torstai 24. marraskuuta 2016

Harmi, kun koirien kouluttamisella ei elä.

Täällä puhuu nyt viittä vaille valmis agilityn koulutusohjaaja. Tulin juuri toiseksi viimeiseltä harjoitusohjaustunniltani ja olen aivan into piukeana! Meillä oli aivan mahtavat tunnit taas Haukkuvaarassa junnujen alkeisagilityn parissa. Vitsi minä tykkään ohjata heitä, varsinkin kun kaikki ovat niin mukavia ja ottavat ohjeet hyvin vastaan. Minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi myös JunnuPopin pikkujouluihin rastinpitäjäksi, aikuiseksi ja ohjaajaksi. Ja samalla myös agilitykouluttajaksi jatkossa, harjoittelujeni jälkeenkin. Tää homma on vienyt mut ihan mukanaan ja äsken saunassakin huomasin suunnittelevani pikkujouluja, niin etten meinannut malttaa paikoillani pysyä!

Kuvituskuvina Riiasta tänään ottamani joulukorttikuvat. Mikä on sinun suosikkisi?

Aloin (taas) miettiä sitä, kuinka hienoa olisi, jos tätä voisi tehdä oikeasti työkseen. Tiedän vain, että koirankoulutusyrittäjän arki ei ole mitään helppoa: todennäköisesti pitäisi toimia yrittäjänä ja siihen minusta ei kyllä ole ainakaan näin epävarmalla alalla. Koirankoulutusyrittäjä työskentelee myös itseni mielestä inhottavina aikoina, eli silloin tietenkin, kun muut ovat vapaalla. Onhan kyseessä kuitenkin vapaa-ajan harrastuksen ohjaaminen. Koulutuksia saattaa olla myös pitkin päivää eikä välttämättä kaikki ole yhteen putkeen. Se olisi tosi raskasta, jossei sitten sattuisi asumaan hallin välittömässä läheisyydessä.

En tiedä, paljonko esimerkiksi Haukkuvaaran kouluttajat tienaavat, mutta eivät varmaan mitään huikeita summia. Ja sitä paitsi minä pidän opettamisesta ja lapsista ja sille alallehan minä kouluttaudunkin. Olen kyllä jokaisesta tekemästäni harkasta ihan ihmisten koulussakin ollut innoissani, en ehkä ihan näin täysillä, kun näistä agilitykoulutusohjausharjoitteluista, mutta varmaan 90 % siitä.


Tämä on kuitenkin järjettömän hauska ja ihana harrastus ja toivon niin paljon, että voisin tehdä tätä vielä ensi kevään (valmistumisen) jälkeen. Vaikka en tiedäkään minne olen muuttamassa, mutta toivottavasti siellä on mahdollisuus kouluttaa agilitya varsinkin lapsille.

On kuitenkin harmi, että omat taidot agilityssä eivät ole vielä kovin ihmeelliset, mutta näillä koulutustaidoilla tämä lasten alkeisryhmä on juuri hyvä koulutustaso minulle. Toivottavasti kuitenkin tässä taitojen karttuessa pääsisi valmentamaan myös ihan kisaavia. Lasten kisaryhmien valmentaminen onkin aina ollut minun suuri haaveeni. Olen ottanut tässä syksyn aikana aika ison askeleen kohti sitä!

4 kommenttia:

  1. On kyllä totta, että näillä koira jutuilla ei itseään kamalammin elätä.. Ellei sitten ala tosiaan yrittäjäksi ja menesty siinä. Yrittäjyys on raskasta ja aikaa viveää. Onnea on kuitenkin se että pääsee kouluttautumaan siihen mitä haluaa tehdä, edes sillä pienellä vapaa ajallaan. Koirat on pop!
    Ps. Joulukortiksi sopisi ensimmäinen kuva jos siinä olisi hieman enemmän tilaa ylä sekä alapuolelle koiraa ja tuo ihana pukki olisi ehkä lähempänä kohdetta(koiraa siis). :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, että yrittäjyydellä on hyvätkin puolensa. Parhaina hyvinä puolina totta kai se, että saisi itse viettää aikansa rakkaan harrastuksen parissa aivan täysin, koko ajan oppisi jotain uutta ja asiakkaat olisivat samanhenkisiä kuin itse on. Mutta onneksi itse olen kouluttautumassa jo toisiksi parhaaseen unelma-ammattiin, jossa on varma työllistyminen ja minun makuuni hyvä palkkakin :D

      Erika

      Poista
  2. Ai että, muistan kuinka siistiä oli aikanaan alkaa kouluttamaan agilityssä. Näin viis vuotta myöhemminkin edelleen haluais sillä itsensä elättää, mutta tuskin tulee sellaista päivää, enkä tähänkään mennessä ole rahaa huolinut niinä kertoina, kun olen mennyt "omalla ajalla" ryhmien ulkopuolella hallille kouluttamaan treenaajan pyynnöstä. Toistaiseksi ainakin riittää varsin hyvin muiden kouluttaminen - onneksi siihen on mahdollisuus laajemmassakin mittakaavassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, itsekin ajattelen sitä toisaalta siltäkin kannalta, että niin kauan, kun ei kouluttamista tee varsinaisena työnään, siitä ei tarvitse ottaa stressiä. Eikä ole mitään paineita olla paras ja halutuin kouluttaja, kun oma elanto ei ole siitä kiinni. Ja sitten se iso plussa tietenkin, että tavallaan saa valita enemmän, ketä haluaa kouluttaa, kun yrittäjänä tietenkin pyrkisi ottamaan kaikki mahdolliset työt vastaan. Harrastelijakouluttajana pystyy keskittyy vain vaikka alkeitten kouluttamiseen tai vain junnuohjaajien kouluttamiseen, jos haluaa :D

      Erika

      Poista