Juoksuarkea

Riialla on ollut tosiaan juoksu, joten treenaamiset ovat jääneet parin viikon ajalta aika vähälle. Me ollaan sen sijaan lenkkeilty metsissä ja Riia on saanut juoksennella irti. Nyt kun sillä on juoksut, se on entistä kovempi nuuhkuttelija, joten meille molemmille on mukavempaa, kun se saa juosta irti. Paitsi että silloin, kun se on irti, se yleensä menee edellä, eikä juuri malta jäädä nuuskimaan. No, pääasia, että on hauskaa, meillä molemmilla.

Jotenkin sitä on päivän aikana oikein alkanut odottamaan sitä hetkeä, kun pääsee Riian kanssa metsään lenkille. Se on ihanan rauhoittavaa. Varsinkin, kun koira saa olla irti, eikä tarvitse koko ajan pysähdellä odottelemaan sitä. Meillä menee hyviä metsäpolkuja vaikka kuinka paljon tässä lähellä ja parasta on tietenkin se, että melkein satavarmasti olemme ainoita lenkkeilijöitä varmaan viiden kilometrin säteellä. Kummempaa stressiä ei siis irtipitämisestäkään tarvitse enää ottaa. 

Irtijuoksemisen lisäksi Riian on ottanut ilon irti metsän marjasadoista. Lenkin aikana se syöksähtelee pusikosta toiseen mustikoita, puolukoita ja metsämansikoita napsien. Usein pysähdyn minäkin hetkeksi nauttimaan mustikoista tai metsämansikoista. Ovat ne vaan niin hyviä! Riia on muuten maailman huonoin mustikkakaveri silloin, kun yrittää oikeasti kerätä niitä. Se parkkeeraa marjastajan viereen ja koittaa napsia marjat käsistä (koska usein lenkillä teen niin, että poimin sille marjoja syötäväksi, joten se luulee, että tässä nyt ollaan taas sille keräämässä marjoja). Jossei se ehdi kädestä saamaan, laittaa se röyhkeästi päänsä sankoon ja syö sitten suoraan sieltä. Onneksi marjoja riitää ja saahan niistä kuitenkin vitamiinejä.

Syövätkö teidän koiranne marjoja suoraan puskista tai ylipäätään ollenkaan? Minkälainen syksyn alku teillä on ollut?