kesäaikaan me käymmekin lenkillä vasta iltamyöhään tai ei ollenkaan (jolloin täytämme liikunnan tarpeen uimalla järvessä), treenaamme tosi lyhyissä pätkissä turkkia koko ajan välillä kastellen, en jätä sitä autoon hetkeksikään ja pidän vettä tarjolla koko ajan, olimme sitten missä tahansa. 

Suunnittelin, että tänä kesänä saksisin itse siltä vaikka mahanaluskarvat lyhyemmäksi, kunhan kesän näyttelyt on käyty. Sen pidemmälle en ehkä koskaan raaski mennä, koska lyhyeksi ajeltu mitteli ei vain ole yhtä kaunis (pinnallista, tiedän). Mutta sittenpähän kärsin itse seuraukset ja treenaan helleaikaan ihan vain puoliteholla ja koiran jaksamisen mukaan. Onneksi satun olemaan itsekin ihminen, joka vihaa hellettä enemmän kuin mitään muuta säätätilaa, joten silloin pysyttelen minäkin mieluummin pois treenikentiltä ja oleskelen sisätiloissa ilmastoinnin vaikutuksen alla. 

Aggressiivisen koiran omistajan vastuu

Kirjoitin toissapäivänä kentällämme sattuneesta tapaturmasta, jossa suurikokoisen rodun edustaja kävi sivustaseuraajan näkökulmasta täysin syyttä suotta pienen koiran päälle niin pahasti, että pikkukoira oli seuraavan yön teho-osastolla. Tämä tapaus on pyörinyt mielessäni pari päivää ja minua edelleen kylmää se, kuinka tuollaiset asiat vain tapahtuvat. Varoittamatta. Ensin kaikki on hyvin ja seesteistä, mutta seuraavassa hetkessä kentällä onkin helvetti irti. 

Olen miettinyt meidän tokovalmennustamme Riian ollessa vähän alle vuoden ikäinen. Samassa ryhmässä oli kaikista kilpailuryhmistä koiria ja jopa yksi evl-koira. Yhden kerran tuo evl-koira lähti jossain liikkeessä Riiaa kohti, Riia oli minulla kaukokäskyjen paikkamakuussa. Koira tuli äristen kohti, Riia nousi ja lähti juoksemaan karkuun. Iso koira, sakemanni, oli juuri saamassa Riian kiinni, kun sen omistaja sai napattua siitä kopin. Säikähdin tuota suuresti, mutta sakun omistaja vain otti koiransa ja siirtyi hallin toiseen päähän ja minä en oikein osannut sanoa enkä tehdä mitään. Riialle ei onneksi jäänyt traumoja, eikä se saanut hampaasta, mutta minut tilanne säikäytti.

Tuo koira oli evl-tasoinen ja tuokin toissapäivänä kentällä pikkukoiran päälle käynyt koira kisasi avoimessa luokassa. Tittelit ja palkinnot eivät kerro kuitenkaan todellisuutta siitä, kuinka yhteiskuntakelpoinen tuo kyseinen koira on. En ymmärrä sitä riskiä, jonka tuollaisten koirien omistajat ottavat viedessään koiransa kokeisiin. Tokossa joka luokkaan kuuluu ryhmäliikkeenä paikalla olo. Mitä, jos se koira siitä lähtee ja päättää hyökätä? Saksanpaimenkoiran kokoinen koira saisi todennäköisesti lähtemään hengen Riian kokoisesta koirasta yhdellä iskulla. Minua melkeen alkaa itkettää suuttumuksesta ja pelosta. Siitä ajatuksesta, millaisen riskin otan luottaessani siihen, että kukaan ryhmäliikkeen koirista ei nouse ja käy toisen rivissä suorittavan kimppuun. Mitä jos parin viikon päästä kokeessa on joku aggressiivinen yksilö?

Varsinkin pienen koiran omistajana suututtaa se, että joku lähtee kokeeseen koiran kanssa, jolla on taipumusta käydä toisiin kiinni. Minua inhottaa tällä hetkellä ajatus siitä, että Riia on tuon toissapäiväisen koiran vieressä istunut ja maannut useita kertoja ryhmäliikkeessä. Ja tällä viikolla itseasiassa Riiaa pyydettiin jopa tulemaan tuon hyökänneen koiran ja erään toisen koiran väliin, koska niillä on ollut "pientä kismaa." Minun pikkukoirani laitettiin niiden kahden suuren väliin, joista toisesta paljastui vain joidenkin minuuttien päästä peto, joka on valmis lähes viemään toiselta koiralta hengen. Kiva hei. 

Eihän kukaan omasta koirastaan usko pahinta, ennen kuin se pahin tapahtuu. Mutta kyllä pitäisi enemmän tosissaan ottaa koiran häilyvätkin taipumukset hyökätä lajitoverin kimppuun noin raa'asti. Ja seuraavaksi sitten alkaa miettiä, onko sen paikka koulutuskentillä tai kokeissa.

SPKL:n lisenssi

Suomen palveluskoiraliitto tiedotti tällä viikolla ottavansa ensi vuoden alusta käyttöön lisenssin, joka olisi vaatimuksena kaikkiin yhdistykseen alaisten lajien kokeisiin. Mukaanlukien siis esimerkiksi toko ja rally-toko. Lisenssistä voi lukea lisää täältä ja täältä. SPKL perustelee lisenssiä lähinnä nousseilla kustannuskysymyksillä ja sen puolen tässä asiassa kyllä täysin ymmärränkin. Kaikki harrastukset maksavat ja totta kai maksumiehiksi joutuvat lajin harrastajat. Mutta se, mikä itseäni tässä eniten kuohuttaa, on lisenssin hinta. SPKL ei ole vielä lopullista päätöstä hinnasta tehnyt, mutta on raportoinut (Facebook-sivuillaan), että lisenssin hinta tulee olemaan 40 - 50 euroa. Tosiharrastajille ja usean kisan vuodessa starttaaville lisenssi on vain yksi maksu muiden joukossa (jos starttaa vaikka 25 kokeessa vuodessa, jää lisenssille hintaa vain 2 euroa / koe tai jos lasketaan kokeiden osallistumismaksut ~30 e / koe = yhteensä n. 600 e + kaikki matkakulut, ei 50 euron lisähinta ehkä enää budjettia kaada). Mutta mielestäni lisenssi ja varsinkin noin kallis lisenssi, nostaa todella paljon kynnystä lähteä kilpailemaan. Varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen harrastuskoira, eikä oikein tiedä vielä tuleeko tykkäämään kisaamisesta vai ei. Helposti myös huvikseen silloin tällöin kokeissa käyvien määrä tulee laskemaan radikaalisti. Se on mielestäni erittäin harmittavaa varsinkin kisojen tunnelman takia. Ne tokokokeet, joissa olen ollut, ovat olleet tosi hyväntuulisia  ja toisia on kannustettu. Epäonnistuminen ei ole ollut kovin vakavaa. Nyt voi helposti käydä niin, että ihmiset treenaavat verenmaku suussa koirat valmiiksi kokeisiin, eikä niiltä, saati sitten itseltä, sallita enää epäonnistumisia. Halutaan tuloksia mahdollisimman nopeasti, kun on maksettu se kallis lisenssi tälle vuodelle.

Mielestäni on kohtuutonta, että kalliin lisenssin joutuvat lunastamaan niin tosiharrastajat kuin myös kerran-pari vuodessa starttaavat hupikisailijat. Joissakin lajeissa ei myöskään järjestetä kovin monia kokeita vuodessa, joten jos koirakon laji on koiratanssi, joutuu hän tavallaan osittain maksumieheksi vaikkapa rallyn harrastajien kisoille. Niitä kokeita kun on huomattavasti koiratanssikisoja enemmän vuoden aikana. 

Lisenssin hintaanhan tulisi kuulumaan Palveluskoira-lehti sekä tapaturmavakuutus. Aloitetaan vaikka tuosta lehdestä. Moniakaan ei-pk-rotuisen koiran kanssa harrastava ei ole kiinnostunut pk-lajeista eikä näin ollen välttämättä saa lehdestä irti yhtään mitään. Tapaturmavakuutuksen pakkomyyntikin on mielestäni aivan naurettavaa. Kuinka suuri riski loukkaantumiseen on esimerkiksi rally-tokossa tai koiratanssissa, joissa oma yksilösuoritus kestää noin kolme minuuttia? Varsinkin, kun tapaturmavakuutus tulisi käsittämään vain ihmisille koituvat vahingot? Mitä ihmiselle voi tapahtua vaikkapa tokosuorituksen aikana? Okei, hän voi kompastua koiraansa ja nyrjäyttää nilkkansa, mutta millä todennäköisyydellä? Paikkamakuussakaan tuskin vahinkoa sattuu IHMISELLE, joten kyllä minä ainakin henkilökohtaisesti mieluummin vakuuttaisin suorituksen ajaksi koirani kuin itseni. 

Eli pähkinänkuoressa: ymmärrän, että lajien lisääntyessä ja kehittyessä kulut kasvavat ja jotenkin ne täytyy pystyä paikkaamaan. Ja olen toki valmis maksamaan sen, mitä vaaditaan, koska koiraharrastusta haluan ja aion ehdottomasti jatkaa myös kilpailujen tasolla. Mutta mielestäni SPKL:n tämänhetkinen ajatus lisenssistä ei ole oikeudenmukainen eikä tasapuolinen ja sisältää isoja epäkohtia. Toivotaan, ettei tämä ratkaisu ole vielä ihan kiveenhakattu.

Riia näyttää kieltä tämänhetkiselle idealle lisenssistä. 

Epäsuositut mielipiteet

Seuraan aika paljon blogeja ja viime aikoina olen törmännyt useaan kertaan tällaiseen postaukseen eri blogeissa. Inspiroidun siitä sitten itsekin. Ajatuksena on siis esittää sellaisia mielipiteitään, joista kovin moni ei ehkä ole samaa mieltä. Keskitän nämä mielipiteeni nyt liittymään jollain lailla koiriin. 

Kesä on huonointa aikaa koiraharrastuksessa.

Siitä huolimatta, että kesällä koiratapahtumia järjestetään ympäri Suomen lähes joka viikonloppu ja pihalla treenaaminenkin on mahdollista ilman pelkoa paleltumiskuolemasta, on kuitenkin oma mielipiteeni se, että kesässä on koiraharrastuksen kannalta enemmän huonoja puolia. Mulla ei olisi mitään sitä vastaan, että koiraihmiset nukkuisivat talviunen sijasta kesäunta. Kesällä on mun makuun aivan liian paljon vaaroja, riskitekijöitä ja harrastusta jollain lailla haittaavia seikkoja: lämpöhalvauksen pelko, nestehukka, punkit, käärmeet, ampiaiset ym., ukkonen... Aina minne menetkään, on oltava mukana jotain kolme litraa vettä eli jättimäiset kantamukset. Vaikka treenit tai kisat olisivat hallissa, voi hallissakin pahimmillaan olla liian kuuma, jos aurinko pääsee porottamaan sinne. Riialla on erittäin huono kuumuudensietokyky ja viime kesänä, kun olimme rallyvalmennuksessa, oli kuumina päivinä jokaisella tauolla käytävä suihkussa viilentymässä sen kanssa. Ei kivaa, ei kätevää, en tykkää. 

Koiran pitää olla perheessä koira.

Mun mielestä koiran pitää saada olla koira ja sitä tulee kohdella kuin koiraa. Tai ainakin itse haluan omille koirilleni tehdä niin. Loppujen lopuksi mua ei kiinnosta, vaikka joku antaisi koiran istua pöydässä tai vallata sohvat, mutta mun koirilla on sellainen kasvatus, että ne väistävät aina ja minä komennan niitä, jos siltä tuntuu. Riia ei esimerkiksi saa meillä vahdata, mutta joskus se jumittuu jonkun liian hyväntuoksuisen herkun ääreen. Silloin me komennamme sen pois ja se kuuliaisesti siirtyykin usein toiseen huoneeseen. Riia usein valtaa "lämmitetyn" paikan, jos ihminen nousee vaikka vessaan. Mutta jos se sattuu olemaan se paikka, jossa minä haluan olla, niin en näe siinä mitään väärää, että komennan Riian pois siitä. Jonkun mielestä saattaa olla ilkeää tai julmaa, mutta mulle Riia on kuitenkin vaan koira. Ei se ajattele, että "onpas epäreilua." Tähän kategoriaan menee myös synttärilahjat ja "mamin mussukka"-jutut. Mä en harrasta sellaista. Hyi. Riia ei oo mun lapsi. Se on mun koira. 

Koira ei kuulu kylpyhuoneeseen. 

Mä en tiedä miksi, mutta mua inhottaa kuvat ihmisestä pöntöllä, koirat vahtaamassa vieressä. MITÄ! Miksi joku haluaa päästää koiransa katsomaan, kun itse hoitaa tarpeensa? Joo, katsommehan mekin, kun koira kakkaa, mutta mun mielestä koiralla ei ole mitään asiaa tulla katsomaan meidän toimituksia. Ensinnäkin, on ihan tervettä, että koira pystyy olemaan sen verran omistajistaan erossa ja toisekseen, vessassa on koiralle ihan liikaa houkuttelevia paikkoja, joita tutkia, että parempi vaan pysyä poissa. Meillä Riia ei saa tulla vessaan/kylpyhuoneeseen muuten, kuin vain, jos se sinne kutsutaan, eli se pitää pestä. Silloinkin, jos vain meikkaan tai laitan hiuksia vessassa, ovi auki, Riian pitää odottaa kynnyksen toisella puolella. Ja jos se erehtyy vessan puolelle, komennan sen heti pois. 

Pentua pitää kouluttaa.

"Lasten kuuluu saada olla lapsia", sanotaan, mutta valitettavasti koiralapset on koiralapsia, ei ihmislapsia. Se on koiran (eläimen) kanssa sellainen homma, että sille ei voi selittää, että maanantaisin saa purra sohvaa, mutta keskiviikkoisin ei. Jos jotain asiaa saa tehdä nyt, sitä saa tehdä myös huomenna. Mulla nousee verenpaine siitä, kun monien (tulevien harrastuskoiran)pentujen omistajien kuviin tulee aina joku peruspupen omistaja kommentoimaan, että "voi, voi, onpa julmaa pakottaa noin pieni vauva tottelemaan" tai "muista nyt antaa sen olla myös pentu." Pennun kouluttaminenhan alkaa siitä päivästä, kun se kotiin muuttaa. Koiranpentu ei mene rikki siitä, että sitä aletaan heti opettaa talon tavoille. Ja tulevat harrastuskoirat täytyy jo pienestä pitäen opettaa toimimaan ihmiselle. Totta kai pienen pennun treenit on paljon lyhyempiä ajallisesti, kuin aikuisen koiran, mutta kyllä niitä pentujakin pitää kouluttaa. 

Raakaruoka ei ole välttämättä paras vaihtoehto (kaikille).

Jo useita vuosia koirapiireissä on ollut päällä raakaruokintabuumi. Koirapalstoilla ihan mihin tahansa ongelmiin tarjotaan ratkaisuksi raakaruokintaa ja tuntuu, että raakaruokinta olisi ainut ja oikea vaihtoehto. En ole kuitenkaan aivan täysin samaa mieltä, sillä pitää muistaa, että koira ei kuitenkaan ole varsinaisesti susi. Koira on erkaantunut sudesta eri lähteiden mukaan 100 000 - 30 000 vuotta sitten, joten tuona aikana evoluutio on ehtinyt varmasti muuttamaan koiran ruuansulatustakin. Susihan tappaa eläimiä ruuakseen, mutta koirat ovat alusta saakka keskittyneet ihmisten jätteiden syömiseen. Jätteet ovat siis olleet kaikkea vihanneksista ja marjoista lihaan. Näin maalaisjärjellä ajateltuja koiran ruuansulatus olisi enemmän sekasyöjän ruuansulatus suteen verrattuna. En usko, että nykypäivän kesykoira, ainakaan jokainen yksilö, pystyy sulattamaan ja hyödyntämään raakaravintoa aivan täydellisesti. Lisäksi täytyy aina muistaa, että luonnossa eläin syö sitä, mitä on tarjolla. Se ei välttämättä kerro siitä, saako se kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita ruuastaan. Eli ihan täysin pelkkiä lihoja ja luita en lähtisi koiralle tarjoamaan, mutta onneksi moni barffaaja tarjoilee koiralleen kyllä kasviksiakin ja pitää ravintoaineiden saannista huolta. En kuitenkaan usko, että raaka liha, sopii automaattisesti kaikille koirille. 

Koirat ovat helppoja lemmikkejä

Monella on sellainen ajatus, että koira olisi vaikea lemmikki. Mielestäni kuitenkin koira on yksi helpoimmista, mutta tähän toki vaikuttaa se, mitä kukin pitää helppona. Itselleni helppoa on esimerkiksi se, että koiran voi viedä ulos tarpeilleen eikä tarvitse mitään haisevia hiekkalaatikoita puhdistella. Koirassa on helppoa myös se, että sen voi ottaa helposti mukaan vaikka viikonloppureissulle vanhempien luo, kun taas esimerkiksi kissa vaatii kamalasti erikoisjärjestelyjä (hiekkalaatikko mukaan, täytyy olla tarkkana ettei karkaa, jos talo ei ole kissaturvallinen). Koira ei myöskään (välttämättä) tuhoa paikkoja kotona, jos sen aktiviteeteista ja liikunnasta on huolehdittu, eikä sen takia tarvitse kotona tehdä mitään erikoisjärjestelyjä, toisin kuin vaikkapa jyrsijöiden, kanien ja kissojen takia joutuu. Koira pärjää myös hyvin vähällä: se ei tarvitse kotona tilaa vieviä häkkejä, aitauksia, kiipeilypuita tai hiekkalaatikoita ja on parhaimmillaan hyvin näkymätön olento. Itsekin olen kuumeillut jonkun sylitettävän ja söpön eläimen perään, kissan tai vaikkapa kanin, mutta loppujen lopuksi päädyn aina siihen, että koira on kaikista helpoin. 

Spanielivideo

Somessa lähti eilen kiertämään jonkun spanieliharrastajan kuvaama video spanielien koulutusleiriltä. Videossa ihminen viheltää spanielille, spanieli lähtee liikkeelle, ihminen raivoaa ja ottaa koiransa kiinni niska- ja persnahasta napaten ja nostaa sen takaisin lähtöpaikalle. Koira yrittää alistua, mutta ihminen repii sen väkisin takaisin istuma-asentoon. Tilanne jatkuu samanlaisena koko puolentoista minuutin videopätkän ajan ja varmaan pidempäänkin. Jos haluatte lukea Iltasanomien jutun videosta ja sen nostamasta somekohusta, löytyy se täältä. Kyseisen linkin takaa löytyy myös video, jos ette ole sitä nähneet vielä.

Leirin järjestämän yhdistyksen, Metsästyspanielit ry:n puheenjohtaja Timo Ritola on kommentoinut Iltasanomille, että kyse on metsästyskoirien koulutuksesta. Hän pitää koulutuksessa suurimpana ongelmana sitä, että ihmiset kouluttavat metsästysspanieleja makupaloilla ja muilla. Kuulemma koiran riistavietti on niin kova, että siihen täytyy koulutuksella puuttua. Lisäksi Ritola toteaa, että koiralla vahvin vietti on metsästysvietti ja tämän jälkeen sukupuolivietti. Hänen mukaansa ruoka ja syöminen tulevat vasta kolmantena. Vahvistuksena tälle hän kertoo, että tälläkin leirillä oli pari koiraa, jotka eivät halunneet syödä, vaan sylkivät namit pois. Ritola oli kuulemma jutellut myös eläinlääkärin kanssa niska-perseotteen käytöstä. Se ei kuulemma poikkea mitenkään siitä, kuinka narttukoira kantaa pentujaan.

Pari sanaa sinulle, herra Ritola. Ensinnäkin, koiran päällimmäinen vietti, joka sitä ajaa eteenpäin, on hengissä säilyminen, eli syöminen. Ja minkä muun takia koira metsästäisi, kuin syödäkseen. Eli metsästysvietti liittyy vahvasti ruuan saamiseen ja syömiseen. Jos koira ei haluaisi syödä, ei sen olisi mitään järkeä myöskään ajaa riistaa. Sukupuolivietti tulee tosiaan toisena, sen jälkeen, kun omat voimat ja hengissä säilyminen on ravinnon saannin kautta varmistettu. 

Leirillä oli siis pari koiraa, jotka eivät halunneet syödä. Voi kuule Ritola, jokaisessa alkeistason koulutusryhmässä ja myös edistyneemmissä on varmasti yksi tai kaksi koiraa, jotka eivät halua syödä. Tämä johtuu joko siitä, että koira pelkää ja stressaa tilannetta niin paljon, ettei pysty syömään, tai siitä, että namit ovat huonoja tai palkka väärä. Koirankoulutuksen lähtökohtanahan pitäisi aina olla se, että etsii asian, josta oma koira palkkautuu. On ihan turha kouluttaa koiraansa tryffelisienillä tai Mustin ja Mirrin kalleimmilla nameilla, jos ne eivät koiralle maistu. Jos koiralle ei maistu mitkään namit, täytyy etsiä joku muu asia, josta se motivoituu. Tämä voi olla vaikka pallo, leikki tai juokseminen omistajan kanssa. Vaikea kuvitella, että tuokaan videolla näkyvä, alkuun hyvinkin iloinen ja riehakas spanieli, ei muka palkkautuisi mistään. Eli koiralle täytyy löytää sellainen palkka, jonka eteen se on valmis tekemään töitä ja jonka se haluaa mieluummin, kuin karata riistalle tai vaikka kavereiden kanssa leikkimään tai tappelemaan. Ja jos riista on niin ylivoimainen juttu, niin käyttäkööt sitä sitten palkkana: kun koira tekee oikein, se pääsee ajamaan sitä riistaa. Riistana voisi tällöin toimia vaikka dummy, tekosorsa, pallo... Näistäkin asioista palkkautuminen tulee sille opettaa. Ei se tennispallo sitä lintua voita, jos tennispallo on saatavilla 24/7 ja se ei liiku. Naru pallon päähän ja ihminen juoksemaan. Siinäpä koiralle takaa-ajettavaa!

Koirankoulutuksen seuraava ydinasia on mielestäni se, että palkataan onnistumisesta ja pyritään välttämään väärän toimintatavan muodostumista, eli ei anneta koiran epäonnistua. Kyseisellä videollahan koiralle annetaan ilmeisesti lupa tehdä jotain (vihellys), koira yrittää, saa kimppuunsa vihaisen ja turhautuneen omistajan, joka satuttaa koiraansa retuuttamalla sitä nahkoistaan. Tällä tavallahan sitä saa itselleen koiran, joka ei uskalla yrittää. Koiraa ei kouluteta periaatteella "hyi, ei noin. Hyi, ei noin. Hyi, ei noin." Vaan pikemminkin koira ohjataan tekemään oikein vaikka kädestä pitäen. Nyt on hankala tuosta spanielitilanteesta sanoa, miten se olisi kuulunut hoitaa, kun en tosiaan yhtään tiedä, mitä siinä tavoiteltiin (eikä kyllä tiennyt koirakaan), mutta esimerkkinä meidän tämän päivän seuraamistreeni: edessä muutaman metrin päässä oli herkkukuppi koiran nenän korkeudella. Ensin mietittiin, kuinka lähelle ehkä päästään, ennen kuin koira vilkaisisi kuppiin päin ja sitten lähdettiin matkaan. Juuri ennen kohtaa, jossa koira todennäköisimmin sortuu kupille katsomaan, palkataan koira (siis jos se on seurannut oikein). Ja seuraavalla kerralla mennään lähemmäs ja ennen kuin koira katsoo kuppia, palkataan taas. Jos koira on kuitenkin ehtinyt vilkaista kuppiin, annetaan palaute "ohhoh" (ei siis kieltoa, koira saa kiinnostua kupista, mutta meidän tehtävänä on opettaa sille, ettei se kannata), käännytään poispäin kupista ja kokeillaan uudestaan. Nyt taas pitäisi lopettaa itse liike ajoissa ja saada koira palkattua siitä, että se seuraa hyvin. Koiran koulutushan on tosi yksinkertaista: saat, mitä vahvistat. Ja tuo palautesana on tosi iso juttu koiralle, se kertoo sille, missä kohtaa tuli virhe, mutta ei kiellä sitä yrittämästä. Kehu taas kertoo, missä se teki oikein ja mitä kannattaa jatkaa. Ja koirahan itse päättää sen, mistä se palkkautuu. Eli jos se vaikka sattuisi sinne kupille pääsemään ja syömäänkin, niin vaikka kuinka huutaisit siinä vieressä eitä ja vaikka nappaisit koiran pois kupilta, niin sori vaan, se sai jo palkkansa. Palkka on AINA vahvempi juttu kuin kiellot. "Ohhoh" on voimakas käsky sen takia, että koiralta otetaan tällöin palkan saannin mahdollisuus pois. "Ei" saattaa monissa tilanteissa sisältää sen palkan itsessään, jos koira on ehtinyt tehdä jo jotain sen mielestä kivaa, vaikka juosta sinne riistalle. Palkka kun ei aina välttämättä ole se nami, vaan se voi olla se juokseminenkin. Koira päättää, mikä on sen palkka. 

Ja sitten vielä siitä nahasta roikottamisesta. Se ei todellakaan ole sama asia, kuin emokoiran pentujen nostelu. Pentu painaa, sanotaan nyt vaikka että kilon paikkeilla. Isoja pentuja koirat eivät edes nostele, kuin pahimmassa hädässä. Aikuinen metsästysspanieli (cockeri/sprinkku) painaa varmaan ainakin yli 10 kg ja tuo videon spanieli voi olla helposti siitä ylikin. Se on paljon enemmän, kuin mitä pentu painaa. Aikuisten koirien nahka ei muutenkaan ole niin joustavaa, kuin pennuilla ja se on varmasti tehnyt kipeää. Se on kaukana luonnollisesta. Ja vielä kerran: kun se ei kerro koiralle mitään! Virheiden toistaminen ja koiran pään hakkaaminen seinään ei kerro sille mitään. Miksei spanielikouluttaja voinut laittaa koiraansa tekemään oikein? Hänen olisi pitänyt helpottaa tehtävää sen verran, että koira olisi onnistunut ja sitten palkata siitä. Ja jos hänen koiransa nyt ei sitten mistään palkkaudu, niin sanon vaan, että koiraa, joka ei motivoidu mistään, ei voida kouluttaa. Paitsi että tuo spanieli vaan motivoitui kovastikin siitä (riistalle) juoksemisesta, mutta kouluttajapa ei sitä nähnyt. Eikä vissiin herra Ritolakaan. 

Ihmisen oikeus olla mitä on. Ja kuinka sen pitäisi olla jo itsestäänselvää.

Olen lukenut koko päivän kotonani naistenlehtiä ja eräässä lehdessä oli artikkeli siitä, miten antaa "sateenkaarinuorelle" seksuaalivalistusta. Se oli hyvä artikkeli ja hyvä aihe. Se sai minut jälleen ajattelemaan homojen oikeuksia ja sitä, kuinka paljon niistä jaksetaan vääntää. Vaikka sen pitäisi olla itsestäänselvyys.

Homojen oikeudet on aihe, joka puhuttelee monia ihmisiä ja herättää tunteita. Itsessäni se herättää tunteen siitä, että voi, ei, älkää taas jaksako. Minulla ei ole mitään homoseksuaaleja vastaan, eikä pitäisi olla kenelläkään muullakaan. Mielestäni tämän pitäisi olla jo niin selvä asia tässä 2010 -luvun Suomessa, että kenenkään ei tarvitsisi jauhaa siitä loppuunkulutetusta aiheesta. Toki homojen oikeudet eivät edelleenkään ole Suomessa täysin samat, kuin muilla ihmisillä, mikä on totta kai väärin. Mutta se on pelkästään päättäjien tyhmyyttä. Itse en jaksa lukea enää yhtäkään hetero-ihmisen puolustuspuhetta homojen avioliitto-oikeutta kohtaan, koska se asia nyt vain on loppuun käsitelty. Varmasti yli puolet suomalaisista homoille sen oikeuden jo antaisivat. En tiedä mistä se kiikastaa, että oikeutta ei vain anneta, mutta mielestäni me, joille asia ei kuulu, saisi antaa asian olla ja tyytyä toteamaan, kuinka Suomessa se asia nyt vain on niin epäoikeudenmukainen. Mielestäni sen asian pitäisi olla itsestäänselvyys, että tavallisen ihmisen mielestä epätasa-arvoinen avioliittolaki on väärin. Se, että edelleenkin ihmiset jaksavat heteroina, ulkopuolisina tehdä pitkiä mielipidekirjoituksia siitä, kuinka väärin epätasa-arvoinen avioliittolaki on, korostaa vain sitä, että se on jonkin marginaaliryhmän mielipide. Vaikka asian pitäisi olla kaikille itsestäänselvä fakta. Miksi kukaan ei kirjoita siitä, minkä vuoksi tasa-arvoinen avioliittolaki ei ole ok? Koska kenenkään ei tarvitse. Sitä pidetään tällä hetkellä yleisenä kansan mielipiteenä, vaikka oman kokemukseni mukaan se ei pidä paikkaansa enää nykysuomessa.

Homojen mielipiteen asiasta haluan kuulla. Tahdon kuulla heidän äänensä, kuinka he perustelevat oikeuksiaan, kuinka he ovat kokeneet sen, että heterot (tai ainakin enemmistö heistä) hyväksyy homouden ja antaisi heille tasa-arvoisen avioliittolain. Tämä toisi asian selvemmin esille päättäjille. Missä ovat homokansanedustajat? Näyttäkää, että olette tavallisia ihmisiä. Äänestäkää, heterot, homoja päättäjiksi sen sijaan, että kirjoittaisitte sanoja, jotka ovat jo moneen kertaan kirjoitettuja, mutta jotka eivät silti tuota tulosta. Antakaa ääni homoille. Näyttäkää asenteilla ja äänestysluvuilla ketä kannatatte. Suurin osa suomalaisista on jo samaa mieltä kanssanne, ei heitä tarvitse enää käännyttää. Käännyttäkää päättäjät.

Tahdon kuitenkin tähän loppuun vielä todeta sen, että mielestäni tasa-arvoon kuuluu myös se, että kukin saa uskoa mihin haluaa ja miten haluaa. Joten ymmärrän sen, että jotkut papit kieltäytyvät vihkimästä homopareja. Tämä johtuu heidän uskostaan ja meidän täytyy antaa heille mahdollisuus toteuttaa sitä. Kuitenkin mielestäni myös papit, jotka tulkitsevat Raamattua erilailla ja ovat valmiita vihkimään homoparit, saisivat niin halutessaan tehdä. Kirkko ja valtio ovat kuitenkin eri asia ja siinä mennään vikaan, jos homopareille ei anneta esimerkiksi oikeutta periä toistansa ja mitä näitä oikeuksia nyt on. Valtio on valtio ja kirkko on kirkko, ja niin olkoon. Ja jokainen uskokoon miten haluaa ja tykätköön kenestä haluaa, kunhan kaikilla on hyvä olla, eikö niin?

Ja hei, pahoitteluni loppuun vielä homo-termin käyttöä yleistyksenä kaikista homoseksuaalisuuden ilmentymistä. Tämä on silkkaa laiskuutta, enkä tarkoita missään nimessä millään pahalla, niinkuin en tarkoita muutenkaan koko artikkelilla loukata ketään. Mielestäni vain asian pitäisi olla jo loppuunkäsitelty ja olen varma, että Suomessa oikeus tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Mielestäni tarvitsemme vain lisää homoja politiikkaan mukaan, jotta asiat menisivät perille sielläkin. Kansalaisille ne on jo mennyt.