Arkirutiini

Opiskeluaikana, varsinkin viimeisenä vuonna, Riia oli hyvin vähän yksin kotona. Minulla oli viimeisenä vuonna gradun lisäksi vain pari siihen liittyvää viestintäkurssia, eivätkä nekään olleet käynnissä yhtäaikaa, joten minulla oli maksimissaan kerran viikossa koulua. Muun ajan olin kotona tekemässä gradua (ja välillä vähän muutakin). Työelämään siirtyessäni jännitinkin hieman, miten Riia sopeutuisi päivittäiseen yksinoloon ja vähempään tekemiseen ja harrastamiseen. Siirtymä "normaalimpaan" elämään on kuitenkin mennyt itseasiassa aika hyvin. 

Riia on innoissaan ja aivan virkeänä aamulla, kun herätyskello soi, mutta se on tottunut siihen, että ruuan ja aamu-ulkoilun jälkeen rauhoitutaan. Se usein nukkuu jossain huoneessa yksinään siihen asti, että olen valmis lähtemään töihin. Silloin se tulee odottelemaan puruluutaan, jonka saatuaan se juoksee olohuoneeseen pureskelemaan sitä. Kun tulen töistä, se totta kai reuhkottaa ensin muutaman minuutin, minkä jälkeen päästän sen omatoimisesti ulos hoitamaan asiansa. Sen jälkeen se meneekin taas nukkumaan ja oikeastaan virkistyy vasta, kun lähdemme iltapäivällä lenkille, J tulee kotiin tai jos olemme menossa treenaamaan. Illalla se yleensä tunnin verran leikkii vielä itsekseen, kunnes yhdeksän-kymmenen maissa se on taas valmis nukkumaan.

Eli oikeastaan se on jopa rauhallisempi, kuin vielä Jyväskylässä asuessamme. Meidän jokainen päivämme noudattaa samanlaista kaavaa, joten mitä sitä hötkyilemään, ennen kuin oikeasti jotain on tapahtumassa. Tuntuu kuitenkin vähän hassulta, kun se on päiväsaikaan niin rauhallinen ja varsinkin, kun se usein tosiaan nukkuu omissa oloissaan jossain toisessa huoneessa. Ihan kuin koko koiraa ei olisikaan! Parasta on se, ettei tarvitse joka naapurin rasahdusta nousta katsomaan ja kuulostelemaan. Toki sekin varmasti osaltaan vaikuttaa, että omakotitalossa saa elää vähän rauhallisemmin muutenkin. 

Juoksuarkea

Riialla on ollut tosiaan juoksu, joten treenaamiset ovat jääneet parin viikon ajalta aika vähälle. Me ollaan sen sijaan lenkkeilty metsissä ja Riia on saanut juoksennella irti. Nyt kun sillä on juoksut, se on entistä kovempi nuuhkuttelija, joten meille molemmille on mukavempaa, kun se saa juosta irti. Paitsi että silloin, kun se on irti, se yleensä menee edellä, eikä juuri malta jäädä nuuskimaan. No, pääasia, että on hauskaa, meillä molemmilla.

Jotenkin sitä on päivän aikana oikein alkanut odottamaan sitä hetkeä, kun pääsee Riian kanssa metsään lenkille. Se on ihanan rauhoittavaa. Varsinkin, kun koira saa olla irti, eikä tarvitse koko ajan pysähdellä odottelemaan sitä. Meillä menee hyviä metsäpolkuja vaikka kuinka paljon tässä lähellä ja parasta on tietenkin se, että melkein satavarmasti olemme ainoita lenkkeilijöitä varmaan viiden kilometrin säteellä. Kummempaa stressiä ei siis irtipitämisestäkään tarvitse enää ottaa. 

Irtijuoksemisen lisäksi Riian on ottanut ilon irti metsän marjasadoista. Lenkin aikana se syöksähtelee pusikosta toiseen mustikoita, puolukoita ja metsämansikoita napsien. Usein pysähdyn minäkin hetkeksi nauttimaan mustikoista tai metsämansikoista. Ovat ne vaan niin hyviä! Riia on muuten maailman huonoin mustikkakaveri silloin, kun yrittää oikeasti kerätä niitä. Se parkkeeraa marjastajan viereen ja koittaa napsia marjat käsistä (koska usein lenkillä teen niin, että poimin sille marjoja syötäväksi, joten se luulee, että tässä nyt ollaan taas sille keräämässä marjoja). Jossei se ehdi kädestä saamaan, laittaa se röyhkeästi päänsä sankoon ja syö sitten suoraan sieltä. Onneksi marjoja riitää ja saahan niistä kuitenkin vitamiinejä.

Syövätkö teidän koiranne marjoja suoraan puskista tai ylipäätään ollenkaan? Minkälainen syksyn alku teillä on ollut?

Mun ja Riian arki

Mä niin paljon nautin tällä hetkellä mun elämästä ja arjesta Riian kanssa. Mulla on ollut nyt joulukuun alusta lähtien koulua kerran kuukaudessa ja muuten kirjoittelen vaan gradua kotona. Päivät on rytmittyny tosi kivasti enkä kyllä vaihtais hetkeäkään pois. Eilen viimeksi mietin sitä, kuinka todellakin kannatti opiskelijana(kin) ottaa koira, sillä mulla on elämässäni tällä hetkellä niin paljon aikaa koiralle, ettei varmaan tuu enää ikinä olemaan näin paljon. Riia ei ole käytännössä juuri ollenkaan yksin, vaikka pyrinkin kyllä melkein joka päivä jossain sen verran käymään, ettei Riiasta tuu ihan läheisriippuvaista.

Riia herää aamuisin aina J:n kanssa yhtäaikaa ja J pissattaa ja syöttää sen ennen kuin lähtee kouluun. J:n lähdettyä Riia tulee mun viekkuun sänkyyn nukkumaan ja noustaan sitten joskus 8 - 9 välillä. Puolen päivän maissa lähdetään lenkille, kierretään sellainen noin tunnin lenkki. Viiden maissa lähdemme iltalenkille, mutta lenkkien välissä yleensä taukojumppailen Riian kanssa tekemällä temppuja tai treenaamalla tokoliikkeitä vähän aikaa. Toinenkin lenkki kestää noin tunnin ja palaamme sopivasti Riian ruoka-aikaan kotiin. J:kin on yleensä tässä välissä ehtinyt kotiin ja Riia, joka on nukkunut koko päivän rauhallisesti, aloittaa perinteisen iltavillinsä J:n, pallojen ja pehmolelujen kanssa. Yleensä iltahulina kestää johonkin yhdeksään asti ja siinä tohinassa saattaa hajota pari leluakin. Monena iltana J treenailee Riian kanssa vielä jotain pikkutemppuja tai keksii uusia ja yrittää opettaa niitä sille. 

Nukkumaan mennään yhdentoista-kahdentoista maissa ja ennen sitä J käyttää Riian iltapissillä. Riia on tosi väsynyt iltaisin, eikä meinaa ikinä jaksaa nousta iltapissalle. Se on vähän koomisen näköistä, kun se katsoo jostain sohvan pohjalta sen näköisenä, että se haluaisi sanoa vain, että "mene keskenäs." Meidän arki on ihan parasta!

Todistusaineistoa Riian iltavilleistä.