perjantai 11. marraskuuta 2016

Juoksutyttö

Vihdoinkin! Riialla on oikeasti ja todistettavasti juoksut. Tosin vuotamisen määrä on niin säälittävä, että sitä ei edes huomaa, mutta kaikesta muusta kyllä. Aloin epäillä sen juoksun tuloa jo monta viikkoa sitten, kun se alkoi pissaamaan tavallista useammin ja kiinnostui hajuista tavallista enemmän. Mitään ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Yhtenä päivänä se alkoi nuolemaan itseään tavallista enemmän ja siitä päättelin, että nyt taitaa olla kyllä juoksu päällä. Rupesinkin ihan neuroottiseksi- niin paljon halusin saada itselleni mielenrauhan sen juoksujen kanssa. Oon ollut vähän huolissani, kun ikää on yli 1,5 vuotta, eikä näkyviä juoksuja ole ollut. Aloinkulkea siis paperi kädessä ja kävin pyyhkäisemässä Riian alapäätä vähän väliä paperilla - perinteinen juoksutarkistus siis. Tätä jatkui pari päivää, eikä mitään kuitenkaan paperissa näkynyt. Paitsi sitten yhden kerran siinä oli pienen pieni läikkä, jonka ehkä hyvällä tahdolla saattoi sanoa punertavan. Okei, seuraavat pari päivää meni taas, Riia nuoleskeli itseään ja minä jatkoin tasaisin väliajoin tarkistamista. Aloin jo olla sitä mieltä, että olin kuvitellut kaiken, kun sama toistui. Kyllä, oli se punertavaa!

Eli meidän tytön juoksuvuoto on sitten niin niukkaa, ettei kyllä varmaan ikinä kellään. Ei siinä mitään, ei ainakaan sotke paikkoja! Eikä Riian tarvitse käyttää edes housuja! Muuten se on kyllä ihan juoksuissa. Se haistelee jokaikisen pissan pihalla niin tarkasti kuin olla ja voi, se murisee kaikelle vähänkin epäilyttävälle ulkona ja on muutenkin epäluuloinen. Ruokakaan ei tahdo maittaa ja se jopa yhtenä aamuna oksenteli. Ja kun uusi kaveri, Viljo 14 vkoa kävi kylässä, yritti Riia kovasti tarjota peppuaan sille aina välillä leikkien lomassa. Onneksi vauva ei vielä ymmärtänyt tyttöjen päälle!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti