Sosiaalinen palkka ja muita tokotipsejä

Ostin taas tokovalmennustunnin viime perjantaina Haukkuvaaraan, joten päästiin Riian kanssa pitkästä aikaa jonkun valvovan silmän alle. Tällä kertaa kouluttajana toimi Oona, jonka tunnilla ei ollakaan aikaisemmin oltu. Oona oli mielestäni myöskin tosi pätevä kouluttaja ja saatiin häneltä muutamia tosi hyviä vinkkejä. Mun mielestä on kivaa käydä tunneilla ja varsinkin erilaisilla kouluttajilla, sillä silloin oppii omasta koirastaan ja kouluttamisestaan tosi paljon kaikkea uutta.

Ensimmäisenä harjoiteltiin tuota sosiaalista palkkaa. Mä teoriassa tiedän, mitä se tarkoittaa, mutta en oo itseasiassa koskaan keskittynyt sen opettamiseen koiralle. Sosiaalisella palkalla tarkoitetaan siis sitä, kun koira palkkautuu ihan pelkästään ihmisen äänestä tai eleistä. Sosiaalisen palkan käyttöhän on hyvä oppia, koska se on esimerkiksi kisoissa sallittua. Liikkeiden välillä koiraa voi kehua ja silittää, mutta ei antaa namia tai lelua. Tällä tunnilla tajusin, etten osaa käyttää sosiaalista palkkaa oikein ainakaan Riialla, sillä Riia ei oikeasti palkkaudu siitä, mitä teen, vaan odottaa aina sitä nakkia vaan. Oona sanoikin, että Riia on kohtelias koira ja se kunnioittaa mua, mutta on samalla myös tosi herkkä. Oon tienny nämä itsekin, mutta en oo oikeen ymmärtänyt sitä, miten sen pitäisi vaikuttaa tuohon sosiaalisen palkan antoon. Mulla on ollut tapana hihkaista Riialle jotain tyyliin "jee, vau, hyvä" ja kumartua sen puoleen ja yleensä sohin jotain vielä käsilläkin johonkin suuntaan. Oona näki Riiasta, että se ei palkkaudu niin, eikä me itseasiassa oikeen vielä löydetty sitä, millä sen saisi sosiaalisesti palkkautumaan. Pari kertaa onnistui vahingossa, mutta en saanut kiinni siitä, mistä se palkkautuminen johtui. Mutta Oona kertoi merkit, mistä näkee sen, kun koira tai ainakin Riia on palkkautunut. Riialla tulee ainakin helposti innostuspyörähdys ja sen korvat ovat pystyssä, katse pois käsistä ja yleensä se katsookin mun kasvoja. Omalla (entisellä) muka sosiaalisen palkkaamisen tavallani sain koiran paineistumaan: sen korvat menivät luimuun ja se vain sieti kumarteluani ja hihkumistani, mutta se ei ollut sen mielestä kivaa. En tiedä, kuinka en ole voinut tajuta tuota taas itse, sillä Riia ei tunnetusti välitä silittämisestä eikä lässytyksistä, eivätkä ne todellakaan ole sille mikään palkka missään tilanteessa. Oona kehotti kokeilemaan, miten löytäisin sen tavan, miten saan koiran palkkautumaan sosiaalisesti ja kehotti ainakin ihan ensimmäisenä antamaan koiralle tilaa ja lakata hihkumasta ja kimittämästä sille.

Toinen juttu, mihin saatiin hyviä vinkkejä oli kaukokäskyt. Riia osaa tosi hienot kaukkarit, mutta Oona sanoi, että Riia on niin sähäkkä koira, että niihin voisi saada vauhtia vielä lisääkin. Mutta kuulemma meidän kaukkarit on joka tapauksessa nyt jo kisakunnossa ja voidaan kisata, vaikka samaan aikaan kaukkareita vielä hiottaisiinkin. Tämäkin itseasiassa oli minulle tosi hyödyllinen huomautus. Jotenkin tajusin, että edes kisavalmis koira ei ole lopullisesti valmis, vaan sen kanssa voi aina hioa jotain liikettä paremmaksi (tulisi nyt vaan pian joku kisa vaikka Jyväskylään, jonne voitaisiin mennä...) Mutta se varsinainen kaukokäskyihin liittyvä vihje oli se, kuinka saada Riian maasta istumaan nousu nopeammaksi. Eli Oona kehoitti kokeilemaan pienen pompun opettamista istumaan nousun yhteyteen, eli tarkoittaa sitä, että kun koira nousee istumaan, niin siinä asennossa tulisi semmoinen sekunnin etutassujen käyttäminen "orava-asennossa" jolloinka koira oppisi jo maassa ollessaan, käskyn saadessaan, valmistautumaan siihen pomppuun ja keräisi itsensä kasaan jo siellä maassa ja nousisi yhdellä pompulla suoraan ylös. Mutta Oona kuitenkin huomautti myös, että Riia on niin nuori koira, että sillä ei todennäköisesti ole vatsalihakset vielä siinä kunnossa, että se edes pystyisi kovin terävästi sieltä maasta nousemaan. Mutta tätä alamme harjoitella jatkossa!

Yhden vinkin kaukokäskyihin vielä annan, jonka itse jo tiesinkin, mutta joka tälläkin tunnilla tuli puheeksi: eli kaukokäskyihin täytyisi ehdottomasti olla eri käskyt, kuin perus istu ja maahan -käskyissä. Tämä siis siksi, että nehän eivät koiralle ole sama asia, vaikka meille ihmisille äkkiseltään saattavat siltä näyttääkin. Kaukokäskyissä koiran etu- tai takajalat pitäisi koko ajan asentomuutoksissa pysyä samassa paikassa, joten asennosta toiseen siirtymät pitäisi opettaa koiralle erikseen. Joko niin, että se liikuttaa etutassuja tai niin, että se liikuttaa takatassuja ja mieluiten tietenkin niin nopeasti kuin vain lähtee. Eli koiralle opetetaan liike, ei asento. Perus istumisen ja maahanmenon tekniikallahan ei ole väliä, kunhan lopputulos on oikea asento.

Viimeinen vinkki oli paikallamakuuseemme: Riian paikkamakuu on nykyään sataprosenttisen varma. Joskus vuosi sitten kirjoitin tänne, että Riia ei valmennuksessamme ole pysynyt paikkamakuussa, vaan on sännännyt pilaamaan muidenkin suoritukset. Mutta nyt voin ylpeänä kertoa, että se ei sieltä nouse, ainakaan niin kauan, kun minä pysyn näkyvissä. Meille kävi tällä kertaa kuitenkin niin, että kun en katsonut Riiaa ennen käskyä nousta istumaan sivulle ja olimme ihan rivin viimeisiä, Riia ei ollut ihan varma, pitääkö sen nousta, kun käsky tuli. Jouduin toistamaan käskyn. Olen pyrkinyt nyt viime aikoina jättämään näitä elevinkkejä vähemmälle, koska niitä ei katsota tokossa hyvällä ja pyrin ohjaamaan Riiaa vain äänelläni. Oona antoi kuitenkin vinkin, että kun edellinen koirakko saa käskyn nousta ylös, voin sivusilmällä katsoa Riiaa ja se näkee minut ja näin antaa sille huomaamattoman ja sallitun vihjeen siitä, että pian tulee käsky. Kauhean vaikeaa vaan nämä jotkut asiat, kun on kyseessä pieni koira. Minä joudun varmaan venyttämään silmäkulmani kipeiksi, että nään tuon minikoiran, mutta kyllä Riia varmaan noteeraa pienenkin eleen kasvoiltani ja se on pääasia :)