Riia on ollut nyt edellisistä tokokisoista saakka pienimuotoisella treenilomalla. Eli ei olla tehty yhtään mitään muuta, kuin käyty normilenkeillä ja leikkimässä muiden koirien kanssa pari kertaa. Se tekee (harrastus)koiralle kuin koiralle tosi hyvää aina välillä. Yleensähän narttujen omistajilla tuleekin automaattisesti pari kertaa vuodessa treenitaukoa juoksujen ajaksi, mutta Riialla kun ei oikein voi kuin vain hyvällä tahdolla sanoa juoksuja olleenkaan, niin täytyy sitten itsenäisesti vaan päättää, että milloin niitä taukoja pidetään.
Tänään kävimme kuitenkin treenailemassa taas tokoa ulkokentällä. Nyt olikin ihanan vapauttava olo, kun pystyttiin rauhassa ja hyvillä mielin treenailemaan avo-luokan liikkeitä joutumatta miettimään sitä, että pilattaisiin hyvin rakennettu alo-suoritus (esim. jäävissä liikkeissä ja maasta luoksetuloa). Voi vitsi pikkukoira oli taas tänään hurjan taitava! Olin aikaisemmin täälläkin jo valittanut sitä, että Riia ei vaan tajua ruutua. Sain kuitenkin paljon lohtua siitä, kun kuulin, että moni kisaavakin käyttää sitä targettia treenatessaan ruutua vahvistamaan oikeaa paikkaa koiralle. Eli targetin häivyttämisessä ei olekaan mitään kiirettä. Tehtiin aluksi useita toistoja targetin kanssa, mutta kokeiltiin kuitenkin myös ilman targettia ja kappas, kylläpä vain meni sinne ruutuun ja vielä täysiä laukaten! Huippu juttu!
Merkin kierrostakin on näköjään haistelut jääneet pois. Vähän hakusessa on vielä se merkin bongaaminen (yritti tänään taas kiertää mm. käpyä) ja jos on liikaa häiriötä ympärillä, ei mielellään juokse merkille asti, ikään kuin pelkäisi retkahtavansa karkaamiseen, jos menee liian kauas musta :D Mutta jäävien erottelu sujui aivan nappiin, niin kauan, kunnes aloin vahvistamaan sitä seuraamista, kun tuppaa alkaa jätättämään, jossei käskyä kuulu. Se ilmeisesti putosi kärryiltä, eikä kuunnellut enää pysähtymiskäskyjä, vaan seurasi tiukasti vierellä. Ihan uusi ongelma tämä ja ajattelin, ettei tällaista tulisi, kun minulla on kuitenkin eri käsky jäävien seuraamisessa kuin tavallissa seuraamissa. No, vahvistelin loppuun vielä takapalkalla jäävien pysähtymistä, ehkä tämä oli vain tilapäinen häiriö.
Kokeiltiin ekaa kertaa myös maasta luoksetuloa. Se vaikutti Riian mielestä hurjan kivalta ja se juoksi ihan täysiä luokse ja pysäytti itsensä taas mun reittä vasten. Sitä loppua pitää siis harjoitella, avoimessa luokassa tuosta reiteen hyppäämisestä varmaan rokotetaan enemmän kuin alo-luokassa. Paikka istumisessa se tuppaa helposti valumaan makuuasentoon, mutta onneksi se teki sitä nytkin treeneissä, niin pääsin korjaamaan sitä siitä.
Ollaan alettu pikkuhiljaa tutustumaan myös metallikapulaan ja tänään pääsin ekaa kertaa ihan heittelemäänkin sitä. Ihan hyvin Riia metallikapulaa haki, mutta sen verran sitä vielä se kuvottaa, että tuo sen mulle tasan eteeni, mutta siinä ei voi yhtään enää enempää odottaa lupaa sylkeä kapula, vaan jos sitä koittaa perusasentoon vielä saada, niin kapula tippuu maahan. Mutta aivan mahtavaa, että se suostuu jo tuon verran näin vähällä harjoittelulla sitä metallikapulaakin kantamaan!
Mulla on kyllä käsissäni aivan superpätevä tokokoira. En malta oottaa sitä, kun päästään korkaamaan jo avoin luokka. Haaveissani olisi siitä vielä jonain päivänä tokovaliokin saada, mutta katsotaan, millaisia mutkia tiellemme vielä tulee ennen sitä! Toistaiseksi näyttää erittäin lupaavalta, enkä voi olla miettimättä sitä, että voitaisiin päästä tänä vuonna jo voittajaluokkaankin, jos hyvin käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti