Kun kentällä tapahtuu pahin mahdollinen

Pahin asia, mitä voi kuvitella koiraurheilukentällä voivan tapahtuvan, on se, että toinen koira hyökkäisi toisen kimppuun. Tänään tämä valitettavasti tapahtui meidän treenikentällämme. Onneksi oma koirani ei ollut kumpikaan osapuoli tapauksessa, mutta kauheaa oli seurata vierestäkin tilannetta. Meitä oli kentällä neljä ihmistä ja sillä hetkellä treenasi kaksi koiraa. Toinen koirista oli pienikokoinen pentukoira ja toinen suurikokoinen aikuinen. Yhtäkkiä, varoittamatta, aikuinen koira nappaisi pienestä pennusta kiinni, ravisteli ja heitteli. Luojan kiitos iso koira osasi kuitenkin päästää käskystä irti ja sen omistaja sai koiran hallintaan. Pienelle koiralle ehti vaan käydä jo tosi huonosti. Tilanne päätyi siihen, että pikkukoira joutui päivystykseen ja sitä kautta teholle lähimpään kaupunkiin, jossa oli tilaa: Jyväskylään. Vaikka olin tapauksessa vain sivustaseuraaja, painaa tämä kovasti mieltä tällä hetkellä. Toivottavasti pienelle koiralle ei käynyt todella huonosti.

Kolme muuta meistä lähti eläinlääkäriin (molempien koirien omistajat ja yksi kuskiksi), joten minä jäin yksin kentälle sinne autoihin jääneitä koiria vahtimaan. Sinä aikana, muita takaisin odotellessa, risteili päässäni paljon asioita. Suurimpana kiitollisuus siitä, että Riia oli tuona hetkenä autossa. Tilannetta ei olisi mitenkään voinut etukäteen ennustaa tai estää. Mitään syytä tapahtumalle en siinä hetkessä, eikä kukaan muukaan myöhemminkään keksinyt. Tapahtuma tuli kaikille aivan puskista. Näin silmissäni uudelleen ja uudelleen, kuinka pieni koira lentää ilmaan, kun suurikokoinen lajitoveri käy siihen kiinni. 

Mietin, etten ikinä ota niin isoa koiraa, että se kykenisi fyysisesti tuottamaan toiselle koiralle vammoja. Mietin, miten paljon me näihin eläimiin luotamme, vaikka ne todella ovat vain eläimiä eläinten vaistoineen. Iso koirayksilö olisi helposti voinut purra pienen koiran kuoliaaksi. Ja silti me vain pidämme normaalina, että ne ovat samalla koulutuskentällä yhtäaikaa. Mietin, miten tästä voidaan jatkaa. Uskallanko tulla enää kentälle? Riiaakin on kerran purtu ja vaikka siinä ei käynyt läheskään näin huonosti, nousivat ne tunteet taas pintaan. Minulle on siitä jäänyt kammo tietynlaisia koiria kohtaan. Kovin isot ja vilkkaat koirat liian lähellä Riiaa hermostuttavat minua. Varsikin, jos ne ovat irti. Pelko ei kuitenkaan hyödytä ketään, tiedän sen. Mutta kumpa minun ei tarvitsisi enää ikinä olla tilanteessa, jossa Riia on vaarassa. 

Myöhemmin, kun kentälle tulivat takaisin toisen koiran omistaja ja kuskiksi lähtenyt henkilö ja he kertoivat, että pennun kanssa on lähdetty Jyväskylään saakka, mietin mielessäni sitäkin, onko reilua asua täällä hevonkorvessa, jossa ei ole edes valmiuksia hoitaa päivystyksessä mitään pintanaarmuja suurempia tapaturmia? Mitä, jos minun koiralleni olisi käynyt noin? Puolentoista tunnin matka Jyväskylään eläinlääkäriin kiljuvan koiran kanssa olisi varmasti ollut elämäni pahin ja pisin. Seinäjokihan tässä olisi vain 40 minuutin ajomatkan päässä, mutta siellä ei ollut kuulemma tilaa. Kuinka se voi olla mahdollista? Riskeeraanko koirani elämän asumalla kaukana hoitavista eläinlääkäriasemista? Varsinkin, kun harrastaa vielä tuommoisia riskaabeleja asioita koiransa kanssa. Tilanteessa ensimmäisenä muuten, kun paikallinen eläinlääkäri ei ensin edes vastannut, ehdin miettiä, että "nyt pitää soittaa 112:seen, soittakaa nyt joku 112:seen" kunnes tajusin, että tuskin ottaisivat koiraa kyytiin. Mutta kyllä pitäisi olla eläimillekin ambulanssit. Oikeasti. Joku kuljetus, jolla eläimet pääsisivät nopeasti hoitoon ja saisivat matkan aikana jo ensiapua. Tuokin pieni koira oli varmasti shokissa ja kipeä.

Pieni pelko niskassa mietin, uskallanko mennä enää noihin treeneihin. Vaikka tiedän, että hyökänneen koiran omistaja on vastuullinen ja viisas ihminen, pelkään silti hänen koiraansa. Pelkään, että näin käy vielä uudelleen. Pelkään, että mitä jos uudessa aksaryhmässämme onkin joku iso ja aggressiivinen koira? Tai mitä jos ensi kerralla tokokokeessa Riian kimppuun hyökkää joku ryhmäliikkeessä? Tai aksakisoissa joku juoksee radalle ja käy päälle? Ikinä ei voi tietää, mutta tällä hetkellä pelkään sitä todella. Sen pienen koiran omistajalle tämä päivä on varmasti pitkä, raskas ja huolentäyteinen. Kaikki voima hänelle.