Me ollaan muuttamassa pois Jyväskylästä ensi kuun lopulla. Harmillista on jättää kaikki ihanat koiraihmiset, joihin olen täällä saanut tutustua. Surkeeta on jättää treenikaverit, seurat, naapuruston koirat ja tutut harrastuspaikat. Mutta paljon tässä on hyvääkin: pääsemme muuttamaan maalle. Kyllä mulle itselleni henkilökohtaisesti riittää koiran kanssa asuminen kaupungissa. Sitä vihan ja pelon määrää, jota joutuu kohtaamaan päivittäin, ei vaan loputtomiin jaksa. Ainakaan, kun tietää paremmasta. Täällä Jyväskylässä on ollut aika paljon esimerkiksi myrkytys- ja myös hyökkäysjuttuja, joten ihanaa päästä rauhallisemmalle seudulle asumaan. Ei tarvitse edes kakkapusseja kuskata enää lenkeillä kesällä mukana, kun meidän tulevia lenkkipolkujamme kiertää vain minä ja metsäneläimet. Riialle luvassa on paljon uimista, vapaana oloa, metsälenkkejä, toko- ja frisbeetreenejä omalla pihalla, kuraleikkejä ja varmaan lintujen jahtaamistakin. En malta odottaa.
 |
| Riia viime viikonloppuna tulevilla kotipelloilla. |
Maalla asumisessa on kuitenkin se huono puoli, että harrastusmahdollisuudet ainakin muuttuvat hyvin paljon. Kesäaikana lähin agilitykenttä on onneksi ihan kymmenen minuutin automatkan päässä, mutta varsinaista harrastusporukkaa minulla ei siellä ainakaan vielä ole. Varmaan tokoiluseuraa tulen saamaan kaupungin koiraharrastuskentältä ja ainakin yhden agilityharrastajan tunnen ja tiedän sieltä. Kuitenkaan varsinaisesti minkäänlaisia ohjattuja toko- tai agilityryhmiä ei taida kaupungin sisäpuolella olla. Naapurikaupungissa Seinäjoella onkin sitten jo paremmat mahdollisuudet harrastamiseen ja mikä parasta: sillä alueella tunnutaan treenaavan myös melko paljon pk-lajeja. Tosi ihana juttu tulevaisuutta ajatellen... Ajattelin hakea Seinäjoelle ainakin joihinkin treeniryhmiin treenailemaan viimeistään syksyllä, vaikka ajomatkaa tuleekin olemaan reilu puoli tuntia. On se silti vähemmän, kuin silloin taannoin aikaa meni treeneihin siirtymiin, kun Jyväskylän sisällä kuljin vielä busseilla treeneissä.
En tiedä, jäämmekö lopullisesti asumaan sinne, minne nyt olemme muuttamassa, mutta ainakin nyt toistaiseksi. Voi olla, että tie vielä jonain päivänä vie lähemmäs jotain koirahallia, mutta tällä hetkellä tuntuu tosi hyvältä päästä asumaan vähän syrjempään. Sittenpähän sen näkee, millaista on ajaa hallille vähän pidempi matka ja miltä tuntuu treenailla vähän erilaisessa porukassa ja puitteissa, kuin mihin on tottunut. Ja itselleni ainakin sekin tekee jo paljon, kun on tosiaan se oma piha, missä pystyy ainakin kaikkia tokoliikkeitä harjoittelemaan turvallisesti. Ei tarvitse joittenkin 15 minuutin merkinkiertotreenien takia lähteä omasta kotipihasta minnekään.
