Otettiin lähikentälle kenttävuoro sunnuntaipäivänä ja lähdettiin radalle. Tarkoituksena oli tehdä muutamia perusharjoituksia, kuten irtoamista, eteenlähettämistä, kontakteja sekä keppejä osana rataa. Harjoitukset sujuivat tosi hyvin kaikki ja niiden välissä ehdittiin pitämään kuvaustaukojakin. Tai Riia ei olisi kyllä ehtinyt, mutta pysähtyi sitten, kun käskettiin. Katsokaa, kuinka se hymyilee!
Meidän kaikki päällimmäiset agilityongelmat alkaa olla takanapäin. Keinun kanssa ei ole minkäänlaista pelkoa enää havaittavissa, muuten kuin vähän hitaana suorittamisena. Riia pysähtyy keinun puoleen väliin odottamaan toisen pään laskeutumista. Toisaalta se on hyvä, eipähän tule lentokeinuja, eikä näin ollen ole vaaraa, että kammo keinua kohtaan ehkä koskaan palaisi.
Irtoamistreenitkin sujuivat hyvin. Se on oppinut tosi näppärästi tarjoamaan esteitä ja riittää, kun rintamasuuntani ja sanallinen käskyni osoittavat esteen, minne mennään ja niin se lähtee. Viimeinen ongelmakohtamme oli kepit ja niistä kuvasin pienen videonkin sunnuntain treeneistä:
Sanokaa, jos video ei näy. Se on piilotettuna Youtubessa, eli linkin takaa katsottavissa. En halunnut laittaa julkiseksi, koska se on vain muutaman sekunnin "turha" video. Mutta kiva kuitenkin laittaa tänne blogiin, kun olen asiasta niin paljon puhunut. Itse olen aika tyytyväinen keppien suoritukseen tällä hetkellä, koska se on aika varmaa. Oikea keppiväli löytyy ehkä yhdeksässä kerrasta kymmenestä (kiitos vielä kerran sinulle, joka vinkkasin sitä two by two -menetelmää tähän ongelmaan!). Nopeutta olisi siihen vielä kiva saada lisää, mutta eiköhän se tule sitä mukaa, kun keppejä nyt aletaan varmaan enemmän treenaamaan ilman ohjureita. Riian kropassa kuitenkin huomaa, että se selvästi hakee sitä pompottavampaa rytmiä aluksi, mutta puolivälissä alkaa joutua miettimään, jolloin vauhtikin hidastuu. Lopussa se taas kiihtyy.
Agilityuramme lähti tänäkesänä kyllä todelliseen nousukiitoon ja ollaan mittaamista varten valmiita kisaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti