sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Lontoossa

Oltiin perheporukalla Lontoossa. Meitä oli yhdeksän hengen porukka, johon kuuluivat siskoni ja hänen poikaystävänsä, pikkuveli, täti ja hänen poikaystävänsä, toinen täti tyttärensä kanssa sekä minä ja J. Reissu oli mahtava, oltiin vuokrattu läheltä Westminsterin alueelta asunto, johon mahduttiin kaikki tosi hyvin nukkumaan. Siellä oli kellarikerroksessa keittiö ja kylppäri, yksi kerros siitä ylöspäin löytyi makuuhuone ja petipaikka "olkkarin" sohvavuoteesta toiselle tädille ja hänen tyttärelleen. Siitä yksi kerros ylöspäin löytyi toinen keittiö, kylppäri ja toinen "olkkari", jossa oli sohvavuode pikkuveljeni käyttöön ja vielä yksi kerros ylöspäin josta löytyi kaksi makuuhuonetta. Tilava ja oikein hyvä asunto! Ei ollut kylmä, niinkuin vuokra-asunnoissa yleensä on, vaan lämpötilaa pystyi helposti huonekohtaisesti säätämään. Sijainti oli täydellinen ja hintakin suht edullinen. Kysyttäessä saa lisätietoja :D

Nähtiin ja koettiin kaikki, mitä ainakin itse halusinkin. Käytiin myös toisen tätini ja hänen tyttärensä kanssa Cruftissa, joka on maailman suurin ja kuuluisin koiratapahtuma. Ja olihan siellä koiria. Ja ihmisiä. Hieno kokemus! Hienoin ja mieleenpainuvin oli kuitenkin ehkä viimeisen illan ex tempore-vierailu Ripleyn Believe or Not-talossa. Se oli aivan huikea kokemus, vaikka loppui kyllä vähän lyhyeen. Ihmeteltiin kaikkia pikkujuttujakin ja luultiin, että me ei päästäisi sieltä ikinä pois. Meidät nimittäin pyydettiin aloittamaan kierros kerroksesta viisi ja luultiin tietenkin, että joka kerroksessa olisi jotain. Loppuviimein kuitenkin kerroksesta neljä mentiinkin ykköseen, joten ei se niin iso paikka ollutkaan! Vikan kerroksen laser-sädetehtävä oli hurjan hauska ja jännittävä! Menimme siis tuonne vasta illalla seiskan jälkeen ja suosittelen ajankohtaa lämpimästi! Koko paikassa ei tuolloin ollut ketään muuta meidän ja työntekijöiden lisäksi! Saimme siis rauhassa kierrellä.