maanantai 5. lokakuuta 2015

Riia nyt

Riia on kaksi viikkoa päälle puolivuotias. Se on nykyään mahdottoman vilkas, mutta samalla myös fiksu ja helppo koira. Helppous tulee ilmi esimerkiksi siten, että Riia ei juuri kyseenalaista käskyjä, tottelee ja on itsevarma lähes joka tilanteessa. Sen kanssa on helppo liikkua paikoissa, minne on tarve päästä. Paitsi autolla. Riia voi pahoin autossa varsinkin pitkillä matkoilla. Se vähän vaikeuttaa elämää.

Riia on hyvin sosiaalinen koira. Se tahtoisi aina mennä tervehtimään kaikkia vastaantulevia, mutta harjoittelemme parhaillaan koirien ohituksia ilman haukkumista. Se alkaa pikkuhiljaa sujua paremmin. Koirapuistossa Riialla on yleensä yksi tai korkeintaan kaksi kaveria, joiden kanssa se juoksee. Riia on enemmän juoksija, kuin painija.


Harrastan Riian kanssa tällä hetkellä tokoa ja alokasluokan liikkeitten harjoittelu on kovassa vauhdissa. Se saa yleensä paljon kehuja tokokentällä, koska on äärettömän innokas, sähäkkä ja motivoitunut. Vähän sähläkin se on aina välillä. Joskus mulla menee hermo siihen, koska se ei jaksa odottaa kentän laidalla yhtään. Jos joku muu tekee jotain ja sen pitää olla vain paikoillaan, se alkaa haukkua. Siksi yritänkin keksiä sille aina jotain puuhaa kentän laidalle, esim. seuraamisen harjoittelua tai paikkamakuuta.

Riialla on selvästi alkavaa murkkuikää, sillä se on ruvennut pelkäämään uusia asioita lenkillä. Tänään viimeksi, kun olimme lenkillä ja menimme ihan uutta reittiä, se pelkäsi eräässä tienhaarassa olevaa polvenkorkuista kiveä. Se iski jarrut pohjaan ja tuijotti kiveä järkyttyneenä. Minun täytyy aina näyttää sille, ettei tuommoiset asiat ole vaarattomia ja kävellä niiden luo. Nytkin astuin kiven päälle ja Riia uskalsi sitten tulla haistamaan sitä. Pöhkö koira!



Riian paras kaveri taitaa olla australianpaimenkoira Ava. Ava on muutaman viikon Riiaa nuorempi, mutta silti ne ovat ikään kuin henkisesti samalla tasolla ja tulevat tosi hyvin toimeen keskenään. Tutustuimme Avaan ja sen omistajaan pentueskarissa. Sen jälkeen olemme nähneet aina välillä koirapuistossa tai metsälenkillä. Viimeksi mätsärissä.

Toinen paras kaveri on länsigöötanmaanpystykorva Miisa. Näiden molempien seurassa Riia osaa riehumisen lisäksi rauhoittuakin. Ja molemmat koirat ovat Riian mielestä mahdottoman ihania.

Moni kehuu Riiaa myös tosi kauniiksi mitteliksi. Sitä se on omaankin silmään. Joka päivä vain katsoo omaa koiraansa ja toteaa, että on se vaan kaunis.
 Riia rakastaa ruokaa ja tekee ruuan vuoksi mitä vain. Opettelee vaikka seisomaan ämpärin päällä. Riia syö tällähetkellä Canagania, mutta meidän on varmaan pakko vaihtaa merkkiä, koska Riialla on melko paljon ilmavaivoja.

Riia ei hauku porraskäytävän äänille (yleensä) vaikka mieli selvästi tekisi. Jossain vaiheessa se haukkui, mutta saimme sen kytkettyä pois antamalla namia naamaan ennen kuin se ehtii haukkua. Joskus kuitenkin, jos se on hyvin kiihtyneessä tilassa, se saattaa haukahtaa.

Riia rakastaa yli kaiken noutokapulaa. Se on ehkä tällä hetkellä ruuan jälkeen parasta maailmassa. Kaikki lelut ovat kanssa kivoja, varsinkin ne, mistä kuuluu mahdollisimman ärsyttävä ääni.

Ainakin toko-ohjaajan mukaan Riialla ei ole enää niin pahaa yläpurentaa. Se on helpottavaa kuulla, vaikka luultavasti näyttelyt ei tulekaan olemaan meidän ykkösharrastus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti