torstai 25. helmikuuta 2016

Meidän ensimmäinen rallytunti

Pahoittelen taas kuvien puutetta! Mulla pitäisi varmaan olla joku 24/7 GoPro-kamera päässä, kun ei ole noita kuvaajia lähtemään mukaan treeneihin :D

Sain buukattua itelleni koirakoulu Vimmatun Reetan opastamaan meidät rallytokon alkeisiin näin reilut kaksi viikkoa ennen kisoja. Oli kyllä äärettömän hyvä tunti ihan vaan jo senkin takia, että sain valtavan hyviä ohjeita radan suorittamiseen. Varsinaisesti kun en ole koskaan lajiin perehtynyt, selvisi minulle tänään esimerkiksi oikeat suorituspaikat, eri kiertosuunnat ja tärkeimpänä ehkä se, että koirahan ei istu joka liikkeen välissä perusasentoon, niin kuin minä olin automaattisesti tokopohjalta olettanut. Nyt on hirvittävän paljon varmempi tunne tosiaan parin viikon päässä siintäviin kisoihin! Nyt täytyy vaan hulluna katsella rallyvideoita ja miettiä samalla kylttejä, joita siinä parhaillaan suoritetaan, jotta sisäistyy vielä selkärankaan saakka ne oikeat lähestymissuunnat ja liikeradat.

Saatamme ehkä mahdollisesti päästä jopa maaliskuuksi rallyvalmennukseen, jos hyvin käy! Siitä kuitenkin lisää tuonnenpana, kun asia varmistuu!


Kuvituskuvana saatte nauttia meemistä, jonka tein paikallisen koirahallin meemikilpailuun. Olkaa hyvä!

maanantai 22. helmikuuta 2016

Elämä ei oo niin vakavaa

Me ei olla Riian kanssa _ikinä_ harrastettu rallytokoa. Mutta meidän kotiseura Popdog ry järjestää maaliskuun puolessa välissä rallytokokisat ja mä menin ja ilmootin Riian sinne. Se tuntu ihan hyvältä ajatukselta. Onhan tässä vielä aikaa harjootella :D Kolmen viikon tehotreenit! Ollaan me oikeesti kotona jo jotain opeteltu. Kyllä se ne liikkeet osaa. Eri asia osaanko mä! Nyt jännittää!

perjantai 12. helmikuuta 2016

Aksatreeneissä

Oon muuten aina inhonnu sanaa aksa, mutta miten se onkin vaan silti soluttautunu mun sanavarastoon ja huomaankin käyttäväni sitä melko automaattisesti? :D


Nyt siis lupaamaani materiaalia agiharkoista. Sain J:n lähtemään kaveriksi treeneihin ottamaan meistä kuvia. Itse kun on aika hankala siellä kuvailla, kun pitää sitä koiraakin kouluttaa ja muita ihmisiä auttaa. Mutta me ollaan kyllä Riian kanssa molemmat sytytty lajille ja haaveilen jo siitä, kun pystytään tekemään kokonaista rataa ja päästään treenaamaan hyvinkin hankalia ohjauksia, kääntöjä ja askeleita. Ja juoksemaan täysillä!


Olemme harjoitelleet jo kolmen esteen sarjalle lähteystä ja Riia on napannut ideasta hirveän nopeasti kiinni! Sille on muutenkin tullut hirveästi vauhtia myös (mutka)putkeen ja tänään kokeiltiin pussia (eli umpitunnelia) ja vaikka aluksi luulin, ettei se suostuisi sinne edes menemään, niin se vaan juoksi täysillä sisälle! Uskomatonta!


Alkeiskurssista on jäljellä enää kaksi kertaa, joista toiselle ei päästä. En usko, että ehditään kaikkia esteitä edes vielä opettelemaan, sillä emme ole ollenkaan ottaneet A-estettä, puomia, keinua, keppejä, pöytää tai pituusestettä, joten täytyy varmaan ilmoittautua samaan paikkaan myös jatkokurssille!


Itse rakastan tokoa sen takia, että siinä pääsee käyttämään aivojaan ja pähkäilemään, miten koiralle saa minkäkin liikkeen opetettua. Mutta agility on hauskaa, koska se on niin fyysistä. Siinä oikeasti itsellekin tulee hiki ja hengästyy, varsinkin, kun pääsee kunnolla vauhtiin!




lauantai 6. helmikuuta 2016

Karvat lähtee!


Meidän tytöltä lähtee nyt sitten ekaa kertaa karvaa oikein kunnolla! Ollaan saatu nauttia pitkään karvattomasta elämästä - tuosta kun ei normaalisti juuri karvaa irtoa. Mutta eilen illalla agitreenien jälkeen varistaminen alkoi! Ja kampasin sen läpikotaisin tänä aamuna ja kuvassa näkyy tulos. Toisaalta, tämä ajankohta on oikein loistava karvanlähdölle. Se on ohi maaliskuun ryhmikseen mennessä (tosin luultavasti turkki on silloin aika olematon) ja turkki on ehtinyt kasvaa takaisin Tampereen kv-näyttelyyn mennessä! 

Ja eka karvanlähtö tarkoittaa, että meidän tyttö on jo iso :) Nyt on joululahjaksi saadulla pohjavillaharalla käyttöä!!

perjantai 5. helmikuuta 2016

Ja taas siitä syömisestä...

Aikaisemmin jo kirjoitin postauksen meidän ruokakriisistä. Kokeiltu on Purenaturalilta perusversiota ja grain freetä ja Canaganista kaikki maut. On kokeiltu Nordic by nature ja Robur. On ollut ilmavaivoja, ripulia ja vuotavaa silmää. Otin kokeiluun Britt Carea - siis sitä hypoallergeenista. Nyt on sitten kaikki oireet: MOLEMMAT silmät vuotaa, ilmavaivoja ja jopa sitä ripulia. Tänään kun oltiin menossa agiharkkoihin, niin kakka oli niin löysää, että se tarttui peppukarvoihin ja onnistui jotenkin sotkemaan selkäkarvatkin. Riia oli siis ihan paskassa kun päästiin harkkoihin...

Eli siis ei Britt Carea. Kun pääsin kotiin, aloin googletella vaihtoehtoja seuraavaksi ruuaksi. Mielessä on toki käynyt jo ajat sitten raakaruoka ja annan vielä yhdelle merkille mahdollisuuden, ennen kuin siirryn siihen: Nutro.

Nutrossa on tosi lyhyt ainesosaluettelo, joten se sopii monille allergisille ja herkkävatsaisille koirille. Ainakaan Lamb and Rice-maussa ei ole myöskään perunaa, eikä kanaa. Aloin nimittäin epäillä, että kana saattaa olla se, mikä Riian vatsan saa sekaisin.

Miksi en siirry suoraan raakaruokaan ja miksi muutenkin en mielelläni alkaisi syöttämään sitä?
Ensinnäkin, mielestäni koirien ruuansulatusjärjestelmä ja luonnollinen ruokavalio on melko kaukana susien ruokavaliosta. Koirat ovat jo tuhansia vuosia olleet kaikkiruokaisia roskien, haaskojen ja jätteiden syöjiä, jotka ovat löytäneet ruokansa ihmisten leiristä. Sudet tappavat eläimiä ja käyttävät niitä ravinnokseen. Koirien ruokavalio on monipuolisempi ja niille kelpaa viljat, hedelmät, kasvikset yms. Varmasti kelpaa susillekin, mutta niitä ei vain luonnosta saa samalla tavalla, joten niiden suolisto ei ole niihin sopeutunut, toisin kuin koiralla. Ja sehän on silkka fakta, että joidenkin koirien suolistot oikeasti tukkeutuvat barffaamisesta.

Canaganiin päädyttiin penturuoan jälkeen alunperin siksi, että halusin tarjota koiralle mahdollisimman luonnollista ruokaa. Mutta totesin, että se on Riialle liian vahvaa, koska se aiheuttaa ilmavaivoja ja löysää kakkaa. Siksi luulen, että myös pelkkä barf-ruokavalio olisi Riialle liian vahvaa ja aiheutaisi samanlaisia oireita kuin Canagan. Sen suolisto ei selvästikään sulata liian raskasta ruokaa.

Kolmas syy, miksi välttelen barffia on se, että minä en halua joutua jättämään koiran kaikkien ravintoarvojen saantia omien laskelmieni varaan. Minä en tiedä kuinka paljon koira tarvitsee ja mitä, enkä minä jaksa suoraan sanottuna perehtyä. Asiat tuntuvat liian vaikeilta. Olisi niin paljon helpompaa antaa ruokaa, jossa olisi kaikki valmiina.

Mutta pakkohan barffia on kokeilla, ellei Nutrokaan auta. Silloin on vaan pakko jaksaa perehtyä. Onhan mustilla ja mirrillä esimerkiksi niitä Maukas-sarjan ruokia, joissa on ilmeisesti kaikki tarvittavat ravintoaineet. Mutta en silti luota siihen ihan täysin. Onko todella niin, että koira sitten niillä eläisi? Voihan sitä kokeilla myös 50/50 mallia...

Testaamme nyt kuitenkin vielä Nutroa, katsotaan kuinka käy! Olen antanut Riialle nameina yleensä ihan vaan perus marketeissa myytäviä koirien herkkuja. Nekin pitäisi varmaan varmuuden vuoksi vaihtaa pois? Mitäs suosittelette?

Tämä siis ruokinnasta tältä erää, joku päivä tässä kirjoittelen tämän päivän agiharkoista. Taidetaan alkaa molemmat pikkuhiljaa syttyä sillekin lajille :D


tiistai 2. helmikuuta 2016

Riia meni hierojalle

Saatiin viime syksynä mätsäristä koirahierontalahjakortti ja tänään päästiin vihdoin käyttämään se! Oon aikaasemminki ollut koiran kanssa hierojalla, joten mulle se oli tuttu juttu, mutta Riialle tietenkin uusi. Yllättävän rauhallisesti se kuitenkin käyttäytyi ja antoi tosi hyvin ja rauhassa hierojan käsitellä sitä. Vaikka kovasti piti koko ajan kuunnella ääniä hierontahuoneen ulkopuolella.


Riialla oli vähän lihaskireyttä lapaluiden tienoilla, johtuu kuulemma hyppimisestä. Hieroja sai kuitenkin hyvin paikat auki, eivät olleet kuulemma missään nimessä pahasti jumissa. Hieroja kehui myös Riian lihaksia, jotka olivat kuulemma voimakkaasti kehittyneet. Uskon, että Riia nautti käsittelystä kovasti ja itselle ainakin tuli hyvä mieli, kun kuuli, että aktiviteeteista huolimatta Riian keho on ihan kunnossa. 


Käsittelyn jälkeen Riia on nukkunut koko päivän! 

Täytyy suositella kyllä Potsloikkaa kaikille Jyväskyläläisille, mekin varmasti menemme sinne vielä uudestaan!

maanantai 1. helmikuuta 2016

Rallyilemaan?

Facebookkiin johonkin seuraamaani ryhmään ilmestyi ilmoitus japaninpystykorvien ja mittelspitzien rallytokon rotumestaruuskilpailuista toukokuun lopussa. Minua edelleen vähän harmittaa päällekkäisyydet, jonka vuoksi emme pääse korkkaamaan maaliskuussa tokokisoja, joten minulla on tällä hetkellä valtava näyttämisen ja omien rahkeiden testaamisen jano! Siispä menin rallytokoyhdistyksen sivuille ja selasin esille alo-luokan liikkeet. Ajattelin, että katsotaanpas, mitkä liikkeet jo osataan ja mitä pitää harjoitella. Aivan varmasti saisimme liikkeet kasaan mestaruuskisoihin mennessä, kun toko tuo meille jo niin hyvän pohjan!


Mehän aloitamme Riian kanssa 4.4. rallytokon tutustumiskurssin, mutta aika hyvin nuo alo-luokan liikeet näyttävät olevankin jo rallynkin puolelta kasassa. Kaikki käännökset ja askeleet on hallussa, Riialla on muutenkin melko vahva seuraaminen, joten en epäile yhtään, etteikö se hallitsisi spiraalia ja pujotteluakin. Lisäksi olen huvikseni opettanut sille myös saksalaisen täyskäännöksen. Ilman käskyä kääntyessäni Riia tekee ihan normaalin täyskäännöksen (molempiin suuntiin ollaan harjoiteltu, vaikka tokossa riittääkin vain toisen osaaminen), jossa se seuraa koko ajan vasemmalla puolellani, mutta jos sanon sille "käänny" niin se tekee saksalaisen version.


Ainoastaan eteen istuminen on jäänyt treenaamatta, koska tokon puolella Riia tulee kaikissa liikkeissä suoraan vasemmalle sivulle. Olen nyt pari päivää koittanu saada sitä istumaan eteen ja mieluiten vielä melko lähelle, mutta Riian kanssa se on vähän hankalaa. Luulen, että se johtuu siitä, kun se on niin pieni - sen on paljon helpompi katsoa minua kasvoihin vähän kauempaa. Olisiko kenelläkään vinkkejä, kuinka opettaa koira tulemaan eteen istumaan?

Jos vain saamme eteen istumisen kuntoon, niin varmana mennään testaamaan taitoja mestaruuskilpailuihin, Jotenkin rallykisoista minulla on muutenkin paljon rennompi ja itsevarmempi olo, kuin tokokisoista. Tokossa kun on niin tarkkaan määrätty sekin, miten ihmisen käsien pitää olla ja kuinka paljon saa suorituksen aikana elehtiä. Rallyssa ei ole teknisiä sääntöjä käsittääkseni niin paljon, joten tällaisen tumpelonkin on helpompi olla tekemättä virheitä, jotka pilaavat koko suorituksen.

(Joka tapauksessa, toko on meille edelleen ykköslaji ja näillä näkymin ekat tokokisat on toukokuun alussa Jyväskylässä!)