Epäsuositut mielipiteet

Seuraan aika paljon blogeja ja viime aikoina olen törmännyt useaan kertaan tällaiseen postaukseen eri blogeissa. Inspiroidun siitä sitten itsekin. Ajatuksena on siis esittää sellaisia mielipiteitään, joista kovin moni ei ehkä ole samaa mieltä. Keskitän nämä mielipiteeni nyt liittymään jollain lailla koiriin. 

Kesä on huonointa aikaa koiraharrastuksessa.

Siitä huolimatta, että kesällä koiratapahtumia järjestetään ympäri Suomen lähes joka viikonloppu ja pihalla treenaaminenkin on mahdollista ilman pelkoa paleltumiskuolemasta, on kuitenkin oma mielipiteeni se, että kesässä on koiraharrastuksen kannalta enemmän huonoja puolia. Mulla ei olisi mitään sitä vastaan, että koiraihmiset nukkuisivat talviunen sijasta kesäunta. Kesällä on mun makuun aivan liian paljon vaaroja, riskitekijöitä ja harrastusta jollain lailla haittaavia seikkoja: lämpöhalvauksen pelko, nestehukka, punkit, käärmeet, ampiaiset ym., ukkonen... Aina minne menetkään, on oltava mukana jotain kolme litraa vettä eli jättimäiset kantamukset. Vaikka treenit tai kisat olisivat hallissa, voi hallissakin pahimmillaan olla liian kuuma, jos aurinko pääsee porottamaan sinne. Riialla on erittäin huono kuumuudensietokyky ja viime kesänä, kun olimme rallyvalmennuksessa, oli kuumina päivinä jokaisella tauolla käytävä suihkussa viilentymässä sen kanssa. Ei kivaa, ei kätevää, en tykkää. 

Koiran pitää olla perheessä koira.

Mun mielestä koiran pitää saada olla koira ja sitä tulee kohdella kuin koiraa. Tai ainakin itse haluan omille koirilleni tehdä niin. Loppujen lopuksi mua ei kiinnosta, vaikka joku antaisi koiran istua pöydässä tai vallata sohvat, mutta mun koirilla on sellainen kasvatus, että ne väistävät aina ja minä komennan niitä, jos siltä tuntuu. Riia ei esimerkiksi saa meillä vahdata, mutta joskus se jumittuu jonkun liian hyväntuoksuisen herkun ääreen. Silloin me komennamme sen pois ja se kuuliaisesti siirtyykin usein toiseen huoneeseen. Riia usein valtaa "lämmitetyn" paikan, jos ihminen nousee vaikka vessaan. Mutta jos se sattuu olemaan se paikka, jossa minä haluan olla, niin en näe siinä mitään väärää, että komennan Riian pois siitä. Jonkun mielestä saattaa olla ilkeää tai julmaa, mutta mulle Riia on kuitenkin vaan koira. Ei se ajattele, että "onpas epäreilua." Tähän kategoriaan menee myös synttärilahjat ja "mamin mussukka"-jutut. Mä en harrasta sellaista. Hyi. Riia ei oo mun lapsi. Se on mun koira. 

Koira ei kuulu kylpyhuoneeseen. 

Mä en tiedä miksi, mutta mua inhottaa kuvat ihmisestä pöntöllä, koirat vahtaamassa vieressä. MITÄ! Miksi joku haluaa päästää koiransa katsomaan, kun itse hoitaa tarpeensa? Joo, katsommehan mekin, kun koira kakkaa, mutta mun mielestä koiralla ei ole mitään asiaa tulla katsomaan meidän toimituksia. Ensinnäkin, on ihan tervettä, että koira pystyy olemaan sen verran omistajistaan erossa ja toisekseen, vessassa on koiralle ihan liikaa houkuttelevia paikkoja, joita tutkia, että parempi vaan pysyä poissa. Meillä Riia ei saa tulla vessaan/kylpyhuoneeseen muuten, kuin vain, jos se sinne kutsutaan, eli se pitää pestä. Silloinkin, jos vain meikkaan tai laitan hiuksia vessassa, ovi auki, Riian pitää odottaa kynnyksen toisella puolella. Ja jos se erehtyy vessan puolelle, komennan sen heti pois. 

Pentua pitää kouluttaa.

"Lasten kuuluu saada olla lapsia", sanotaan, mutta valitettavasti koiralapset on koiralapsia, ei ihmislapsia. Se on koiran (eläimen) kanssa sellainen homma, että sille ei voi selittää, että maanantaisin saa purra sohvaa, mutta keskiviikkoisin ei. Jos jotain asiaa saa tehdä nyt, sitä saa tehdä myös huomenna. Mulla nousee verenpaine siitä, kun monien (tulevien harrastuskoiran)pentujen omistajien kuviin tulee aina joku peruspupen omistaja kommentoimaan, että "voi, voi, onpa julmaa pakottaa noin pieni vauva tottelemaan" tai "muista nyt antaa sen olla myös pentu." Pennun kouluttaminenhan alkaa siitä päivästä, kun se kotiin muuttaa. Koiranpentu ei mene rikki siitä, että sitä aletaan heti opettaa talon tavoille. Ja tulevat harrastuskoirat täytyy jo pienestä pitäen opettaa toimimaan ihmiselle. Totta kai pienen pennun treenit on paljon lyhyempiä ajallisesti, kuin aikuisen koiran, mutta kyllä niitä pentujakin pitää kouluttaa. 

Raakaruoka ei ole välttämättä paras vaihtoehto (kaikille).

Jo useita vuosia koirapiireissä on ollut päällä raakaruokintabuumi. Koirapalstoilla ihan mihin tahansa ongelmiin tarjotaan ratkaisuksi raakaruokintaa ja tuntuu, että raakaruokinta olisi ainut ja oikea vaihtoehto. En ole kuitenkaan aivan täysin samaa mieltä, sillä pitää muistaa, että koira ei kuitenkaan ole varsinaisesti susi. Koira on erkaantunut sudesta eri lähteiden mukaan 100 000 - 30 000 vuotta sitten, joten tuona aikana evoluutio on ehtinyt varmasti muuttamaan koiran ruuansulatustakin. Susihan tappaa eläimiä ruuakseen, mutta koirat ovat alusta saakka keskittyneet ihmisten jätteiden syömiseen. Jätteet ovat siis olleet kaikkea vihanneksista ja marjoista lihaan. Näin maalaisjärjellä ajateltuja koiran ruuansulatus olisi enemmän sekasyöjän ruuansulatus suteen verrattuna. En usko, että nykypäivän kesykoira, ainakaan jokainen yksilö, pystyy sulattamaan ja hyödyntämään raakaravintoa aivan täydellisesti. Lisäksi täytyy aina muistaa, että luonnossa eläin syö sitä, mitä on tarjolla. Se ei välttämättä kerro siitä, saako se kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita ruuastaan. Eli ihan täysin pelkkiä lihoja ja luita en lähtisi koiralle tarjoamaan, mutta onneksi moni barffaaja tarjoilee koiralleen kyllä kasviksiakin ja pitää ravintoaineiden saannista huolta. En kuitenkaan usko, että raaka liha, sopii automaattisesti kaikille koirille. 

Koirat ovat helppoja lemmikkejä

Monella on sellainen ajatus, että koira olisi vaikea lemmikki. Mielestäni kuitenkin koira on yksi helpoimmista, mutta tähän toki vaikuttaa se, mitä kukin pitää helppona. Itselleni helppoa on esimerkiksi se, että koiran voi viedä ulos tarpeilleen eikä tarvitse mitään haisevia hiekkalaatikoita puhdistella. Koirassa on helppoa myös se, että sen voi ottaa helposti mukaan vaikka viikonloppureissulle vanhempien luo, kun taas esimerkiksi kissa vaatii kamalasti erikoisjärjestelyjä (hiekkalaatikko mukaan, täytyy olla tarkkana ettei karkaa, jos talo ei ole kissaturvallinen). Koira ei myöskään (välttämättä) tuhoa paikkoja kotona, jos sen aktiviteeteista ja liikunnasta on huolehdittu, eikä sen takia tarvitse kotona tehdä mitään erikoisjärjestelyjä, toisin kuin vaikkapa jyrsijöiden, kanien ja kissojen takia joutuu. Koira pärjää myös hyvin vähällä: se ei tarvitse kotona tilaa vieviä häkkejä, aitauksia, kiipeilypuita tai hiekkalaatikoita ja on parhaimmillaan hyvin näkymätön olento. Itsekin olen kuumeillut jonkun sylitettävän ja söpön eläimen perään, kissan tai vaikkapa kanin, mutta loppujen lopuksi päädyn aina siihen, että koira on kaikista helpoin.