torstai 29. marraskuuta 2018

Koko loppuvuosi meni plörinäksi

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, meille pesiytyi kennelyskä. Onneksi ei mikään kovin sitkeä laatuaan, yskiminen on loppunut jo, eikä missään vaiheessa ollut kovin paha. Riialla ei ollenkaan paha ja Veelallakin vain yhden yön ajan. Mutta pitkä karanteeniaika sairastumisen jälkeen pilasi meiltä oikeastaan koko loppuvuoden suunnitelmat.

Meiltä meni sivusuun esimerkiksi kahdet agilitykisat, joista toiset olisi ollut mittelimestaruudet. Lisäksi jouduin jättämään välistä mahtavan tokokoulutuksen, jota odotin innolla, sekä yhden tokokokeen, jonne olin ajatellut vielä meneväni. Onneksi en sentään ollut ehtinyt ilmoittautua sinne vielä. Meillä ei ole muutenkaan loppuvuodelle tiedossa enää agilitykisoja, koska vuoden viimeisten täkäläisten kisojen aikaan meillä on muita, jo ajat sitten sovittuja, ei koira -juttuja. 

Meillä on mennyt ties kuinka monet treenit ohi ja vielä viikon verran pitää olla neljän seinän sisällä. Sitten loppuukin jo kohta treenit tältä jaksolta ja jäämme joulutauolle. Vuoden vaihteeseen olen suunnitellut treeniseuran vaihtoa, jolloin 70 km treenimatka (suuntaansa) vaihtuisi 45 km matkaksi, mikä olisi tietenkin erittäin tervetullut muutos. Uudesta seurasta ei vaan pennulle luvattu treenipaikkaa, kyseessä kun on isompi seura, eikä mölliryhmistä riitä paikkoja kaikille. Eli herra tietää, koska Veelan kanssa pääsee taas ohjattuihin treeneihin...

Lisäksi tällä viikolla tuli Top teamin valintatulokset, eikä me Riian kanssa päästy mukaan. En ollut tänne edes kertonut hakeneeni, mutta hain. Ja itseasiassa jopa vähän odotin pääseväni, koska minulla oli sellainen käsitys, ettei sinne hae aivan kauheasti porukkaa ja vähintään varakoirakoksi olisi ihan mahdollista päästä. Ja jotenkin nyt, kun tulosten julkaisemisesta on mennyt pari päivää, alkaa tunteet tulla pintaan. Olen oikeasti aivan helvetin pettynyt ja harmissani. Erityisen harmilliseksi asian tekee kylmä viesti, joka me Sagilta saatiin. Käytännössä siinä sanottiin vaan, että ette tulleet valituksi. Ei mitään perusteluja. Tuli sellainen olo, että me ollaan ihan luusereita ja voidaan oikeastaan lopettaa yrittäminen ja ajatteleminen, että voisin ikinä saavuttaa yhtään mitään. Miksi mä edes toivoin, että voisin päästä. Koko hakuvideokin tuntuu nyt ihan typerältä. 

No, eiköhän tästäkin suosta taas jotenkin nousta. Päivittelen taas kuulumisia, kun pääsen taas treeneihin kiinni ja jaksan miettiä, miten ja mihin tähtäämme seuraavaksi. 



Talvi on sentään kaunis ja kauniiseen metsään pääsee näiden ilopalleroiden kanssa silloin tällöin päivänvalon aikaan.

maanantai 19. marraskuuta 2018

Mihin Veelan kanssa tähtään?

Veelalla on nyt ikää seitsemän ja puoli kuukautta, eli se on ihan lapsi vielä. Se on kuitenkin monen lajin taituri jo ja teen sen kanssa kovasti töitä unelmieni eteen. Kun mietin tavoitteita, joita haluaisin Veelan kanssa toteuttaa, nousee tärkeimmäksi ja ylitse muiden menestyminen agilityssä. Riian kanssa on pennusta saakka ollut ykköstavoitteena saada siitä tottelevaisuusvalio, mutta Veelan kanssa kaiken muun yli menee omissa ajatuksissani agility. Tahdon tehdä siitä agilitytykin, jonka kanssa vain taivas olisi rajana. Sinne ollaankin tällä hetkellä hyvää vauhtia menossa, sillä Veelakin rakastaa kaikista eniten agilityä. Se on nopea ja motivoitunut sekä nopea hoksaamaan. Ja tuntuu, ettei se pelkää mitään agilityyn liittyvää: huojuvia ja liikkuvia alustoja, paukahduksia, korkeita paikkoja tms. Se vaikuttaa siis todella lupaavalta. 

Agilityssä ehdoton haaveeni olisi joskus olla SM-kisoissa ja miksei vaikka vielä isommissakin kisoissa. Aika näyttää. 

Muissa lajeissa tavoitteet eivät ole niin lähellä sydäntä, kuin tavoitteet agilityssä. Ainakaan tällä hetkellä. Rally-toko on Veelan kanssa ehkä tärkeämpi laji kuin toko, koska minua kiinnostaisi ihan valtavasti päästä kokeilemaan haastavimpien liikkeiden opettamista siinäkin lajissa. Riian kanssa joutuu tekemään paljon töitä vireen kanssa rallyradalla ja saa nähdä, saanko sitä ikinä pidemmälle kuin avoon siinä lajissa. Mutta Veelalla näyttäisi riittävän motivaatiota vaikka mestariluokkaan asti. Siksipä saatan keskittyä sen kanssa tokoa enemmän siihen. Toki taidan yrittää Veelallekin sen TK1-koularinkin vähintään saada. 


torstai 15. marraskuuta 2018

Pakkoloma.

Ei auta. Hyvästi mittelien agimestaruuskisat + viikonlopun kisa/koirareissu ystävän luo Etelä-Suomeen, hyvästi lähikisat ja Huotarin tokokoulutus... Meille pesiytyi kennelyskä. Riia alkoi viime yönä yskiä. Sen yleiskunto on onneksi hyvä: leikkii, juoksee ja riehuu, mutta aina välillä saa yskäkohtauksia. Joudumme perumaan kaikki koiramenot ja koulutukset ainakin seuraavan kahden viikon ajalta. Mutta tätä tämä koirien kanssa on. Pettymyksiin on pakko tottua.


maanantai 12. marraskuuta 2018

Veelan show-uran aloitus

Veelan vuoro loistaa oli sunnuntaina Jyväskylän kv-näyttelyssä pentuluokassa. Veela oli luokkansa ainoa pentu, joten koitokseen lähdettiin suht kevein mielin. Kehän laidalla kuitenkin alkoi hieman jännittää, miten pentu käyttäytyy ja jättääkö tuomari meidät palkitsematta. Kehässä kuitenkin pentu esiintyi kohtalaisen hyvin, ainoastaan ensin yritti väistää ja näykkiä, kun tuomari katsoi hampaita, mutta lopulta antoi oikein hienosti katsoa. Muutenkin pöydällä hieman jännitti, pääsisipä useammin harjoittelemaan miestuomareiden käsittelyyn.

Liikkeet ja seisotukset menivät hyvin, Veela oli oma ylivilkas itsensä. Tuomari ojensi sille ROP-ruusukkeen ja KP:n ja totesi, että esitin koiran erittäin hyvin. Se lämmitti suuresti mieltä. 

Veela sai oikein hyvän arvostelun:

"Lupaava, kevytraajainen, hyvät mittasuhteet. Kevyt kuono-osa. Hyvä pään profiili. Hyvä raajakorkeus. Hyvät kulmaukset. Hieno häntä. Esiintyy tasapainoisesti." (Tuomarina Pekka Teini).


Kuvista kiitos Jennalle.

Nyt molemmat spitzini ovat aloittaneet näyttelyuransa Jyväskylän kv:sta ollen ROP-pentuja. Veela vaikuttaa rakenteensa puolesta lupaavammalta näyttelykoiralta kuin Riia on, mutta katsotaan, kuinka jaksamme näyttelyissä kiertää. Pentuluokka jäänee tähän yhteen käyntiin, säästämme rahamme virallisiin luokkiin. 

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Neljäs yritys avoluokassa

Lauantain koe meni odotettua paremmin ja itse olen erittäin tyytyväinen tulokseen. Vaikkei pisteillä voikaan juhlia, niin koiran asenne oli kultaa ja kaikki vaikeat liikkeet onnistuivat aivan nappiin. Kokeesta sai valtavasti lisämotivaatiota treenata myös tokoa, koska meillä vaan oli niin kivaa! 


Paikkamakuu 9,5: Paikkamakuu oli totuttua Riia-laatua. Puolikas piste lähti siitä, kun se oli jätettäessä haistelut maata - mikä sekin on tuttua Riiaa. 

Seuraaminen 7: Jälleen totuttua Riiaa. Muuten olisi jopa ollut tavallista parempaa, jos en itse olisi sortunut tottumuksesta ja jännityksestä taputtamaan reittä käännöksissä ja vauhdin muutoksissa ja jos Riialla ei olisi ollut joku ihmeen rally-päivä ja jos se ei olisi pariin kertaan yrittänyt siirtyä takakautta seuraamaan oikealle. (Mikä juttu?)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5: En nyt muista mistä tuo puolikas meni, mutta olisko ollut pysähtyminen vähän hidas tai jotain. 

Luoksetulo 8,5: tuomari moitti hidasta maahanmenoa ja sitä, että Riia ponkaisi sivulleni istumaan reiden kautta. Mutta tästäkin kuitenkin Riialle tyypillisesti hyvät pisteet.

Istuminen tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5: liikkeestä maahanmeno on yleensäkin Riialle peace of cake. Tässä ainakin tuomari otti puolikkaan pois hitaudesta maahanmenossa.

Noutaminen 5: tähän liikkeeseen olen jälleen todella pettynyt! Tämä ei onnistu ikinä kokeessa, vaikka muuten se on meidän bravuuri. Riia lähti kapulalle todella hienosti ja kovalla vauhdissa, mutta nappasi kapulasta huolimattomasti kiinni ja takaisin tuodessaan se lähti valumaan sen suusta ja lopulta putosi juuri ennen kuin koira pääsi perusasentoon. Ja tällöin kuulemma maksimipistemäärä on korkeintaan 5. Hitsiläinen.

Kauko-ohjaus 0: Tämäkin olisi ollut niin helposti pelastettavissa, kun olisin tarkistanut, että Riia on skarppina, ennen kuin jätin sen. Nyt se jäi maahan makaamaan kuono maassa, kun muka haisteli jotain. Tämä oli tokavika liike, joten koira oli jo aivan väsynyt palkattomuuteen ja koska kaukot eivät muutenkaan ole sen suosikkiliike, niin se kehitteli tähän jo jotain sijaistoimintoja huvikseen. En meinannut saada sitä maasta ylös ja tuomarin mukaan sitten olin itse liikkunut koiraa kohti, jotta sain sen nousemaan ja se ilmeisesti aiheutti sen, että liike meni nollille.

Estehyppy 8: Tästä en nyt kyllä ole yhtään varma, miksi tämä on vain 8. En muista, että liikkeessä olisi tapahtunut mitään erikoista, mikä olisi vähentänyt pisteitä. Olisiko perusasento sitten ollut vino tai jotain... Tämä oli viimeinen liike, joten olin näköjään vain helpottunut, kun koe oli ohi, etten kuunnellut enää tuomarin palautetta. Yllätyin kuitenkin itseasiassa itsekin tästä kasista, kun en tosiaan muista, mistä vähennykset tuli. Hyvähän kasikin on, mutta tuttua Riia-laatua on kyllä vähintään ysi tästä.

Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon 6: Tähän liikkeeseen olen tosi tyytyväinen, koska Riia löysi merkin hienosti, lähti sinne täysillä ja lähti vielä tulemaan takaisinkin. Ja tätähän me juuri oltiin harjoiteltukin! Pistevähennykset tuli siitä, kun Riia lähti merkiltä kohti tuomaria, joka seisoi minun kanssa samalla linjalla, muutaman metrin päässä minusta ja vähän säikähdin tätä, kun koira oli niin kovilla kierroksilla muutenkin, niin kutsuin Riiaa turhan hätäisesti luokseni, kun olisi se varmaan joka tapauksessa tullut itsestään, kun olisi vain käynyt tuomaria haistamassa. Ja lisäksi taputin taas sitä reittä, plääh!

Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno 0: Tähänkin liikkeeseen olen itseasiassa tosi tyytyväinen. En tosiaan ollut treenannut ruutua juuri ollenkaan tätä koetta varten sen takia, että meillä on niin paljon tekemistä vielä siinä ruudun ja merkin erottelussa. Riia löysi ruudun heti ekalla käskyllä, juoksi sinne täysillä ja jopa haukahti innosta lähtiessään (mikä kertoo aina hyvästä vireestä tällä koiralla), mutta valitettavasti se valahti maahanmenossa niin, että etujalkojen varpaat olivat ruutunauhan ulkopuolella. Mutta ei ne pisteet, vaan se asenne!

Kokonaisvaikutus 8: tuomari kehui, että Riialla oli paljon hyviä pätkiä ja huomaa, että se osaa, mutta hajut ja muut häiriöt veivät sitä hieman tänään.

Yhteensä siis 200,5 pistettä ja 3. palkinto. Avoluokassa sijoituttiin toisiksi. 

Olen siis todella tyytyväinen siihen vireeseen, mikä Riialla kokeessa oli. Ja tulipahan todettua, että kun kisaisi enemmän, niin pysyisi ne omatkin hermot kasassa paremmin, eikä tekisi tuommoisia tyhmiä virheitä, kuten että tuplakäskyttäisi ennen kuin koira edes on saanut tilaisuutta toimia oikein. Ensimmäistä kertaa minullakin oli kuitenkin oikeasti hauskaa kokeessa, joten se on tärkeintä!







keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Kenraaliharjoituksia ja puomihulluja pentuja

Tämän viikon lauantaina ollaan Riian kanssa taas näytön paikassa. Toissapäivänä treenit omassa kotipihassa meni aivan penkin alle, mutta kun angstasin siitä eräälle treenikaverille, totesi hän, että oma mielentilani todennäköisesti vaikutti niin paljon, ettei koira osannutkaan yhtäkkiä mitään ja että parempi olisi olla nyt kauheasti enää treenaamatta. Sain ohjeen treenata enää kahdesti tällä viikolla: eilen ja tänää. Eilen vetäisinkin Riian kanssa hyvin lyhyet, noin kymmenen minuutin treenit agilityhallin parkkipaikalla Veelan treenien jälkeen. Veela oli taas loistanut omissa treeneissään, joten minulla oli rento ja mukava fiilis tehdä Riiankin kanssa. Ja kuinka hyvin meillä sujuikaan! Koitan silti olla ottamatta paineita kokeesta ja yritän rakentaa itselleni sellaista asennetta, ettei siitä ole pakko sitä ykköstä tulla. Kisataan ja pidetään hauskaa, menestytään, jos menestytään. Kuten agilityssäkin. Koska eilen meni niin hyvin, niin voi olla, etten nyt enää enempää treenaakaan, jotta jää hyvä mieli sekä minulle että koiralle. 


Veelan One Mind Dogs -kurssilla oli eilen toinen kerta. Veela on selvästi kaikista kurssin pennuista kokenein ja osaavin, ainakin tähän mennessä, joten kouluttaja joutui keksimään meille taas vähän lisähaasteita. Mutta onneksi saimme lisähaasteita ja hyviä sellaisia, ettei kallis kurssimaksu mene ihan harakoille. Vähän moitetta saatiinkin siitä, että koska olen kaiken opettanut Veelalle tarjoamisen kautta ja siten, että se odottaa lupaa tarjota, ei sillä oikein ole sellaista fokusointitaitoa vielä. Eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun asetan Veelan lähtöasemiin, se tuijottaa niin kauan minua, että saa luvan mennä, eikä se suuntaa katsettaan esteisiin. Minä en pitäisi tätä kovin pahana, koska se kuitenkin menee niihin esteisiin heti luvan saatuaan, mutta koutsi toivoi, että treenaisimme nyt seuraavaa kertaa varten sitä katsetta. Veelalle agility on kyllä niin oma juttu. Se on kurssilla aivan liekeissä ja kävelee halliin sisällekin kuin maailman omistaja. Kyllä se laji on vaan niin paras.


Eilen otettiin pari kertaa pentujen kanssa matalaa puomia ihan vain sen takia, että ne tottuisivat kävelemään sen päällä. Pennuille syötettiin koko ajan namia puomilla ja ne etenivät sen rauhallisesti päästä päähän. Veela ja muut pennut rakastuivat puomiin (tietenkin) ja Veela lopputunnin paikkaharjoituksissa jopa karkasi "vapaa"-käskyllä kaksi kertaa puomille. Veelalla ei tunnu onneksi olevan arkuutta esteitä kohtaan ollenkaan, vaikka se ihmisiä ja koiria kohtaan melko arka onkin.