Oman seuran kisat ja Alavus KR

Viime viikonloppuna oli vuorossa meidän seuramme omat agilitykisat 1. ja 2. luokille. Starttasimme Riian kanssa kaikilla kolmella ykkösten radalla ja olen ihan suht tyytyväinen tuloksiin: 2 yliaikanollaa ja yksi HYL. Riialla ei todellakaan ollut vauhti päällä lauantaina, sillä sillä oli ja on  edelleen juoksu. Huomasin jo kisapaikalla, että koira on vetelä kuin lapanen eikä sitä kiinnosta yhtään. Riia teki kuitenkin parhaansa ja niinkuin sanottua, tulihan sieltä kaksi virheetöntä rataa. Juokseminen ei vaan koiralle maittanut ja se jopa ravasi radalla, mikä ei ole sille ollenkaan tyypillistä. Ei siis ihme, että radoilta tuli runsaasti yliaikaa. Kepit se teki kuitenkin kaikilla kolmella radalla täydellisen hyvin, vaikkakin hitaasti. Siitä olen iloinen ja ehkäpä tietoa siitä, että se osaa tehdä kepit hitaassa temmossa, voi hyödyntää tulevissa treeneissä ja kisoissa. Yhden radan vitonen tuli typerästä ohjausvirheestäni. Yritin vedättää sitä kahdella viimeisellä esteellä, mutta ajoinkin sen vahingossa takaakiertoon, vaikka este oli edestä. No, pikkuvirheitä! Ja siitä opin, että Riia ottaa tosi herkästi esteen takaakiertona, jos olen itse sen linjalla. 

Kuva Vaasan kisoista. c. Meeri Koski

Sunnuntainakin Riialla oli tapahtumaa, kun vuorossa oli perinteinen Miljoona Koira -näyttely Tuurissa. Kiinnostus viedä juoksuinen narttu kehään oli kyllä aivan nolla, mutta kun oli kerran tämä lysti maksettu, niin mentävähän se oli. Naurattaa vaan vähän itseänikin mun panostukseni tähän showhun: trimmasin koiran korvat ja tassut pikapikaa ja pyyhkäisin kivituhkakentän pölyt jaloista märällä rätillä aamusta. Olin näyttelykirjeestä laskeskellut, että meidän kehä olisi vuorossa noin yhdentoista maissa, joten perinteiseen tapaani lähdin... no, en yhtään liian aikaisin, noin vartin yli 10. Näyttelyalueelle ajoi sen vartin verran ja parkkipaikan löytämisessä kesti oman aikansa. Lisäksi kesti hetken vielä päästä kehän laidalle. Yhtään en katsonut kelloa, mihin aikaan kehän laidalla olimme, mutta kaverini oli minulle jo kahteen otteeseen ehtinyt soittamaan, että missä minä viivyn. Paikalle päästyämme nimittäin kehässä oli menossa jo juniorinartut. Ja ai hitsi, kun naurattaa näin jälkikäteen koko homma, kun katsoin vain kehään, että jaa, siellä on kleinit vielä menossa (kyllä, mun on tosi vaikea tajuta, että muut mittelit ovat oikeasti paljon Riiaa pienempiä) ja pysähdyin vähän matkan päähän kehästä vain juoruamaan yhden tutun kanssa. Siinä sitten se minulle soittanut kaveri tuli sanomaan, että siellähän te olette, että hän on jo yrittänyt soittaakin. Sain kuulla, että kehässä oli toden totta mittelinartut jo, eikä meidän tarvinnut odottaa kehään pääsyä kuin varmaan reilun 5 minuuttia. Mutta se sopi kyllä sekä minulle että Riialle oikein hyvin, sillä näyttelykehän laidalla odottaminen ei todellakaan ole meidän kummankaan lempipuuhaa. 

Kehään päästyämme selvisikin, miksi meille oli meinannut tulla kiire: tuomari juoksutti avonartut kerran pikaisesti ympäri, yksilöarvostelussa tarvi seistä ehkä pari minuuttia ja tehdä kerran kolmio.  Arvostelu oli siis ohi ennätysvauhdissa. Molemmat avonartut saivat EH:n ja niistä Riian tuomari asetti paremmaksi, mikä lämmitti kyllä mieltä (en juu ole kilpailuhenkinen). Muuten näyttelystä jäi kyllä vähän turha olo. Tuomarikin oli jotenkin ärsyttävä. Hän ei ääneen sanonut koirasta mitään hyvää, vaan ensimmäisenä letkautti, että "tälle turkille kyllä pitäisi tehdä jotain. Se on aivan liian pehmeä ja täysin pohjavillaton." Niin kuin minä nyt asialle mitään voisin. Seuraavaksi hän mittasi Riian ja totesi, että "nojautuu hyvin omistajaansa", Riia kun painautuu mitattaessa aina minuun kiinni, koska pelkää mittatikkua. Lopuksi tuomari vielä totesi, että vähän saisi painoa pudottaa. Sekä minä että kehän laidalla katsovat treenikaverimme olimme ihan kysymysmerkkeinä. Riia ei todellakaan ole lihava. Sen kaikki kylkiluut tuntuvat, sillä ei ole mitään siinä ihon ja kylkiluiden välissä ja sillä on selvä vyötärö (kun sen turkki kastuu). Onhan se toki lihaksikkaampi ja kaikin tavoin rotevampi, kuin muut mittelinartut, mutta ei se tarkoita sitä, että siltä pitäisi pudottaa painoa! Se on herranjumala urheilukoira, joten sillä on lihakset, minkä lisäksi se on vähintään 3 - 5 senttiä muita narttuja korkeampi, joten haloo! 

Arvostelu oli kuitenkin ihan positiivinen: 

"Hyvä koko. Oikeat mittasuhteet. Oikea pään ilme. Mittasuhteiltaan oikea, vahva runko. Normaali raajaluusto ja kulmaukset. Pehmeä turkki ja niukka pohjavilla. Hieman ujo luonne. Liikkeet saisi olla säännöllisemmät." (Tuomarina Hannu Talvi.)

Kaikin puolin minusta tuntuu nyt siltä, että Riian näyttelyura alkaa olla tässä. Ei kyllä kiinnosta tuollaisesta maksaa yli kolmeakymppiä. Toki sen kehässä voin vielä näyttää, jos on sellainen tilaisuus, että vien Veelan jonnekin kauemmas ja Riia on helpointa ottaa mukaan. Mutta koska Riiaa ei selvästikään näyttelytouhu kiinnosta eikä näköjään enää minuakaan, kun en tuon paremmin tähänkään panostanut, niin eiköhän koiran väkisin kehään vieminen ollut nyt tässä. Säästyypähän rahat agility- ja tokostartteihin. Voidaan yrittää niitä sertejä saada sitten vetskuluokasta, siellä kun ne saattavat hyväkuntoiselle ja lihaksikkaalle koiralle helpommin irrotakin. 

Seinäjoki RN 13.5.2018

Järkyttävän helteinen näyttelypäivä osui tälle kertaa kohdalle ja se vaikutti heti selvästi koiran viretilaan. Riiaa kiinnosti kuin kilo kärpäsiä ja se näkyi esiintymisessäkin: oli työn ja tuskan takana saada sen häntä pysymään ylhäällä koko kehän ajan. Korvatkin sojottivat minne sattuu, koska koiraa ei oikeasti vain kerta kaikkiaan kiinnostanut. Tulokseksi tänään kuitenkin ERI oikein hyvällä arvostelulla tiukalta tuomarilta, Riitta Lehtovaaralta:

"Erinomaista tyyppiä. Feminiininen narttu, joka rungoltaan voisi olla lyhyempi. Otsa saisi kaartua paremmin. Kauniit silmät, hieman haja(?)-asentoiset korvat. Hyvä ylälinja. Hieman alas kiinnittynyt häntä, riittävä runko. Suorat etukulmaukset, riittävän kulmautunut takaosa. Oikea karvanlaatu. Turkki hieman niukka. Oikeat liikkeet." 

Vaikka ehkä pitäisi olla ERIin tyytyväinen, varsinkin, kun tuomari oli kuulemma tiukka eikä siellä tosiaan mitään pelkkiä erejä jaeltu, vaan ihan H:sta alkaen mitä vain, olen silti hieman pettynyt, ettei saatu SA:ta ja tilaisuutta kilpailla sertistä. Jotenkin turhauttavaa, kun Riiahan nyt on pääasiassa saanut  näyttelyistä arvosanan ERI ja pariin otteeseen jopa sen SA:n, eli koko ajan ikään kuin pidetään yllä toivetta siitä, että niitä sertejäkin voisi jossain vaiheessa tulla. Sílti joka kerta sen sertin saaminen jää yhtä kauas. 

No varmaan me tulemme jatkamaan tällä tasaisella 2 - 3 näyttelyn vuosivauhdilla sertien metsästystä. Jospa Riia sitten vaikka vetskuluokassa valioituisi. 

Kun näyttelykärpänen puraisee

Ihmeitä tekee tuon SA:n saaminen. Sehän tarkoittaa sitä, että tuomarin mielestä Riia oli sertifikaatin arvoinen. Sertin saaminen olikin eilen lähimpänä, mitä se on ikinä meillä ollut: sertin ja Riian väliin jäi vain kaksi koiraa. Jos mitteleitä olisi ollut vähemmän, olisimme me voineet saada sen sertin. 

Riian toiset mätsärit ikinä, syksyllä 2015.

Ilmoitin Riian tuonne eilisiin näyttelyihin vain huvin vuoksi ja koska kaveritkin olivat menossa. Aika lähellä oli, etten edes ilmoittanut. Olin jo ehtinyt päättää, että Riian kanssa tullaan käymään näyttelyissä vain erittäin satunnaisesti. Kolmen EH:n putki oli lannistanut sen verran, että tuntui turhalta maksaa kalliita näyttelymaksuja jos käteen jää vain EH. Eilen kuitenkin tuli huomattua, että Riialla todella voi olla mahdollisuus saada joskus serti. Miksei useampiakin. Väistämättä toive saada siitä jonain päivänä myös muotovalio, syttyi uudelleen. Mitteleitä pyörii näyttelyissä yleensä aika paljon, joten onhan se selvää, että niitä pitäisi kiertää enemmän, jotta niitä sertejä voisi joskus saada. Kaksi kertaa sen saaminen on ollut jo lähellä, joten se on ehkä tarkemmin ajateltuna aika hyvä saldo. Kaksi kertaa kuudesta (virallisesta)näyttelykäynnistä. Ja olihan Riia pentuna myös ROP-pentu, joten ehkä siinä sittenkin on potentiaalia. 

Riia ROP-pentu Jyväskylässä lokakuussa 2015.

Sertin saaminen on niin paljon myös tuuri peliä: minkälaisia muut osallistuneet koirat ovat tasoltaan ja onko niillä jo muotovalion arvo. Lisäksi, jos koiria sattuukin olemaan ilmoitettuna tavallista vähemmän, on tietenkin mahdollisuus sertin saamiseen paljon suurempi, kunhan vaan ansaitsee ensin sen SA:n. 

Riia mätsärissä BIS 7 kesällä 2016.

Tälle vuodelle on harmillisesti enää aika vähän näyttelyitä tulossa. Riia on nyt tosi hyvässä turkissa, joten olisi mukavaa, jos sen voisi viedä mahdollisimman pian jonnekin. Vaikka turkin pysyminen on kyllä ihan arpapeliä. Sillähän tosiaan on nuo juoksut nyt ja nartut yleensä pudottavat karvat juoksujen jälkeen. Ja takaisin kasvamisessa voikin sitten taas kestää. Seinäjoen KV-näyttelyssä lokakuussa olen luvannut jo esittää ystäväni schapendoesin, enkä viitsisi ottaa sitä riskiä, että mittelien ja schapejen kehä osuisi päällekäin. Minun tuurillani ne varmasti menisivät ja Merri-schape on näyttelyyn jo ilmoitettu ja koska olen omistajalle sen luvannut esittää, niin ehkä en ota riskiä. Tai sitten yritän suostutella Riialle jonkun varaesittäjän. 

Mutta ehkä nyt, kun ei välttämättä ole rahat enää niin tiukalla, kuin opiskeluaikana, niin voisi ottaa asiakseen kokeilla onneaan ahkerammin näyttelyissäkin. Eihän sitä tiedä, jos tähdet hyvinkin pian osuisivat meidänkin osalta kohdalleen ja meille napsahtaisi vaikka se serti. Tai edes varaserti. 

Riian kanssa tuli ehkä totuttua mätsäreissä vähän turhan helppoon menestykseen, joten lannistuin liian helpolla näyttelyiden suhteen. Eilinen näyttelyreissu osoitti todella, että meillä on mahdollisuuksia noissa missikisoissakin.

Miljoona koira 2017

Tänään oli näyttelypäivä, joka koitti sateisena ja harmaana. Jouduin lähtemään näyttelyyn yksin, joten otin mukaani vain välttämättömimmät. Häkkikin sai siis auttavien käsien puutteen takia jäädä tällä kertaa kotiin, vaikka siitä olisi todella ollut hyötyä koiran kuivana pitämisessä. Huomasi muuten, ettei olla näyttelyissä turhan paljoa pyöritty: olin aivan kokonaan unohtanut tulostaa näyttelynumeromme ja aamulla oli vielä pikku ruljanssi, kun piti keksiä, millä sen saa tulostettua ja missä, kun meidän tulostimesta oli muste loppu ja kirjastotkin ovat kiinni sunnuntaisin. Onneksi isäni luota löytyi apu: ajoimme siis sen kautta näyttelypaikalle ja saimme tulostettua numerolapun siellä.

Paikan päällä olimme yhdentoista maissa ja kehässä olivat menossa vasta kleinit. Jouduimme siis odottelemaan sateessa jonkin aikaa, mutta onneksi näyttelyalueelta löytyi paljon tuttuja, jotka pitivät meille seuraa. Lopulta päästiin kehään pyörähtämään. Tuomarina oli Tapio Kakko, joka käsitteli ujoa ja miehiä arkailevaa Riiaa kauniisti ja ystävällisesti. Jäi itselle tosi hyvä mieli mm. siitä, kun hän olisi juoksuttamisien jälkeen tullut tarkistamaan vielä pohjavillan Riialta, mutta maassa Riia väisti (mittelithän katsotaan pöydällä, eikä meillä ole ikinä tullut vastaan vastaavaa tilannetta, jossa tuomari haluaisi tutkia koiraa vielä maan tasalla), joten Kakko pyysi minua nostamaan Riian uudelleen pöydälle. Hän tutkikin Riian sitten uudelleen läpikotaisin ja rauhallisesti silitellen ja sanoi, että haluaa antaa koiralle hyvän kokemuksen. Tämän jälkeen Riia kuitenkin oli apeana ja roikotti häntäänsä seisotuksessa. Tuomari pyysi minua pyöräyttämään sitä pari kertaa ja kun se häntä ei siitäkään noussut, hän pyysi juoksuttamaan ympyrän, jolla saatiinkin häntä takaisin selän päälle. 

Tuomari oli myös siitä hyvä, että laajan kirjallisen arvostelun lisäksi hän kertoi minulle, mitkä Riiassa on "vikana" ja hän vertaili ääneen myös kilpailuluokassa koiria keskenään ja kertoi, miksi Riia oli huonompi, kuin toinen avoimen luokan narttu. Lisäksi hän kertoi myös, miksi avoimen luokan voittanut narttu ei saanut SA:ta ja lopuksi vielä kiitti meitä kädestä pitäen käynnistä. Kaikin puolin siis erittäin hyvä kokemus tästä tuomarista. 

Riian tulos tästä näyttelystä oli siis EH AVK2. Arvostelu kuuluu näin:

Keskikokoa kookkaampi, hieman pitkärunkoinen narttu. Oikeailmeinen pää, joka voisi hieman täyttyä silmien alta. Kookkaat korvat. Hieman voimakkaasti kulmautunut. Kokoon sopiva raajaluusto. Hieman litteät etukäpälät. Liikkuu sivulta pitkällä askeleella, edestä turhan leveästi. Pehmeä peitinkarva, pohjavillaa saisi olla enemmän. Hyvä hännänkiinnitys. Miellyttävä luonne ja hyvä esiintyminen.

Kuulostaa siis ihan Riialta. Siitä aina sanotaan, että se on kookas ja vähän pitkä. Ilmettä ja päätä kehutaan aina, mutta korvista tulee huomautusta. Hännän kiinnityksestä se saa myös aina kehuja. Ja itselleni ainakin tärkein kohta on tuo viimeinen lause: että koira vaikuttaa tuomaristakin miellyttävältä luonteeltaan ja se esiintyy edukseen. Uutta tässä arvostelussa oli nuo litteät etukäpälät, niistä ei ole aikaisemmin sanottu, eikä myöskään pään täyttymistä silmien alta. Pitkästä askelluksesta on muistaakseni joskus ennenkin sanottu, mutta en tiedä onko se kehu vai moite tällä rodulla. Pehmeä peitinkarva oli myös uusi juttu, aikaisemmin Riian karvaa on kehuttu oikeanlaatuiseksi. Johtuikohan pehmeyden tunne kosteudesta? Karvanpuutteesta huomauttaminen ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä.

Joka tapauksessa, ihan ok reissu. Saa nähdä, minne mennään seuraavan kerran. Tämä oli nyt Riian kolmas EH putkeen ja allekirjoitan kyllä sen arvion tämän koiran kohdalla ihan täysin. Onhan se ERIjäkin saanut, mutta taitaa se olla nyt vakiintunut tuohon EH:hän. Ehkä sitä huvin vuoksi taas käyttää jossain sopivan paikan tullen, mutta tälle vuodelle tai ainakin kesälle on meidän näytelmät taputeltu tällä erää. Ehkä jonnekin pieneen ryhmikseen seuraavan kerran. 

Näyttelyfiilistelyä

Tällä viikolla on Jyväskylän KV-näyttely. Me ollaan menossa sinne sunnuntaina. Ollaan viimeksi käyty näyttelyissä kesäkuussa Alavudella Tuurin kansallisessa koiranäyttelyssä. Riia on omaan silmääni parhaimmassa kunnossa, mitä se on ikinä näyttelyissä ollut, mutta toisaalta, se on nyt tällä kertaa myös nuorten luokassa, eli siinä mielessä koiran pitäisi ollakin "valmiimpi." Otetaanpa pikkuinen throwback menneisiin näyttelyihin:

Vuosi sitten Jyväskylässä Riia kisasi pentuluokassa ja voitti koko luokan ollen siis ROP pentu ja saaden siihen oheen myös KP:n. Seuraava näyttelymme oli keväällä Korpilahdella ja se oli ryhmänäyttely, tuomarina Juha Putkonen. Riia kilpaili junioriluokassa ja sai ERI:n sekä SA:n, voitti luokkansa ja oli paras narttu-luokassa viides, vaikka eihän siitä sijoituksesta enää mitään tunnustusta saakaan. Tampere KV-näyttely oli vapun aikoihin, sieltä Riialle napsahti taas ERI, mutta ei saanut sijoitusta junioriluokassa. Pääsimme kuitenkin edustamaan kasvattajaluokkaan, mikä olikin erittäin hieno kokemus. Kasvattajamme oli luokassa kolmas ja sai KP:n. Kesäkuussa oli Tuurin kansallinen ja Riia nappasi sieltä EH:n ja oli junioriluokan neljäs.

Eli takana on neljä näyttelyä, yksi ROP(pentu), Kp, SA, kolme ERI:ä, yksi EH, JUN1 ja JUN4. Ei voi muuta sanoa, kuin että onhan tuo koira hyvin pärjännyt näyttelyissä. On siinä ainesta, mutta pitäisi varmaan useammin viedä sitä, jos mielii saada sen elinaikana esimerkiksi niitä serttejä.

Mutta nyt keskitytään tulevan viikonlopun koitokseen! Ihanaa päästä seuraamaan taas mittelikehää, juttelemaan mitteli-ihmisten kanssa, fiilistelemään showta ja esiintymään oman koiran kanssa, oli tulos sitten mikä hyvänsä. Peukut pystyyn!

Nutrolinin vaikutukset turkin kasvuun

Heinäkuussa aloimme käyttää Nutrolinia. Kuukausi vaihtuu pian marraskuuksi ja on aika tutkailla tuloksia. Olin _oikeasti_ jo ajatellut, että minun mittelini on ja pysyy karvattomana hiirenä aina ja ikuisesti. Lyhyempikarvainenhan se edelleen on verrattuna moniin muihin mitteleihin, mutta muutos parempaan suuntaan heinäkuusta on silti selkeä.

vas. heinäkuussa 2016, oik. lokakuussa 2016

Eniten eron huomaa omasta mielestäni peräpäässä, hännässä ja housuvilloissa, sekä pohjavillan kasvussa. Aikaisemmin Riian turkki meni melko rungonmyötäisesti eikä juuri noussut pörheäksi, kun nykyään se on ilmava ja pörröinen. Kauluskin on suurentunut selvästi. Ei se vieläkään mikään tukkajumala ole, mutta kuten todettu, en siitä edes sellaista superkarvapalloa siitä edes halua.

Oma ihannemittelinihän olisi turkiltaan tällainen.

Eikä Riia siitä enää kovin kaukana ole.

Tarkoituksenammehan oli jatkaa Nutrolinin käyttöä ainakin sinne Jyväskylän KV-näyttelyyn saakka. Varmaan jatkamme kuitenkin vielä sen jälkeenkin, sillä niin hyvää se on turkille tehnyt. Eikä se ole oikeastaan edes kovin kallista, me ollaan ostettu nyt muistaakseni kolme purkkia, kohta pitää ostaa neljäs. Eli reilun kuukauden kestää se yksi purkki. Öljy on tehnyt hyvää myös turkin kiillolle ja anturoille. Suosittelen!

Meillä on muuten siis käytössä Nutrolinin Iho ja Turkki, mutta Nutrolin-tuotesarjassa on olemassa muitakin öljyjä, mm. urheileville koirille ja vanhoille koirille. Kannattaa tutustua :)

Hyvää kesäkuuta!

Nyt on alkanut virallisestikin kesä, vaikka kelien puolesta se menikin jo :D Koko toukokuu oli aivan mahdottoman lämmin ja nyt kesäkuun alulle luvataan vähän helpotusta. Ihanaa vaihtelua! Ensimmäinen kuukausi kesätöissä on lusittu ja kaksi jäljellä, nyt kesäkuun aikana aion reipastua ja ottaa itseäni niskasta kiinni monessakin asiassa. Aion treenata Riian kanssa rallyn avoimen luokan liikkeet kuntoon käymällä omalla ajalla treenaamassa hallilla ja näin ollen hyödyntämässä myös Haukkuvaaran vapaa-korttia, josta maksan itseni kipeäksi. Aion myös treenata tokoa, mahdollisesti hakeutumalla valmennukseen tai sitten ostan yksittäisiä valmennuskertoja. Agilityäkin aion käydä vapaa-ajalla treenaamassa, siinä tavoitteena on esteille irtoaminen. Kävimme tänään Riian kanssa ekaa kertaa treenaamassa Jattilassa ihan kahdestaan ja todettiin, että sitäkin pitää tehdä useammin!

Ja sitten tietenkin aion myös ryhdistäytyä itse. Koko toukokuu on mennyt kirjaimellisesti ihan herkutteluksi vain, kun on väsymyspuuskissaan vetänyt töiden jälkeen herkkuja kaksin käsin. Nyt sekin saa loppua, sillä totesin, etten mahdu enää vaatteisiini!

Aika paljon tekemistä ja melko vähän vapaa-aikaa. Onneksi säännölliset treenit agilityssä ja rally-tokossa helpottavat organisointia. Ja eilen kotiutunut uusi automme antaa jokaiselle treenipäivälle ainakin kaksi tuntia lisää aikaa, kun ei tarvitse bussia odotella! Jei!

Ensi viikonloppuna onkin sitten Tuurin koiranäyttely, Riian kehä sunnuntaina kymmenen maissa. Sitten luultavasti jäämmekin näyttelytauolle ja seuraavan kerran kehässä sitten Jyväskylän KV-näyttelyssä. Ihanaa kesää kaikille!

Valmiina näyttelyyn!

Meillä onkin luvassa mukava, minulle kevään viimeinen viikonloppu, koska maanantaina alkaakin sitten kesätyöt eli kesä :D Menemme huomenna jo Tampereelle koko konkkaronkka viettämään vappuaattoa ystäväpariskunnan luokse. Sunnuntaiaamuna suuntaammekin sitten näyttelyyn Pirkkahalliin. Koska lähdemme jo huomenna, oli Riia pestävä tänään. Lopputuloksesta tulikin mielestäni ihanan säihkyvä ja raikas. Toivottavasti pysyy keli kuivana sunnuntaihin, että koiran turkki on edes jotenkuten puhdas vielä sunnuntainakin :)

Ihanaa vappua kaikille!

Best in Show 7

Oltiin viime sunnuntaina Riian kanssa Keski-Suomen belgianpaimenkoirien järjestämässä mätsärissä. Ei olla pitkään aikaan käyty, joten nyt oli hyvä hetki käydä muistelemassa, miten siellä kehässä käyttäydytään. Hyvinhän se muistui mieleen ja tuloksena oli BIS 7. :)

Riiallahan on mennyt mätsärit aina hirvittävän hienosti, tää oli jo kolmas kerta BIS-kehässä, ekaa kertaa aikusten sarjasta palkittuna. Ja kaiken kaikkiaan kuudes mätsäri, missä ollaan oltu. Riia on paras <3

Eilen ilmestyi aikataulut Tampere KV:hen. Meidän kehä on siinä puoli kahentoista maissa, kehä numero 18. Muun värisiä mitteleitä on paikalla peräti 46, eli ainakin mun mielestä aivan valtava määrä. Saa nähdä kuinka meidän käy!

Koiranäyttelyt

Tampereen KV-näyttelyyn on aikaa enää reilu kolme viikkoa ja mua JÄNNITTÄÄ! Kyseessähän on kuitenkin melko iso näyttely, jossa on paljon koiria ja isot hallit. Koiranäyttelythän on alunperin tarkoitettu rotukoirien jalostusarvontarkastustapahtumiksi ja titteleiden tarkoitus on kertoa, kuinka rodunomainen koira on kyseessä ja näin ollen vaikuttaa sen jalostusarvoon. Koiranäyttelyiden osallistumismaksut eivät ole mitään kovin pieniä - Tampereelle muistaakseni kolmenkymmenen euron paikkeilla.

Näyttelyissä valitettavasti on omia lieveilmöitään ja haittapuoliaan, jotka ovat pahimmillaan todella ikäviä. Monen koirarodun jalostus on mennyt näyttelyiden takia ihan väärille raiteille ja moni rotukoira joutuu elämän elämää, joka ei ole elämisen arvoista kipujen tai erilaisten vaikeuksien takia. Lisäksi pahimmillaan näyttelykoira, joka ei menesty näyttelyissä tai lakkaa menestymästä, laitetaan kiertoon tai lopetetaan. Uskon, ettei tämä ole kovin yleistä Suomessa, mutta "suuressa maailmassa" kyllä, esimerkiksi Briteissä ja Amerikassa.

Riialla ei ole tarkoitus teettää pentuja ja vastustan kaikkeni koiranäyttelyiden haittapuolia, mutta miksi sitten kannatan näitä tapahtumia käymällä niissä, jos en edes hae koiralleni sitä jalostusarvoa?

Parhaimmillaan koiranäyttelyt ovat tapahtumia, joissa pääsee tapaamaan ja tutustumaan muihin rodun harrastajiin. Niistä löytää uusia ystäviä ja pääsee verkostoitumaan. Itselleni ne ovat parhaimmillaan sosiaalisia tapahtumia, joissa pääsee juttelemaan kuulumisista muiden mitteliharrastajien kanssa sekä tutustumaan uusiin kasvattajiin. Lisäksi pyrin aina siihen, että Riialla on näyttelyissä hauskaa. En seisota sitä turhan pitkään paikoillaan ja saatan tehdä kehässä sen kanssa parit temputkin. Ruusukkeet joita olemme saaneet, annan monesti ensiksi Riialle ja se on oppinut jo odottamaankin sitä :D Se saa pari kertaa riepotella sitä, kunnes sitten pelastan sen, ennen kuin se menee rikki.

Minulla on koiralle aina paljon nameja kehään ja niitä myös käytetään. En ymmärrä sitä, jos jotakin tuomaria namien antaminen haittaa. Ei sen pitäisi olla niin vakavaa! Kaikista parasta näyttelyissä on se, kun itse tai joku tuttu voittaa ja pääsee juhlimaan omasta tai toisten puolesta! Suosittelen kokeilemaan näyttelyitä, mutta muistakaa pysyä tämän harrastuksen sillä puolella, mikä kestää päivänvaloa! Eli iloitkaa, nauttikaa ja muistakaa palkita koiraa, vaikkei menestystä tulisikaan!

Mitä meille kuuluu?

Meille kuuluu tällä hetkellä aivan mahtavaa. Riiallahan oli taannoin tässä pahoja ongelmia (taas) tuon syömisen kanssa. Se alkoi oksentelemaan öisin ja neljännen yön jälkeen vein sen eläinlääkärille, jossa sai pahoinvointi- ja närästyslääkkeet. Lääkkeitä ei kuitenkaan loppuviimein edes tarvittu. Käytiin siis päivää ennen rallykisoja ellillä ja hän sanoi, että jos haluamme kisata huomenna, voimme aloittaa lääkkeiden annon vasta sinä seuraavana päivänä kisojen jälkeen, jolloinka ei tule mitään doping-ongelmia. Riia kun oli kuitenkin päivisin ihan normaalivointinen ja reipas, eikä ell nähnyt syytä sille, että kisat tarvitsisi jättää väliin. Hän epäili Riian syöneen jotain sopimatonta ulkoa. Ell ohjeisti myös, ettei lääkkeitä ole pakko alkaa antaa, jos oksentelu ei jatku. No, tuli ilta ja tuli yö, koira ei oksentanut, mentiin kisoihin, annoin kisailtana ruokaa ja tuli taas yö, eikä oksennusta. Niinpä lääkkeet jäi kaappiin, eikä sen jälkeen ole ollut taas mitään ongelmaa.

Riian viime viikon reissu Miisa-koiran perheessä meni erinomaisen hyvin ja itselle jäi hyvä mieli, kun tytöt pärjäsivät hyvin keskenään! Muutaman viikon päästä on Miisan vuoro tulla meille hoitoon.

Hommaa riittää nyt taas treenien saralla: meillä on alkanut rallyvalmennus, elikkä käydään joka toinen viikko Haukkuvaarassa valmennuksessa. Meillähän on rotumestikset toukokuussa ja loppuvuodesta (olisiko ollut lokakuussa) sm-kisat, joihin tähdätään molempiin ja yritetään tosissamme myös pärjätä! Olen ihan superinnoissani! Tavoitteena olisi saada Riia tänä vuonna voittajaluokkaan, hehe :D

Ensi viikolla alkaa myös koirakoulu Vimmatun kurssit. Olemme ilmoittautuneet rallykurssille sinnekin sekä tokon alokasluokan valmennukseen. Ilmoitin Riian tänään tokokokeeseen toukokuun alussa, mutta sinne mukaan mahtumisesta ei ole vielä varmuutta, koska seuran jäsenet ovat etusijalla. Me ei siihen seuraan kuuluta.

J käy Riian kanssa myös muutaman tunnin pituisella frisbeen alkeiskurssilla nyt huhtikuussa ja meitä odottaa tietenkin myös Tampere KV vappuviikonloppuna. Onneksi viikossa on kuitenkin vähintään kolme-neljä vapaapäivää treeneistä. Silloin otetaan rennommin ja käydään pitkillä kävelylenkeillä aurinkoisesta säästä (toivottavasti) nauttien!

Aion varmaan tässä lähipäivinä, kun kouluhommat helpottaa, keskittyä suunnittelemaan tuota meidän kesän kisakalenteria sekä mahdollisia leirejä, joista kovasti myös haaveilen. Niistäkin sitten infoa, kun suunnitelmat etenee :)

Hauskaa loppuviikkoa kaikille!

Katseet ensivuoteen

Kyllä alkaa olla ajatukset hyvin pitkälti jo vuodessa 2016. Tuleva vuosi tulee varmasti olemaan jännitävä ja toiminnantäyteinen, sillä meillä on jo aika paljon suunnitelmia ainakin alkupuoliskolle vuodesta. Loppuvuosi sitten varmaan menee sen mukaan, kuinka meille näyttelyissä, kokeissa ja harrastuksissa käy kevään aikana.

Ensimmäisenä suuntaamme maaliskuussa Korpilahdelle ryhmänäyttelyyn. Maaliskuussa on tiedossa myös tokokoe, jos vain sinne suinkin uskallamme mennä ja mahdumme mukaan. Tosi moni muukin tuttu koiraharrastaja Jyväskylästä on suunnitellut tulevansa sinne kokeeseen, joten saa nähdä, kuinka sinne mahtuu... Seuran omat jäsenet ovat tietenkin etusijalla.

Seuraava näyttely meillä tulee olemaan Tampereen KV vappuviikonloppuna. Riian kasvattaja kysyi meitä jo kasvattajaryhmäänkin esiintymään, jonne tietenkin mielellämme menemmekin. Olemme suunnitelleet Riian parhaan koirakaverin, australianpaimenkoira Avan omistajan kanssa reissua sinne Tampereen koiranäyttelyyn, sillä ryhmät 1 ja 5 ovat samana päivänä, eli sunnuntaina. Siitä tulee kyllä tosi kivaa! Täytyy vaan vielä miettiä sitä, olisimmeko siellä yötä, vai olisiko se vain päiväreissu.

Olen suunnitellut osallistuvani myös ehkä Seinäjoen ryhmänäyttelyyn toukokuussa ja Jämsän kansalliseen kesäkuun alussa. Mutta näihin osallistuminen riippuu kyllä täysin siitä, kuinka Korpilahdella ja Tampereella menee, eli jos Riia saa vaikka vaan jotain H:ta molemmista, eikä kauhean hyvää arvostelua, niin sitten ei välttämättä mennä. Mutta Tuuriin ajattelin kuitenkin osallistua kesäkuun puolen välin tienoilla, sillä siihen on hyvä yhdistää kyläreissu minun kotiini. Loppuvuoden näyttelyistä en muuten tiedä, muuta kuin, että todennäköisesti myös erkkariin olemme menossa heinäkuussa. Ihan vain mielenkiinnosta. Oli näyttelymenestys sitten alkuvuodesta mitä tahansa, niin kyllä erkkarissa ihan mielenkiinnosta voisi lähteä käymään.

Tammikuussa J tosiaan aloittaa koirafrisbeekurssin Riian kanssa ja itse ilmoittauduin agilityn alkeiskurssille, joka alkaa myös tammikuussa. Lisäksi harrastamme siinä välissä tokoa, ostan varmaan jotain irtotreenejä sekä mahdollisesti häiriötreenikurssin, jonka ajankohta taisi olla helmi-maaliskuu. Kivasti on tekemistä, enkä meinaa malttaa odottaa!

Riia nyt

Riia on kaksi viikkoa päälle puolivuotias. Se on nykyään mahdottoman vilkas, mutta samalla myös fiksu ja helppo koira. Helppous tulee ilmi esimerkiksi siten, että Riia ei juuri kyseenalaista käskyjä, tottelee ja on itsevarma lähes joka tilanteessa. Sen kanssa on helppo liikkua paikoissa, minne on tarve päästä. Paitsi autolla. Riia voi pahoin autossa varsinkin pitkillä matkoilla. Se vähän vaikeuttaa elämää.

Riia on hyvin sosiaalinen koira. Se tahtoisi aina mennä tervehtimään kaikkia vastaantulevia, mutta harjoittelemme parhaillaan koirien ohituksia ilman haukkumista. Se alkaa pikkuhiljaa sujua paremmin. Koirapuistossa Riialla on yleensä yksi tai korkeintaan kaksi kaveria, joiden kanssa se juoksee. Riia on enemmän juoksija, kuin painija.


Harrastan Riian kanssa tällä hetkellä tokoa ja alokasluokan liikkeitten harjoittelu on kovassa vauhdissa. Se saa yleensä paljon kehuja tokokentällä, koska on äärettömän innokas, sähäkkä ja motivoitunut. Vähän sähläkin se on aina välillä. Joskus mulla menee hermo siihen, koska se ei jaksa odottaa kentän laidalla yhtään. Jos joku muu tekee jotain ja sen pitää olla vain paikoillaan, se alkaa haukkua. Siksi yritänkin keksiä sille aina jotain puuhaa kentän laidalle, esim. seuraamisen harjoittelua tai paikkamakuuta.

Riialla on selvästi alkavaa murkkuikää, sillä se on ruvennut pelkäämään uusia asioita lenkillä. Tänään viimeksi, kun olimme lenkillä ja menimme ihan uutta reittiä, se pelkäsi eräässä tienhaarassa olevaa polvenkorkuista kiveä. Se iski jarrut pohjaan ja tuijotti kiveä järkyttyneenä. Minun täytyy aina näyttää sille, ettei tuommoiset asiat ole vaarattomia ja kävellä niiden luo. Nytkin astuin kiven päälle ja Riia uskalsi sitten tulla haistamaan sitä. Pöhkö koira!

Riian paras kaveri taitaa olla australianpaimenkoira Ava. Ava on muutaman viikon Riiaa nuorempi, mutta silti ne ovat ikään kuin henkisesti samalla tasolla ja tulevat tosi hyvin toimeen keskenään. Tutustuimme Avaan ja sen omistajaan pentueskarissa. Sen jälkeen olemme nähneet aina välillä koirapuistossa tai metsälenkillä. Viimeksi mätsärissä.

Toinen paras kaveri on länsigöötanmaanpystykorva Miisa. Näiden molempien seurassa Riia osaa riehumisen lisäksi rauhoittuakin. Ja molemmat koirat ovat Riian mielestä mahdottoman ihania.

Moni kehuu Riiaa myös tosi kauniiksi mitteliksi. Sitä se on omaankin silmään. Joka päivä vain katsoo omaa koiraansa ja toteaa, että on se vaan kaunis.

 Riia rakastaa ruokaa ja tekee ruuan vuoksi mitä vain. Opettelee vaikka seisomaan ämpärin päällä. Riia syö tällähetkellä Canagania, mutta meidän on varmaan pakko vaihtaa merkkiä, koska Riialla on melko paljon ilmavaivoja.

Riia ei hauku porraskäytävän äänille (yleensä) vaikka mieli selvästi tekisi. Jossain vaiheessa se haukkui, mutta saimme sen kytkettyä pois antamalla namia naamaan ennen kuin se ehtii haukkua. Joskus kuitenkin, jos se on hyvin kiihtyneessä tilassa, se saattaa haukahtaa.

Riia rakastaa yli kaiken noutokapulaa. Se on ehkä tällä hetkellä ruuan jälkeen parasta maailmassa. Kaikki lelut ovat kanssa kivoja, varsinkin ne, mistä kuuluu mahdollisimman ärsyttävä ääni.

Ainakin toko-ohjaajan mukaan Riialla ei ole enää niin pahaa yläpurentaa. Se on helpottavaa kuulla, vaikka luultavasti näyttelyt ei tulekaan olemaan meidän ykkösharrastus.

Mätsärimenestystä

Oltiin Riian kanssa kolmansissa mätsäreissä. Sijoituksena punasen nauhan saaneiden pentujen toinen. Meidän sijoitukset ovat siis tähän mennessä olleet pien. pun. pent. 2, pien. pun. pent. 3 ja pun. pent. 2. Jee!

Alkuun näyttelypaikalle päästyämme Riiaa vähän jännitti. En tiedä miksi, koska ei sitä ikinä jännitä oikein mikään. Ainakin siellä lenteli kameralennokki, jota se säikky ja kovaäänisen ääni oli pelottava. Kuitenkin se reipastu, koska sen paras koirakaverikin oli ihan reippaana ja sain siihen hyvin kontaktia kehässä. Näyttely eteni kylläkin vähän hitaasti ja Riia alkoi väsyä seisomiseen, mutta lopputulos oli jälleen odotettua parempi! Ja mikä hauskinta, meidän koko kolmen hengen tokoryhmä sijoittui kolmen parhaan joukkoon pennuissa :D

Tällä kertaa mulla oli mukana J kuvaamassa, joten tähän postaukseen saan liitettyä myös todistusaineistoa!

Ensimmäinen mätsäri

Riian ensimmäinen mätsäri meni paremmin, kuin uskalsi toivoa. Ensimmäisessä kehässä Riialla oli parina oikein hienosti esiintyvä chihuahua, mutta tuomari antoi Riialle punaisen nauhan :) Se seisoi kehässä kauniisti, ravasi kauniisti. Ainoastaan pöydällä se vähän jännitti ja väisti, kun yritin näyttää hampaat tuomarille.

Toisessa kehässä mukana oli mielettömästi hyviä koiria. En ollut yhtään varma, sijoittuisiko Riia ollenkaan, sillä taso oli todella kova ja mätsäri oli meille kuitenkin ihan ensimmäinen. Riia seisoi rivissä välillä hyvin, mutta välillä innostui haistelemaan vierustovereita tai istumaan. Kun ei tuomari pyytänyt meitä neloseksi, eikä kolmoseksi, ajattelin, että me ei sitten sijoituta. Hyviä koiria oli niin paljon! Mutta sitten tuomari kutsui meidän kakkoseksi ja riemulla ei ollut kyllä rajaa :D Riia on ihana!

Palkinnot olivat kyllä pettymys, jotenkin huvittavaa, kuinka huonot ne olivat. Sponsorina oli kuitenkin Musti ja Mirri ja järjestäjänä joku rotujärjestö muistaakseni. Me saatiin palkinnoksi yksi puruluu, namipussi ja köysilelu. Palkintojen arvo oli siis selvästi alle sen 6 e, mitä ilmoittautuminen maksoi, mutta no... Ei ne palkinnot ole niin tärkeitä. Me haluttiin vaan päästä harjoittelemaan näyttelyä varten. En tiedä oliko sitten aikuisilla koirilla ollut oikeasti ruusukkeet tai vastaavat "oikeat" palkinnot, mutta pentujen palkinnot olivat kyllä aivan surkeat :D

Riia muutamaa päivää vaille 5 kk

Riia on melkein viisi kuukautta vanha. Eilen kävimme hakemassa sille näyttelyremmin Mustista ja Mirristä. Vaihtoehtoja oli tosi huonosti, mutta päädyin sitten kermanväriseen, nahkaiseen, ohueen, noutajatalutin-tyyppiseen näyttelyremmiin. Olisin halunnut sellaisen, joka ei tuollalailla kiristy koiran kaulan ympärillä, mutta saadaan nyt pärjätä tuolla. Ensi viikolla mennään harjoittelemaan mätsäriin. Katsotaan, kuinka Riia siellä pärjää. Syyskuun puolessa välissä onkin sitten ihan ensimmäinen pentunäyttely tiedossa.

Riian loppuvuoden "kisakalenteri" näyttää näillä näkymin tältä:

- 25.8. mätsäri Keljon kauppakeskus, Jyväskylä
- 3.9. mätsäri Keski-suomalaisen parkkipaika, Jyväskylä
- 12.9. kaikkien rotujen pentunäyttely, Riihivuori, Muurame
- 15.11. mätsäri, Jyväskylä
- 22.11. kansainvälinen koiranäyttely, Jyväskylä

Tähän loppuun tämän päivän poseerauskuvia uudessa hihnassa :)

Riia kasvaa

Riian kanssa ollaan harjoiteltu alusta asti näyttelyseisomista ja nyt se alkaa jo sujuakin ihan hyvin. Alussa oli vähän ongelmia, kun se tarjosi niin herkästi istumista. Tekee se sitä melko paljon edelleen, mutta osaa seistä jo useamman sekunnin ja melkeen voisi sanoa, että jopa yli minuutin hienosti asennossa. Näyttelyremmiä ollaan pidetty kaulassa ja juoksemista harjoiteltu, ei kuitenkaan vielä pihalla. Täytyisi ottaa pihaharjoituksetkin pikkuhiljaa mukaan kuvioihin.

Riia 8 vkoa

Riia 9 vkoa

Riia 10 vkoa

Riia 11 vkoa

Riia 12 vkoa

Riia 13 vkoa