perjantai 12. toukokuuta 2017

TK1, eli mitäs nyt?

Mulla oli tämän vuoden tärkeimpänä tavoitteena Riian kanssa saavuttaa koulutustunnus tokon alokasluokasta. Tämä tavoite saavutettiin jo huhtikuussa, joten tässähän on vielä suurin osa vuodesta jäljellä. Yhdeksi tavoitteeksi olin kirjannut näemmä (tässä postaus tämän vuoden tavoitteista) myös agilityn jatkamisen ja treenaamisen ja jopa mahdollisesti kisaamisen. Onneksi molempia lajeja voi harrastaa samaan aikaan ilman, että on pelkoa siitä, että toisen treenaaminen pilaisi suorituksen toisessa lajissa, kun ovat lajeina niin erilaisia. Olen yrittänyt ottaa selvää tulevalla kotiseudulla toimivista koirakerhoista, minne ja miten pääsisi mitäkin lajia treenaamaan. Laitoinkin jäsenhakemuksen jo Lakeuden agilityurheiljoihin, sinne kun pitää todella hakea ja he hyväksyvät jäseniksi vain, jos treeniryhmiin mahtuu. Eikä esimerkiksi hallille saa treenioikeutta, jos ei ole jäsen. Aika ikävää, mutta toivotaan parasta. Meidän uuden kotimme lähellä on agilitykenttä, jonne voi ostaa treenioikeuden, mutta uskon, ettei me tulla Riian kanssa treenailmaan siellä (pihakentällä) agilityä kauheasti, jos tulee kovin kuuma kesä. Riia on nimittäin todella huono kestämään kuumuutta. Parempi siis ootella syksyä, kun ei meillä tuossa lajissa kummempia tavoitteita ole. Eri asia sitten, jos päästään Lagun toimintaan mukaan, heillä kun on sisähalli. 

Tokokärpänen on kuitenkin päässyt puremaan minua niin pahasti, että sen lajin treenaamista jatkamme kyllä läpi kesän. Minulla on itseasiassa kiikarissa jo mahdollinen avoluokan korkkaus elokuussa. Mahdollisesti jo aikaisemminkin, jos säät sallivat (eli ei ole kuuma) tai jossain sopivassa paikassa järjestetään hallikisat. Minulla on koira, joka todella rakastaa tokoa ja jonka kanssa ollaan treenattu alusta asti korkeammat luokat mielessä. En ole varma, keräämmekö kaikista luokista koulutustunnukset vai tähtäämmekö suoraan erikoisvoittajaluokkaan. Se selviää ehkä sitten, kun pääsemme hakemaan tuntumaa avoimesta luokasta ja pitkistä suoristusajoista. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että pyrimme pääsemään ainakin voittajaan ja jopa erikoisvoittajaan mahdollisimman nopeasti, koska korkeammissa luokissa liikkeet ovat niin monivaiheisia, enkä malta odottaa, että pääsemme niiden treenaamiseen kunnolla käsiksi. Avo-liikkeetkin ovat kuitenkin vielä suht yksinkertaisia. Osa VOI-liikkeistä on meillä Riian kanssa jo hyvinkin työn alla, joten en pitäisi mahdottomana sitäkään ajatusta, että tänä vuonna olisimme jo VOI:ssa kisaamassa. 


Haluaisin aivan hirveästi päästä treenaamaan tokoa jossakin hyvässä valmennuksessa tai edes ryhmässä, mutta saa nähdä, löydämmekö sellaista uudelta paikkakunnalta. Olisi myös kiva, jos Suomessa järjestettäisiin enemmän esimerkiksi tokoleirejä, joilla pääsisi treenaamaan koiraa taitavien silmien alla. Leirejä on kuitenkin aika vähän, tai ne on rajattu jonkin rodun tai roturyhmän sisälle, eikä mitteleille ole mitään. Katkerana luin, että jopa japaninpystykorville on leiri, mutta ei mitteleille. Pitäisi varmaan itse järjestää eikä vain valittaa yhdistyksen aktiivisuuden puutetta, mutta mä en oo ikinä ollut mukana missään yhdistystoiminnassa, joten vähän hirvittää. Vaikka voi olla että tykkäisinkin... Pitää alkaa miettiä asiaa, nyt mulla onkin koko kesä aikaa tehdä vaikka mitä. Elokuussa aloitan sitten erityisluokan opettajana. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti