Minua pyydettiin kirjoittamaan ajatuksiani siitä, milloin olisi oikea aika hankkia toinen koira. Tosi kiva postausidea! Ihana päästä pohtimaan ja kirjoittamaan ajatuksia aiheesta ylös.
Periaatteessa olen sitä mieltä, että oikea ajankohta toisen koiran hankkimiselle on silloin, kun siltä aidosti tuntuu. Jos koet olevasi valmis toisen koiran hankintaan kaikin puolin, aika on oikea. Mutta siihen, oletko valmis, täytyy epäitsekkäästi ja rehellisesti ottaa huomioon muutama tärkeä seikka, joista ensimmäisenä on ehkä se ensimmäinen koira: onko se valmis ottamaan uuden kaverin vastaan? Mielestäni, jos vanha koira on vielä kovin "kesken" ja sillä on peruskäytöksessäkin vielä paljon hiottavaa, kannattaa todella tarkasti miettiä, riittääkö aika kahden keskenkasvuisen kouluttamiseen. Se, milloin koira on valmis vastaanottamaan uuden tulokkaan, riippuu tosi paljon koiran luonteesta. Riia esimerkiksi on ollut niin helppo tapaus, että sille olisi voitu ottaa kaveri vaikka jo ennen vuoden ikää. Toiset koirat taas ovat hitaasti kehittyneempiä tai ns. "vaikeampia" yksilöitä tavalla tai toisella. Jotkut eivät siedä toisia koiria tai ovat muuten antisosiaalisia niitä kohtaan. Jotkut ovat mustasukkaisia ruuasta, lelusta ja huomiosta ja jotkut ovat kovia haastaamaan riitaa. Lisäksi, jos koirallasi on jotain huonoja tapoja, kuten tavaroiden pureskelua yksin ollessaan, toisten koirien ohittamisessa on vaikeuksia, tai mitä vaan, kannattaa muistaa, että huonot tavat takuuvarmasti siirtyvät koirasta toiseen. Eli kannattaa pyrkiä huonoista tavoista ensimmäisen koiran kanssa ensin eroon.
Ennen toisen koiran ottamista kannattaa tarkastaa myös oma taloudellinen tilanne: tämä on se syy, miksi meillä ei ole vielä toista koiraa. Kahden koiran kanssa tuplaantuvat ruokintakulut, eläinlääkärikulut ja harrastusmaksut. Yhden koiran kuluista ollaan selvitty tosi hyvin ja olen pystynyt harrastamaankin Riian kanssa runsaasti. Mutta toisen koiran kanssa ei välttämättä olisi samaan mahdollisuutta, opintotuilla kun kuitenkin vain eletään. Toki harrastusmaksuistakin pystyy tinkimään, mutta sitten toisaalta, miksi tinkisin, kun voin ihan yhtä hyvin lykätä toisen koiran hankintaa siihen asti, että saan joka kuukausi palkkaa?
Kolmanneksi ja neljänneksi pitää huomioida oma aika ja tila, mikä on koiralle tarjota. Mahtuuko teidän asuntoonne toista koiraa? Onhan se totta, ettei koira sillä tilalla sisällä mitään tee ja aktivoiminen tapahtuu ulkona, mutta mitäs sitten, jos haluat kouluttaa uutta pentua sisällä? Onko reilua, että vanhempi koira joutuu katsomaan vieressä ja pahimmillaan häiritsee pennun koulutusta? Mitä, jos koirille tulee riitaa puruluista tai ruuasta? Pystytkö erottamaan niitä eri huoneisiin tarvittaessa? Nämä eivät välttämättä ole pakollisia joka koiran kohdalla ja varsinkaan tietyissä roduissa tuskin ovatkaan, mutta kannattaa kuitenkin ottaa tämä huomioon. Kaksi koiraa ei ajallisestikaan mene siinä missä yksi, ainakaan joka asiassa. Hoitotoimenpiteet vievät tuplasti aikaa ja varsinkin pentuaikana joudut todennäköisesti viemään koiria paljon ulos erikseen. Lisäksi koirille tekee hyvää tehdä asioita välillä itsekseenkin, jotta uudella pennulla syntyy hyvä suhde omistajiinsa eikä koirista tule liian toisistaan riippuvaisia.
Kahdesta koirasta on paljon iloa. Koirathan ovat myöskin laumaeläimiä, joten koirakaveri tekee lähtökohtaisesti kaikille hyvää. Jokaisen pitää kuitenkin tuntea se oma koiransa parhaiten ja rehellisesti miettiä, onko se sellainen koira, joka haluaa kaverin? Onko sen käyttäytyminen ja tavat pääsääntöisesti sellaiset, jotka haluat uuden koirankin omaksuvan? Toki joihinkin ongelmiin (esim. eroahdistus) koirakaveri voi myös auttaa ja joidenkin ongelmien kehittymisen voi uuden koiran osalta estää. Jokainen koira opettaa meille omistajille paljon uutta ja seuraavan koiran kanssa ollaan aina viisaampia.
Minulla on Riian pentuvuoden jälkeen ollut koko ajan koirakuume ja uskon, että minulla tulee elämässäni jonkinasteinen koirakuume olemaan aina. Varsinkin, kun Riia on niin kovin helppo, mutkaton ja kiltti ja tiedän, että siitä olisi ihanaa, jos sillä olisi kaveri. Joskus mietinkin, että oikea aika toiselle koiralle on silloin, kun Riian kanssa ollaan tokon avoimessa luokassa. Silloin voisi uuden pennun kanssa tehä alkeisjuttuja ja Riian kanssa harrastaminen olisi jo niin hyvällä alulla, että voitaisiin treenailla niitä ylempien luokkien liikkeitä vain kaikessa rauhassa. Ihan vielä ei tunnu kuitenkaan oikeasti siltä, että haluaisin toisen koiran. Suurin syy siihen on tämä suuri elämänmuutos, mikä nyt on päällä: opiskeluista työelämään uudelle kotipaikkakunnalle. Ehkä sitten, kun on töissä päässyt kunnolla vauhtiin ja saa rahaa, voi uutta pentua alkaa tosissaan miettiä. Sitten on tietenkin vielä päätettävä se rotu. Sekin on yksi syy, miksi en pidä pennunhankinnassa mitään kiirettä: en ole varma, haluanko seuraavaksi jo pk-rotuisen koiran vai pysyttelisinkö vielä näissä mitteleissä ;)
