Minua pyydettiin kirjoittamaan ajatuksiani siitä, milloin olisi oikea aika hankkia toinen koira. Tosi kiva postausidea! Ihana päästä pohtimaan ja kirjoittamaan ajatuksia aiheesta ylös.
Periaatteessa olen sitä mieltä, että oikea ajankohta toisen koiran hankkimiselle on silloin, kun siltä aidosti tuntuu. Jos koet olevasi valmis toisen koiran hankintaan kaikin puolin, aika on oikea. Mutta siihen, oletko valmis, täytyy epäitsekkäästi ja rehellisesti ottaa huomioon muutama tärkeä seikka, joista ensimmäisenä on ehkä se ensimmäinen koira: onko se valmis ottamaan uuden kaverin vastaan? Mielestäni, jos vanha koira on vielä kovin "kesken" ja sillä on peruskäytöksessäkin vielä paljon hiottavaa, kannattaa todella tarkasti miettiä, riittääkö aika kahden keskenkasvuisen kouluttamiseen. Se, milloin koira on valmis vastaanottamaan uuden tulokkaan, riippuu tosi paljon koiran luonteesta. Riia esimerkiksi on ollut niin helppo tapaus, että sille olisi voitu ottaa kaveri vaikka jo ennen vuoden ikää. Toiset koirat taas ovat hitaasti kehittyneempiä tai ns. "vaikeampia" yksilöitä tavalla tai toisella. Jotkut eivät siedä toisia koiria tai ovat muuten antisosiaalisia niitä kohtaan. Jotkut ovat mustasukkaisia ruuasta, lelusta ja huomiosta ja jotkut ovat kovia haastaamaan riitaa. Lisäksi, jos koirallasi on jotain huonoja tapoja, kuten tavaroiden pureskelua yksin ollessaan, toisten koirien ohittamisessa on vaikeuksia, tai mitä vaan, kannattaa muistaa, että huonot tavat takuuvarmasti siirtyvät koirasta toiseen. Eli kannattaa pyrkiä huonoista tavoista ensimmäisen koiran kanssa ensin eroon.
Ennen toisen koiran ottamista kannattaa tarkastaa myös oma taloudellinen tilanne: tämä on se syy, miksi meillä ei ole vielä toista koiraa. Kahden koiran kanssa tuplaantuvat ruokintakulut, eläinlääkärikulut ja harrastusmaksut. Yhden koiran kuluista ollaan selvitty tosi hyvin ja olen pystynyt harrastamaankin Riian kanssa runsaasti. Mutta toisen koiran kanssa ei välttämättä olisi samaan mahdollisuutta, opintotuilla kun kuitenkin vain eletään. Toki harrastusmaksuistakin pystyy tinkimään, mutta sitten toisaalta, miksi tinkisin, kun voin ihan yhtä hyvin lykätä toisen koiran hankintaa siihen asti, että saan joka kuukausi palkkaa?
Kolmanneksi ja neljänneksi pitää huomioida oma aika ja tila, mikä on koiralle tarjota. Mahtuuko teidän asuntoonne toista koiraa? Onhan se totta, ettei koira sillä tilalla sisällä mitään tee ja aktivoiminen tapahtuu ulkona, mutta mitäs sitten, jos haluat kouluttaa uutta pentua sisällä? Onko reilua, että vanhempi koira joutuu katsomaan vieressä ja pahimmillaan häiritsee pennun koulutusta? Mitä, jos koirille tulee riitaa puruluista tai ruuasta? Pystytkö erottamaan niitä eri huoneisiin tarvittaessa? Nämä eivät välttämättä ole pakollisia joka koiran kohdalla ja varsinkaan tietyissä roduissa tuskin ovatkaan, mutta kannattaa kuitenkin ottaa tämä huomioon. Kaksi koiraa ei ajallisestikaan mene siinä missä yksi, ainakaan joka asiassa. Hoitotoimenpiteet vievät tuplasti aikaa ja varsinkin pentuaikana joudut todennäköisesti viemään koiria paljon ulos erikseen. Lisäksi koirille tekee hyvää tehdä asioita välillä itsekseenkin, jotta uudella pennulla syntyy hyvä suhde omistajiinsa eikä koirista tule liian toisistaan riippuvaisia.
Kahdesta koirasta on paljon iloa. Koirathan ovat myöskin laumaeläimiä, joten koirakaveri tekee lähtökohtaisesti kaikille hyvää. Jokaisen pitää kuitenkin tuntea se oma koiransa parhaiten ja rehellisesti miettiä, onko se sellainen koira, joka haluaa kaverin? Onko sen käyttäytyminen ja tavat pääsääntöisesti sellaiset, jotka haluat uuden koirankin omaksuvan? Toki joihinkin ongelmiin (esim. eroahdistus) koirakaveri voi myös auttaa ja joidenkin ongelmien kehittymisen voi uuden koiran osalta estää. Jokainen koira opettaa meille omistajille paljon uutta ja seuraavan koiran kanssa ollaan aina viisaampia.
Minulla on Riian pentuvuoden jälkeen ollut koko ajan koirakuume ja uskon, että minulla tulee elämässäni jonkinasteinen koirakuume olemaan aina. Varsinkin, kun Riia on niin kovin helppo, mutkaton ja kiltti ja tiedän, että siitä olisi ihanaa, jos sillä olisi kaveri. Joskus mietinkin, että oikea aika toiselle koiralle on silloin, kun Riian kanssa ollaan tokon avoimessa luokassa. Silloin voisi uuden pennun kanssa tehä alkeisjuttuja ja Riian kanssa harrastaminen olisi jo niin hyvällä alulla, että voitaisiin treenailla niitä ylempien luokkien liikkeitä vain kaikessa rauhassa. Ihan vielä ei tunnu kuitenkaan oikeasti siltä, että haluaisin toisen koiran. Suurin syy siihen on tämä suuri elämänmuutos, mikä nyt on päällä: opiskeluista työelämään uudelle kotipaikkakunnalle. Ehkä sitten, kun on töissä päässyt kunnolla vauhtiin ja saa rahaa, voi uutta pentua alkaa tosissaan miettiä. Sitten on tietenkin vielä päätettävä se rotu. Sekin on yksi syy, miksi en pidä pennunhankinnassa mitään kiirettä: en ole varma, haluanko seuraavaksi jo pk-rotuisen koiran vai pysyttelisinkö vielä näissä mitteleissä ;)
Mä oon tässä usein pohtinut toisen koiran hankinnassa että on täysin eri asia hankkiiko toisen harrastuskoiran vai toisen kotikoiran. Jos on kotikoiria niin se toinen menee kyllä aikalailla siinä missä ensimmäinenkin, tietysti ruokakustannukset nousevat ja huonolla tuurilla eläinlääkärikulutkin, mutta se on oikeastaan siinä se. Varsinkin jos on rotu joka ei vaadi mitään kunnon turkinhoitoa.
VastaaPoistaKun taas hankkii toista harrastuskoiraa, niin ruoka- ja eläinlääkärikustannusten listäksi tuplaantuu tosissaan harrastuskustannukset mitkä muutenkin on ehkä kustannuksista ne kalliimmat. Myös aikaa kuluu paljon enemmän, varsinkin jos molemmat koirat on aktiivisessa kilpailukäytössä.
Minä käyn säännöllisessä työssä eikä mun palkka ole edes huonoimmasta päästä (ei nyt mikään korkeakaan ole), mutta voin sanoa että Lunaan kyllä palaa rahaa. Treenit, hieronnat ja muut terveyteen liittyvät hoidot, kokeet, näyttelyt... Isoin ongelma minusta tosin on yksinkertaisesti aika. Oon töissä 8h/pvä ja vuorot vaihtelee 8.30-21.30 välillä. Mulla on nyt jo hankaluuksia työvuorojen kanssa kun löydän jonkun kivan kurssin johon haluan osallistua. Sitten vielä kun ei pelkillä ohjatuilla treeneillä etene vaan pitää omalla ajallakin treenata. Tämä on välillä jo yhden koiran kanssa hankalaa saati sitten että pitäisi löytää aikaa kahdelle koiralle.
Minä oon alusta alkaen pohtinut että haluan kyllä toisen koiran jossain vaiheessa. Vaikeuksia tietysti tuottaa Lunan luonne, joka on erittäin hitaasti lämpenevää sorttia. Kyllä se sitten sinällään tykkää kun on koiraseuraa, mutta voin vain kuvitella että kuinka vaikeaa tulee alkuun olemaan. Plus miten mun aika tulee riittämään kahden koiran treenaamiseen. Ajatuksena on hieman ollut että kun Luna siirtyy eläkkeelle kisakentiltä (mitä ei toivottavasti tapahtu hetkeen, mutta ton luustolla se on pakostikkin edessä hieman nopeammin kuin täysin terverakenteisella koiralla) niin voisin alkaa miettiä toisen koiran hankkimista. Rotu ainakin näillä näkymin on edelleen cockeri, tuo vaan on sen verran kompaktipaketti joka sopii melkein lajiin kuin lajiin. PK-oikeuksiahan tuolla ei tietenkään ole mutta ne ei ainakaan tällä hetkellä minua kiinnosta niinkään paljoa. :D
On totta, että tietyissä asioissa on helpompaa, jos ei koirillensa aseta mitään kilpailu- tai harrastustavoitteita, eli pitää niitä ihan kotikoirina. Mutta kyllä joku kotikoirakin voi olla hankala, eikä tällöin kannata toista koiraa ainakaan heti perään ottaa. Toki jokainen punnitsee omat voimavaransa itse, ja jos kokee, että on valmis ottamaan toisen koiran heti perään, niin mikäs siinä!
VastaaPoistaHarrastuskoira toki vie paljon enemmän aikaa ja vaivaa. Minulla olisi opiskelijana riittänyt aika oikein hyvin toisenkin koiran treenaamiseen ja se olisi melkein ollut hyvä lisä meidän treeneissä, kun olisi voinut tauottaa koulutushetket ihan erilailla. Raha on sitten toinen juttu. Kyllähän Riiankin on rahaa palanut, mutta opintotuilla ja satunnaisilla työvuoroilla niistä on selvitty. Lisäksi meitä on tässä kaksi tasa-arvoista Riian omistajaa. Vaikka J ei mitään harrastusmaksuja makselekaan puolestani, niin kyllä me aikalailla puoliksi maksetaan elli-ja ruokakulut. En ole mitään harrastukseen meneviä summia laskeskellut, mutta ei ne nyt mun mielestä mitenkään järjettömän suuret ole. Ollaan treenattu melkein koko ajan ohjatusti kerran viikkoon plus itsenäinen treenioikeus. Kisa-ja näyttelymaksut ovat toki kalliita, mutta eipä me olla startattu kuin kolme kertaa tokossa tänä vuonna :D Mutta voihan olla, että kulut riippuvat paljon siitä, missä asuu. En muista, missä te asuittekaan, mutta täällä Jyväskylässä on tarjolla paljon edullisiakin koulutus- ja harrastusmahdollisuuksia, vaikka on täällä toki niitä kalliitakin (yritykset).
Eri asia voi sitten työssäkäyvänä tosiaan olla tuo aika. Varsinkin, kun itse olen muuttamassa alueelle, jossa saattaa olla pitkäkin matka treenaamaan, eli treeniajan lisäksi joutuu ottamaan huomioon matkat. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse vuorotyötä alkaa tekemään, vaan kaikki illat ja viikonloput ovat vapaita. Se luultavasti helpottaa harrastamista paljon! Mutta senkin vuoksi ollaan vielä toisen koiran hankkimista lykätty, että pääsen punnitsemaan uudella asuinseudulla, millaiset harrastusmahdollisuudet siellä ylipäätään on. Sekin vaikuttaa rodun valintaan, mitteli kun pärjää ja säilyy täysipäisenä vaikka ihan ilman treenaamistakin.