Lontoossa

Oltiin perheporukalla Lontoossa. Meitä oli yhdeksän hengen porukka, johon kuuluivat siskoni ja hänen poikaystävänsä, pikkuveli, täti ja hänen poikaystävänsä, toinen täti tyttärensä kanssa sekä minä ja J. Reissu oli mahtava, oltiin vuokrattu läheltä Westminsterin alueelta asunto, johon mahduttiin kaikki tosi hyvin nukkumaan. Siellä oli kellarikerroksessa keittiö ja kylppäri, yksi kerros siitä ylöspäin löytyi makuuhuone ja petipaikka "olkkarin" sohvavuoteesta toiselle tädille ja hänen tyttärelleen. Siitä yksi kerros ylöspäin löytyi toinen keittiö, kylppäri ja toinen "olkkari", jossa oli sohvavuode pikkuveljeni käyttöön ja vielä yksi kerros ylöspäin josta löytyi kaksi makuuhuonetta. Tilava ja oikein hyvä asunto! Ei ollut kylmä, niinkuin vuokra-asunnoissa yleensä on, vaan lämpötilaa pystyi helposti huonekohtaisesti säätämään. Sijainti oli täydellinen ja hintakin suht edullinen. Kysyttäessä saa lisätietoja :D

Nähtiin ja koettiin kaikki, mitä ainakin itse halusinkin. Käytiin myös toisen tätini ja hänen tyttärensä kanssa Cruftissa, joka on maailman suurin ja kuuluisin koiratapahtuma. Ja olihan siellä koiria. Ja ihmisiä. Hieno kokemus! Hienoin ja mieleenpainuvin oli kuitenkin ehkä viimeisen illan ex tempore-vierailu Ripleyn Believe or Not-talossa. Se oli aivan huikea kokemus, vaikka loppui kyllä vähän lyhyeen. Ihmeteltiin kaikkia pikkujuttujakin ja luultiin, että me ei päästäisi sieltä ikinä pois. Meidät nimittäin pyydettiin aloittamaan kierros kerroksesta viisi ja luultiin tietenkin, että joka kerroksessa olisi jotain. Loppuviimein kuitenkin kerroksesta neljä mentiinkin ykköseen, joten ei se niin iso paikka ollutkaan! Vikan kerroksen laser-sädetehtävä oli hurjan hauska ja jännittävä! Menimme siis tuonne vasta illalla seiskan jälkeen ja suosittelen ajankohtaa lämpimästi! Koko paikassa ei tuolloin ollut ketään muuta meidän ja työntekijöiden lisäksi! Saimme siis rauhassa kierrellä.

Suuri matkakertomus osa 2.

Otimme suunnan kohti viimeistä majapaikkaamme Key Largossa. Ajoimme sinne Evergladesin läpi ja näimme paljon alligaattoreita matkan varrella ja pysähdyimme niitä kuvailemaankin. Key Largossakin majoituimme lomakylään, tosin asunto oli vähän pienempi, vain kaksi makuuhuonetta. J:n vanhemmat suostuivat onneksi nukkumaan olohuoneessa ja näin ollen niin minä ja J, kuin myös hänen pikkusisaruksensa saimme omat huoneet. Tämä lomakylä oli meren rannalla, mutta rannalla oli meduusavaroituskyltti, joten emme kukaan käyneet siellä uimassa. Uima-allas oli ihan riittävä, joskin tosi syvä ja suolainen. Uimarannalla kuljeskeli suloisia liskoja. Ne olivat varmaankin iguaaneja. Saimme Key Largossa vähän väriäkin pintaan, siellä ei tullut iltaisin kylmä, toisin kuin Orlandossa.

Key Largosta käsin teimme matkan Miami beachille. Ranta oli pieni pettymys, koska väkeä oli vain tosi paljon, päivä oli melko pilvinen, vaikkakin lämmin, meressä oli meduusoja (ainakin J:n pikkusiskon mukaan) ja rannalla merilevää. Mutta kokemus oli joka tapauksessa tosi hieno ja haluan palata Miamiin joskus ajan kanssa. Kaupunkin se vaikutti kuitenkin melko kaoottiselta. Liikenneruuhkat olivat, yllätys yllätys, aivan järkyttäviä! Kävimme myös toisen kerran Miamin tienoilla katsomassa Florida Panthersin ottelua BB & T centerissä. Tämä kokemus oli huikea ja ylitti kaikki odotuseni! Tunnelma oli mahtava, vaikka Pantherssit hävisivät Montreal Canadiensseille. Mutten ikinä unohda sitä fiilistä ja Florida Panthersin karjuntaa, krau!

Kävimme myös shoppailemassa lisää ostareilla, minigolfaamassa ja muuta pientä. Viimeisenä päivänä oli edessä vielä retki Pohjois-Amerikan eteläkärkeen Key Westiin. Key Westissä oli KUUMA ja meininki muistutti enemmän karibiaa, kuin Pohjois-Amerikkaa. Matkan varrella kävimme myös Pohjois-Amerikan toiseksi kauneimmaksi kehutulla rannalla Bahia Honda beachilla. No hienohan se oli, mutta että toiseksi hienoin? Siitä en tiedä. Nyt annan vihdoin kuvien puhua enemmän puolestani.

Paljon ajelua, tunteja liikenneruuhkissa. Amerikka on autoilijoiden maa.

Universal Studious ja Viistokuja. Rakastuin ja olin aivan fiiliksissä.

Alligaattoreita Evergladesissa.

BB & T center: Florida Panthers vs. Montreal Canadiens

Miamin luksusalue?

Amerikka on valmisruokien maa.

Kotimme Kissemmeessä, uima-allasosasto.

Kennedys space center.

Cocoa Beach.

Lasinpohjaveneajelu ei ollut mun juttu. 

Miami Beach <3

Universal Studious 

Walt Disney World.

Yhtä hammasta tyhmempi

Multa leikattiin viime viikon perjantaina viisaudenhammas. Tapauksesta on siis kolme kokonaista päivää, tämä on neljäs. Itse toimenpide oli tosi iisi, eikä sattunut yhtään. Vähän vaan tuntui epämiellyttävältä, kun lääkäri väänsi leukoja saadakseen hampaan irti, poraaminen on aina tosi ikävän tuntusta, koska siitä kuuluu niin kauhea ääni (mun hammas piti siis porata halki, jotta irroittaminen olisi helpompaa) ja leuat väsy toimenpiteen aikana ja niitä alkoi särkeä. Mutta sattunut ei yhtään. Mulle annettiin etukäteen särkylääkettä ja antibioottia, minkä lisäksi mulle laitettiin kaikenkaikkiaan neljä puudutuspiikkiä. Sain suuhuni tikit, joita kivisti ekana päivänä jonkin verran.

Toimenpiteen jälkeen leuat on ollu tähän päivään asti tosi jumissa, mutta nyt alkaa helpottaa. Kuitenkaan kaamea särky ei oo helpottanut millään ja ite oon lääkkeitten suhteen niin vainoharhainen, että en tiiä, uskallanko ottaa neljättä päivää putkeen 800 mg Buranaa, jota mulle reseptillä määrättiin. Luulin päässeni hampaanpoistossa helpolla, kun verenvuoto tyrehty aika nopeasti ja vaikka lääkärisetä varoitteli järkyttävästä kivusta ja muistutti samalla, että Buranaa ei saa ottaa yli neljää tablettia päivässä, ei mitään kestämätöntä kipua missään vaiheessa tullut. Ei mulla missään vaiheessa ollut niin kipeä, että olisi edes välttämättä särkylääkettä tarvinnut, mutta otin kuitenkin, ekana päivänä kolme, tokana puoltoista. Kolmantena otin kokonaisen ja eilen puolikkaan. Särky ei ole kuitenkaan vieläkään hellittänyt. Paikalla ollessaan ei tunnu missään, leuatkin tosiaan aukeavat jo ihan hyvin. Kuitenkin etenkin liikkuessa vihloo alaleukaa ikävästi.

Täytyy siis ilmeisesti vain pysytellä aloillaan ja syödä pehmeää ruokaa, ettei tarvitse kovasti pureskella. Surkee juttu, mutta minkäs teet. Onneksi kuitenkin itse toimenpiteestä ei jäänyt kauhukuvia, selvisi nimittäin, että myös toinen alaviisaudenhampaani on poistettava, leikkaamalla sekin. Täytyy soitella poistamisaikoja ensi vuoden puolella, kunhan kotiudumme reissusta. Seitsemän päivää!