Kirjoitin toissapäivänä kentällämme sattuneesta tapaturmasta, jossa suurikokoisen rodun edustaja kävi sivustaseuraajan näkökulmasta täysin syyttä suotta pienen koiran päälle niin pahasti, että pikkukoira oli seuraavan yön teho-osastolla. Tämä tapaus on pyörinyt mielessäni pari päivää ja minua edelleen kylmää se, kuinka tuollaiset asiat vain tapahtuvat. Varoittamatta. Ensin kaikki on hyvin ja seesteistä, mutta seuraavassa hetkessä kentällä onkin helvetti irti.
Olen miettinyt meidän tokovalmennustamme Riian ollessa vähän alle vuoden ikäinen. Samassa ryhmässä oli kaikista kilpailuryhmistä koiria ja jopa yksi evl-koira. Yhden kerran tuo evl-koira lähti jossain liikkeessä Riiaa kohti, Riia oli minulla kaukokäskyjen paikkamakuussa. Koira tuli äristen kohti, Riia nousi ja lähti juoksemaan karkuun. Iso koira, sakemanni, oli juuri saamassa Riian kiinni, kun sen omistaja sai napattua siitä kopin. Säikähdin tuota suuresti, mutta sakun omistaja vain otti koiransa ja siirtyi hallin toiseen päähän ja minä en oikein osannut sanoa enkä tehdä mitään. Riialle ei onneksi jäänyt traumoja, eikä se saanut hampaasta, mutta minut tilanne säikäytti.
Tuo koira oli evl-tasoinen ja tuokin toissapäivänä kentällä pikkukoiran päälle käynyt koira kisasi avoimessa luokassa. Tittelit ja palkinnot eivät kerro kuitenkaan todellisuutta siitä, kuinka yhteiskuntakelpoinen tuo kyseinen koira on. En ymmärrä sitä riskiä, jonka tuollaisten koirien omistajat ottavat viedessään koiransa kokeisiin. Tokossa joka luokkaan kuuluu ryhmäliikkeenä paikalla olo. Mitä, jos se koira siitä lähtee ja päättää hyökätä? Saksanpaimenkoiran kokoinen koira saisi todennäköisesti lähtemään hengen Riian kokoisesta koirasta yhdellä iskulla. Minua melkeen alkaa itkettää suuttumuksesta ja pelosta. Siitä ajatuksesta, millaisen riskin otan luottaessani siihen, että kukaan ryhmäliikkeen koirista ei nouse ja käy toisen rivissä suorittavan kimppuun. Mitä jos parin viikon päästä kokeessa on joku aggressiivinen yksilö?
Varsinkin pienen koiran omistajana suututtaa se, että joku lähtee kokeeseen koiran kanssa, jolla on taipumusta käydä toisiin kiinni. Minua inhottaa tällä hetkellä ajatus siitä, että Riia on tuon toissapäiväisen koiran vieressä istunut ja maannut useita kertoja ryhmäliikkeessä. Ja tällä viikolla itseasiassa Riiaa pyydettiin jopa tulemaan tuon hyökänneen koiran ja erään toisen koiran väliin, koska niillä on ollut "pientä kismaa." Minun pikkukoirani laitettiin niiden kahden suuren väliin, joista toisesta paljastui vain joidenkin minuuttien päästä peto, joka on valmis lähes viemään toiselta koiralta hengen. Kiva hei.
Eihän kukaan omasta koirastaan usko pahinta, ennen kuin se pahin tapahtuu. Mutta kyllä pitäisi enemmän tosissaan ottaa koiran häilyvätkin taipumukset hyökätä lajitoverin kimppuun noin raa'asti. Ja seuraavaksi sitten alkaa miettiä, onko sen paikka koulutuskentillä tai kokeissa.
Mulla on selvästi puheripuli tästä aiheesta :D
VastaaPoistaMutta kirjoitit tosi samoja asioita mitä oon itsekin miettinyt. Mulla on itselläni koira, jolla on taipumusta räyhätä muille nartuille. Se ei pure, ei ole koskaan yrittänytkään, mutta aukoo päätään tilaisuuden tullen. Mutta tämäkin on ollut mulle riittävän iso peruste sille, että se ei tule koskaan tekemään paikkamakuuta vieraiden narttujen kanssa eli ts menemään tokokokeeseen. Vaikka se on pieni koira, ei purisi eikä vahingoittaisi toista. Mutta mulle rähisemään lähteminenkin olisi liikaa enkä aio ottaa sitä riskiä että niin pääsee käymään, pahimmassa tapauksessa se voisi provosoida toisen koiran käymään itsensä päälle. Tollaset pitkäkestoiset odotukset on kuitenkin vielä vaikeampia, kuin se että koira on "töissä" ja keskittyy kentällä yksin ollessaan liikkeisiin.
Tsemppiä kokeeseen! :)
Fiksuja ajatuksia. Rähinäkin voi jo säikäyttää toisen koiran siten, ettei ryhmäliikkeistä tulee ehkä enää ikinä mitään. Ainakaan ilman kovaa treeniä.
PoistaErika
Me Lunan kanssa ollaan oltu kanssa ns. erotuomarina kun kaksi urosta (bortsu ja kleini) eivät tulleet toimeen keskenään. Siinä tosin oli tilanteena se että vuoden vanha kleini haastoi koko ajan tätä bortsua ja muita koiria tuijottamalla. Bc-poika ei vaan sietänyt sitä ja pari lähellä piti -tilannetta oli kun bortsu pinkaisikin paikaltaan toista kohti.
VastaaPoistaLunan vieressä ongelmaa ei ollut, bc-poju nätisti oli paikoillaan ja katseli omistajaansa. Kleini haastoi Lunaakin mutta Luna ei siitä välittänyt, saattoi pikaisesti mulkaista kulmiensa alta mutta se oli siinä. Tätä en kokenut mitenkään ongelmaksi. En itse lähtisi tuollaisen koiran kanssa kokeisiin kun ei koskaan tietäisi millainen viereinen koira on että reagoiko oma siihen vai ei.
Mutta jos toiseen ei voisi ollenkaan luottaa että se voisi käydä päälle ihan tuosta noin vaan niin tilanne on eri.
Niin, toki jokkut koirat myös harrastavat tuota provosointia, eikä reilua ole sekään. Mutta siinäkin tapauksessa hyökkäävän koiran omistajalla on mielestäni tilanteessa suurempi vastuu.
PoistaToisaalta riippuu paljon myös siitä, millä intensiteetillä koira toisen päälle käy. Ärsyttämisestä kiivastuneena ja aikomuksenaan vain vähän "näpäyttää" toista vai suoraa kaulaan kiinni tappomeiningillä pyrkien. Tervepäinen koira ei verille ja henkihieveriin toista pure, vaan pyrkii mieluummin säikäyttämään ja näpäyttämään uhkailemalla, käymättä välttämättä edes kiinni ollenkaan.
Erika