torstai 2. marraskuuta 2017

Arkirutiini

Opiskeluaikana, varsinkin viimeisenä vuonna, Riia oli hyvin vähän yksin kotona. Minulla oli viimeisenä vuonna gradun lisäksi vain pari siihen liittyvää viestintäkurssia, eivätkä nekään olleet käynnissä yhtäaikaa, joten minulla oli maksimissaan kerran viikossa koulua. Muun ajan olin kotona tekemässä gradua (ja välillä vähän muutakin). Työelämään siirtyessäni jännitinkin hieman, miten Riia sopeutuisi päivittäiseen yksinoloon ja vähempään tekemiseen ja harrastamiseen. Siirtymä "normaalimpaan" elämään on kuitenkin mennyt itseasiassa aika hyvin. 

Riia on innoissaan ja aivan virkeänä aamulla, kun herätyskello soi, mutta se on tottunut siihen, että ruuan ja aamu-ulkoilun jälkeen rauhoitutaan. Se usein nukkuu jossain huoneessa yksinään siihen asti, että olen valmis lähtemään töihin. Silloin se tulee odottelemaan puruluutaan, jonka saatuaan se juoksee olohuoneeseen pureskelemaan sitä. Kun tulen töistä, se totta kai reuhkottaa ensin muutaman minuutin, minkä jälkeen päästän sen omatoimisesti ulos hoitamaan asiansa. Sen jälkeen se meneekin taas nukkumaan ja oikeastaan virkistyy vasta, kun lähdemme iltapäivällä lenkille, J tulee kotiin tai jos olemme menossa treenaamaan. Illalla se yleensä tunnin verran leikkii vielä itsekseen, kunnes yhdeksän-kymmenen maissa se on taas valmis nukkumaan.

Eli oikeastaan se on jopa rauhallisempi, kuin vielä Jyväskylässä asuessamme. Meidän jokainen päivämme noudattaa samanlaista kaavaa, joten mitä sitä hötkyilemään, ennen kuin oikeasti jotain on tapahtumassa. Tuntuu kuitenkin vähän hassulta, kun se on päiväsaikaan niin rauhallinen ja varsinkin, kun se usein tosiaan nukkuu omissa oloissaan jossain toisessa huoneessa. Ihan kuin koko koiraa ei olisikaan! Parasta on se, ettei tarvitse joka naapurin rasahdusta nousta katsomaan ja kuulostelemaan. Toki sekin varmasti osaltaan vaikuttaa, että omakotitalossa saa elää vähän rauhallisemmin muutenkin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti