tiistai 23. huhtikuuta 2019

Leikkauttaisinko narttuni?

Tuota kysymystä olen pohtinut viimeisten viikkojen aikana enemmän ja vähemmän. Juoksuaikaa en sinänsä koe ongelmalliseksi: kisa- ja treenitauko tai vähintäänkin kevennetty kuukausi tekee koiralle kuin koiralle hyvää pari kertaa vuodessa. Ongelmalliseksi juoksuajan kuitenkin tekee erityisesti Riian kohdalla se, että juoksuajan ajankohtaa ei voi ennakoida ja se vaikuttaa koiran mielialaan ja käyttäytymiseen pitkän aikaa.

Riia on "tehnyt juoksuja" jo monta kuukautta. En edes muista, koska se alkoi, mutta ehkä joulu/tammikuussa. Se on merkkaillut, haistellut ja ollut tavanomaista kiinnostuneempi toisista koirista. Viimeisen kolmen-neljän viikon ajan hormonit ovat alkaneet ottaa siitä ylivaltaa, eikä sille maistu treenit samalla lailla kuin ennen. Se väsyy tosi nopeasti, eikä ole niin kiinnostunut tekemisestä. Hormonit sekoittivat sen pään lopullisesti viikko-pari sitten, kun Veelan juoksua oli kestänyt viikon ajan. Se haluaa astua Veelaa koko ajan, koittaa liehitellä toisia koiria ja tekee hyvin epäriiamaisia asioita, kuten karkaa agilityradalta tervehtimään toisia koiria. En osaa sanoa, onko sillä mahdollisesti itselläänkin nyt juoksut päällä, sillä se on vuotanut tasan kerran koko nelivuotisen elämänsä aikana. Se tapahtui vuosi sitten toukokuussa. Jos sitä nyt voi vuotamiseksi sanoa, että housuissa on hieman punaiselta näyttävää kosteutta. Viime vuonna juoksujen jälkeen seurasi masennuskausi, joka kesti juoksujen loputtua kesäkuussa syyskuuhuun saakka. Vasta silloin pystyin todella sanomaan, että Riia on normaali oma itsensä. Tähän toki saattoi vaikuttaa myös poikkeuksellisen kuuma kesä. 


Riian juoksut ovat tavallaan tosi helpot, koska ne ovat niin vaivattomat vuotamisen vähyyden vuoksi. Mutta mahtavaa se olisi, jos Riia olisi Riia ympäri vuoden. Lisäksi sen kanssa ei voi tehdä mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia, sillä juoksujen ajankohdasta ei voi olla varma. Tai siitä, onko se juoksujen jälkeisen masennuksen tai juoksuja edeltävän "kiimaisuuden" vallassa. 

Veelan juoksut näyttävät tulevan vajaan puolen vuoden välein. Se on nyt aika tarkalleen vuoden ikäinen ja sen toiset juoksut loppuivat juuri. Ensimmäiset olivat joskus alkusyksystä. Veelan ensimmäiset juoksut kestivät ainakin neljä viikkoa ja olivat tosi runsasvuotoiset, mutta nämä toiset olivat jo huomattavasti helpommat. Kuitenkin vuoto oli selkeää, kuten myös alapään turvotus. Eli juoksut huomasi helposti. Veelan päätä ei tunnu hormonit samalla lailla sekoittavan, kuin Riian päätä. Se käyttäytyy ennen ja jälkeen juoksujen suht normaalisti. Juoksujen aikana ja ehkä vähän ennemminkin se vain pissailee lenkillä tavallista tiheämmin. Veelan juoksut tulevat todennäköisesti olemaan suht helppo ennakoida ja halutessaan niiden aikana voi treenata normaalisti, jos vain halliin/kentälle saa mennä juoksuhousut jalassa. Silti Veelankin kohdalla on pakko miettiä sitä, että onko leikkaamisesta toisaalta mitään haittaakaan?


Pentujen tekemiseen en ole Veelaa hommannut, eikä se luonteensa puolesta siihen sovikaan. Vaikka Veela on minulle lähes ihanteellinen koira, ei se sitä varmasti ole monelle muulle. Se on hyvin pidättyväinen ja arka, eikä pelkää näyttää sitä. Se reagoi pelkoon haukkumalla ja se on todella rasittavaa. Sillä ei ole sellaista luonnetta, mitä tarvitsisi yhdellekään pennulle periyttää. Lisäksi nartun leikkauttaminen ehkäisee kohtutulehduksen ja nisäkasvainten riskiä. Olisi myös ihanaa, jos voisi tehdä itselleen koko vuoden kattavan kisa- ja treenikalenterin ja tauottaa vuosi juuri niin kuin itse haluaa - ajoittaa tauot vaikkapa kesän kuumimpaan ja talven kylmimpään aikaan, kun tietää, ettei tarvitse olla juoksujen takia tauolla johonkin muuhun ajankohtaan.

Leikkauttamisessa Veelan kohdalla kuitenkin huolettaa se, tulisiko siitä epävarmempi ja mahdollisesti arempi? Menettäisikö se tuon ihanan säpäkän särmänsä, mistä minä niin erityisesti siinä pidän? Kuulen mielelläni kokemuksia. 

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Veela 1 v.


3.4. Veelalle tuli 1 vuosi täyteen! Veelan synttäreitä ei vietetty mitenkään, koska tapanamme ei ole koirien synttäreitä muistaa. Kuitenkin tämä pakkaus on seitsemän kiloa täyttä rakkautta, enemmän kuin osasin koiralta toivoakaan. Veelassa on omat huonot puolensa, kuten äärimmäinen pidättyväisyys ja äänen liioiteltu käyttö pelottavissa tilanteissa, mutta muuten se on täyttänyt odotukseni harrastuskoiran suhteen. Harmillisesti sen kanssa on tullut vastoinkäymisiä kisauran aloittamisen suhteen eikä näyttelyissäkään ole käyty kuin kerran iho-ongelmien vuoksi. Tällä hetkellä sillä on elämänsä toiset juoksut meneillään, mutta ehkä niiden loppuessa, pääsemme vihdoin korkkaamaan rallyuran! Veela pääsi mukaan agilityn viikkotreeniryhmään, mistä olen tosi innoissani. Agilityuramme lähtee entistä hurjempaan nousuun ja kuka tietää, vaikka olisimme kisavalmiita pian kisaiän täyttyessä. Asioiden edelle kuitenkaan menemättä: Kiitos Veela, että olet juuri meidän Veela.