Leikkauttaisinko narttuni?

Tuota kysymystä olen pohtinut viimeisten viikkojen aikana enemmän ja vähemmän. Juoksuaikaa en sinänsä koe ongelmalliseksi: kisa- ja treenitauko tai vähintäänkin kevennetty kuukausi tekee koiralle kuin koiralle hyvää pari kertaa vuodessa. Ongelmalliseksi juoksuajan kuitenkin tekee erityisesti Riian kohdalla se, että juoksuajan ajankohtaa ei voi ennakoida ja se vaikuttaa koiran mielialaan ja käyttäytymiseen pitkän aikaa.

Riia on "tehnyt juoksuja" jo monta kuukautta. En edes muista, koska se alkoi, mutta ehkä joulu/tammikuussa. Se on merkkaillut, haistellut ja ollut tavanomaista kiinnostuneempi toisista koirista. Viimeisen kolmen-neljän viikon ajan hormonit ovat alkaneet ottaa siitä ylivaltaa, eikä sille maistu treenit samalla lailla kuin ennen. Se väsyy tosi nopeasti, eikä ole niin kiinnostunut tekemisestä. Hormonit sekoittivat sen pään lopullisesti viikko-pari sitten, kun Veelan juoksua oli kestänyt viikon ajan. Se haluaa astua Veelaa koko ajan, koittaa liehitellä toisia koiria ja tekee hyvin epäriiamaisia asioita, kuten karkaa agilityradalta tervehtimään toisia koiria. En osaa sanoa, onko sillä mahdollisesti itselläänkin nyt juoksut päällä, sillä se on vuotanut tasan kerran koko nelivuotisen elämänsä aikana. Se tapahtui vuosi sitten toukokuussa. Jos sitä nyt voi vuotamiseksi sanoa, että housuissa on hieman punaiselta näyttävää kosteutta. Viime vuonna juoksujen jälkeen seurasi masennuskausi, joka kesti juoksujen loputtua kesäkuussa syyskuuhuun saakka. Vasta silloin pystyin todella sanomaan, että Riia on normaali oma itsensä. Tähän toki saattoi vaikuttaa myös poikkeuksellisen kuuma kesä. 

Riian juoksut ovat tavallaan tosi helpot, koska ne ovat niin vaivattomat vuotamisen vähyyden vuoksi. Mutta mahtavaa se olisi, jos Riia olisi Riia ympäri vuoden. Lisäksi sen kanssa ei voi tehdä mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia, sillä juoksujen ajankohdasta ei voi olla varma. Tai siitä, onko se juoksujen jälkeisen masennuksen tai juoksuja edeltävän "kiimaisuuden" vallassa. 

Veelan juoksut näyttävät tulevan vajaan puolen vuoden välein. Se on nyt aika tarkalleen vuoden ikäinen ja sen toiset juoksut loppuivat juuri. Ensimmäiset olivat joskus alkusyksystä. Veelan ensimmäiset juoksut kestivät ainakin neljä viikkoa ja olivat tosi runsasvuotoiset, mutta nämä toiset olivat jo huomattavasti helpommat. Kuitenkin vuoto oli selkeää, kuten myös alapään turvotus. Eli juoksut huomasi helposti. Veelan päätä ei tunnu hormonit samalla lailla sekoittavan, kuin Riian päätä. Se käyttäytyy ennen ja jälkeen juoksujen suht normaalisti. Juoksujen aikana ja ehkä vähän ennemminkin se vain pissailee lenkillä tavallista tiheämmin. Veelan juoksut tulevat todennäköisesti olemaan suht helppo ennakoida ja halutessaan niiden aikana voi treenata normaalisti, jos vain halliin/kentälle saa mennä juoksuhousut jalassa. Silti Veelankin kohdalla on pakko miettiä sitä, että onko leikkaamisesta toisaalta mitään haittaakaan?

Pentujen tekemiseen en ole Veelaa hommannut, eikä se luonteensa puolesta siihen sovikaan. Vaikka Veela on minulle lähes ihanteellinen koira, ei se sitä varmasti ole monelle muulle. Se on hyvin pidättyväinen ja arka, eikä pelkää näyttää sitä. Se reagoi pelkoon haukkumalla ja se on todella rasittavaa. Sillä ei ole sellaista luonnetta, mitä tarvitsisi yhdellekään pennulle periyttää. Lisäksi nartun leikkauttaminen ehkäisee kohtutulehduksen ja nisäkasvainten riskiä. Olisi myös ihanaa, jos voisi tehdä itselleen koko vuoden kattavan kisa- ja treenikalenterin ja tauottaa vuosi juuri niin kuin itse haluaa - ajoittaa tauot vaikkapa kesän kuumimpaan ja talven kylmimpään aikaan, kun tietää, ettei tarvitse olla juoksujen takia tauolla johonkin muuhun ajankohtaan.

Leikkauttamisessa Veelan kohdalla kuitenkin huolettaa se, tulisiko siitä epävarmempi ja mahdollisesti arempi? Menettäisikö se tuon ihanan säpäkän särmänsä, mistä minä niin erityisesti siinä pidän? Kuulen mielelläni kokemuksia. 

Juoksuarkea

Riialla on ollut tosiaan juoksu, joten treenaamiset ovat jääneet parin viikon ajalta aika vähälle. Me ollaan sen sijaan lenkkeilty metsissä ja Riia on saanut juoksennella irti. Nyt kun sillä on juoksut, se on entistä kovempi nuuhkuttelija, joten meille molemmille on mukavempaa, kun se saa juosta irti. Paitsi että silloin, kun se on irti, se yleensä menee edellä, eikä juuri malta jäädä nuuskimaan. No, pääasia, että on hauskaa, meillä molemmilla.

Jotenkin sitä on päivän aikana oikein alkanut odottamaan sitä hetkeä, kun pääsee Riian kanssa metsään lenkille. Se on ihanan rauhoittavaa. Varsinkin, kun koira saa olla irti, eikä tarvitse koko ajan pysähdellä odottelemaan sitä. Meillä menee hyviä metsäpolkuja vaikka kuinka paljon tässä lähellä ja parasta on tietenkin se, että melkein satavarmasti olemme ainoita lenkkeilijöitä varmaan viiden kilometrin säteellä. Kummempaa stressiä ei siis irtipitämisestäkään tarvitse enää ottaa. 

Irtijuoksemisen lisäksi Riian on ottanut ilon irti metsän marjasadoista. Lenkin aikana se syöksähtelee pusikosta toiseen mustikoita, puolukoita ja metsämansikoita napsien. Usein pysähdyn minäkin hetkeksi nauttimaan mustikoista tai metsämansikoista. Ovat ne vaan niin hyviä! Riia on muuten maailman huonoin mustikkakaveri silloin, kun yrittää oikeasti kerätä niitä. Se parkkeeraa marjastajan viereen ja koittaa napsia marjat käsistä (koska usein lenkillä teen niin, että poimin sille marjoja syötäväksi, joten se luulee, että tässä nyt ollaan taas sille keräämässä marjoja). Jossei se ehdi kädestä saamaan, laittaa se röyhkeästi päänsä sankoon ja syö sitten suoraan sieltä. Onneksi marjoja riitää ja saahan niistä kuitenkin vitamiinejä.

Syövätkö teidän koiranne marjoja suoraan puskista tai ylipäätään ollenkaan? Minkälainen syksyn alku teillä on ollut?

Juoksutyttö

Vihdoinkin! Riialla on oikeasti ja todistettavasti juoksut. Tosin vuotamisen määrä on niin säälittävä, että sitä ei edes huomaa, mutta kaikesta muusta kyllä. Aloin epäillä sen juoksun tuloa jo monta viikkoa sitten, kun se alkoi pissaamaan tavallista useammin ja kiinnostui hajuista tavallista enemmän. Mitään ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Yhtenä päivänä se alkoi nuolemaan itseään tavallista enemmän ja siitä päättelin, että nyt taitaa olla kyllä juoksu päällä. Rupesinkin ihan neuroottiseksi- niin paljon halusin saada itselleni mielenrauhan sen juoksujen kanssa. Oon ollut vähän huolissani, kun ikää on yli 1,5 vuotta, eikä näkyviä juoksuja ole ollut. Aloinkulkea siis paperi kädessä ja kävin pyyhkäisemässä Riian alapäätä vähän väliä paperilla - perinteinen juoksutarkistus siis. Tätä jatkui pari päivää, eikä mitään kuitenkaan paperissa näkynyt. Paitsi sitten yhden kerran siinä oli pienen pieni läikkä, jonka ehkä hyvällä tahdolla saattoi sanoa punertavan. Okei, seuraavat pari päivää meni taas, Riia nuoleskeli itseään ja minä jatkoin tasaisin väliajoin tarkistamista. Aloin jo olla sitä mieltä, että olin kuvitellut kaiken, kun sama toistui. Kyllä, oli se punertavaa!

Eli meidän tytön juoksuvuoto on sitten niin niukkaa, ettei kyllä varmaan ikinä kellään. Ei siinä mitään, ei ainakaan sotke paikkoja! Eikä Riian tarvitse käyttää edes housuja! Muuten se on kyllä ihan juoksuissa. Se haistelee jokaikisen pissan pihalla niin tarkasti kuin olla ja voi, se murisee kaikelle vähänkin epäilyttävälle ulkona ja on muutenkin epäluuloinen. Ruokakaan ei tahdo maittaa ja se jopa yhtenä aamuna oksenteli. Ja kun uusi kaveri, Viljo 14 vkoa kävi kylässä, yritti Riia kovasti tarjota peppuaan sille aina välillä leikkien lomassa. Onneksi vauva ei vielä ymmärtänyt tyttöjen päälle!